Pidin puheenvuoron Suomen Mentorien Teonpaikka-tilaisuudessa. Tilaisuuden tallenne on katsottavissa täältä. Puheenvuoroni alkaa kohdassa 20:15.

“Kiitän kutsusta osallistua näin videotervehdyksellä Suomen Mentorien Teonpaikka-tilaisuuteen. Tänä vuonna tilaisuuden aihe on ”Monimuotoistuva työelämä”. Tässä omassa puheenvuorossani käsittelen aihetta puolustusministerin näkökulmasta – ehkä vähän politiikankin.

Suomalainen yhteiskunta on tänään entistä moninaisempi. Meitä suomalaisia on täällä erilaisista taustoista ja erilaisella elämänkokemuksella. Yhä useammalla on entistä enemmän mahdollisuuksia valita se, millaista on itsensä näköinen ja omalta tuntuva elämä. Instituutiot muuttuvat ihmisten mukana.

Puolustusvoimat ja moninaisuus – monen mielissä nämä sanat eivät ehkä sopisi samaan lauseeseen. Organisaationa armeija on toki sellainen, jossa yhdenmukaisuus korostuu. Tämä perustuu tietenkin Puolustusvoimien tavoitteeseen ja sen lakisääteisten tehtävien täyttämiseen. Säännöt ovat samat kaikille ja käskysuhteet selviä.

Tämä on kuitenkin vain kolikon toinen puoli. Vaikka kaikki varusmiehet pukevat ylleen saman maastokuvion, tuo armeija joka vuosi saman katon alle valtaosan ikäluokasta. Kyseessä on läpileikkaus yhteiskunnan eri puolilta, ympäri Suomea. Monen nuoren miehen ja naisen siihenastisen elämän sosiaalinen kupla puhkeaa armeija-aikana.

Asevelvollisuus on kiinteä osa yhteiskuntaa ja yhteiskunnan muutokset vaikuttavat myös Puolustusvoimiin. Yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon vaatimukset ovat nousseet voimakkaasti suomalaisessa yhteiskunnassa. Puolustusvoimienkin tulee vastata näihin vaatimuksiin. Suomalainen sotilas voi olla mies tai nainen. Hän voi olla syntynyt aivan toisella puolella maailmaa, arvomaailma ja maailmankuvatkin saattavat vaihdella.

Hyvät kuulijat,

moninaisuudessa on kyse siitä, että kunnioitamme toisiamme.

On selvä asia, että jokaisella asepalvelusta suorittavalla on oikeus palvella kohtaamatta häirintää, kiusaamista tai minkäänlaista epäasiallista käytöstä. Erityisen suuri vastuu palvelusympäristöstä on kaikilla esimiesasemassa olevilla. Joukkoja johdetaan edestä ja omalla esimerkillä myös toisten kohtelemisessa. Tämä on hyvä ohjenuora armeijan lisäksi kaikkeen työelämään.

Ehkä voisikin sanoa, että moninaisuudessa on kyse sydämen sivistyksestä. Se koostuu halusta ymmärtää toisia, ymmärtää eri tavalla ajattelevia ja itse kunkin elämänkokemuksista. Uskonkin, että mahdollisimman moni kotiutuu myös asepalveluksesta monta kokemusta rikkaampana ja varustettuna paremmilla valmiuksilla kohdata erilaisia ihmisiä.

Tälle kyvylle ymmärtää eri lähtökohdista tulevia on tässä ajassa ja yhteiskunnassa tilausta. Sitä taitoa tarvitaan entistä enemmän myös politiikassa. Ilman tuota taitoa kiistat tuppaavat kärjistymään, eikä se äärilaidoilta huutelukaan taida johtaa kovin kestäviin päätöksiin.

Politiikan asialistalla on entistä visaisempia pulmia. Jos jokainen ajattelee, että vain minä ja minun poliittinen joukkueeni olemme tässä asiassa yksin oikeassa, on se omiaan tuomaan enemmän lämpöä, kuin valoa.

Päätöksillä voi olla myös ennalta-arvaamattomia seurauksia. Tämänkin vuoksi omaa ajattelua kannattaa törmäyttää eri tavalla ajattelevien kanssa. Toisen maailmankatsomukselle ja mielipiteelle on annettava tilaa. Sen sijaan, että sen suoralta kädeltä tyrmäisi, on usein syytä kysyä, olisiko toiselta mahdollista oppia jotain. Kokemuksesta voin sanoa, että usein on.

Siitä demokratiassa on kyse, nimittäin eriävien näkökulmien rauhanomaisesta yhteensovittamisesta. Kuten tarinan poliitikko kommentoi pitkien neuvotteluiden jälkeen: ”Olimme samaa mieltä siitä, että olemme eri mieltä.” Se on välillä hidasta ja toisinaan hankalaakin, mutta myös hienoa, arvokasta ja palkitsevaa. En usko, että parempaa järjestelmää on vielä keksitty.

Tämän tilaisuuden yleisössä on työelämässä aloittelevia nuoria, tulevaisuuden tekijöitä. Erilaisten vaatimusten ristipaineessa saattaa tuntua siltä, että askelten pitää osua lankulle juuri oikeassa asennossa, että ylipäänsä voisi päästä kiinni työelämään.

Ei se niinkään ole. Aina voi palata muutaman askelen taaksepäin tai lähteä kokonaan uuteen suuntaan. Kannustan kokeilemaan rohkeasti, johtamaan esimerkillä ja notkistamaan omaa ajattelua yhdessä muiden kanssa.

Menneisyydestä voitte ottaa oppia, mutta siitä ei ole pakko ottaa mallia. Oman polun voi raivata sinnekin, missä edeltä käsin näyttäisi olevan vain risukko tai umpihanki.

Monimuotoistuva työelämä ja Suomi tarjoavat siihen monia mahdollisuuksia.

Lopuksi haluan toivottaa teille kaikille menestystä ja onnitella tänä vuonna 10 vuotta täyttävää Suomen Mentorit ry:tä.”