Vappupuhe Hyvinkäällä, Keravalla ja Helsingissä.

Hyvät kuulijat, arvoisa vappuväki

Vielä vuosi sitten pidin koronavapun puheeni ruudun takaa, etäyhteyksillä.

Eilen illalla Havis Amanda, eli tuttavallisemmin Mantan patsas, sai jo toisen koronarokotuksensa. Hyvä näin, vaikka jääkiekkohuuman jäljiltä olemmekin oppineet, että Manta on harvinaisen lujaa tekoa.

Kaunis kevätsää ei meitä tänään varsinaisesti lämmitä. Mutta lämpöä sydämeen saamme siitä, että voimme olla perinteisin vappumenoin liikkeellä – ei vain ruutujen takana.

Hyvät vihreän vapun kuulijat,

Pelkästään valoisissa tunnelmissa emme vappua tänäkään vuonna vietä.

Surullisinta ja synkintä on, että sota Ukrainassa jatkuu. Inhimillinen kärsimys on suurta. Jokainen päivä sotaa on liikaa.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan ravistelee koko Eurooppaa. Helmikuun 24. päivästä alkaen olemme nähneet kuvia ja uutisia, jotka kauhistuttavat, sillä ne muistuttavat meitä siitä, mitä sota on ja mitä emme koskaan olisi halunneet nähdä enää Euroopassa.

Kaikki totuttu on nyt haastettu. Venäjä on rikkonut kansainvälistä oikeutta. Samalla se on hyökännyt niitä periaatteita vastaan, joille Eurooppa ja pitkä rauhan aika tässä maailmankolkassa on perustettu.

Tälle sodalle ei ole mitään oikeutusta. Ei mitään.

Suomi on hyökkäyksen ensi tunneista asti seissyt Ukrainan rinnalla. Olemme tukeneet Ukrainaa humanitaarisella avulla, rahallisesti, aseinkin.

Ukrainan urhea taistelu on kertonut siitä, mikä merkitys ihmisellä on sodankäynnissä. Oman maansa puolustamiseen sitoutuneet sotilaat ja siviilit ovat voittamaton yhdistelmä.

Ukrainan puolustuskyvyn supervoima on sen kansalaisten tahdossa puolustaa omaa maataan. Olemme Suomessa ansaitusti ylpeitä omasta maanpuolustustahdostamme, mutta kyllä me saamme hattuamme korkealle nostaa, kun ukrainalaisia katsomme.

Kunnioittavan maininnan ansaitsee myös oma väkemme. Lukemattomat suomalaiset ovat osallistuneet järjestöjen rahakeräyksiin ja toivottaneet ukrainalaiset pakolaiset tervetulleiksi Suomeen. Teitä on varmasti tässäkin joukossa – kiitos teille jokaiselle apuanne antaneelle.

Venäjän raaka hyökkäys Ukrainaan muutti myös Suomen turvallisuuspoliittisen ympäristön. Kun ympäristö muuttuu, pitää tehdä tilannearvio ja siitä johtopäätöksiä. Tätä arviointia on nyt tehty hötkyilemättä mutta rivakasti.

Olemme tehneet merkittäviä päätöksiä puolustuksemme vahvistamiseksi hyvästä vieläkin paremmaksi.

Korvaamme Merivoimien vanhenevat alukset uusilla, jotka rakennetaan Suomessa.

Teimme päätökset korvata vanhat Hornetit uusilla F-35 -hävittäjillä.

Täydennämme varastoja ja lisäämme kertausharjoituksia.

Tuemme vapaaehtoista maanpuolustusta ja palkkaamme lisää ammattiväkeä.

Pidämme koko Suomen puolustuksesta hyvää huolta.

Näin toimimalla nostamme kynnystä sille, että Suomi koskaan joutuisi sotilaallisen konfliktin osapuoleksi. Rauhaamme ei kannata tulla häiritsemään. Puolustuksemme pitää.

Suomen puolustuksen perusta on aina oma kansallinen puolustuskykymme. Näin olisi myös Naton jäsenenä. Tärkein tehtävämme myös Naton jäsenenä olisi pitää omasta alueestamme hyvää huolta.

Niin, päätöksenteon hetki myös Nato-jäsenyyden hakemisesta lähestyy.

On tärkeää tunnistaa se turva, minkä Naton jäsenenä saisimme. Kynnys hyökkäykseen Suomea vastaan kohoaisi entistä korkeammalle.

