Puolustusministeri Antti Kaikkosen puhe Turun Eurooppa-foorumissa 26.8.2022

26.08.2022 - Puheita ja kirjoituksia

Arvoisat kuulijat,

kiitän mahdollisuudesta pitää puheenvuoro täällä Eurooppa-foorumissa. Näin Turussa syntyneenä voin tietyllä ylpeydellä todeta, että Turku on aina ovet auki Eurooppaan, ovet auki maailmaan. Tämän vuoksi Turussa, kuten tänään täällä Eurooppa-foorumissakin, katsotaan aina tulevaisuuteen.

Keväällä teimme Suomessa päätöksiä, jotka kantavat pitkälle tulevaisuuteen. Natoon liittyminen on suurin sotien jälkeinen muutos turvallisuus- ja puolustuspolitiikassamme. Päätös tämän askeleen ottamiseksi kypsyi lopulta suhteellisen nopeasti, mutta se nojasi kivenkoviin perusteisiin.

Jäsenyysprosessimme on hyvässä vauhdissa ja toivomme, että vauhti pitää. 23 jäsenmaata on jäsenyytemme ratifioinut ja olemme melko hyvin tietoisia siitä, miten prosessi lopuissa 7 maassa etenee. Todettakoon vielä, että Suomen, Ruotsin ja Turkin välillä käydään tänään virkamiesneuvotteluja tänään Helsingissä.

Venäjä, ja vain Venäjä, muutti turvallisuusympäristöämme pysyvästi ja teimme Suomessa tästä tarvittavat johtopäätökset. Uskon vahvasti siihen, että nämä johtopäätökset ovat oikeita. Nato-polkumme päätteeksi liitymme joukkoon, jolta saamme paljon ja josta teemme omalla panoksella entistäkin vahvemman.

Suomi on tähänkin asti ollut vahva vakauden luoja ja turvallisuuden tuottaja kansainvälisesti ja varsinkin strategisesti haastavalla maantieteellisellä lähialueellamme. Puolustuspolitiikkaamme sekä Puolustusvoimiamme on kehitetty kulloisenkin ajan vaatimuksiin sopeutuen. Hieman itsepäinenkin pitäytyminen vahvassa alueellisessa puolustuksessa, yleisen asevelvollisuuden ja omien suorituskykyjemme ylläpitäminen ovat olleet viisaita ja kauaskatseisia valintoja. Tämä aika on sen osoittanut.

Viime vuosikymmenellä kokonaisuutta on vahvistettu määrätietoisella kansainvälisen yhteistyön kehittämisellä. Tehty työ kantaa nyt hedelmää: Suomen puolustus ja puolustusyhteistyö ovat paremmassa kunnossa kuin koskaan. Tämä luo edellytykset turvalliselle asemallemme myös Nato-jäsenyysprosessin aikana.

Suomi liittyy Natoon tietoisena kaikista jäsenyyteen sisältyvistä oikeuksista, mutta myös velvollisuuksista. Emme ole asettaneet erityisiä kansallisia rajoitteita minkään Nato-politiikan osa-alueen kohdalla ja pidän tätä linjaa viisaana. Meidän ei ole syytä ennakkoon rajoittaa omaa liikkumavapauttamme.

Heinäkuussa, Madridin huippukokouksessa Nato päivitti strategisen konseptinsa. Siinä määritetään liittokunnan ydintehtävät, joita ovat pelote ja puolustus, kriisinehkäisy ja –hallinta sekä yhteistyövarainen turvallisuus. Nämä ovat jäsenenä myös Suomen tehtäviä ja se tarkoittaa lisätöitä erityisesti puolustushallinnolle. Naton tehtävien valmisteluun ja toteutukseen osallistuminen edellyttää välttämättömiä panostuksia erityisesti juuri puolustushallinnon henkilöstöön.

Naton yhteiseen puolustukseen osallistuminen edellyttää Suomelta, aivan kuten muiltakin jäsenmailta, henkilöstön, joukkojen ja suorituskykyjen asettamista Naton käytettäväksi, toki erillisillä päätöksillä. Tätä osallistumista ohjaavat kaksi periaatetta: oikeudenmukainen taakanjako ja jäsenmaan kantokykyyn suhteutettu kohtuullinen haastavuus.

Vielä on liian aikaista mennä yksityiskohtiin, jotka tarkentuvat myöhemmissä keskusteluissa Naton ja sen jäsenmaiden kanssa. Sen toki voi sanoa, että me Suomessa kannamme tässäkin meille kuuluvan vastuun omalla tavallamme – pragmaattisesti ja suoraselkäisesti.

Suomi on, yhdessä Ruotsin kanssa, niin yhteensopiva Naton kanssa, kuin vain kumppanimaa voi olla. On kuitenkin tärkeää huomioida, että vaikka olemmekin Naton pitkäaikainen kumppani, jäsenenä olemme monessa asiassa uuden edessä.

Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että kumppanina emme ole olleet mukana Naton päätöksenteossa ja sen valmistelussa, emmekä yhteisen puolustuksen suunnittelussa. Tämä on käytännöllinen muutos, mutta kyllä se on myös iso kulttuurinen, henkinen ja poliittinen muutos.

Tätä henkistä muutosta kuvaa ehkä parhaiten lause, joka löytyy kiveen kaiverrettuna Suomenlinnasta: ”Seiso tässä omalla perustallasi, älä luota vieraan apuun”. Tarvitaan ajattelutavan muutos. Naton jäsenenä Suomi voi luottaa vieraan apuun ja liittolaisemme voivat luottaa meihin.

Omaa perustustamme emme kuitenkaan hylkää, sen muodostaa jatkossakin omat Puolustusvoimamme. Tietysti haluamme tietysti myös varmistaa, että tarpeen tullen Natolla on mahdollisimman hyvät edellytykset tukea Suomea artikla 5 velvoitteiden mukaisesti. Tähän liittyy mm. Naton komento- ja joukkorakenteen, Naton puolustusta koskevien suunnitelmien sekä Naton joukkomallin kehittäminen Madridin huippukokouksen linjausten mukaisesti.

Yksi julkistakin mielenkiintoa herättävä kokonaisuus on Naton rauhan ajan kollektiivisen puolustuksen tehtävien järjestelyt ja Suomen asemoituminen niiden osalta. Näitä tehtäviä ovat mm. Naton niin sanottu eteentyönnetty läsnäolo (eFP), Naton ilmavalvonta, pysyvät laivasto- ja miinantorjuntaosastot sekä ohjuspuolustus.

Itse näen luonnollisena, että vastuunsa suoraselkäisesti kantava Suomi osallistuu näihinkin tehtäviin soveltuvilta osin ja sotilaallisesti järkeenkäypien periaatteiden pohjalta. Näin tekevät myös muut jäsenmaat, eikä Suomella ole kyvykkäänä maana mitään syytä karttaa tätä vastuuta.

Edellä mainitut tehtävät palvelevat varmasti hyvin myös sotilaallisen integraatiomme toteutusta ja Naton toimintojen oppimista. Päätöksiä asian osalta tehdään myöhemmin ja niitä edeltävät koordinoidut keskustelut kansallisesti sekä Naton ja sen jäsenmaiden kanssa.

