Pöly alkaa olla laskeutunut vaalien jälkeen ja tunnusteluvaiheen jälkeen on alkanut hallituksen rakentaminen. Kaikkien eduskuntapuolueiden kanssa käytyjen neuvonpitojen jälkeen hallitustunnustelijaksi nimetty Juha Sipilä päätyi jatkamaan neuvotteluja keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen kesken. Jos hallitus syntyy tältä pohjalta, se on kokonaan uusi hallituskokoonpano Suomessa.

Myös SDP oli pitkään vaihtoehtona kokoomuksen tilalle. Sipilä perusteli kuitenkin tehtyä ratkaisua kokonaisharkinnalla. Siihen saattoi vaikuttaa esimerkiksi se, että toistuvien vaalitappioiden jälkeen kohtalaisen merkittävä osa demareista taisi olla enemminkin oppositioon menon kuin hallituksen kannalla. Pieni yllätys oli varmasti se, että myös RKP jäi nyt hallituksen ulkopuolelle. Näin on tapahtunut viimeksi 36 vuotta sitten. Sipilän valinta oli nyt kolme suurinta puoluetta, ei muita.

Nyt käynnissä ovat varsinaiset hallitusneuvottelut. Niitä käydään uudessa paikassa. Pitkään neuvottelupaikkana ollut Säätytalo hylättiin, ja nyt neuvottelupaikkana on valtioneuvoston juhlahuoneisto Smolna.

Mitä noissa neuvotteluissa sitten tapahtuu? Voin jotain kertoa, sillä kuulun keskustan nimeämään neuvotteluryhmään. Kuluneen viikon maanantain sijaistin Brysselissä ollutta Olli Rehniä hallitusneuvottelujen EU-osuudessa. Ensi viikolla olen näillä näkymin neuvottelemassa ainakin biotalouteen, ympäristöön ja vesistöihin liittyvissä kysymyksissä.

Neuvotteluissa jakaudutaan työryhmiin, joihin puolueet nimeävät edustajansa. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että työryhmiin nimetään kaksi neuvottelijaa ja sihteeri joka hallituspuolueesta.

Alkuviikolla työstetään kolmessa eri työryhmässä yhteisiä linjauksia EU-politiikassa, ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ja maahanmuuttopolitiikassa. Samaan aikaan isompi työryhmä puolueiden puheenjohtajien johdolla rakentaa hallitusohjelman strategisia painopisteitä. Loppuviikolla työtään tekee talousasioita ratkova työryhmä. Ensi viikon alussa aloittaa uusi sarja työryhmiä, kunhan talousraamit ja muut painopisteet ovat riittävässä määrin selvillä.

Päivät ovat täysiä ja niitä jatketaan iltaan niin pitkään kuin tarvitaan. Smolnasta ei neuvottelujen aikaan juurikaan poistuta.

Neuvottelujen henki on ollut hyvä, mutta varsinkin vaikeat säästökysymykset ovat vielä edessä. Valtion velkaantuminen aiotaan saada viimein hallintaan. Velkaantumisen tahti on ollut hurja, yli miljoona euroa tunnissa, myös tällä hetkellä. Ja tätä tahtia on jatkunut vuosia. Jokainen, tai ainakin melkein jokainen, ymmärtää että näin ei voida jatkaa. Säästöjä tarvitaan, mutta ne pitää tehdä mahdollisimman oikeudenmukaisella tavalla.

Oleellista on saada Suomi nousuun. Siihen tarvitaan fiksuja poliittisia päätöksiä ja tekemisen henkeä, jolla todella lähdetään nostamaan Suomea suosta. Varsinkin pienillä ja keskisuurilla yrityksillä voisi olla potentiaalia kasvaa ja palkata lisää väkeä, jos se vain on riittävän houkuttelevaa. Paremmalla työllisyydellä ja verotuloilla pystymme myös turvaamaan hyvät palvelut lasten päivähoidosta koulutukseen, terveydenhoitoon ja ikäihmisten vanhuuden turvaan.

Jos hallitusta ei tältä pohjalta synny, voidaan palata muihin kokoonpanoihin. Oman käsitykseni mukaan hallitus kyllä syntyy, eikä siinä edes kovin kauaa nokka tuhise.