Valoa kohti

Tässä on takana melkoiset viikot, melkoiset päivät. Monikaan ei varmasti ole välttynyt kuulemasta eri viestintävälineistä hallituskauden puolivälin kehysriihestä tai ”JTS”-neuvotteluista eli julkisen talouden suunnitelman neuvotteluista vuosille 2023-2025. Näissä luodaan raamit sille, paljonko kyseessä olevina vuosina valtio voi rahaa käyttää, ja mihin se sitä käyttää. Ja toisaalta myös linjaa sille, millä se rahoitetaan. Näitä kehysneuvotteluita hallitus kävi tänä vuonna poikkeuksellisen pitkään. Poikkeukselliset ajat, poikkeukselliset neuvottelut.

Vaikeusastetta lisäsi huomattavasti koronakriisi, joka on Suomeenkin aiheuttanut melkoisia vaikeuksia, myös taloudellisia. Niitä jälkiä pitää pikkuhiljaa alkaa siivoamaan.

Talous, työllisyys, valtion menot. Turve. Muiden muassa näistä tärkeistä teemoista ministerit joukkueineen neuvottelivat pitkiä päiviä, öitäkin. Otsikot kertoivat päivästä toiseen vaikeasta neuvotteluasetelmasta. Oli julkista puhetta kirstunvartijan roolin ottaneesta keskustasta, pääministerin tarjoamista kompromisseista, pehmeistä ja kovista työllisyyskeinoista. Viiden puolueen kesken riittää luonnollisesti erilaisia näkemyksiä. Itse olin jo jossain vaiheessa siivoamassa työpöytääni, niin vaikealta tilanne näytti. Hallitus todella oli lähellä kaatua. Kaikilla oli kuitenkin yhteinen näkemys siitä, että Suomen tulee olla sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Hallituksen kaatuminen olisi aiheuttanut Suomeen poliittisen kaaoksen, joka olisi voinut olla pitkäkestoinenkin. Se ei olisi ollut suomalaisten etu.

Riihineuvotteluissa oma joukkueeni Keskusta piti talonpoikaisen taloudenpidon puolta eli eletään suu säkkiä myöten. Menojen pitää vastata tuloja, ainakin pidemmällä tähtäimellä. Emme voi jättää kohtuutonta velkataakkaa tulevien sukupolvien maksettavaksi. Kestävän talouden perusta on korkea työllisyysaste ja yritysystävällinen toimintaympäristö. Pidimme kiinni siitä, että julkisen talouden velan kasvu suhteessa kansantuotteeseen taittuu vuosikymmenen puolivälissä. Saimme lisäksi torjuttua suurimmat veronkorotussuunnitelmat ja tukikeinoja turvealan ihmisten akuuttiin suureen hätään. Työllisyydestä hallitus sai sovittua kokonaisuuden, jolla vahvistetaan julkista taloutta ja työllisyyttä.

Eipä muuten vältytty leikkauksiltakaan. Ei niitä kukaan tietenkään halua, mutta ei niitä paetakaan voi jos rahat eivät riitä. Omalle hallinnonalalleni puolustushallintoonkin niitä valitettavasti tulee kohdistumaan vuodesta 2023 eteenpäin, mutta määrillä, joiden kanssa vielä pärjätään. Saimme vältettyä pahimmat leikkuriskenaariot neuvotteluissa.

Uskon, että hallituksen sopimalla paketilla pystymme laittamaan Suomen pyöriä pyörimään aivan hyvin. Täydellinen paketti ei ole, mutta kuten puheenjohtaja Saarikkokin totesi: harvemmin elämä on.

Varmasti kritisoitavia asioita kokonaisuudesta löytyy. Kuten myös hyviä elementtejä. Työn tekemisen verotusta ei kiristetä. Yrittämisen verotusta ei kiristetä. Autoilun ja liikenteen verotusta ei kiristetä. Sen sijaan verotuksen kotitalousvähennystä laajennetaan ja parannetaan.

Suunta on nyt ylöspäin koronakurimuksesta ja muutenkin. Yli puolitoista miljoonaa ihmistä on saanut ensimmäisen koronarokotteen, rokotetoimituksia tulee Suomeen nyt hyvällä tahdilla ja lähestyvä kesä on tuomassa pandemian keskelle positiivista kausivaihtelua. Yhteiskuntaa avataan asteittain. Talouden vankkurit saavat pian kunnon vauhdin alleen.

Joten valoa, kevättä ja kesää kohti.

Toivotan kaikille oikein leppoisaa, koronarajoitukset vielä huomioon ottavaa, vappua!