Yhtenä uutena elementtinä Suomelle tulee ydinaseiden roolin ymmärtäminen osana Naton pelotetta ja puolustusta. Niin kauan kuin maailmassa on ydinaseita,

on niitä myös Natolla. Ydinase on Naton pelotteen viimeinen lukko ja myös Suomi asettuu jäsenmaana osaksi tätä pelotetta.

Tämäkin Naton osa-alue vaatii meiltä kotiläksyjen tekemistä ja osaamisen kartuttamista.

Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydet vaikuttavat merkittävästi Pohjois-Euroopan geostrategiseen asetelmaan, sekä laajemmin Euro-Atlanttisen alueen puolustukseen ja turvallisuuteen. Itämeren ja pohjoisten alueiden turvallisuus tietysti Suomelle keskiössä. Samalla ymmärrämme erittäin hyvin, että Natoon ja sen jäsenmaihin kohdistuu monenlaisia turvallisuusuhkia, useassa ilmansuunnassa.

Suomi sitoutuu työskentelemään vahvan ja yhtenäisen liittokunnan eteen. Kaikkien Nato-maiden turvallisuus on yhtä tärkeää ja meidän tulee osoittaa solidaarisuutta liittolaisillemme.

Eurooppa-foorumin ollessa kyseessä, muutama sananen myös EU:sta. Suomi on pitkään tukenut ja edistänyt EU:n puolustusulottuvuuden kehittämistä, emmekä ole tästä linjasta luopumassa Nato-jäsenyyden myötä. Tuemme vahvasti EU:n ja Naton läheisempää yhteistyötä sekä organisaatioiden toisiaan tukevaa roolitusta.

Nato vastaa jäsentensä kollektiivisesta puolustuksesta. Euroopan unioni taas on kokonaisvaltainen poliittinen, taloudellinen ja oikeudellinen yhteisö. Se on toimija, jota ei voida erottaa turvallisuudesta. Ilman turvallisuutta ei voi olla toimivaa EU:n sisämarkkinapolitiikkaa, eikä unionilla olisi kykyä puolustaa kansalaisiaan ja niitä eurooppalaisia arvoja, joiden varaan se rakentuu.

Suomen Nato-jäsenyys avaa uusia mahdollisuuksia EU:n puolustusyhteistyössä. Esimerkiksi EU:n suorituskykyaloitteet ovat hyödynnettävissä paremmin Natossa yhteisten suorituskykyjen ja asejärjestelmien kehittämiseen ja hankkimiseen.

On syytä painottaa, etteivät Nato ja EU ole toisiaan poissulkevia toimijoita. Liittolaisuus korostaa yhteistyön merkitystä entisestään. Sotilaallisen liikkuvuuden edistäminen on aiemmin ollut meille tärkeää ja hyödyllistä, Nato-jäsenyyden myötä se on välttämätöntä. Samalla saamme – Suomen ja Ruotsin, mutta myös Tanskan päätösten myötä – uutta vauhtia myös EU:n ja Naton välisen yhteistyön kehittämiseen.

Emme siis tule Nato-jäsenyyden myötä hylkäämään aiempia prioriteettejamme, puhumattakaan tärkeistä puolustusyhteistyön kumppanuuksista. Päinvastoin lienee odotettavissa, että yhteistyö vain tiivistyy entisestään. Nykyiset eurooppalaiset kahden- ja monenväliset puolustusyhteistyöjärjestelyt ovatkin Suomelle erittäin tärkeitä myös jatkossa.

Pohjois-Euroopan kannalta tärkeiden toimijoiden, kuten Iso-Britannian ja Saksan kanssa tarjoutuu uusia mahdollisuuksia. Myös brittivetoisen JEF-joukon rooli Pohjois-Euroopassa vahvistunee tulevaisuudessa entisestään.

Myös pohjoismainen yhteistyö on uuden aikakauden edessä. Tulevaisuudessa voimme tarkastella Pohjolaa yhtenä toiminta-alueena. Voimme entisestään kehittää kykyämme toimia yhdessä kaikissa oloissa. Tästä keskustelin eilen, kun Ruotsin ja Norjan puolustusministerit olivat Suomessa vieraanani.

Meidän tulee hyödyntää näitä jo olemassa olevia pohjoismaisia rakenteita siten, että ne tukevat työtämme Natossa ja EU:ssa. Olemme jo aloittaneet Pohjoismaisesn puolustusyhteistyön, Nordefcon, sopeuttamisen tähän uuteen todellisuuteen.

Hyvät kuulijat,

edellä kuvaamaani Suomen puolustuksen uutta aikakautta rakennetaan kovin haastavassa asetelmassa Venäjän hyökkäyssodan takia.

On tärkeää huomioida, että maamme sijaitsee strategisesti keskeisellä paikalla, kolmen toisiinsa tiiviisti linkittyneen alueen keskellä; olemme Itämeren rantavaltio ja arktisen alueen maa, minkä lisäksi turvallisuutemme ja taloutemme ovat riippuvaisia Pohjois-Atlantin logistisista yhteyksistä.

Kansainvälisen tilanteen kiristyminen yhdellä alueella voi johtaa nopeasti sotilaallisen toiminnan lisääntymiseen myös muilla alueilla.

On kuitenkin huojentavaa todeta, että Suomen Nato-jäsenyyden myötä vahvistuvat sekä Suomen turvallisuus, että koko Euroopan turvallisuus pohjoista myöten. Olemme polkumme valinneet ja uskon se olevan Suomelle juuri oikea valinta. Kiitos.

Puhe suurlähettiläspäivillä 22.8.2022

23.08.2022 - Uncategorized

Arvoisat suurlähettiläät,

kiitän kutsusta pitää puheenvuoro Suurlähettiläspäivillä. Viime kerrasta, kun puolustusministeriltä on pyydetty puheenvuoroa, onkin tainnut vierähtää hetki.

Tämä kertoo varmasti ajasta, jota elämme – se on monella tavalla murrosten aikaa. Suurvaltapolitiikka on palannut maailmannäyttämölle, usko kansainväliseen sääntöperusteiseen järjestelmään on horjunut ja kiistoja ratkaistaan jälleen – valitettavasti – asein.

Vuosi sitten tähän aikaan Suurlähettiläspäivät pidettiin jännittyneissä tunnelmissa. Afganistanin Kabulissa oli käynnissä evakuointioperaatio, johon osallistui Ulkoministeriön henkilökuntaa, sekä ensimmäistä kertaa kansainvälisen avun antamista koskevan lain mukaisesti ulkomaille lähetetty Puolustusvoimien suojausjoukko.

Tuolloin eräs aikakausi oli päättymässä. Yhdysvaltojen johtamat länsimaat olivat jättämässä Afganistanin yli 20 vuotta jatkuneiden operaatioiden jälkeen. Kabulin turvallisuustilanteen heikentyessä nopeasti nousi tarve evakuoida suomen kansalaiset, Suomelle työskennelleitä sekä heidän perheenjäseniään. Ulkoministeriö esitti Puolustusvoimille tukipyynnön henkilöstönsä suojaamiseksi ja evakuoinnin mahdollistamiseksi.