Samalla on syytä ymmärtää koko paketti, mitä kaikkea jäsenyys merkitsisi. Jäsenyyden hakemisen polullakin voi olla kiviä, tämäkin on hyvä tunnistaa.

Suomalaiset ovat kääntyneet lyhyessä ajassa vahvasti Nato-jäsenyyden kannalle. Myös poliitikkojen piirissä on nähty samanlaista kehitystä. En ole tästä pätkääkään yllättynyt.

Terveen kansanvallan ja avoimen demokratian merkki on se, että eri mieltäkin saa olla kuin enemmistö. Vapaus omaan mielipiteeseen kuuluu kaikille.

Arvostettua valtiomiestä, presidentti Kyösti Kalliota lainaten: “Kansakunnan menestys vaatii sisäistä rauhaa.”

Vaalitaan tuota sisäistä rauhaa. Ei lähdetä loanheittoon. Annetaan vapaus ja arvo myös toisella tavalla ajattelevalle.

Kansallinen yhtenäisyys ei tarkoita sitä, että kaikkien olisi pakko olla samaa mieltä. Yhden totuuden tie ei voi olla Suomen tie. Mutta toki toivomme, että Suomen tie olisi hyvä mahdollisimman monelle.

Suomen Nato-päätös tehdään nyt toukokuussa. Teemme sen, mikä tässä tilanteessa täytyy tehdä.

Hyvät ystävät,

turvallisuus on muutakin kuin rautaa tai rautaisia maanpuolustuksen ammattilaisia. Turvallisuutta on myös se, että kaikilla suomalaisilla on työtä, toimeentuloa ja toivoa.

On totta, että jo ennen koronapandemiaa moni suomalainen oli taloudellisesti tiukilla. Nyt inflaatio laukkaa ja hinnat nousevat. Epävarmuus koettelee talouden tekijöitä ja pysyvää näyttää olevan vain muutos.

Näistäkin selviämme.

Poliittiset päättäjät tekevät parhaansa siinä, että suomalaiset pärjäisivät myös ostovoiman heikentyessä. Jo päätetty perusturvan indeksikorotusten aikaistaminen tuo apua pienituloisimpien arkeen. Eläkeläisille, työttömille, opiskelijoille.

Opiskelijoiden ja nuorten hyvinvoinnista meillä on erityinen huoli ja vastuu.

Huoltovarmuus eli omavaraisuus, suomalainen ruoka, viisaat valinnat energiapolitiikassa. Nämäkin ovat turvallisuuden nurkkakiviä.

Hyvät ystävät,

edessä on isoja päätöksiä. On oltava valmiina odottamattomaankin. Peloissaan ei silti tarvitse olla.

Varautumisessa ei kilpailla maailmanmestaruudesta, mutta kärjen tuntumassa pieni Suomi niissäkin kisoissa varmasti olisi.

Ja lopuksi haluan sanoa:

Vaikka elämme kovia aikoja, tulevaisuuteen kannattaa silti katsoa luottavaisesti. Kun muutama viikko sitten kuuntelin eduskunnassa Ukrainan presidentin puhetta, erityisesti sen loppuosa lämmitti. Panitteko merkille, mistä hän puhui?

Hän puhui Ukrainan jälleenrakentamisesta. Vaikka maa on keskellä veristä sotaa, Ukrainassa katsotaan jo eteenpäin. Luotetaan siihen, että maalla on tulevaisuus, valoisa tulevaisuus.

Minä katson, että meidän tulee jatkaa Euroopan tulevaisuuden rakennustöitä. Annetaan me tässä kohtaa ja jatkossakin apua tuolle urhealle kansakunnalle, joka on kohtuuttomaan tilanteeseen joutunut. Seuraavien tavoitteiden on oltava: tulitauko, rauha, jälleenrakennus.

Ja pidetään huolta omasta maastamme, kauniista Suomesta, jonka vapauden merkkinä siniristiliput tänäänkin liehuvat.

Siis: nyt vietetään vappua ja nautitaan keväästä. Pidetään yllä hyvää, tänään ehkä iloistakin mieltä. Se on parasta kriisinkestävyyttä.

Oppimani vanhan säännön mukaan hyvässä vappupuheessa on hyvä aloitus ja hyvä lopetus ja ne ovat mahdollisimman lähellä toisiaan. Siispä päätän tähän.

Oikein hyvää ja iloista vappua teille kaikille.