Työllistävän Suomen rakentamisessa tarvitaan yhdessä päättämisen ja sopimisen kykyä

Hyvät vapunviettäjät,

Vanhan sanonnan mukaan ihminen ei kompastu elämässään vuoriin, vaan kiviin.

Usein se ensimmäinen kivi on työttömyys, joka johtaa toimeentulo-ongelmiin, osattomuuden tunteeseen ja muihin vaikeuksiin.

Siksi kolmen viime vuoden tärkein aikaansaannos on, että 90 000 suomalaista on saanut työpaikan ja sitä kautta valoisamman näkymän tulevaisuuteen. Siis 90 000 työpaikkaa, ja lisää tulee joka päivä.

Iso asia työpaikka on varsinkin sille nuorelle, joka hakee elämälleen suuntaa – ja sille lähimmäiselle, joka on ollut pitkään ilman työpaikkaa, sivussa yhteiskunnasta.

Hyvät kuulijat,

Suomen talouden käännettä ei olisi tapahtunut ilman työntekijöiden joustamista osana yhteiskunta- eli kilpailukykysopimusta.

Tiedän, että etenkään julkisella puolella tämä ei ole ollut helppoa. Kiitos on edelleen enemmän kuin paikallaan.

Yhtälailla on kiitettävä pieniä ja keskisuuria yrityksiä omistavia ja johtavia suomalaisia. Uudet työpaikat ovat syntyneet ennen muuta näihin firmoihin.

Uskon, että jotain merkitystä on myös harjoitetulla politiikalla. Ellei näin olisi, viime vaalikaudella maahamme ei olisi tullut 100 000 työtöntä lisää. Euroalueen talous ja maailmantalous kasvoivat kyllä silloinkin, mutta Suomi ei onnistunut pääsemään siihen kiinni. NYT siinä on onnistuttu, peräti siten, että olemme nyt euroalueen kasvun kärkimaita.

Mutta kaikesta ei voi kehua.

Liian monen suuren pörssiyrityksen ylimmässä johdossa on eletty lähestulkoon kuin kleptokratiassa, ”varkaiden vallassa”.

Ihmisiä on laitettu kilometritehtaalle samalla, kun johtajien palkat ja edut ovat paisuneet, kuten Helsingin Sanomien vuosittaiset selvitykset osoittavat. Kohtuuden vaatimusta ei harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta ole ymmärretty, vaikka sen puolesta on presidentistä alkaen vedottu.

Näiltä setelimiehiltä joutuu vakavasti kysymään, että ”miten meni noin niinku omasta mielestä?”

Arvoisat naiset ja miehet,

Viime viikkoina menossa ovat olleet eräänlaiset politiikan hullut päivät.

Ei ihme, että monella on mennyt hämmästyksen sormi kummastuksen suuhun. Ihmisten luottamus yhteisten asioiden hoitoon horjuu, eikä sitä tarvitse näiden eduskunnan tuolileikkien viuhuessa ihmetellä.

Jokainen taaplaa tietysti tyylillään politiikassa, ja muutenkin elämässä. Ihmiset ottavat sitten aikanaan vaaleissa kantaa siihen, keihin he luottavat.

Itse olen kuitenkin tullut politiikkaan muuttamaan Suomea ja maailmaa paremmaksi ja korjaamaan yhteiskunnan epäkohtia.

Omasta vaatimattomasta kokemuksesta olen oppinut, että parannuksia saadaan aikaan vain yhteistyöllä ja pitkäjänteisyydellä – vaikka kumpikaan ei juuri nyt, ”minä ensin”-aikana, tunnu olevan kovassa huudossa.  

Kyky päättää yhdessä ja sopia yhdessä ovat olleet edellytys sille, että Suomi on selviytynyt sodista ja lamakausista, myös tästä viimeisimmästä alamäestä.

Hyvät vapunviettäjät,

Uskon, että molempia tarvitaan myös selviytymisessä kaikesta siitä, mitä tulevaisuus eteemme tuo.

Kun työ, työelämä ja työmarkkinat vääjäämättä muuttuvat ja ammatteja katoaa, meidän on yhdessä haettava ratkaisut, joilla rakennamme sillan tämän murroksen yli.