Tänään julkaistiin Puolustusministeriön selvitys Afganistanin kriisinhallintaoperaatiosta. Halusin teettää virkamiestyönä puolustushallinnon sisäisen selvityksen operaation vaiheista, käytetyistä voimavaroista, tappioista ja saaduista hyödyistä.

Selvityksessä käydään läpi Afganistanin kriisinhallintaoperaatioita ja käsitellään aihetta myös Suomen puolustuspolitiikan ja kansallisen puolustuksen näkökulmasta. Ulkoministeriön laajempi selvitys Suomen toiminnasta Afganistanissa on valmistumassa myöhemmin. Tehdyn selvityksen perusteella voin todeta puolustushallinnon tehneen kaikkensa operaatioiden eteen niillä resursseilla, jotka käyttöön annettiin.

Kriisinhallintaoperaatioiden vakauttava vaikutus turvallisuustilanteeseen mahdollisti osaltaan Afganistanin yhteiskunnan kokonaisvaltaista kehittämistä, muun muassa naisten työnteon ja vuosittain yli kahdeksan miljoonan lapsen, joista kolmasosa tyttöjä, koulunkäynnin.

Turvallisuusviranomaisten osaamista kehitettiin ja esimerkiksi tieverkkoa rakennettiin yli 30 000 kilometrin verran operaatioiden tuella. Tästä huolimatta Afganistanin pidempiaikainen vakauttaminen epäonnistui. Tähän on monia syitä, joihin Suomi ei omalta pieneltä osaltaan voinut vaikuttaa.

Operaatioihin osallistuminen hyödytti kuitenkin myös omaa kansallista puolustustamme monin tavoin ja vaikutti uusien toimintatapojen kehittymiseen. Näistä voi mainita esimerkiksi nykyiset rauhanturvaajien psykososiaalisen tuen ja hoidon järjestelyt, jotka on kehitetty pitkälti Afganistanin operaatioon osallistumisen kokemusten pohjalta.

Muiden Afganistanin operaatioihin osallistuneiden maiden rinnalla Suomi hoiti oman osansa kunnialla. Osallistumalla Afganistanin operaatioihin Suomi saavutti arvostetun ja luotettavan kumppanin maineen. Suomen kahdenvälinen ja monenvälinen puolustusyhteistyö syventyi ja asemamme Naton kumppanimaana nousi korkealla tasolle.’

Selvityksessä todetaankin, että operaatioon osallistuminen lähensi puolustusyhteistyötämme erityisesti Yhdysvaltojen kanssa. On varmaa, että nämä hyvät suhteet ja keskinäinen luottamus osoittaneet arvonsa myös tänä vuonna, kun Suomi haki puolustusliitto Naton jäsenyyttä.

Suomi maksoi operaatiosta kalliin hinnan. Kaksi suomalaista sotilasta kaatui ja 15 sotilasta haavoittui. Omaisten surua ja yksittäiselle sotilaalle aiheutunutta läpi elämän mukana seuraavaa vammaa ei voi millään mittarilla mitata. Tästä uhrauksesta operaatioon osallistuneet ansaitsevat kiitoksemme ja kunnioituksemme.

Tänään seuraamme huolestuneina Afganistanin tilannetta. Tehty työ ei kuitenkaan ole valunut hukkaan. Afganistanissa on kasvanut kokonainen sukupolvi, jolla on ajatus Afganistanista, joka on vakaampi ja vapaampi.
Toivoa siis on, eikä toivo ole tässä maailmassa koskaan turhaa.

Hyvät kuulijat,

vain puoli vuotta Kabulin operaation jälkeen tulimme jälleen uuden murroksen kohdalle, kun Venäjä aloitti laajamittaisen, oikeudettoman hyökkäyssodan Ukrainassa. Sota tuli jälleen Eurooppaan, laajempana kuin kertaakaan sitten toisen maailmansodan.

Suomen turvallisuuden näkökulmasta Venäjän merkitys on aina ollut keskeinen. 24. helmikuuta Venäjä osoitti äärimmäisellä tavalla, ettei se kunnioita kansainvälisiä sopimuksia tai diplomatiaa, eikä epäröi käyttää sotilaallista voimaa valtionrajojen siirtämiseen. Naamiot oli riisuttu.

Samalla hetkellä Suomen harjoittama käytännönläheinen ja yhteistyöhakuinen Venäjä-politiikka kohtasi vakavan iskun. Ensimmäisistä tunneista lähtien tuomitsimme Venäjän hyökkäyksen, ja olemme osa EU:n yhteistä pakoterintamaa.

Päätimme nopeasti myös osallistua Ukrainan auttamiseen lähettämällä puolustusmateriaalia. Näitä paketteja on lähtenyt matkaan kaiken kaikkiaan seitsemän. Vaikka muiden paitsi ensimmäisten pakettien sisältö on salaista, voin kertoa, että se vastaa Ukrainan tarpeita, ottaen samalla huomioon oman maanpuolustuksemme edellytykset.

Ukrainassa soditaan tälläkin hetkellä. Meitäkin pitkittyvä sota koettelee. Sanon näin: Me emme saa väsyä, emme saa turtua, emme saa unohtaa. Apua Ukrainalle on jatkettava.

Olemme pitäneet omasta puolustuksestamme hyvää huolta läpi vuosikymmenten. Kevättalvella kävi kuitenkin useimmille selväksi, että jos haluamme edelleen korottaa sotilaallisen hyökkäyksen kynnystä, ainoa looginen ja uskottava askel oli Nato jäsenyyden hakeminen.

Tähän meillä oli välittömästi laaja sekä kansan että poliitikkojen tuki. Se mahdollisti poikkeuksellisen nopean poliittisen käsittelyn.

Suomen ja Ruotsin Nato-hakemus on nyt ratifioitavana jokaisessa jäsenmaassa, ennen kuin varsinainen jäsenyys astuu voimaan. Tähän päivään mennessä 23 Nato-maata on vahvistanut jäsenyytemme.

Jokaisella jäsenmaalla on omat käytäntönsä ratifioinnin käsittelyyn ja olemme kohtuullisen hyvin tietoisia kunkin jäljellä olevan maan parlamentaarisen prosessin etenemisestä. Ratifiointivaiheen loppuunsaattaminen vienee vielä joitakin kuukausia. Parhaassa tapauksessa olemme täysjäseniä vuoden lopulla. Mitä pikemmin – sen parempi. Mutta mahdollista toki on sekin, että prosessi vielä venyy, siihenkin on hyvä henkisesti varautua.

Moni teistä on ollut tässä prosessissa suoraan tai välillisesti mukana. Haluankin tässä yhteydessä esittää teille kiitokseni asemapaikoissanne tekemästä työstä Suomen Nato-jäsenyyden ratifioinnin edistämiseksi.

On ollut hienoa todeta, kuinka hyvin yhteistyö puolustusministeriön ja ulkoministeriön välillä on toiminut jäsenhakemusprosessin aikana. Tämä yhteistyö tulee varmasti edelleen tiivistymään.

