Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksia arvioiva selvitys julkaistiin tänään. Se varmaan virittää lähipäiville, vapullekin, keskustelua ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Selvityksesta Nato-jäsenyyden kannattajat ja vastustajat löytävät ainakin jonkun verran argumentteja kannalleen. Selvitys itsessään ei anna suositusta siitä, pitäisikö Natoon liittyä vaiko ei.

Sinänsä pidän raporttia aivan asiantuntevasti laadittuna, ja useimpiin sen arvioihin voi yhtyä. Selvitykseen liittyy paljon Nato-jäsenyyteen liittyviä faktoja, joista ei tarvitse väitellä. Mielenkiintoisimmat osat ovatkin mielestäni enemmän tai vähemmän spekulatiivisia osuuksia raportissa.

Tällainen osuus liittyy esimerkiksi Venäjän reaktioihin mahdollisesta jäsenyydestä. Selvittäjät arvioivat, että Venäjän reaktio olisi selkeän kielteinen. “Suomen (ja/tai Ruotsin) Nato-jäsenyyteen Venäjä reagoisi; geopoliittinen muutos olisi niin suuri, ettei Moskova voisi jättää sitä huomiotta. Suomen ja Venäjän suhteet kärsisivät huomattavasti ja poliittinen reaktio olisi ankara ja todennäköisesti myös “henkilökohtainen”, kuten silloin, kun Turkin ilmavoimat ampuivat alas venäläisen hävittäjän Syyrian konfliktin aikana”, selvittäjät kirjoittavat.

“Liittymisprosessin aikana ilmapiiri olisi myrkyttynyt ja kauppa voisi kärsiä huomattavasti samaan tapaan kuin nyt tapahtuu Turkin ja Venäjän välisessä kiistassa. Naton laajenemista koskevan keskustelun taustaa vasten Suomen ja Venäjän kahdenvälinen agenda ajautuisi kaaokseen, vaikka Norjan kyky ylläpitää vastaavaa Venäjä-agendaa Nato-jäsenyydestä huolimatta viittaisi siihen, että asiaintila voi muuttua”, kirjoittajat jatkavat.

Tätä alleviivaa myös Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin tuoreet lausunnot Ruotsin mahdollisesta Nato-jäsenyydestä. Lavrov kertoi Dagens Nyheterin eilisessä haastattelussa Venäjän varmasti reagoivan, mutta jätti täsmentämättä, miten.

Mielenkiintoinen osuus liittyy myös arvioihin Suomen ja Ruotsin ratkaisuista. Itse luin raporttia niin, että selvittäjien mielestä Suomen ja Ruotsin perusratkaisun pitäisi olla samanlainen. Joko molemmat pysyvät Naton ulkopuolella, tai sitten molemmat liittyvät jäseneksi. Kirjoittajat pitävät ongelmallisena tilannetta, jossa vain jompi kumpi hakeutuisi jäseneksi. Ymmärrän kirjoittajien näkemyksiä tässä asiassa. On myös todennäköistä, että jomman kumman maan jäsenhakemus nostaisi jäsenyyden kannatusta myös toisessa maassa. Suomi ja Ruotsi ovat tätä nykyä turvallisuuspoliittisesti hyvin lähellä toisiaan.

Raportissa arvioidaan, että Naton artikla 5 toisi lisäturvallisuutta Suomelle. Puutteena raportissa voi pitää sitä, että se ei juurikaan käsittele jäsenyyden tuomia velvoitteita Suomelle, mitä tulee muihin jäsenmaihin tai Naton erilaisiin operaatioihin.

Vaikka raportti tuo ainakin jonkun verran lisää aineksia ulko- ja turvallisuuspoliittiseen keskusteluun, ei se silti anna mielestäni aihetta äkkikäännöksille asiassa. Pienen maan kannattaa pitää pitkät ja tarkasti harkitut kaaret keskeisissä ulko- ja turvallisuuspolitiikan ratkaisuissaan. Kaiken perusta on viisas ulko- ja turvallisuuspolitiikka.

Suomen ja Ruotsin kannattaa ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä, jos joskus sen perustelluksi koemme. Molemmat maat harjoittavat jo nyt tiivistä yhteistyötä Naton kanssa ja yhteistyötä on tarkoitus jatkaa. Tämä on perusteltua, mutta yhteistyön pitää tapahtua omista lähtökohdistamme.

Tällä hetkellä oma arvioni on, että Pohjois-Euroopan vakautta edistää se, että Suomi ja Ruotsi pysyvät sotilasliiton jäsenyyden ulkopuolella.