Koulutus on tässäkin avainasemassa. Oli tärkeää, että äskettäisessä hallituksen kehysriihessä osoitettiin jo lisää rahaa ihmisten nopeaan uudelleen ja -täydennyskoulutukseen.

Pienituloisimpien eläkeläisten takuueläkettä korotettiin. Kaikkein köyhimmille lapsiperheille suunnataan 80 euroa lisää tukea kuukaudessa. Se tulee monessa perheessä tarpeeseen. Vaippoja, lastenruokaa, ehkä vaatteitakin.

Perusturvaa on edelleen parannettava ja samalla uudistettava niin, että se on nykyistä tuntuvasti yksinkertaisempi ja kannustavampi.

Mitkään rahat eivät nimittäin riitä hyvinvointimme turvaamiseen, ellei työnteko ole aina kannattavampaa kuin töistä poissa oleminen.

Siksi työllisyyden parantaminen on ilman muuta tärkeintä myös seuraavalla vaalikaudella.

Keskustan tavoite on, että vähintään noin 100 000 nyt työtä vailla olevaa suomalaista työllistyy. Tämä on kestävin tapa kitkeä köyhyyttä, eriarvoisuutta ja osattomuutta, jotka ovat vielä liian monelle todellisuutta.

Hyvät kuulijat,

Kaikki tämä on mahdollista, kunhan pidämme kiinni Suomesta luottamus- ja sopimusyhteiskuntana.

Jos sen sijaan vastakkainasettelu ottaa vallan, meille pienenä maana käy huonosti pikemmin ennemmin kuin myöhemmin. Siitä on nyt valitettavasti merkkejä ilmassa työmarkkinoilla ja esimerkiksi kaupunkien ja maaseudun välillä.

Tähdennän, että osa luottamus- ja sopimusyhteiskuntaa on hallituksen ja työmarkkinaosapuolien kolmikanta. Sekään ei kuitenkaan voi jämähtää paikoilleen, kun maailma ympärillämme menee menojaan.

Yhä syvemmälle vanhoihin poteroihin kaivautumisen sijaan tarvitaan vuoropuhelua siitä, miten yhdessä huolehdimme työelämän turvallisuudesta, inhimillisyydestä ja oikeudenmukaisuudesta myös tulevaisuudessa.

Kysymysten kysymyksiä on, onko Suomessa valmiutta antaa työpaikoille todellinen sopimisen mahdollisuus eli edistää paikallista sopimista? Selvää on, että sopiminen ei kuitenkaan saa olla yksipuolista sanelua.

On myös tärkeää, että vuoropuheluun pääsevät mukaan myös ne, joiden ääni ei tähän mennessä ole työmarkkinapöydissä kuulunut, esimerkiksi itsensä työllistävät, työttömät ja opiskelijat sekä kansalaisyhteiskunnan edustajat.

Heistä moni elää jo ”uudessa normaalissa” tehden välillä töitä palkansaajana, välillä yrittäjänä tai molempia yhtä aikaa.

Keskustassa olemme tähän keskusteluun osaltamme valmiita. Olen laittanut ilolle merkille, että samaa valmiutta on näytetty myös esimerkiksi SAK:n suunnalta. SAK:lla on parhaillaan menossa tulevaisuuden työelämästä kampanjakin netissä.

Arvoisa juhlaväki,

Muutama sana rakkaasta kilpakumppanistamme SDP:stä.

Keskusta ja sosiaalidemokraatit ovat yhdessä olleet keskeisesti rakentamassa Suomesta maata, jossa lasten päivähoito, peruskoulu ja muu opiskelu, terveydenhoito ja vanhuuden turva eivät ole kiinni kenenkään lompakon paksuudesta, eikä myöskään siitä, missä päin Suomea asuu.

Molemmissa puolueissa on ymmärretty ja nähty, että Suomen menestyksessä on pohjimmiltaan kyse siitä, kuinka vähän yhteiskunnassamme on köyhiä ja syrjäytyneitä. Ei siitä, kuinka paljon rikkaita tässä maassa on.

Nyt joutuu kuitenkin kysymään, mitä tälle SDP:lle on tapahtunut?