Suurin ja konkreettisin muutos, jonka Nato-jäsenyys tuo mukanaan on se, että jäsenyyden myötä tulemme osaksi Naton yhteistä puolustusta ja siten sen perustamissopimuksen viidennen artiklan mukaisten turvatakuiden piiriin. Samoin meitä koskevat kaikki muutkin Pohjois-Atlantin sopimuksen artiklat, puolustusliiton jäsenen kaikki oikeudet ja velvollisuudet.

Nato-jäsenmaan arki on päivittäistä osallistumista poliittisiin ja sotilaallisiin kokouksiin, joissa muovaamme Naton toimintaa yhdessä muiden liittolaisten kanssa. Jäsenenä tuomme kokouksissa ja työryhmissä esille omia kantojamme ja kansallisia näkökohtia. Samalla pyrimme rakentamaan yhteistä näkemystä.

Olemme jo saaneet tähän työhön tuntumaa, kun olemme heinäkuun alusta lähtien tarkkailijajäsenenä saaneet osallistua valtaosaan Naton työskentelystä.

Tahti kuitenkin kiihtyy ja jatkossa täysipainoinen jäsenyys edellyttää entistä tiiviimpää osallistumista. Valtaosa Nato-asioista on sisällöiltään vahvasti Puolustusministeriön hallinnonalaa. Nato on puolustusliitto, jonka toiminnan keskiössä on yhteinen puolustus ja pelote.

Puolustusministeriön rooli ja vastuu kasvavat jäsenyyden myötä merkittävästi. Puolustushallinto on toki valmentautunut Nato -jäsenyyteen jo 90-luvun puolesta välistä lähtien. Tämä on tapahtunut mm. Partners for Peace -prosessin kautta sekä osallistumalla kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan.

Puolustusministeriö on ollut näissä prosesseissa läheisesti mukana, mutta täysjäsenyyden edellyttämä Nato-kunto vaatii vielä runsaasti töitä ja lisää henkilöstöä. Puolustushallinnossa toimintojen yhteensovittaminen Natoon toimeenpannaan asteittain. Osa uudistuksista jatkuu jäsenyyden jo astuttua voimaan. Valmistautumisessa olemme jo hyvässä vauhdissa.

Nato-päätöksen rinnalla päätimme myös välittömästi tiivistää kansainvälistä harjoitustoimintaa. Harjoitusyhteistyötä on lisätty erityisesti Yhdysvaltojen, Iso-Britannian, Ruotsin, Ranskan, Saksan, Norjan sekä Naton ja JEF-maaryhmän kanssa.

Harjoitukset, samoin kuin kumppaniemme tuenilmaisut ja korkean tason vierailut ovat näkyneet julkisuudessakin. Tuen määrä ja laatu kertovat omaa tarinaansa siitä, että Suomen asioita on maailmalla hoidettu hyvin kuluneina vuosina. Tiukassa paikassa kumppanuudet punnitaan. Ja ystäviä Suomella on paljon.

Pääosa harjoitustoiminnasta toteutetaan Suomen alueella, mutta osin myös kumppanimaiden alueella, kansainvälisellä merialueella tai kansainvälisessä ilmatilassa. Harjoitustoiminnan päämäärä on, kuten aikaisemminkin, oman osaamisemme ja yhteensopivuutemme parantaminen.

Hyvät kuulijat,

Moni asia siis muuttuu jäsenyyden mukana, mutta yhtä lailla moni turvallisuuspoliittinen fundamentti säilyy samana. Yleinen asevelvollisuus ja sen tuottama laaja reservi on kansallisen puolustuksemme perusta, myös Naton jäsenenä.

Korkea maanpuolustustahto on hyve, jota meidän tulee vaalia ja edelleen vahvistaa. Omat talvisodan kokemuksemme ja Ukrainan puolustustaistelu osoittavat kuinka keskeinen tekijä koko yhteiskunnan luja tahto puolustaa omaa maata on.

Tämä oli mielessäni myös, kun aikaisemmin tänään vierailin 30-vuotisjuhlaansa viettävässä Oulunkylän kuntoutuskeskuksessa. Tilaisuudessa tapasin sotiemme veteraaneja ja sotainvalideja. Heidän silmissään uskon nähneeni tuota samaa lujaa tahtoa, vaikka sodasta on kulunut jo kahdeksan vuosikymmentä.

He, sodan käynyt sukupolvi, maksoivat kalliin hinnan siitä, että me jälkipolvet saisimme elää omassa maassamme, rakkaassa Suomessa. Vapaa, itsenäinen isänmaa – se on kalleinta mitä meillä on. Se on puolustamisen arvoinen.

Myös tulevaisuudessa Suomea puolustavat suomalaiset, niin me sen haluamme olevan ja sitä Natokin meiltä edellyttää. Jatkossa meillä on oman vahvan kansallisen puolustuksen lisäksi selkänojana liittokunnan kollektiiviset turvatakuut.

Natossa arvostetaan jäsenmaata, joka huolehtii omasta tontistaan niin, ettei muiden jäsenmaiden tarvitse kantaa vastuuta sotilaallisen turvallisuuden ylläpitämisestä.

Suomen hyvä puolustuskyky sekä kriisinsietokyky vahvistavat siis Naton yhteistä puolustusta koko liittokunnan alueella.

Kevään aikana on maailmallakin tullut tunnetuksi suomalainen kokonaisturvallisuuden malli.
Sotilaallisen maanpuolustuksen lisäksi on suojattava sähköverkkoja, kybermaailmaa, kansakunnan elintärkeitä toimintoja.

Eikä vähäisimpänä informaatioympäristöä – kansalaisten sydämiä ja mieliä. Tutkittua ja punnittua, oikeaa tietoa ja näistä nousevaa luottamusta viranomaisiin ja toisiimme. Näitä kaikkia iskunkestävän yhteiskunnan on kyettävä varjelemaan.

Monessa kohtaa olemme havainneet, että Suomessa on tehty asioita oikein viimeisten vuosien ja vuosikymmenten aikana. Kun kriisi on jo ovella, varustautuminen käy kalliiksi.

Edelleenkin Suomessa on vahvistettava huoltovarmuutta, teollisuuden ja ruuantuotannon edellytyksiä, terveydenhuoltoa ja vakaata valtion taloutta.

Hyvät kuulijat,

elämme murrosten aikaa. Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti Suomen turvallisuusympäristöä ja johti turvallisuusratkaisujemme muutokseen.

Kabulin evakuointioperaation kaltaiset, epäonnistuneiden tai romahtaneiden valtioiden alueilla toimeenpantavat evakuointioperaatiot ovat mahdollisia myös jatkossa. Samoin tarve kansainvälisille kriisinhallintaoperaatioille ei ole poistunut.

Kuluneen vuoden haasteissa meillä on ollut muutamia etuja puolellamme. Afganistan-selvityksessä mainitaan, että erityisesti kolme asiaa olivat tärkeitä Kabulin evakuointioperaation onnistumisen kannalta. Näitä olivat selkeä tilannekuva ja yhtenäinen poliittinen tahtotila; hallinnonrajat ylittävä, ennakoiva yhteistyö; sekä suojajoukon osaaminen ja kokemus kansainvälisistä kriisinhallintatehtävistä.

Selkeä tilannekuva ja yhtenäinen poliittinen tahto ovat olleet tärkeitä myös kevään turvallisuuspoliittisissa ratkaisuissa. Tilannekuvan luomisessa päätöksenteon tueksi diplomaattimme ja Suomen edustustot ympäri maailmaa ovat keskeisessä roolissa.

