Ulko- ja turvallisuuspolitiikan merkitys on jälleen suuri. Merkitystä on myös puolueiden linjoilla, sillä Suomen linja määritetään presidentin, hallituksen ja eduskunnan yhteispelinä. Linjaerojakin asiasta on.

Kokoomus ilmoitti keskiviikkona, että heidän mielestään Suomen pitäisi liittyä Natoon. Torjun Kokoomuksen näkemyksen NATO-kysymyksessä. On kuitenkin hyvä, että he kertovat linjastaan. Nyky-Suomessa on voitava keskustella ulko- ja turvallisuuspolitiikasta menneitä aikoja avoimemmin, vakavasti ja reilusti. Arvostan sitä, että Tasavallan Presidentti Niinistö on edistänyt tätä keskustelua muun muassa isännöimillään vuosittaisilla Kultaranta-keskusteluilla.

Itse asetun Suomen nykyisen linjan taakse, koska uskon sen palvelevan parhaiten Suomen etua vallitsevissa olosuhteissa. Valintani Keskustan puheenjohtajaksi ei aiheuttaisi painetta muuttaa Keskustan ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa. Hallitusohjelman kirjaukset asiasta ovat mielestäni hyviä.

Turvallisuus ja rauha ovat Suomen ulkopolitiikan keskeisimpiä tavoitteita. Pohjola on pidettävä vakaana ja rauhallisena. Suomen ja Ruotsin linja pysyä sotilasliittojen ulkopuolella on ollut omiaan lisäämään vakautta Pohjois-Euroopassa.

Natoon hakeutumisen suunnitelmia ei ole näköpiirissä. Olen yhteistyön kannattaja, mutta viisaus ”Nato-kortti on parempi pitää kädessä kuin pelata” on mielestäni oikein osuvasti todettu.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan lähtökohdaksi kelpaa edelleen kansainvälinen yhteistyö ja sotilasliittoihin kuulumattomuus. Tärkeintä on maamme lähialueiden vakauden ylläpitäminen. Suomen pitää edistää rauhaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiokehitystä niin lähialueillamme kuin maailmallakin.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan pohjan muodostavat oma uskottava puolustus, kumppanuudet muiden länsimaiden kanssa, toimivat suhteet Venäjään, ja kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestyksen edistäminen.

Nykyiselle, yhdessä sovitulle linjalle on ollut suomalaisten enemmistön tuki. Uskon, että näin on myös tulevaisuudessa.