Teinipojan surma Koskelassa on järkyttävä ja ahdistava tositarina lapsen kauheasta kohtalosta ja vaikeasta taipaleesta. Elämä jäi liian lyhyeksi. Ja sitäkin lyhyttä aikaa määrittivät pitkään jatkunut kiusaaminen, masennus, perheen voimien loppuminen. Yhteiskunta ammattilaisineen ja palveluineen ei kyennyt antamaan riittävää apua ja estämään tapahtunutta.

Tämä surullinen tapaus ei jätä rauhaan. Eikä sen pidäkään.

Suomi ei ole täydellinen tai kaikille hyvä yhteiskunta. Apua ja tukea tarvitaan koteihin enemmän, oikeaan aikaan ja matalalla kynnyksellä. Opettajilla pitää työssään olla mahdollisuus nähdä ongelmat ajoissa ja puuttua niihin. Ja lastensuojelu, jonka ammattilaiset tekevät äärimmäisen vaativaa työtä, pitää saada toimimaan paremmin.

En väheksy aiemmin tehtyä eurojen lisäämistä ja lainsäädännön kohentamisesta. Varmasti niillä on saatu hyvää aikaan. Mutta työ on kesken. Kun kouluissa ja kodeissa asiat ovat paremmalla tolalla ja ongelmiin puututaan varhaisessa vaiheessa, vähenee tarve turvautua lastensuojeluun.

Jokainen lapsi tarvitsee aikuisen, jolla on voimavarat olla tukena ja välittää. Kiusaamiseen ja masennukseen on puututtava ajoissa. Tässä emme onnistu tarpeeksi hyvin. Kun hehkutamme Suomen hyviä puolia, muistetaan myös asiat jotka on korjattava ja tapahtumat, jotka eivät saa koskaan enää toistua.