Yhtenäinen poliittinen tahto on tarkoittanut sitä, että päätöksiä on tarvittaessa voitu tehdä nopeastikin, kuitenkin jättäen tilaa parlamentaariselle harkinnalle ja eriävillekin mielipiteille. Demokratiamme on toimintakykyinen, mikä on rohkaiseva viesti – toisenlaistakin kehitystä on maailmalla näkyvissä.

Eri ministeriöiden ja instituutioiden välitön, ennakoiva yhteistyö on tärkeää. Välttämätöntä se on silloin, kun on tarve toimia nopeasti. Tätä yhteistyötä eri ministeriöiden ja viranomaisten välillä olemme tarvinneet myös Nato-jäsenhakemuksen valmistelussa. Sitä tarvitsemme edelleen matkallamme kohti jäsenyyttä.

Kolmantena virkakuntamme osaaminen ja kokemus tehtäväkentällään on suurelle maailmallekin korostanut sitä, mitä on toimia suomalaiseen tapaan: silloin kun tehdään, tehdään, pitämättä turhaa melua.

Lopuksi, hyvät kuulijat,

murrokset tuskin jäävät tähän. Ennen Ukrainaa ja Afganistania vieraanamme oli parin vuoden ajan globaali pandemia, jonka seuraukset ja tuomat vaikeudet esimerkiksi taloudessa ovat keskellämme edelleen. Ilmastonmuutos on saattanut jäädä sodan jalkoihin, mutta se koskettaa niin meitä täällä Pohjolassa kuin koko maailman ihmisiä.

Ilmastonmuutos asettaa meidät monien haasteiden eteen. Samalla olemme huomanneet, että liike poispäin fossiilisesta energiasta on ollut oikea. Tätä polkua kestävien energianlähteiden ja talouden suuntaan on syytä vahvistaa.

Maailman suurten murroksien keskellä meidän ei pitäisi käpertyä itseemme, eikä luopua siitä ajatuksesta, että pieni Suomi voi edelleen olla mukana rakentamassa parempaa maailmaa, kaikille suomalaisille ja koko ihmiskunnalle.

Olen varma siitä, että Suomi voi omalla osaamisellaan olla, paitsi turvallisuuden tuottaja, myös rauhan ja vakauden luoja murrosten maailmassa. Uskon, että tämä ajatus elää myös diplomaattikunnassamme vahvana.

Arvoisat suurlähettiläät,

haluan lämpimästi kiittää jokaista teitä siitä työstä, jota kukin omalla asemapaikallanne teette isänmaan eteen. Toivotan teille hyvää alkavaa syksyä ja menestystä tehtävissänne.

Kiitos.

Puolustusministeri Antti Kaikkosen puhe keskuskauppakamarin valtuuskunnan seminaarissa 14.6.2022

14.06.2022 - Puheita ja kirjoituksia

Arvoisat kauppakamareiden vaikuttajat, hyvät läsnäolijat, kiitän kutsusta saada pitää teille alustuksen tässä tilaisuudessa.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan laittoi politiikan asialistan uusiksi helmikuussa. Hälytyskellot alkoivat soida aiempaa kovemmin jo viime vuoden lopulla Venäjän etupiiripuheiden myötä. Synkistä ennusmerkeistä huolimatta Venäjän hyökkäykseen ei haluttu uskoa, niin järjettömältä ajatus tuntui. Ja järjetöntähän se onkin.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on kestänyt nyt jo kolme ja puoli kuukautta. Yhtä kauan on kestänyt Ukrainan vastarinta. Pitkiä päiviä täynnä ovat nämä kuukaudet. 

Tälle sodalle ei ole mitään oikeutusta. Ei mitään. 

Siksi olemme sen selkeästi ja jyrkästi tuominneet.


Suomalaiset ovat eläneet voimakkaasti ukrainalaisten tukena. On autettu monin eri tavoin ja toivotettu sotaa pakenevat tervetulleiksi Suomeen. Ukrainalaisten työllistäminen ja lapsille koulupolun järjestäminen on tärkeä osa heidän tukemistaan.

Venäjän julmuuksien etulinjassa on Ukrainan koko kansa. Siviileihin kohdistetut iskut vievät henkiä ja rikkovat ihmismieliä. Kauhun kylväminen siviilien keskuuteen on brutaali ase, jonka vaikutus on pitkäaikainen ja syvä.

Sodan on loputtava. Ukrainalaisille kuuluu rauha ja vapaus, tulevaisuus ja toivo.  Me itse emme saa turtua, emme saa väsähtää, emme saa hylätä, emme saa unohtaa.

Meidän on jatkettava apua Ukrainalle, yhdessä muiden kanssa. Miksi? Koska se on oikein. Viime viikon perjantaina teimme jälleen päätöksen uudesta puolustustarvikeapupaketista Ukrainalle ja apumme jatkuu myös tämän jälkeen.

Mikä on Ukrainan sodan ratkaisu, milloin ja mihin tämä kammottava murhenäytelmä päättyy, tämä kysymys on varmasti meidän kaikkien mielessä.

CMI:n toimitusjohtaja Janne Taalas totesi jokin aika sitten osuvasti, että ”Ukrainan tulevaisuutta ratkaistaan nyt taistelukentällä eikä rauhanneuvotteluissa”. Taalas siis tarkoitti sitä, että tarvitaan jonkinlainen sotilaallinen ratkaisu, ennen kuin neuvotteluissa voidaan edetä. Tämän lisäksi tarvitaan luottamuksen rakentamista osapuolten välille. Joudumme valitettavasti toteamaan, että nopeaa ratkaisua ei Ukrainan sodalle ole näköpiirissä edellä kuvattujen seikkojen valossa.

Hyvät kuulijat,

Siirryn seuraavaksi käsittelemään Nato-jäsenyysprosessiamme. Venäjän hyökkäys Ukrainaan käynnisti Suomessa erittäin nopean ja ison muutoksen turvallisuuspoliittisessa keskustelussa ja johtopäätöksissä.  Suomalaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan punaisena lankana ja jopa itseisarvona on ollut pitkät kaaret ja hitaat liikkeet. Nyt päädyimme ikään kuin nopeutettuun filmiin, niin raju on ollut muutos.  

Hyökkäystä Ukrainaan oli edeltänyt jo Venäjän puhe etupiireistä – että Nato ei voisi ottaa jäsenikseen esimerkiksi Suomea ja Ruotsia. Kylmäävää puhetta itsenäisten maiden itsemääräämisoikeuden kannalta.

Suomen valtiojohdon päätös hakea Nato-jäsenyyttä on historiallinen sekä Suomen että koko Euroopan poliittisen historian näkökulmista. Tekemämme päätös perustuu kattavaan arvioon, että vain Naton jäsenyydellä voimme maksimoida, ensinnäkin, ennaltaehkäisevän kynnyksen käyttää voimaa ja muita painostuskeinoja Suomea vastaan, sekä toisekseen, maksimoida itsellemme saatavan turvan, jos joutuisimme aseellisen hyökkäyksen kohteeksi.

