Hyvä Paasikiviseuran väki,

kiitos mahdollisuudesta tähän yhteiseen hetkeen kanssanne. Seurallanne on kova maine korkeatasoisten tilaisuuksien järjestäjänä, koetan tehdä parhaani tässä arvovaltaisten vieraiden ketjussa.

Arvelen myös, että tässä porukassa riittää evästyksiä ja kysymyksiä. Pidän puheenvuoroni varsin tiiviinä, jotta keskustelulle jää aikaa.

Puheenvuorossani käsittelen ajankohtaista turvallisuuspoliittista tilannetta kolmesta eri näkökulmasta.

Ensiksi käyn läpi viimeaikaisia kehityskulkuja Venäjällä ja Ukrainassa,

toiseksi Suomen Nato-jäsenyyden vaikutusta puolustukseemme sekä

kolmanneksi pohjoismaista yhteistyötä.

Nämä kaikki kolme teemaa liittyvät myös toisiinsa.

Arvoisat kuulijat,

Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on jatkunut pian kahdeksan kuukautta. Nämä kahdeksan pitkää kuukautta ovat täynnä viattomien ukrainalaisten kärsimystä ja kuolemaa, nyttemmin myös joukkohautojen ja kidutuskammioiden paljastumista. Siviilikohteita pommitetaan tavalla, joka täyttää sotarikoksen tunnusmerkit. Julmuuksien lista on pitkä ja lohduton.

Valitettavasti arvioni on, että sotimiselle ei näy loppua vielä hetkeen.  Olemme toki viime viikkoina saaneet myönteisiä uutisia Ukrainan joukkojen etenemisestä ja nämä uutiset ovat nostaneet pintaan kaivattua toivoa.

Toivoa on aina hyvä nähdä toivottomiltakin tuntuvissa tilanteissa.

Venäjän viimeaikainen toiminta on pelottelua ja painostusta Ukrainaa ja sitä sotilaallisesti tukevia länsimaita kohtaan.

Venäjän valtiojohto haluaa kuvata olevansa yhä kovenevassa vastakkainasettelussa lännen kanssa. Meidän tulee välttää itse lähtemästä mukaan tähän vastakkainasettelua lisäävään retoriikkaan.

Ydinaseilla uhkailu on kylmäävää uhittelua, mutta ydinaseen käytössä on edelleen korkea kynnys. Venäjä on toki osoittanut olevansa valmis ottamaan huomattavia riskejä, mutta ydinaseen käytöllä olisi vakavia seurauksia myös sille itselleen.

Kukapa muuten olisi uskonut, että 2020-luvun Euroopassa nostetaan esiin ydinasekorttia – ei varmasti kukaan. Niin järjetöntä tämä on.

Huolta ovat aiheuttaneet myös kaasuputkien räjähtäminen jo valmiiksi jännitteisellä Itämerellä.  On selvää, että Nord Stream -putkien räjäytys oli tahallinen teko, joka on vaatinut sellaista kyvykkyyttä, jota on vain valtiollisella toimijalla.

Hyvät naiset ja miehet,

Venäjän lukumääräisesti suuremmat, mutta huonosti motivoituneet joukot ovat törmänneet Ukrainassa siihen, että sotilaallisen suorituskyvyn rinnalle tarvitaan myös tahtoa taistella.

Ukrainalla on tahtoa taistella. Ukrainan kansa on vahvalla maanpuolustustahdollaan osoittanut mitä merkitsee, kun puolustetaan omaa maata ja sen itsenäisyyttä. 

Myös lännen aseavulla on ollut merkittävä rooli Ukrainan sotilaalliselle pärjäämiselle.  Aseavun tarve tulee jatkumaan ja siksikin puolustusteollisuuden kapasiteetin kasvattamisesta keskustellaan niin kansallisesti, EU:n kuin Natonkin piirissä.

Suomi on vahvasti mukana aseapua tarjoavassa kansainvälisessä rintamassa. Olemme tähän mennessä tehneet päätöksen yhdeksästä puolustusmateriaalitukipaketista Ukrainan asevoimille ja kymmenettä pakettia jo valmistellaan.

