Hyvät yrittäjävaltuuskunnan jäsenet,

kiitos kutsustanne tähän kokoukseenne. Kutsu oli mieluinen. Ilman teitä, eri puolilla Suomea yrittäviä ja työllistäviä naisia ja miehiä, Suomi ei olisi sellainen hyvin voiva yhteiskunta, mitä olemme. Hyvinvointi syntyy työstä, jota te tarjoatte.  Tätä työtä Suomi tarvitsee lisää, jotta voimme jatkossakin pitää hyvää huolta Suomesta ja suomalaisista.

Monenlainen kohtalonyhteys sitoo teidän ja puolustusministerin tontteja yhteen. Yritystoiminta ja talous laajemminkin nähtynä voi pyöriä vain, kun maan turvallisuus on kunnossa.

Toisinkin päin yhteys on vahva; vahva talous mahdollistaa uskottavan puolustuksen ylläpidon mittavine investointeineen.

Venäjän hyökkäyksellä Ukrainaan on ollut suuria vaikutuksia myös Eurooppaan ja Suomeen.
Meillä on oikeus ja velvollisuuskin arvioida sitä, mitä tämä kaikki tarkoittaa meidän omalta kannaltamme.

Mutta ennen siihen siirtymistä, muutama sana etulinjasta.

Venäjän julmuuksien etulinjassa ovat ukrainalaiset. Siviileihin kohdistetut iskut vievät henkiä ja rikkovat ihmismieliä. Kauhun kylväminen siviilien keskuuteen on brutaali ase, jonka vaikutus on pitkäaikainen ja syvä.

Samalla kun Venäjä tuhoaa Ukrainan taloja ja infrastruktuuria, se syventää luottamusvajetta itseään kohtaan. 

Suomalaiset ovat eläneet voimakkaasti ukrainalaisten tukena. On autettu monin eri tavoin ja toivotettu sotaa pakenevia tervetulleiksi Suomeen. Myös yksittäiset yritykset ja elinkeinoelämän järjestöt ovat olleet tässä aktiivisesti mukana. Elinkeinoelämästä on kuultu vahvaa ymmärrystä EU:n asettamille pakotteille. Ukrainalaisten työllistäminen Suomessa on tärkeä osa heidän tukemistaan.  Kiitos tästä kaikesta.

Kukaan meistä ei varmasti voi ymmärtää, millaista on elää kansalaisena tai toimia päättäjänä Ukrainassa juuri nyt, vaikka sotaa käydäänkin lähes tauotta silmiemme edessä eri medioissa. Me voimme halutessamme vaihtaa välillä muille kanaville ja ottaa taukoa sodasta – ukrainalaisilla tätä mahdollisuutta ei ole. Heidän on vain kestettävä.

Ihmisyyteemme perustuva velvollisuutemme on tehdä osamme, jotta aseet hiljenisivät ja Ukraina pääsisi jälleenrakentamisen tielle. Emme saa turtua, emme saa väsähtää, emme saa hylätä.

Hyvät kuulijat,

tänä keväänä suomalaisessa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tapahtui vain muutaman kuukauden aikana enemmän kuin ehkä koskaan aiemmin. Olen melko varma, että vuosi 2022 tulee olemaan lähitulevaisuudessa monien tutkimusten kohteena. Pieni ajallinen etäisyys tarvitaan tapahtumien analysointiin.

Vahvasti subjektiivisen näkemyksen pohjalta nostan kolme huomiota kuluneesta keväästä:

Ensinnäkin, tosipaikan tullen suomalaiset löytävät toisensa. Kansallinen yhtenäisyys on tänä keväänä ollut poikkeuksellisen vahvaa. Venäjän etupiiripuheet viime vuoden lopulla ja helmikuussa alkanut hyökkäys Ukrainaan tuomittiin meillä yksituumaisesti.

Isänmaan turvallisuudesta on huolehdittu vastuullisesti halki poliittisen kentän.

Tilannearvio ja siitä vedetyt johtopäätökset syntyivät yhteisen kansallisen prosessin kautta; hötkyilemättä mutta rivakasti.  Valtion eri instituutiot – eduskunta, hallitus, tasavallan presidentti – hoitivat hommansa hyvin, yhdessä ja erikseen. 

Kansalaisten vahva tuki Nato-jäsenyydelle antoi meille poliittisille päättäjille vahvan selkänojan, taisipa se jopa puhaltaa myötätuulta prosessille.

Sekin on selvää, että päätös sotilaallisesta liittoutumisesta oli joillekin helpompi ja toisille vaikeampi päätös. Suomalaisen demokratian kypsyydestä kertoo se, että erilaisia mielipiteitä pystyttiin ilmaisemaan ilman tarpeettoman vastakkainasettelun syntymistä.

Vahva kansallinen yhtenäisyys ei tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi olla samaa mieltä.