Naton jäsenyydellä on erityisesti vaikutuksia juuri puolustushallinnolle. Meillä on paljon työtä edessämme. On tärkeä kuitenkin muistaa, että Naton jäsenyys ei tule vähentämään kansallisen puolustuskykymme merkitystä. Sen sijaan jäsenyys tulee entisestään vahvistamaan kykyämme ennaltaehkäistä ja tarvittaessa puolustautua aseellista hyökkäystä vastaan. Ei koskaan enää yksin, vaan yhdessä vahvempina.

Nato-jäsenyyden myötä saamme Naton ja sen jäsenmaiden toteuttamat artikla viiden mukaiset valtiosopimusperustaiset turvatakuut. Naton viidennessä artiklassa liittoutuman jäsenet myös antavat toisilleen turvatakuut, ja on tärkeää sisäistää, että turvatakuut toimivat kahteen suuntaan. Tähän olemme valmiita valtiojohdon ohjaamana sitoutumaan ja tähän sitoumukseen liittyvää työtä ryhdymme puolustushallinnossa lähitulevaisuudessa tekemään.

Haluan painottaa yhtä Nato-jäsenyyteen liittyvää seikkaa. Natossa päätökset, mukaan lukien ne, jotka liittyvät jäsenyyden mukaisten puolustusvelvoitteiden toteuttamiseen, tehdään yksimielisesti. Suomi ei siis luovuta puolustukseensa liittyvää kansallista itsemääräämisoikeuttaan Natolle, vaan Suomi liittyy ratifiointiprosessin jälkeen jäseneksi organisaatioon, jossa kaikki päätökset tehdään konsensusperiaatteella. Tämän vuoksi en näe myöskään tarpeelliseksi asettaa jäsenyytemme toteuttamiselle minkäänlaisia poliittisia tai sotilaallisia rajoitteita ja reunaehtoja. Kansallinen itsemääräämisoikeutemme ja suvereenisuutemme säilyy.


Haluan lisäksi painottaa, että pitkäjänteisesti rakennettu puolustusyhteistyöverkostomme on erittäin arvokas myös Naton jäsenenä, ja sen mukainen yhteistyö jatkuu. Useiden maiden kohdalla kahdenvälinen yhteistyö tulee todennäköisesti syvenemään uudelle tasolle. Esimerkiksi Ruotsin kanssa yhteistyömme tulee olemaan jatkossakin erityisen tiivistä. Tekemämme puolustusyhteistyön merkitys konkretisoituu näinä aikoina myös kumppaniemme meille osoittamissa vahvoissa tuenilmauksissa.

Turkki. Kevään ripeä eteneminen Nato-jäsenyyden polulla kohtasi Turkin suunnalta hieman yllättäviä kiviä. Haemme osaltamme rakentavasti ratkaisua, jotta Suomen Nato-jäsenyysprosessi voisi jatkua. Olemme olleet aktiivisessa keskusteluyhteydessä Turkkiin ja jatkamme keskusteluja asioiden selvittämiseksi. Teemme myös tiivistä yhteistyötä asian tiimoilta Ruotsin kanssa.

Se että Turkin solmima solmu saadaan avattua, on myös Natolle itselleen tärkeää. Kauanko tämä vie, sitä ei tiedä kukaan enkä lähde sitä tässä arvailemaan. Mitä pikemmin, sen parempi. Yksinkertainen tilannearvioni ja neuvoni tällekin joukolle on: meidän on pidettävä oma pää kylmänä. Asiat järjestyvät, ennemmin tai myöhemmin.


Hyvät läsnäolijat,

tämän seminaari teemana on Venäjän hyökkäyssodan ja Suomen Nato-jäsenyyden vaikutukset yritysten toimintaan. Siispä muutama sana myös tästä tematiikasta vaikka ne eivät suorainaisesti omaan ministerin toimialaani kuulukaan.

Venäjän hyökkäys vaikuttaa suomalaisiin yrityksiin monin eri tavoin. Osa yrityksistä on päättänyt vetäytyä Venäjän markkinoilta itsenäisesti, osan toimintaan vaikuttavat EU:n tai muiden länsimaiden asettamat pakotteet ja osaan Venäjän vastapakotteet. EU on asettanut uusia, asteittain voimistuvia Venäjän ja Valko-Venäjän vastaisia pakotteita. Lisäksi EU on jatkanut vuodesta 2014 lähtien asetettujen pakotteiden voimassaoloa määräajoin. Näköpiirissä ei ole tilannetta, jossa pakotteita päästäisiin purkamaan.

Suomalaiset Venäjän-kauppaa harjoittavat yritykset kärsivät sodan aiheuttamasta tilanteesta. On arvioitu, että tavaroiden ja palveluiden kauppa Venäjän kanssa pysähtyy ainakin tilapäisesti käytännössä kokonaan.

Venäjän osuus Suomen kokonaisviennistä on 4,5 %. Venäjältä tuodaan raaka-aineita, joita teollisuus hyödyntää viennin välituotteina. Näin ollen välittömän kauppavaikutuksen lisäksi tilanne vaikuttaa myös välillisesti Suomen vientiin. Venäjän merkitys kauppakumppanina on Suomelle suurempi kuin EU-maille keskimäärin. Yritykset pystyvät löytämään tuotteilleen korvaavia markkinoita, mutta se on hidas prosessi.


Hyvät naiset ja miehet. Kiitos.

Puolustusministeri Antti Kaikkosen puhe keskustan puoluekokouksessa 11.6.2022

11.06.2022 - Puheita ja kirjoituksia

Hyvä puoluekokousväki,

Puoluekokous on keskustalaisen parasta aikaa. On hyvä olla täällä tänään.

Sain kunniatehtävän ottaa tämän puhujapöntön haltuun heti puheenjohtaja Annikan jälkeen.

Kiitos tästä mahdollisuudesta arvioida Suomen tilannetta puolustusministerin tehtävästä käsin.

Olemme saaneet Annikan kanssa tehdä hyvin tiivistä yhteistyötä hallituksessa viimeisten kuukausien ajan, varsikin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä.

Voin vakuuttaa teille, arvon aatesisaret ja –veljet, vaikka hieman jäävi voin ollakin, että puheenjohtajamme johdolla Keskusta on ollut aktiivinen ja rakentava toimija näinä isänmaan kannalta vaikeina aikoina. Tällä samalla valitulla tiellä aiomme jatkaa.

Keskusta on jälleen ollut kantamassa hallitusvastuuta historiallisten ratkaisujen hetkillä. Olemme tehneet oman työmme suomalaiseen tapaan: pitämättä meteliä itsestämme, kansallista yhtenäisyyttä rakentaen, asialliset hommat hoitaen.

Kansallisen yhtenäisyyden merkitys onkin tänä keväänä ollut suurempi, kuin vuosikymmeniin.

Hyvät naiset ja miehet,

Venäjän hyökkäys Ukrainaan laittoi politiikan asialistan uusiksi helmikuussa. Hälytyskellot alkoivat soida aiempaa kovemmin jo viime vuoden lopulla Venäjän etupiiripuheiden myötä. Synkistä ennusmerkeistä huolimatta Venäjän hyökkäykseen ei haluttu uskoa, niin järjettömältä ajatus tuntui. Ja järjetöntähän se onkin.

