Kun 50 000 kansalaista allekirjoittaa kansalaisaloitteen, eduskunnan on myös pakko se käsitellä. Ei ole pakko hyväksyä, mutta asiallinen käsittely taataan kaikille. Tämä mahdollisuus on ollut olemassa nyt muutaman vuoden, ja aloitteiden suosio on ollut kasvamaan päin. Tänäkin vuonna kansalaisaloite haastaa kansanedustajat ottamaan kantaa moniin, välillä aika vaikeisiinkin asioihin.

Esimerkiksi kysymys eutanasiasta asettaa kansanedustajat tänä vuonna kovan paikan eteen. Kun puhutaan elämästä ja kuolemasta, kyseessä on mitä vahvimmin eettis-moraalinen kysymys. Siksi Keskustan eduskuntaryhmä on jo päättänyt, että tähän suhtaudutaan omantunnon kysymyksenä, eli kukin edustaja voi suhtautua asiaan parhaaksi katsomallaan tavalla.

Aloitteessa tavoitellaan eutanasian mahdollisuutta tilanteisiin, joissa kyseessä on parantumaton ja tappava sairaus, sietämättömät kivut ja potilaan oma vakaa tahto. Näinkin traagiseen tilanteeseen valitettavasti osa meistä tai läheisistämme elämässään joutuu. Itse suhtaudun varovaisen myönteisesti eutanasian mahdollistamiseen tämänkaltaisissa tilanteissa, jos nämä kolme ehtoa täyttyvät. Asia on kuitenkin vaikea, ja tiedän osan omista äänestäjistänikin suhtautuvan asiaan toisella tavalla.

Olen varma, että eduskunta haluaa perehtyä kysymyksen eri puoliin poikkeuksellisen huolellisesti. Siksi aloitteen käsittelyyn menee aikaa, varsinkin kun sote työllistää eduskuntaa keväällä huomattavasti. Voi olla, että eutanasia-aloite ratkaistaan näin ollen vasta syksyllä. Pidän välttämättömänä, että jokainen kansanedustaja perehtyy huolella kysymykseen eutanasiasta. Lakialoite tulee lähetekeskusteluun tällä viikolla.

Viime viikolla oli keskustelussa toinen, kovin toisentyyppinen kansalaisaloite, eli ns. Lex Malmi. Tässä tavoitellaan lakia, jolla varmistetaan Malmin lentoaseman pysyvän nykykäytössään myös tulevaisuudessa.

Itse olen kuulunut Malmin lentoaseman puolustajiin jo pitkään. Ongelma tässä on se, että Jyrki Kataisen KOK/SDP-vetoinen hallitus teki vuonna 2014 päätöksen, jolla Malmin kenttä ajetaan käytännössä alas. Viranomaistoiminta lopetetaan, ja se on jo pitkälti loppunutkin.

Helsingin kaupunki haluaa tilalle asuntoja, ja on vienyt alueen kaavoitusta eteenpäin.

Itselläni on ollut koko ajan vaikeuksia ymmärtää, miksi Helsingin kaupunki ei näe Malmiin liittyvää myönteistä mahdollisuutta ja voimavaraa. Voisi ajatella, että joustava kakkoskenttä on kilpailukykytekijä Helsingille, mutta näköjään pääkaupungissa ei näin osata tai haluta ajatella. Ainakin toistaiseksi Helsingin kaupunginvaltuuston enemmistö on ollut Malmia kuoppaamassa.

Jos Malmi rakennetaan, tehdään peruuttamaton virhe, jota kaduttaisiin vielä pitkään. Malmi on vilkas kenttä, jolla on myös merkittävät kulttuuriarvot. Se on ilmailukoulutuksen keskus ja sen sijainti on erinomainen. Sillä on myös kansallista merkitystä, eli kyse ei ole vain Helsingin kaupungin asiasta.

Vaihtoehtoisia paikkoja asuntorakentamiseen on kyllä paljonkin. Nytkin rakennetaan esimerkiksi Jätkäsaarta, Kalasatamaa ja Pasilaa. Koskemattomista alueista mainittakoon etenkin valtaisa Östersundom, jonka Helsinki sai Sipoolta vuonna 2009. Se on monia kertoja Malmin lentokenttää suurempi alue. Myös tulevan Jokeri-radan ympäristössä on paljon mahdollisuuksia.

Malmin lentokenttäalueellekin on mahdollista kohtuullisessa määrin kaavoittaa ja rakentaa siten, että lentotoiminta voi samalla jatkua.

Hallitus ei halua lähteä pakkolunastamisen tielle. Malmi voi siis pelastua lähinnä, jos Helsingin kaupunki on valmis vielä asiasta neuvottelemaan valtion kanssa. Silloin voitaisiin katsoa, minkä verran Malmille voidaan kaavoittaa lentotoiminnan ohella ja mitä korvaavia alueita valtio voisi osoittaa Helsingin kaupungille.

Toivottavasti yhtälöön voisi löytyä ratkaisu tältä pohjalta. Uskon, että se olisi pitkällä tähtäimellä parasta sekä Helsingille että valtiolle.