Kun kuuntelee johtavien sosiaalidemokraattien puheita, tuntuu, että tässä maassa on suorastaan piru irti: hyvinvointiyhteiskuntaa ajetaan kuulemma tietoisesti alas, suomalaisia jaetaan tietoisesti kahtia ja työelämään lisätään tietoisesti epävarmuutta.

Ei muuten taatusti ajeta, ei taatusti jaeta eikä taatusti lisätä. Esimerkiksi sote- ja maakuntauudistus tehdään ja tarvitaan, jotta lähi- ja peruspalvelut turvataan tasa-arvoisesti jokaiselle suomalaiselle kaikkialla maassa myös tulevaisuudessa.

Nuorten palkkaamista määräaikaiseen työsuhteeseen puolestaan helpotetaan vain ja ainoastaan siksi, että yhä useampi nuori voisi saada jalkansa ensimmäisen työpaikan oven väliin.

Yt-lain toimivuus selvitetään, koska se ei toimi nyt niin kuin sen pitäisi toimia. Irtisanotuista on pidettävä huolta esimerkiksi varmistamalla, että muutosturva on kohdillaan ja ihmiset pääsevät nopeasti uudelleenkoulutukseen. Luotetaan kuitenkin myös suomalaisiin pienyrittäjiin. Ylivoimainen valtaosa heistä on vastuullista porukkaa, jotka pitävät huolen työntekijöistään.

Kyllä SDP:ltä – ja muultakin oppositiolta – on kohtuullista odottaa muutakin kuin ihmisten pelottelua.

Kun vaihtoehtoa ei ole kuulunut, päätimme tehdä tiettävästi Suomen ensimmäisen vastavälikysymyksen. Tavallisesta välikysymyksestä poiketen se on eduskunnan puhemiehen sijaan osoitettu SDP:n puheenjohtajalle Antti Rinteelle.

Vastavälikysymys on kirjoitettu periaatteella lyhyestä virsi kaunis ja se kuuluu näin:

SDP:n puheenjohtajalle Antti Rinteelle

Vapun vastavälikysymys opposition työllisyysvaihtoehdosta

Sosiaalidemokraatit olivat viime vaalikaudella hallituksen toinen pääpuolue. SDP:llä oli Suomen talouden ja työllisyyden sekä hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen kannalta keskeiset valtiovarain-, työ-, peruspalvelu- ja opetusministerin salkut.

Vaikka kansainvälinen talous kasvoi viime vaalikaudella, lopputulemana oli maamme talouden supistuminen, 100 000 työtöntä lisää ja valtion velan paisuminen, eikä loppua näkynyt.  

Nykyisen hallituksen aikana on aikaansaatu tärkeä kilpailukykysopimus, toteutettu merkittäviä uudistuksia ja läpiviety myös vaikeita säästöjä, jotta velkaantuminen loppuisi.

Tuloksetkin näkyvät. Talous kasvaa erinomaista vauhtia, työllisyys kohenee kaikkialla Suomessa ja maamme velaksi eläminen on vihdoin loppumassa. Myös nuorisotyöttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys vähenevät.

 Edellä olevan perusteella esitämme vastattavaksi seuraavan vastavälikysymyksen:

Mikä on SDP:n vaihtoehto työllisyyden parantamiseksi?

Miksi SDP ensin kannatti ja sitten ryhtyi vastustamaan työmarkkinoilla sovittua ja Euroopassa laajasti tunnustettua kilpailukykysopimusta, jonka myötä vienti vetää, suomalainen työ käy jälleen kaupaksi maailmalla, ja joka on keskeisesti vaikuttanut siihen, että työllisyys kohenee?

Miksi SDP:lle eivät käy mitkään uudistukset, joilla ihmisille on todistetusti saatu töitä ja jotka sitä kautta osaltaan hillitsevät eriarvoistumista?

Miksi SDP esitti eduskuntavaaliohjelmassaan valtiontalouden sopeuttamista neljällä miljardilla eurolla mukaan lukien 250 miljoonan euron säästöillä koulutuksesta, mutta on kuitenkin vastustanut jokseenkin jokaista säästöä, joka on jouduttu tekemään?

1.5.2018

Antti Kaikkonen / kesk

ja koko Keskustan eduskuntaryhmä