Puolustusministerinä tunnen suurta iloa siitä, miten suurella yksimielisyydellä puolustusvoimien lisäresurssitarpeisiin on suhtauduttu. Puolustusvoimien materiaalitäydennyksiä ja lisähenkilöstön palkkausta ei ole tainnut kukaan kyseenalaistaa. 

Eikä muuten enää ole kuulunut soraääniä joulukuisesta hävittäjähankintapäätöksestäkään. Tämän päivän valossa tuo joulukuinen päätös osui harvinaisen hyvin ns. lankulle. Ajoitus oli oikea ja hankinnan kohdistuminen yhdysvaltalaiseen toimittajaan tukee erinomaisesti syventyvää puolustusyhteistyötä maidemme välillä.

Toinen huomio liittyy Suomen ystäviin. Meillä on valtavasti ystäviä.

Kansainvälistä puolustusyhteistyötämme on kehitetty aktiivisesti viime vuosien aikana.

Nyt nämä verkostot ovat olleet aktiivisessa käytössä koko kevään ajan. Olemme vaihtaneet tietoja ajankohtaiseen turvallisuustilanteeseen liittyen ja harjoitelleet yhdessä. Tulevina kuukausia kansainvälinen harjoitustoiminta Suomessa ja lähialueillamme on erityisen aktiivista.

Tältä viikolta mainitsen kaksi konkreettista esimerkkiä puolustusyhteistyöstä.

Puolustusyhteistyömme Ruotsin kanssa on tiivistä, meillä on yhteiset turvallisuusintressit. Yhteistyö on käytännönläheistä ja päivittäisitä. Virkamiehet, upseerit ja sotilasyksiköt tekevät yhteistyötä ja vaihtavat tietoja keskenään päivittäin. Suomen ja Ruotsin merivoimat, maavoimat ja ilmavoimat ovat hyvin pitkälti yhteensopivia.

Toissapäivänä allekirjoitimme Ruotsin kanssa asiakirjan isäntämaatukijärjestelystä (Host Nation Support, HNS). Sillä luodaan pohjaa sotilaallisen avun tehokkaalle vastaanottamiselle – mitkä ovat isännän vastuut ja mitkä vieraan velvoitteet silloin, kun toiselle maalle annetaan sotilaallista apua.

Toinen esimerkki yhteistyöstämme Iso-Britannian kanssa. Iso-Britannia on ollut jo pidempään Suomelle tärkeä puolustusyhteistyökumppani. Pidämme tärkeänä, että puolustusyhteistyömme Ison-Britannian kanssa jatkuu mahdollisimman tiiviinä myös maan EU-eron jälkeen.

Allekirjoitimme tätäkin yhteistyötä käsittelevän uuden asiakirjan toissapäivänä. Asiakirjassa puolustusyhteistyömme tavoitteeksi asetetaan kyky muodostaa yhteinen tilannekuva, kyky suunnitella ja koordinoida toimia, sekä kyky toimia yhdessä operatiivisesti myös kriisiaikoina.

Vaikka tällaiset asiakirjat eivät ole oikeudellisesti sitovia, antavat ne vahvan pohjan puolustusvoimien käytännön yhteistyölle kansainvälisten kumppaneidemme kanssa.

Molemmat asiakirjat kirjoitettiin Islannissa, missä koolla olivat Ison-Britannian johtamaan Pohjoiseen ryhmään kuuluvat Pohjoismaat ja Baltian maat sekä Alankomaat, Puola ja Saksa.

Sillä kokoonpanolla keskustelimme Venäjän aloittaman sodan vaikutuksesta Pohjois-Euroopan turvallisuustilanteeseen sekä arktisen alueen turvallisuusuhista.

Hyvät kuulijat,

tämä kaikki saattaa kuulostaa byrokraattisilta paperihommilta, mutta siitä ei ole kyse.

Puolustusyhteistyöverkostomme luo pohjaa myös niille turvalupauksille, joita olemme saaneet monilta mailta päätettyämme hakea Nato-jäsenyyttä. Naton viidenteen artiklaan perustuvia varsinaisia turvatakuita ne eivät ole, mutta erittäin painavia turvalupauksia kuitenkin.

Tuen ilmauksia meille ja Ruotsille on ollut paljon – en rehellisesti sanottuna keksi mitä enemmän olisi voineet saada.

Näillä tervetulotoivotuksilla ja turvalupauksilla on erityisen suuri merkitys nyt, kun Nato-tiellemme ilmaantui Turkin suunnalta yllättäviä kiviä. Emme ole hakuaikana yksin, meillä on hyviä, vahvoja ystäviä.

Ja tämäkin hyvä muistaa samaan hengenvetoon: Rajoillamme on rauhallista, puolustusvoimamme ja rajavartijamme ovat iskussa ja valppaina tilanteen edellyttämällä tavalla.

Turkista todettakoon tässä lähinnä vain se, että meidän on pidettävä oma pää kylmänä. Turkkilaisilla on kieltämättä aikamoinen valttikortti kädessään – Naton yksimielinen päätöksenteko – mutta kortittomia emme ole mekään.

