Ylioppilaslakki täyttää tänä vuonna 150 vuotta. Vuonna 1865 kolme ylioppilasta tilasi hatuntekijältä uppsalalaisen mallin mukaisesti valkeuttaan hehkuvat ylioppilaslakit. Heitä pilkattiin aluksi, mutta pian lakit levisivät koko ylioppilaskuntaan, jonka symboli lakki edelleen on.

Valkolakista ja toukokuun lopun juhlallisuuksista on muodostunut suomalaisuuden ja suomalaisen kulttuurin kulmakiviä. Ylioppilaskunnissa ja vappuna lakilla on omat, entistä moniulotteisemmat merkityksensä, mutta tämän viikon juhlakaluille valkolakki tarkoittaa yhden aikakauden loppua. Valkolakki edustaa nuoruutta, suomalaista aikuistumisriittiä, itselle asetettujen tavoitteiden saavuttamista ja uuden elämänvaiheen alkua. Taakse on jäämässä kaikki vanha ja tuttu, edessä paljon uutta.

Suvivirsi, Gaudeamus Igitur ja ylioppilaan puhe saattelevat vastavalmistuneet viettämään koulutaipaleensa yhtä merkittävimmistä päivistä. Tähän juhlaan yhtyvät myös käytännössä kaikki mediat: lukiot listataan paremmuusjärjestykseen, kovimmat laudatur-rivit etsitään ja hienoimmat valmistumistarinat nostetaan otsikoihin. Se on hyvä, saavutuksia kuuluukin juhlia. Mutta se on vain puoli totuutta.

Ammattiin valmistumisella ei ole samanlaista institutionalisoitunutta, symbolista kulttuurimerkitystä eikä ammattilakilla yhtä pitkää perinnettä. Viime viikolla Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – Sakki ry marssi Helsingin keskustassa muistuttamassa, että noin puolet suomalaisista nuorista valitsee peruskoulun jälkeen ammatillisen koulutuksen lukion sijasta ja ansaitsevat saman kiitoksen ja huomion kuin lukion päättäneet. Siinä he ovat täysin oikeassa.

Ajat eivät ole helpoimmat vastavalmistuneelle. Opiskelu- tai työpaikat saattavat olla kiven alla ja tulevaisuus saattaa näyttää epävarmalta. Koulutus – ammatillinen tai lukiopohjainen – on kuitenkin avainasemassa ennaltaehkäisemässä nuorisotyöttömyyttä ja syrjäytymistä.  Nuorisotyöttömyys on kasvanut huolettavaa tahtia ja sitä tulee päättäväisesti torjua. Tähän tarvitaan konkreettisia keinoja. Nuorten työllistämiseen liittyvää byrokratiaa tulee purkaa ja nuorten työllistäminen pitää tehdä helpoksi ja houkuttelevaksi. Työtä tällä saralla riittää.

Tänä viikonloppuna on kuitenkin juhlan aika. Painoit sitten päähäsi 150-vuotisen ylioppilaslakin taikka 1980-luvulla yleistyneen ammattilakin, olet juhlasi ansainnut. Toisen asteen koulutuksen juhlistaminen ei ole ylioppilaiden yksinoikeus vaan kaikkien urakkansa päättäneiden yhteinen lupa nauttia valmistumisen riemusta. Noin kolmen vuoden urakka on ohi, aurinko saattaa paistaa ja on aika nauttia oikein kunnolla.

Onnea kaikille teille!

Antti Kaikkonen

Kansanedustaja (kesk.)