Iran on yli 80 miljoonan asukkaan valtio Lähi-idässä. Monelle suomalaiselle se on aika vieras. Vähän varttuneemmat muistavat 1980-luvulta pitkän sodan Iranin ja Irakin välillä.

Maa on ollut eristyksissä viime vuodet, sillä kansainvälinen yhteisö on asettanut Iranille ison joukon talouspakotteita. Syynä on Iranin ydinohjelma, joka länsimaiden arvion mukaan on tähdännyt oman ydinaseen kehittelyyn. Vuodenvaihteessa saatiin voimaan vuosien neuvottelujen jälkeen Iranin ydinsulkusopimus, jossa Iran sitoutuu jäädyttämään ydinohjelmansa. Vastineeksi talouspakotteista suurin osa puretaan. 

Ydinsulkusopimus on hyvä asia. Sen toteuttaminen vaatii kuitenkin tarkkaa seurantaa. Siitä on vastuussa ennen muuta Kansainvälinen ydinenergiajärjestö IAEA.

Tämä johtaa Iranin markkinoiden avautumiseen. Maan valtavat öljy- ja kaasuvarat tulevat markkinoille ja samalla muu maailma voi kokolailla vapaasti myydä omia tuotteitaan Iraniin. Maa ei ole köyhä, ja koulutustasokin on suhteellisen hyvä. 

Suomalaisenkin liike-elämän kannattaa mielestäni harkita, voisiko Iranista löytyä omille tuotteille markkinoita. Nopeimmat syövät hitaat, ja nopeimmat ovat jo liikkeellä. Pienemmätkin yritykset voivat pärjätä. Vuokkoset -tuotteita kuulemma myydään jo tuhansissa Iranilaisissa marketeissa ja eteläpohjalaista lämpöpuuta rahdataan Iraniin kasvavat määrät. Hintakaan ei ole suurin kysymys, suomalainen laatu kiinnostaa. Tämä vinkkinä mainittakoon. Jos bisnestä kiinnostaa, kannattaa olla yhteydessä Suomen suurlähetystöön Teheranissa. 

Vedin ulkoasiainvaliokunnan delegaation matkan Iraniin 7.-12.4. Matkalla oli lisäkseni valiokunnan varapuheenjohtaja Pertti Salolainen (kok) ja kuusi muuta kansanedustajaa.

Meille järjestyi korkeatasoinen ohjelma Teheranissa. Tapasimme mm. varapresidentti Ebtekarin, ulkoministeri Zarifin, parlamentin puhemiehen ja kollegani, ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan ja muita kollegoja.

Keskustelut olivat suoria ja hyviä. Saimme arvokasta tietoa maan näkemyksistä ja koko jännitteisen Lähi-idän tilanteesta. Samalla koetimme osaltamme edistää suomalaisten yritysten toimintamahdollisuuksia Iranissa. Otimme esiin myös vaikeampia kysymyksiä, kuten ihmisoikeuksia. Niissä on tekemistä vielä. Esimerkiksi kuolemanrangaistuksia käytetään Iranissa yleisesti. Viime vuonna teloitettiin lähes tuhat ihmistä, mukana myös alaikäisiä. Myös naisten asema kaipaisi parannuksia.

Iranin potentiaali on valtava. Oma arvioni on, että Iranin rooli tulee Lähi-idässä kasvamaan voimakkaasti lähivuosina, sekä taloudellisesti että poliittisesti. Kannattaa siis pitää seurannassa. 

Viime päivinä on Suomessa ollut keskustelua Suomen ja Venäjän rajasopimuksesta. Taustalla on blogissanikin kirjoittama turvapaikanhakijoiden erikoinen virta Suomeen kahdelta pohjoisimmilta raja-asemalta, Sallasta ja Raja-Joosepista. Turvapaikanhakijat eivät niinkään olleet Syyrian pakolaisia, vaan pikemminkin usean kansallisuuden ihmisiä (mm. Intia ja Pakistan), jotka olivat asuneet jo vuosia Venäjällä. Jostain syystä tällainen virta yhtäkkiä alkoi. Sattumaan en usko. Taustalla on ollut organisointia ja rikollisuutta.

Maamme poliittinen johto eri tasoillaan kävi asiasta kuukausia neuvotteluja Venäjän kanssa ja lopulta päästiin asiassa ratkaisuun. Raja pitää jälleen.

Jotkut ovat kritisoineet, että EU:n olisi pitänyt hoitaa tämä asia. Henkilökohtaisesti pidän perusteltuna, että tämä asia hoidettiin kahdenvälisin neuvotteluin. Presidentti Niinistön mukaan sellaista toivettakin EU:n piiristä tuli.

Jos tämä olisi jätetty Brysselin hoidettavaksi, veikkaan, että asia olisi edelleen kesken, ja Ladat kurvailisivat kohti Raja-Jooseppia.

Sopimus ei ole täydellinen, mutta paras, mikä nyt oli saatavissa. Se on Suomen etujen mukainen. Kritisoijilta kysyn, olisiko todella ollut parempi jättää sopimus tekemättä.