Kuntavaalit olivat ja menivät. Äänestysaktiivisuus oli samaa luokkaa kuin viimeksi, eli ei kovin korkea. Hallituspuolueet menettivät hieman kannatustaan valtakunnallisesti, oppositiopuolueet hieman voittivat. Henkilökohtaisesti sain reilut 750 ääntä, joka on paras koskaan saamani äänimäärä kuntavaaleissa. Lämmin kiitos kaikille äänestäjille ja muille hengessä mukana olleille.

Erityisesti perussuomalaiset hävisivät ja vihreät voittivat, kun katsoo valtakunnallisia tilastoja. Miksi näin kävi? Olisiko niin, että perussuomalaisten äänestäjien odotukset eivät olleet riittävällä tavalla tavalla täyttyneet, ja moni protestoi jäämällä kotiin tai äänestämällä jotain muuta puoluetta. Vihreät puolestaan pystyivät maalaamaan kuvaa hallituksesta patamustana konservatiivina, jolle he tarjoavat vaihtoehdon. Moni sitä uskoi. Myös vihreiden kriitiikki koulutusleikkauksista upposi. Moni oli kai unohtanut, että vihreät olivat itse tekemässä mittavia koulutusleikkauksia viime hallituksessa. Tai sitten sitä ei haluttu muistaa, tai välittää.

Nykyinen hallitus on joutunut tekemään hankalia säästöjä lähes joka politiikan sektorille. Ei niitä huvin vuoksi ole tehty, vaan sen takia, että maamme holtiton velkaantuminen saataisiin hallintaan. Samalla on tehty ratkaisuja, joilla edistetään työllisyyttä ja yrittäjyyttä.

Jälki alkaa näkyä: Monen huonon vuoden jälkeen nyt talous kasvaa ja työllisyys paranee. Tämä luo näkymän sille, että voimme tulevaisuudessa panostaa meille tärkeisiin hyvinvointiyhteiskunnan palveluihin, kuten lasten päivähoitoon, koulutukseen, terveydenhoitoon ja ikäihmisten vanhuuden turvaan.