Kahden Nato-yhteensopivan maan eli Suomen ja Ruotsin jäsenyyksien toteutuminen mahdollisimman nopeasti on tärkeä merkki Naton avoimien ovien politiikan toimivuudesta. On myös Naton itsensä intressissä saada Turkin solmima solmu avattua. Kauanko tämä vie, sitä ei tiedä kukaan enkä lähde sitä tässä arvailemaan.

Olennaista on, että vaikka Nato-tiellemme tulikin odottamaton Turkki-töyssy, meillä ei ole mitään hätää. Oma puolustuksemme on väkevässä kunnossa ja sen tukena on turvalupauksia monilta kumppaneiltamme.

Kolmanneksi huomioksi keväästä nostan suomalaisten maanpuolustustahdon, joka on noussut ennätyslukemiin. Ukrainan urhea kansa näyttää meille päivä toisensa jälkeen, mikä merkitys maanpuolustustahdolla on.

Vapaaehtoinen maanpuolustus on konkreettinen väylä maanpuolustustahdon kanavoimiseen. Kysyntä vapaaehtoista maanpuolustusta kohtaan on – jos tällaista sanontaa uskaltaa käyttää – suorastaan räjähtänyt käsiin. Erityisen kysyttyjä ovat olleet naisten kurssit.

Kurssimäärien lisäämiseksi maanpuolustusjärjestöjen toiminnan tukemiseen päätettiin tämän vuoden toisessa lisätalousarviossa lisätä reilut kolme miljoonaa euroa.

Lisärahoituksen lisäksi olemme tehneet nopealla aikataululla myös ampumakoulutukseen liittyvän lakimuutoksen. Jos eduskunta ehdotuksen hyväksyy suunnitellusti, uudistus astuu voimaan heinäkuun alusta alkaen. Sitten Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen aseita ja patruunoita voidaan käyttää

Maanpuolustuskoulutuksen (MPK:n) sotilaallisia valmiuksia palvelevassa ampumakoulutuksessa. Lisäksi ammunnoista saadaan liikkuvampia ja tilanteenmukaisempia.

Kaikki tehtävät muutokset tapahtuvat Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen henkilökunnan valvonnassa ja määräyksenantovallan alla. Mitään villiä länttä aseiden kanssa tässä ei siis luoda. Sen sijaan vastaamme vastuullisesti ja hallitusti suomalaisten voimakkaasti kasvaneeseen kiinnostukseen vapaaehtoista maanpuolustusta kohtaan.

Hyvät yrittäjät,

palaan lopuksi vielä kotintaman asioihin. Euroopassa käytävä sota on mullistanut turvallisuusympäristömme ja pistänyt myös talouden ainakin osittain sekaisin.

Putinin hinnat alkavat jo näkyä bensapumpulla ja ruokakaupassa. Toimitusketjut ja tuotanto ovat häiriintyneet entisestään.  Huoltovarmuuden vahvistaminen niin ruokaturvassa kuin energiassa maksaa, mutta tekemättäkään ei voi jättää.

Korot nousevat nyt inflaation myötä. Vaikutukset näkyvät pian suomalaisten asuntolainoissa ja kotitalouksien ostovoima supistuu. Valtion taloudessakin korkojen nousu näkyy, mutta vasta pidemmällä viiveellä. 

Entisetkään haasteet eivät ole poistuneet minnekään.  Esimerkiksi osaajapula on varmasti teillekin arkea.

Velkaa valtiolla on vähintään riittävästi. Selvisimme koronavuosista kuitenkin kohtuullisin vaurioin mm. yrityksille suunnattujen tukien avulla ja työllisyysaste on nyt noin 74 prosentissa.

Kaikkien näiden synkkienkin asioiden rinnalle on hyvä nostaa näin lopuksi vielä pari myönteistä havaintoa Suomea koskien.

Suomen erinomainen maakuva on kestänyt myös kevään myllerryksissä. Hakeutuminen Naton jäseneksi vahvistaa maakuvaamme entisestään – tätähän mm. elinkeinoelämän kautta on viestitty vahvasti. Suomi tunnetaan edelleen kansainvälisesti toimivana, turvallisena ja vakaana pohjoismaisena hyvinvointiyhteiskuntana. Maakuvan muutokset ovat hitaita, mutta muutoksia on seurattava tietysti tarkkaan.

Toisena myönteisenä nostona todettakoon se, että kansainvälinen kiinnostus Suomea kohtaan on valtavaa. Ainakin omien kokemusteni mukaan Suomeen kohdistuva kansainvälinen kiinnostus on uteliasta ja voittopuolisesti todella myönteistä. Tästä kansainvälisestä kiinnostuksesta meidän kannattaa ottaa kaikki mahdollinen hyöty irti.

Näillä sanoilla kiitän huomiostanne ja voimme siirtyä evästysten ja kysymysten pariin.