Kesä tuli ja meni, mutta aurinkokelit jatkuvat. Keskikesällä aurinkoa ei paljon näkynytkään. Oma kesä meni osin loman ja osin työn merkeissä. Ulkopolitiikassa sattui ja tapahtui, ja se tottakai piti myös allekirjoittanutta hereillä. Ja sama meno taitaa jatkua. Politiikan syksy on alkanut.

Eduskunnan istunnot alkavat vasta syyskuun alussa, mutta käytännössä työt ovat jo vauhdissa. Tässä vaiheessa on erilaisia valmistavia kokouksia. Olin juuri pari päivää Jyväskylässä, missä pidimme keskustan eduskuntaryhmän työvaliokunnan ja ministeriryhmän yhteiskokouksen. Keskustelimme paljon yhteiskuntasopimuksesta, jota parhaillaan koetetaan juosta kasaan. Pian selvinnee, päästäänkö asiassa eteenpäin. Tätä kirjoitettaessa ei kovin lupaavalta näytä. Järjestöt näyttävät pysyvän omissa poteroissaan. On sääli, jos eteenpäin ei päästä. Vaihtoehdot yhteiskuntasopimukselle ovat huonompia.

Alkukesän iso asia oli Helsingin ETYJ-kokous, joka lässähti kiistaan venäläisten osallistumisoikeudesta tapahtumaan. Kyse oli siitä, kuuluuko kokous sarjaan, jossa joidenkin venäläisten poliitikkojen matkustuskiellot ovat voimassa vaiko eikö. Suomi päätti kysyä ns. notifikaatiomenettelyn kautta asiasta EU-mailta. Osalle osallistuminen olisi sopinut, mutta osalle ei. Näin ulkopolitiikan ylin johto päätyi siihen, että pakotelistalla olleita venäläisiä ei päästetty maahan. Tämän seurauksena Venäjä veti osallistumisensa kokoukseen minimiin ja protestoi päätöstä voimakkaasti. Harmillinen prosessi ja lopputulos.

Ulkoasianvaliokunta piti ylimääräisen kokouksen heinäkuussa, koska Suomen piti päättää osallistumisesta Välimeren siirtolaisvirtojen hillitsemiseen liittyvään operaatioon. Valiokunta päättikin asiasta yksimielisesti, mukana ollaan. Tässä vaiheessa kyse on tosin vain pienestä, vajaan kymmenen hengen osastosta lähinnä hallinto- ja valvontatehtävissä. Luultavasti operaatio kasvaa syksyllä, sellaiset ovat merkit.

Siirtolaiskysymys on kasvanut lyhyessä ajassa suureen mittakaavaan. Tähän Suomessakin on syytä pian herätä. Ihmisiä tulee varsinkin Afrikasta ja Syyriasta nyt kovalla paineella. Osa kuolee matkalla Välimeren yli. Painetta on varsinkin Turkkiin, Kreikkaan ja Italiaan, mutta monella matka jatkuu sieltä pohjoiseen. Suomikaan ei tältä kehitykseltä tule välttymään.

Oleellisinta olisi vaikuttaa siihen, että sodat ja köyhyys helpottaisivat lähtömaissa. Silloin lähtemisen tarvekin olisi pienempi. Tässä on ratkaisun avain, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Yrittää silti mielestäni kyllä kannattaisi.

Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan tehtävään kuuluu paljon myös suurlähettiläiden ja diplomaattien tapaamisia. Niissä merkeissä tämäkin päivä pitkälti menee. Nytpä täytyykin jo kiiruhtaa ensimmäiseen tapaamiseen. Morjens!