Olen tällä viikolla aloittanut eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana. Tehtävä on tärkeä ja haasteellinenkin, ulkoasiainvaliokunta on kiistatta yksi eduskunnan arvostetuimmista valiokunnista. Olen otettu siitä, että olen saanut tällaisen luottamuksen. Motivaatio tehtävään on korkealla.

Valiokunnan kokoonpano on todella vahva. Puolueet ovat laittaneet valiokunnan jäseniksi enimmäkseen raskainta sarjaansa. Valiokunnan jäseninä on kokeneita poliitikkoja, puoluejohtoa ja useita entisiä ministereitä.

Ensimmäinen virallinen tapaaminen uudessa roolissa oli tänä aamuna, kun tapasin Suomessa valtiovierailulla olevan Islannin ulkoministerin. Keskustelimme ajankohtaisista politiikan kysymyksistä, varsinkin Ukrainan kriisistä ja tilanteesta Pohjois-Euroopassa. Maittemme keskinäiset suhteet ovat erinomaisella tolalla, joskin aina voi edelleen parantaa. Esimerkiksi opiskelijavaihdon lisääminen voisi olla tähän yksi tapa.

Valiokunta pääsi tänään myös isojen asioiden äärille, kun saimme selvityksen siitä, miten Hornet -hävittäjien uusimisprosessia aloitellaan. Hornetit vanhenevat 2020-luvun loppuun mennessä. Hankinta on sekä poliittisesti että taloudellisesti suuri, joten sen suunnittelu on aloitettava jo nyt. Kustannus voi olla suuruusluokaltaan 5-10 miljardia euroa, eli kyse on todella kalliista kertainvestoinnista. Se on kuitenkin välttämätön Suomen puolustuksen uskottavuuden kannalta.

Puheenjohtajuus tulee työllistämään aika lailla. Kutsuja erilaisiin tilaisuuksiin on tullut jo pitkä rivi ja tehtävällä on merkitystä Suomen kansainvälisten suhteiden hoitamisen kannalta. Sillä vakavuudella tähän täytyy suhtautua.

Toiseksi valiokunnaksi minulle tuli jäsenyys puolustusvaliokunnassa. Eli aika vahva ulko- ja turvallisuuspoliittinen vastuu tässä nyt tälle vaalikaudelle lankesi. Ja näillä sektoreilla elämme aikaisempaa jännitteisimpiä aikoja, valitettavasti. Mutta pienen Suomen pitää uusissakin tilanteissa pärjätä.

Itse ajattelen niin, että parasta turvallisuuspolitiikkaa Suomelle on viisas ulkopolitiikka.