EU on ollut toistaiseksi yllättävänkin vahva ja yhtenäinen Venäjälle asetetuissa pakotteissa. Mitenkään automaattisena EU:n yhtenäisyyden jatkumista ei voi pitää. Vaakakupissa Venäjä-pakotteiden kanssa on sellaisia asioita kuin kasvavat energianhinnat, korkea inflaatio ja eurooppalaisten kansalaisten toimeentulovaikeudet. Yhtenäisyyden vaaliminen tulee vaatimaan kuukausi kuukaudelta enemmän työtä.

Hyvät kuulijat,

Huolimatta siitä, että olemme pitäneet omasta puolustuksestamme hyvää huolta läpi vuosikymmenten, tuli viime kevättalvella selväksi, että jos haluamme edelleen korottaa sotilaallisen hyökkäyksen kynnystä, niin ainoa looginen ja uskottava askel oli Nato jäsenyyden hakeminen.

Jäsenyysprosessimme on sujunut tähän asti todella nopeasti. Meiltä puuttuu enää kahden maan hyväksyntä jäsenyydellemme, se kuuluisa ratifiointi. 

Kävin viime viikolla hyvät keskustelut sekä Unkarin että Turkin puolustusministereiden kanssa. Tapaamiset olivat rakentavia mutta mitään aikataululupauksia kollegat eivät voineet antaa. Tarvitaan siis vielä hieman malttia ja samaan aikaan määrätietoista asian työstöä molempien maiden suuntaan. 

Meidän kannaltamme myönteistä on, että emme ole tässäkään asiassa yksin.  On myös Naton intressissä organisaationa, että meidät kaksi jäsenkriteerit kirkkaasti täyttävää maata, Suomi ja Ruotsi, saadaan jäseniksi. Jäsenyydellämme on vahva tuki myös Yhdysvalloilta [ja nimenomaan tuki yhtä aikaa liittymisellemme].

Suomi on tähänkin asti ollut vahva vakauden luoja ja turvallisuuden tuottaja kansainvälisesti ja varsinkin strategisesti haastavalla maantieteellisellä lähialueellamme. Tämän tulee jatkua myös Naton jäsenenä.

Naton jäsenenäkin vastaamme itse omasta puolustuksestamme. Myös tulevaisuudessa Suomea puolustavat ensisijaisesti siis suomalaiset. Niin me sen haluamme olevan ja sitä Natokin meiltä edellyttää. Siksi jatkamme puolustuskykymme kehittämistä.

Suomen maanpuolustuksen perustana pysyvät yleinen asevelvollisuus, koulutettu reservi, koko maan puolustaminen ja korkea maanpuolustustahto.

Jatkossa meillä on oman vahvan kansallisen puolustuksen lisäksi selkänojana liittokunnan kollektiiviset turvatakuut.

Emme mene Natoon tyhjin käsin. Viemme Natoon erityisesti arktista ja pohjoista osaamista.

Julkisuudessa keskustellaan jonkin verran siitä, miten Nato tulee näkymään Suomessa; tuleeko tukikohtaa, osaamiskeskusta tai jotain muuta. [Kokoomuksen suunnalta Naton läsnäoloa on esitetty ainakin Turkuun ja Tampereelle tässä ihan lähiaikoina, lieneekö milloin tulossa ehdotusta Hämeenlinnaa koskien.]

Keskustelu tästäkin asiasta on luonnollisesti tervetullutta. On kuitenkin hyvä tunnistaa, että Naton komento- ja joukkorakenteeseen liittyvät kysymykset ovat Nato-puolustuspolitiikan kovinta ydintä. Ne eivät suinkaan ole yksin Suomen päätettävissä.

Tulemme selvittämään erilaisia vaihtoehtoja Naton läsnäololle Suomessa. Mahdollisten ratkaisujen aika on vasta selvästi tuonnempana, ja mikä olennaisinta: niiden täytyy olla sekä Naton kannalta perusteltavissa, että Suomen turvallisuutta vahvistavia.

Hyvät naiset ja miehet,

kolmantena teemana nostan esiin Pohjoismaisuuden.

Pohjoismaat on Suomen tärkein viiteryhmä niin puolustuksessa kuin monessa muussakin kysymyksessä. Yhteiskuntamallimme ovat varsin yhteneväiset ja siltä pohjalta yhteistyötä on hyvä syventää.

Pohjoismainen puolustusyhteistyö on tiivistä sekä kaikkien Pohjoismaiden kesken, että kahdenvälisesti. 