Emme olisi halunneet nähdä enää sotaa Euroopassa.

Emme olisi halunneet nähdä ihmisiä pakotettuina jättämään kotinsa.

Emme olisi halunneet nähdä tuhansia sodan uhreja.

Mutta kaikki muuttui valitettavasti todeksi.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on kestänyt nyt jo kolme ja puoli kuukautta. Yhtä kauan on kestänyt Ukrainan vastarinta. Pitkiä päiviä täynnä ovat nämä kuukaudet.

Tälle sodalle ei ole mitään oikeutusta. Ei mitään.

Siksi olemme sen selkeästi ja jyrkästi tuominneet.

Suomalaiset ovat eläneet voimakkaasti ukrainalaisten tukena. On autettu monin eri tavoin ja toivotettu sotaa pakenevat tervetulleiksi Suomeen. Ukrainalaisten työllistäminen ja lapsille koulupolun järjestäminen on tärkeä osa heidän tukemistaan.

Venäjän julmuuksien etulinjassa on Ukrainan koko kansa. Siviileihin kohdistetut iskut vievät henkiä ja rikkovat ihmismieliä. Kauhun kylväminen siviilien keskuuteen on brutaali ase, jonka vaikutus on pitkäaikainen ja syvä.

Sodan on loputtava. Ukrainalaisille kuuluu rauha ja vapaus, tulevaisuus ja toivo. Sodan on loputtava.

Me itse emme saa turtua,

emme saa väsähtää,

emme saa hylätä,

emme saa unohtaa.

Meidän on jatkettava apua Ukrainalle, yhdessä muiden kanssa.

Miksi? Koska se on oikein.

Tänä keväänä suomalaisessa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tapahtui muutaman kuukauden aikana enemmän kuin kertaakaan sotiemme jälkeen.

Isänmaan turvallisuudesta on huolehdittu vastuullisesti halki poliittisen kentän.

Tilannearvio ja siitä vedetyt johtopäätökset syntyivät Suomessa yhteisen kansallisen prosessin kautta; hötkyilemättä mutta rivakasti. 

Valtion eri instituutiot – eduskunta, hallitus, tasavallan presidentti – hoitivat hommansa, yhdessä ja erikseen. 

Meistä keskustalaisista haluan nostaa esiin puhemies Matti Vanhasen. Matin kokeneissa käsissä koko eduskunta oli mukana kevään suurten kysymysten ratkaisuissa.

Ja tämä kehu saman vaalipiirin saman puolueen mieheltä ei muuten liity mitenkään siihen, että Matti on jäämässä pois seuraavissa vaaleissa.

Haluan nostaa esiin myös kaikki teidät, jotka järjestitte Suomen turvallisuuteen keskittyneitä yleisötilaisuuksia ympäri Suomen.

Suuren ratkaisun äärellä halusimme puhua selkosuomea suomalaisille, koko Suomessa. Puheiden lisäksi oli tärkeää kuulla, mitä ihmisten mielissä oli.

Kansanliike Keskusta hoitaa molemmat tehtävät; sekä kansalliset vastuutehtävät että vaikuttamisen kanavan suomalaisille.

Hyvä kokousväki,

Turkki.

Kevään ripeä eteneminen Nato-jäsenyyden polulla kohtasi Turkin suunnalta hieman yllättäviä kiviä.

Turkkilaisilla on kieltämättä aikamoinen valttikortti kädessään –

Naton yksimielinen päätöksenteko – mutta kortittomia emme ole mekään.

Kahden Nato-yhteensopivan maan, eli Suomen ja Ruotsin jäsenyyksien toteutuminen mahdollisimman nopeasti on tärkeä merkki siitä, että Naton avoimien ovien politiikka toimii. Se että Turkin solmima solmu saadaan avattua, on myös Natolle itselleen tärkeää. Kauanko tämä vie, sitä ei tiedä kukaan enkä lähde sitä tässä arvailemaan. Mitä pikemmin, sen parempi.

Yksinkertainen tilannearvioni ja neuvoni tällekin joukolle on: meidän on pidettävä oma pää kylmänä. Asiat järjestyvät, ennemmin tai myöhemmin.

Totean myös, että meillä ei ole hätää. Ei ole hätää. Rajoillamme on rauhallista, puolustusvoimamme ja rajavartijamme ovat iskussa ja valppaina tilanteen edellyttämällä tavalla. Meillä on lisäksi valtava määrä kansainvälisiä ystäviä.

Mitäkö tarkoitan kansainvälisillä ystävillä? Tarkoitan sitä kaikkea poliittista ja puolustusyhteistyöhön liittyvää tukea, mitä olemme Ruotsin kanssa saaneet ilmoitettuamme Nato-jäsenyyden hakemisesta.

Näillä tervetulotoivotuksilla ja turvalupauksilla on iso merkitys hakuprosessin aikana.

Ihan tyhjästä nämä turvalupaukset eivät ole syntyneet. Monet niistä pohjautuvat kansainväliseen puolustusyhteistyöhön, mitä on vahvistettu viimeisten vuosien aikana määrätietoisesti. Kevään aikana ulko- ja turvallisuuspolitiikamme keskeiset vaikuttajat tekivät myös melkoisesti pohjatyötä, jotta polku eteenpäin olisi mahdollisimman turvallinen.

Olemme myös olleet aktiivisesti mukana kumppanin roolissa myös Naton toiminnassa – meidät tunnetaan sitäkin kautta.

Suomi on arvostettu ja osaava toimija kansainvälisessä puolustusyhteistyössä. Teemme osamme. Hoidamme tonttimme.

Hyvä keskustaväki,

Ukrainankin esimerkki osoittaa, että maan puolustuksen ydin on aina kansan maanpuolustustahdossa.  Suomalaisten maanpuolustustahto on noussut ennätyslukemiin. Olen (melko) varma, että tässä salissa, tänään, tässä ja nyt maanpuolustustahto on vielä suomalaista keskiarvoakin korkeammalla. Keskustaväki rakastaa isänmaataan. Tiedän sen. Tunnen sen.

Puolustusvoimat on muuten erittäin alueellinen organisaatio. Maakuntien Suomesta löytyy melkoinen määrä puolustusvoimien erilaisia toimipisteitä, varuskuntia, varikkoja, varastoja. Näin pitää olla nyt, ja näin pitää olla jatkossakin. Puolustusvoimien pitää olla luonteva osa Suomea ja näkyä myös ihmisten arjessa, ainakin silloin tällöin.

Ja vakuutan, että Suomen puolustusta hoidetaan jatkossakin siten, että koko maata puolustetaan. Koko maata puolustetaan. Syrjäisintä kulmaa myöten.

Tämä joukko on sitoutunut tähän maahan, isänmaahan. On ollut hyvä toimia tässä tehtävässä, joka minulle on osoitettu. Olen voinut luottaa siihen, että tukea riittää. Olen voinut luottaa siihen, että luottamusta on.

Sillä on ollut merkitystä, kun erilaisia päätöksiä on pitänyt tehdä. Ja onhan niitä todella tehdä pitänytkin:

Afganistan.

Puolustusselonteko.

