Yhteiskunnan, työelämän ja tavallisten kansalaisten vuorokausirytmi on muuttunut merkittävästi. Kello, saatika aurinko, eivät määrittele enää yhtä vahvasti suomalaista arkea, eivät etenkään kesällä, jolloin aurinko valaisee täällä etelässäkin enemmän kuin riittävästi. Päinvastoin, elämänrytmi on muuttunut, jolloin kesäaikaan siirtymisestä saadut hyödyt ovat vähentyneet merkittävästi. Jäljelle jää runsaasti haittoja, ihmisille ja eläimille koituvista terveydellisistä vaikutuksista kohonneisiin riskeihin esimerkiksi liikenteessä ja vaativissa töissä. Siirretyt tai siirtämättä jäänet kellonajat aiheuttavat lisäksi aina omat arjen sekaannuksensa.

Kansalaistenkin silmissä kellojen veivaaminen edes takaisin on lähinnä turhaa puuhaa. Viime vuoden lokakuussa, Aleksis Kiven päivänä, tavallinen suomalainen mies Espoosta kirjoitti kansalaisaloitteiden verkkopalveluun sen, mitä sydämen päällä oli: ”Kellojen siirto nykyaikana on aivan turhaa ja aiheuttaa vain merkittävästi ongelmia ja lisää työtä”. Ilman valtavaa järjestökoneistoakin kansalaisaloite pystyi keräämään yli 70 000 allekirjoitusta lyhyeen kansalaisaloitteeseen, jonka tähtäimessä on yksinkertainen tavoite: pysytään aina niin sanotussa normaaliajassa eikä käännetä kelloja keväisin ja syksyisin kohti kesää. Saavutus ja tuki kertovat siitä, että ajatus saa kansalaisilta vahvasti tukea

Kannatan kesäajasta luopumista. Tavoitteesta on puhuttu eduskunnassa tälläkin vuosituhannella useammalla vaalikaudella, joten tämän kansalaisaloitteen myötä voisi olla jo aika saada asia eteenpäin. Kesäajasta säätävä EU-direktiivi tulee kumota perusteettomana. EU:n jäsenmaasta tullut esitys voisi olla keino, jolla asia saadaan liikkeelle. Koska Suomi ei voi yksipuolisesti luopua kesäajasta, tulee Suomen toimia aktiivisesti sen eteen, että Euroopan Unionissa otetaan askelia kesäajasta luopumista kohti. Pohjoismaista yhteistyötä tarvitaan varmasti tähänkin.

No, käy aloitteelle lopulta miten tahansa, tässä kohtaa voin toivottaa blogini lukijoille hyvää kesän aikaa.