Etenkin Ruotsin kanssa puolustusyhteistyömme on erittäin tiivistä. Tässäkin mielessä oli luonnollista, että halusimme ottaa askeleet Nato-jäsenyyden polulle yhdessä Ruotsin kanssa.

Kun kaikki Pohjoismaat ovat saman liittokunnan jäseniä, avautuu Pohjolan puolustamiselle monia uusia mahdollisuuksia. Myös pohjoisen sodankäynnin osaaminen vahvistuu Natossa, kuten jo aiemmin totesin.

Tulevaisuudessa kaikki Pohjoismaat ovat liittolaisia keskenään. Lisäksi Tanska on päättänyt jatkossa osallistua EU:n puolustusyhteistyöhön. Kaikki tämä vahvistaa Pohjolan turvallisuutta sekä mahdollistaa entistä syvemmän puolustusyhteistyön maidemme välillä.

Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö teki valtiovierailun Norjaan viikko sitten. Pohjoismainen puolustusyhteistyö oli yksi hänen vierailunsa pääteemoja. Siteeraus Niinistön puheesta:

”Kun koko pohjoismainen perhe kuuluu Natoon, uskon, että liittouman sisällä tullaan näkemään runsaasti pohjoismaista yhteistyötä. Se syntyy luontaisesti johtuen pohjoismaisesta identiteetistä ja ajattelutavasta. Etumme ja näkemyksemme tulevat olemaan usein yhteneväisiä.

Mutta haluan painottaa seuraavaa: Suomi ei pyri rakentamaan minkäänlaista alueellista blokkia Naton sisälle. Tarkastelemme Itämeren aluetta kokonaisuutena. Tarkastelemme liittoumaa kokonaisuutena.”

Näihin sanoihin on erinomaisen helppo yhtyä: olemme Pohjoismaisen yhteistyön puolella ja samaan aikaan toimimme koko liittokunnan puolesta.

Hyvät kuulijat,

Yhä useampi suomalainen on huolissaan turvallisuudesta, ehkä tässäkin joukossa huolta on. Huoli on ymmärrettävää, puolustusministerinä ymmärrän huolet oikein hyvin.

Turvallisuus on sekä tietoa että tunnetta.

Selkeä tieto on, että rajoillamme on rauhallista. Venäjä tarvitsee kaikki liikenevät voimansa aivan muualle kuin meidän rajallemme.

Suomalaiset voivat luottaa turvallisuusviranomaisiimme.  Puolustusvoimamme ja rajavartijamme valvovat öin ja päivin, jotta suomalaiset voivat nukkua yönsä rauhassa ja hoitaa oman elämänsä asiat ilman ylimääräisiä murheita.

Puolustusvoimamme kykenee säätelemään valmiuttaan joustavasti ja nopeasti erilaisissa turvallisuustilanteissa. Näin on nytkin toimittu – ilman että on sen kummempaa meteliä asiasta pidetty.

Turvallisuutemme tukena meillä on valtava ja vahva kansainvälisten ystävien verkosto.

Suomi on varautunut jännittyneisyyden kasvuun Itämerellä yhdessä Pohjoismaiden ja muiden läheisten kumppanimaiden kanssa. Keskinäinen yhteydenpitomme turvallisuuskysymyksissä aktivoitui jo viime vuoden puolella ja on pysynyt hyvin tiiviinä koko ajan.

Kriittisen infrastruktuurin yritykset ovat varautuneet erilaisiin uhkiin jo ennen tätä nykyistä kriisiä. Suomen vahvuus on yksityisen ja julkisen sektorin mutkattomassa yhteistyössä.

Arvoisa Paasikiviseuran väki,

Turvallisuus on myös tunnetta. Jokainen suomalainen voi olla turvallisuuden vahvistaja omalta paikaltaan. Kokoonnutaan yhteen tämän päivän tapaan, ollaan ystävällisiä kohtaamillemme ihmisille.

Kansallisen yhtenäisyyden merkitys on erityisen suuri tällaisina hetkinä, kun lähiympäristössä myllertää. Kansallisella yhtenäisyydellä on suora linkki myös maanpuolustustahtoon. 

Näillä sanoilla kiitän huomiostanne ja olen valmis evästyksille ja kysymyksille.