Eduskunta viimeistelee näinä päivinä valtion ensi vuoden budjettia. Budjettia on puitu valiokunnissa pitkin syksyä ja nyt joulun alla asia puhutaan läpi vielä täysistunnossa äänestyksineen. Valtiovarainvaliokunta kertoo keskiviikkona 14. joulukuuta vielä niistä muutoksista, joista valiokunnassa on päätetty.

Nyt panostetaan ennen muuta uusien työpaikkojen syntyyn, mutta säästöjäkin tarvitaan. Miksi?

Suomi on velkaantunut tuntuvasti viime vuosina ja velkaantuu edelleen.  Velkaa on ensi vuonna jo yli sata miljardia euroa.

Yksittäisiin säästöihin kohdistuvasta, perustellusta arvostelusta huolimatta jokainen varmasti ymmärtää, että holtittoman velkaantumisen tie nousee jossain kohti pystyyn.

Kreikan matokuuri ja sen kurjistavat vaikutukset tavallisten kreikkalaisten elämään ovat varmasti pysäyttävimpiä osoituksia siitä, mitä myös Suomelle olisi loppupelissä luvassa, jos emme itse ota tilannettamme haltuun ja laita talouttamme kuntoon.

Hallitus on sopinut tälle vaalikaudelle yhteensä neljän miljardin euron säästöistä valtiontalouteen. Ne toteuttamalla, osana talouden tasapainottamisen kokonaisuutta, Suomen velaksi eläminen loppuu vuonna 2021. Tähän Keskusta ja koko hallitus on sitoutunut. Velaksi elämisen lopettaminen on varsinkin tämän päivän lasten ja nuorten etu.

Tärkeintä on saada työllisyys paranemaan. Vain siten voimme kestävällä tavalla turvata peruspalvelut, pitää huolta heikompiosaisista ja lopettaa velaksi elämisen. Työttömyys on ilman muuta edelleen vakavin ongelmamme.

Tulevina kuukausina onkin kaikin tavoin voimistettava sitä myönteistä kehitystä, joka maamme talous- ja työllisyystilanteeseen on reilun puolentoista vuoden aikana saatu aikaan. Suomen talous on saatava ennusteita vahvempaan kasvuun. Tässä onnistuminen on mahdollisuuksien rajoissa, ja ensimmäisiä merkkejä siitä on nähtävissä.

Samalla on pidettävä entistäkin tarkemmin huolta siitä, että kaikki suomalaiset ja koko Suomi pidetään mukana.

Säästöjen vastapainoksi olemme onneksi pystyneet parantamaan ja parannamme joitakin etuuksia ja palveluja, kuten pienimpiä takuueläkkeitä, lasten ja perheiden palveluja sekä omaishoitoa. Ensi vuonna parannamme erityisesti sotaveteraanien tilannetta.

Hallituksen veronalennukset on kohdistettu ja kohdistetaan ensi vuonna pääosin pieni- ja keskituloisille ja eläkeläisille.

Etuuksien ja palvelujen parannuksia on jatkettava, jos ja kun talouden tilanne antaa siihen mahdollisuuden. Mahdolliset loppuvaalikauden veronalennukset on kohdistettava ensisijaisesti pienituloisille suomalaisille.

Uusiin säästöihin ei tämän hetken tietojen perusteella ole tarvetta. Mikäli sellaisia joudutaan tekemään, säästöt on haettava ensisijaisesti muualta kuin etuuksista ja palveluista, esimerkiksi keskushallinnosta, tehottomista yritystuista ja maahanmuuton kustannuksista.

Tärkeimpiä ratkaisuja eriarvoistumisen hillitsemisessä on sosiaali- ja terveyspalvelujen ja maakuntauudistus. Se on vietävä vihdoin maaliin. Uudistuksen pihvi ei ole valinnanvapaus, vaan tasa-arvoisten palvelujen turvaaminen.

Etenkin perusterveydenhuolto on laitettava kuntoon. Sitä tarvitsevat eniten nimenomaan heikompiosaiset.

Pääministeri ilmoitti äskettäin pyytäneensä professori Juho Saarta puheenjohtajaksi työryhmään, joka hakee ratkaisuja eriarvoistumisen torjumiseen.

Ymmärrän, että moni saattaa kysyä, onko työryhmää pelkkää silmänlumetta, kun samaan aikaan tehdään edellä mainitsemiani säästöjä. Vastaan samaan hengenvetoon: ei ole.

Keskustassa otamme eriarvoistumisen erittäin vakavasti. Koska pohjatonta rahapussia meillä ei kuitenkaan ole, on haettava uudenlaisia ratkaisuja ja ennen muuta pidemmän aikavälin yhteistä näkemystä. Työttömyys ja eriarvoisuus ovat saman kolikon kaksi puolta, ja ratkaisuja on haettava kokonaisvaltaisesti.

Tämän ajan päätökset ovat tuskallisia tehtäviksi myös meille päättäjille. Kukaan ei tee ikäviä säästöjä mielellään, saati ilkeyttään.

Tunnelin päässä näkyy kuitenkin voimistuvasti jo valoa. Mitä useammalle ihmiselle saamme töitä, sitä tukevammalla perustalla Suomen tulevaisuus on.