Arvoisa puhemies,
edeltävissä puheenvuoroissa on jo useaan otteeseen mainittu, että elämme jännittelisiä aikoja. Vuosi 2016 on ollut ulkopoliittisesti varsinainen myllerrysten vuosi ja uutiset ovat olleet toinen toistaan rankempia. Suomi ei ole maailman muutosten ulkopuolella vaan kaikki vaikuttaa myös meihin, suorasti tai epäsuorasti. Siksi on tärkeää, että ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa tarkistellaan tasaisin väliajoin ja päivitetään sitä uuteen turvallisuusympäristöön ja –tilanteeseen. Sitä on myös syytä tehdä ensi keväänä täällä hahmotellulla tavalla.
Äkkijyrkkiä käännöksiä ei suomalaisessa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tehdä – mikä itseasiassa on yksi vahvuuksistamme – mutta keskustelu on aika ajoin hyvä käydä. Siksi hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko ja sen asianmukainen käsittely eduskunnassa ovat olleet tarpeen.
Suomessa on pitkään harjoitettu ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa yhteisymmärryksessä ja tutkitusti myös kansalaiset luottavat linjaan, joka yhteistyöllä on syntynyt. Yhteisymmärrys tukee myös Suomen vakautta, sillä maailmanpolitiikan kiristyessä on tärkeää, että Suomi voi puhua yhdellä yhtenäisellä suulla ja sekä presidentti, hallitus että eduskunta tukevat samaa linjaa. Tämä lisää myös muiden valtioiden luottamusta Suomea kohtaan, sillä kävi vaaleissa miten vain, meidän ulkopoliittiseen suuntaamme voi luottaa.
Pienelle maalle yhtenäinen ja johdonmukainen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on elinehto.
Kuten ulkoasiainvaliokunta mietinnössään toteaa, Suomen turvallisuustilanne on kokonaisuudessaan edelleen hyvä, mutta sitä voivat heikentää useat erilaiset haasteet. Näihin on varauduttava asianmukaisesti.
Suhteet Venäjään on pidettävä vakaina ja toimivina kahdenkeskisesti samalla kun Suomi tukee EU:n yhteisiä Venäjä-linjauksia. Suomen Arktisen neuvoston puheenjohtajakaudella Suomen on edistettävä vakauspolitiikkaa ja korostettava ilmastokysymyksiä ja kestävän kehityksen tavoitteita. Siltojen rakentamiseksi on myös perusteltua tavoitella Suomen isännöimää arktisen huippukokousta siten, että siihen osallistuvat myös Yhdysvaltain ja Venäjän päämiehet.
Suomi ei sulje silmiään esimerkiksi Syyrian ja Jemenin tilanteilta ja vaikutamme omilla keinoillamme kansainvälisen yhteisön kykyyn vastata Lähi-idän tilanteeseen. Kehityspolitiikan on tuettava etenkin hauraita valtioita ja pakolaisten lähtö- ja kauttakulkumaita. Suomi on aktiivinen rauhanpolitiikassa.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on katsottava myös eteenpäin ja uusi toimintaympäristö hybridivaikuttamisen ja kyberuhkien myötä on tunnettava mahdollisimman hyvin. Globaalit kriisit ja uhkakuvat monimutkaistuvat, sodan säännöt eivät välttämättä päde ja konfliktien keinovalikoima sisältää laajasti sotilaallisia ja ei-sotilaallisia keinoja. Kasvava monimutkaistuminen huomioon ottaen, Suomen kriisinsietokykyä on vahvistettava entisestään.
Arvoisa puhemies,
YK on yksi Suomen keskeisimpiä turvatekijöitä, sillä YK on meille elintärkeän sääntöperustaisen kansainvälisen järjestelmän takaaja.
Ihmisoikeudet, oikeusvaltioperiaate ja kansainväliset säännöt ja normit parantavat konkreettisesti Suomenkin turvallisuutta. YK:lla on tärkeä normatiivinen merkitys yhteisten määränpäiden ja toimintamallien asettajana ja YK on tärkein toimija, joka korostaa esimerkiksi ilmaston, kestävän kehityksen, naisten ja nuorten merkitystä konfliktien ja kriisien ratkaisussa ja ennaltaehkäisyssä.
Globaalisti YK:n tulisi olla avainasemassa kansainvälisten kriisien ratkaisussa, mutta muiden kansainvälisten instituutioiden tavoin YK kärsii pahasti suurvaltapolitiikasta ja vastakkainasettelusta. Tämä on heikentänyt YK:n ja turvallisuusneuvoston toimintakykyä merkittävästi. YK:n on uudistuttava ja turvallisuusneuvosto tarvitsee kipeästi todellisen reformin.
Yksi Suomen tärkeimmistä turvallisuuspoliittisista keinoista onkin kuulua vahvasti kansainväliseen yhteisöön. Parannamme turvallisuuttamme kun sitoudumme EU:n ja YK:n arvoihin ihmisarvosta, tasa-arvosta, rauhasta ja demokratiasta. Kansainvälinen yhteisö on sekä EU:ssa että YK:ssa murroksessa ja uudistamista vailla. On Suomen etu, että Suomi osallistuu aktiivisesti molempien korjaamiseen ja vahvistamiseen.