Muutama päivähän meni Euroopan Neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa Strasbourgissa. Ukrainan ja Venäjän tilanne oli sielläkin vahvasti esillä. Oli mielenkiintoista kuulla eri maiden kantoja ja näkemyksiä asiassa. Pääsin myös vaihtamaan sanasen Venäjän ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan Aleksei Pushkovin kanssa.

Venäjällä eletään Ukrainan kriisistä eri todellisuutta kuin EU-maissa. Mediat ja poliitikot kertovat asiat aivan toisella tavalla. Venäjän mukaan sillä ei ole sotilaita Ukrainassa. Ukrainan mukaan niitä on yli 9000. Venäjän mielestä tätä ei ole pystytty todistamaan. Uhreja tulee koko ajan lisää, valitettavasti.

Tässä tarvitaan nyt aktiivista diplomatiaa, jotta ensiaskeleena tulitauko saadaan pitämään. Myös Suomi voisi presidentin johdolla ottaa tässä asiassa kokoaan isompaa roolia. Nykymenolla tässä konfliktissa ei ole voittajia.

Euroopan Neuvosto päätti poistaa Venäjän delegaatiolta äänioikeuden toistaiseksi parlamentaarisessa yleiskokouksessa. Kokous oli aika jännitteinen.

Eduskuntakautta ei ole enää paljoa jäljellä. Maan hallituksen taival ei ole ollut kovin kummoinen, se täytyy valitettavasti sanoa. Hallitus ei ole saanut aikaiseksi päätöksiä, joilla käännettäisiin Suomen suunta nousuun. Se tehtävä jää nähtäväksi eduskuntavaalien kautta valittavalle seuraavalle hallitukselle.

Viikonloppuna hallitus päätyi pyörtämään oman päätöksensä lasten kotihoidontuen pakkokiintiöimisestä. Pidän päätöksen perumista järkevänä. Pakkokiintiöinti olisi vienyt perheiltä valinnanvaraa ja tuonut kunnille lisäkustannuksia päivähoitopaikkojen järjestämisestä. Arvio oli, että kustannuksia olisi tullut noin 80 miljoonaa euroa. Työmarkkinoille ratkaisu olisi tuupannut viitisen tuhatta uutta työnhakijaa. Työttömiä on kyllä jo muutenkin enemmän kuin tarpeeksi.

Uudistuksella oli sinänsä arvokas tavoite, tasa-arvon lisääminen. Katson, että keino oli kuitenkin väärä. Ennemminkin työelämän sukupuolten välistä tasa-arvoa pitää edistää kaventamalla naisvaltaisten ja miesvaltaisten alojen palkkaeroja ja tasaamalla vanhemmuudesta aiheutuvia kustannuksia työnantajille. Nykytilanteessa osa työnantajista edelleen välttelee nuorten naisten palkkaamista raskauksia ja niiden aiheuttamia kustannuksia peläten. Valitettavasti.

Mutta on asenneongelmia myös miesten suhteen. Olen tavannut useita nuoria isiä, joilla olisi ollut haluja pitää isyysvapaita ja jäädä lapsen kanssa kotiin, mutta työnantaja on suhtautunut asiaan nihkeästi. Lyhyen kokemukseni perusteella voin sanoa, että isyysvapaat ovat äärimmäisen arvokkaita ja kannatettavia mahdollisuuksia. Niihin kannattaa tarttua, se on perheiden ja lopulta työnantajienkin etu.

Olin tänään STM:n järjestämässä näitä aiheita liipanneessa mielenkiintoisessa tasa-arvoa käsitelleessä paneelikeskustelussa Keskustan edustajana. Muut panelistit olivat kovatasoisia, kuten Antti Rinne (SDP), Laura Räty (kok), Ville Niinistö (vihr) ja Paavo Arhinmäki (vas). Linkki löytyy uutispalstani kautta, jos joku haluaa katsoa, miten siellä pärjäilin.

Tämän iltapäivän ja illan väänsimme eduskunnassa kättä jälleen kerran Kreikasta. Jokainen puolue, myös omani, selvitti oman toimintansa asiassa parhain päin. Kaikki ovat toimineet eri tavalla kriisin mittaan, mutta kaikki ovat omasta mielestään olleet oikeassa.

Varmaan pieni itsekriittisyyskin voisi tehdä hyvää.

Erityisen huolissani Kreikan suhteen olen siitä, että maa saattaa alkaa uhkailemaan EU-päätöksenteon halvaannuttamisella, jos lainoja ei anneta anteeksi. Se voisi olla erittäin vahingollista esimerkiksi yhteisen toimintalinjan hakemisessa Ukrainan kriisin suhteen. Yhtä lailla muita EU-politiikan kysymyksiä voidaan koplata pelinappuloiksi. Se oli tuhoisaa EU:lle.

Kreikka alkoi jo osoittaa ensimmäisiä taloudellisen toipumisen merkkejä. Toivottavasti se ei itse vie asioitaan nyt uuteen solmuun.

Me Suomessa voisimme puolestamme Kreikan sormella osoittelun sijaan siihen, että laitamme omat asiamme kuntoon. Jos emme saa suuntaamme muuttumaan, saatamme ennen pitkää löytää itse itsemme kriisimaiden joukosta.