F-35 hanke.

Ukraina.

Nato.

Kiitän siitä, että olette luottaneet. Kiitän siitä, että olette tukeneet. Uskon, että olemme tehneet niitä päätöksiä, mitä isänmaan kannalta on pitänyt tehdä. Yhdessä.

Ja jatkossakin teemme sen, mitä tehdä pitää.

Kiitos.

Puolustusministeri Antti Kaikkosen puhe Elinkeinoelämän keskusliiton yrittäjävaltuuskunnan kokouksessa 9.6.2022

09.06.2022 - Puheita ja kirjoituksia

Hyvät yrittäjävaltuuskunnan jäsenet,

kiitos kutsustanne tähän kokoukseenne. Kutsu oli mieluinen. Ilman teitä, eri puolilla Suomea yrittäviä ja työllistäviä naisia ja miehiä, Suomi ei olisi sellainen hyvin voiva yhteiskunta, mitä olemme. Hyvinvointi syntyy työstä, jota te tarjoatte.  Tätä työtä Suomi tarvitsee lisää, jotta voimme jatkossakin pitää hyvää huolta Suomesta ja suomalaisista.

Monenlainen kohtalonyhteys sitoo teidän ja puolustusministerin tontteja yhteen. Yritystoiminta ja talous laajemminkin nähtynä voi pyöriä vain, kun maan turvallisuus on kunnossa.

Toisinkin päin yhteys on vahva; vahva talous mahdollistaa uskottavan puolustuksen ylläpidon mittavine investointeineen.

Venäjän hyökkäyksellä Ukrainaan on ollut suuria vaikutuksia myös Eurooppaan ja Suomeen.
Meillä on oikeus ja velvollisuuskin arvioida sitä, mitä tämä kaikki tarkoittaa meidän omalta kannaltamme.

Mutta ennen siihen siirtymistä, muutama sana etulinjasta.

Venäjän julmuuksien etulinjassa ovat ukrainalaiset. Siviileihin kohdistetut iskut vievät henkiä ja rikkovat ihmismieliä. Kauhun kylväminen siviilien keskuuteen on brutaali ase, jonka vaikutus on pitkäaikainen ja syvä.

Samalla kun Venäjä tuhoaa Ukrainan taloja ja infrastruktuuria, se syventää luottamusvajetta itseään kohtaan. 

Suomalaiset ovat eläneet voimakkaasti ukrainalaisten tukena. On autettu monin eri tavoin ja toivotettu sotaa pakenevia tervetulleiksi Suomeen. Myös yksittäiset yritykset ja elinkeinoelämän järjestöt ovat olleet tässä aktiivisesti mukana. Elinkeinoelämästä on kuultu vahvaa ymmärrystä EU:n asettamille pakotteille. Ukrainalaisten työllistäminen Suomessa on tärkeä osa heidän tukemistaan.  Kiitos tästä kaikesta.

Kukaan meistä ei varmasti voi ymmärtää, millaista on elää kansalaisena tai toimia päättäjänä Ukrainassa juuri nyt, vaikka sotaa käydäänkin lähes tauotta silmiemme edessä eri medioissa. Me voimme halutessamme vaihtaa välillä muille kanaville ja ottaa taukoa sodasta – ukrainalaisilla tätä mahdollisuutta ei ole. Heidän on vain kestettävä.

Ihmisyyteemme perustuva velvollisuutemme on tehdä osamme, jotta aseet hiljenisivät ja Ukraina pääsisi jälleenrakentamisen tielle. Emme saa turtua, emme saa väsähtää, emme saa hylätä.

Hyvät kuulijat,

tänä keväänä suomalaisessa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tapahtui vain muutaman kuukauden aikana enemmän kuin ehkä koskaan aiemmin. Olen melko varma, että vuosi 2022 tulee olemaan lähitulevaisuudessa monien tutkimusten kohteena. Pieni ajallinen etäisyys tarvitaan tapahtumien analysointiin.

Vahvasti subjektiivisen näkemyksen pohjalta nostan kolme huomiota kuluneesta keväästä:

Ensinnäkin, tosipaikan tullen suomalaiset löytävät toisensa. Kansallinen yhtenäisyys on tänä keväänä ollut poikkeuksellisen vahvaa. Venäjän etupiiripuheet viime vuoden lopulla ja helmikuussa alkanut hyökkäys Ukrainaan tuomittiin meillä yksituumaisesti.

Isänmaan turvallisuudesta on huolehdittu vastuullisesti halki poliittisen kentän.

Tilannearvio ja siitä vedetyt johtopäätökset syntyivät yhteisen kansallisen prosessin kautta; hötkyilemättä mutta rivakasti.  Valtion eri instituutiot – eduskunta, hallitus, tasavallan presidentti – hoitivat hommansa hyvin, yhdessä ja erikseen. 

Kansalaisten vahva tuki Nato-jäsenyydelle antoi meille poliittisille päättäjille vahvan selkänojan, taisipa se jopa puhaltaa myötätuulta prosessille.

Sekin on selvää, että päätös sotilaallisesta liittoutumisesta oli joillekin helpompi ja toisille vaikeampi päätös. Suomalaisen demokratian kypsyydestä kertoo se, että erilaisia mielipiteitä pystyttiin ilmaisemaan ilman tarpeettoman vastakkainasettelun syntymistä.

Vahva kansallinen yhtenäisyys ei tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi olla samaa mieltä.

Puolustusministerinä tunnen suurta iloa siitä, miten suurella yksimielisyydellä puolustusvoimien lisäresurssitarpeisiin on suhtauduttu. Puolustusvoimien materiaalitäydennyksiä ja lisähenkilöstön palkkausta ei ole tainnut kukaan kyseenalaistaa. 

Eikä muuten enää ole kuulunut soraääniä joulukuisesta hävittäjähankintapäätöksestäkään. Tämän päivän valossa tuo joulukuinen päätös osui harvinaisen hyvin ns. lankulle. Ajoitus oli oikea ja hankinnan kohdistuminen yhdysvaltalaiseen toimittajaan tukee erinomaisesti syventyvää puolustusyhteistyötä maidemme välillä.

Toinen huomio liittyy Suomen ystäviin. Meillä on valtavasti ystäviä.

Kansainvälistä puolustusyhteistyötämme on kehitetty aktiivisesti viime vuosien aikana.

Nyt nämä verkostot ovat olleet aktiivisessa käytössä koko kevään ajan. Olemme vaihtaneet tietoja ajankohtaiseen turvallisuustilanteeseen liittyen ja harjoitelleet yhdessä. Tulevina kuukausia kansainvälinen harjoitustoiminta Suomessa ja lähialueillamme on erityisen aktiivista.

Tältä viikolta mainitsen kaksi konkreettista esimerkkiä puolustusyhteistyöstä.

Puolustusyhteistyömme Ruotsin kanssa on tiivistä, meillä on yhteiset turvallisuusintressit. Yhteistyö on käytännönläheistä ja päivittäisitä. Virkamiehet, upseerit ja sotilasyksiköt tekevät yhteistyötä ja vaihtavat tietoja keskenään päivittäin. Suomen ja Ruotsin merivoimat, maavoimat ja ilmavoimat ovat hyvin pitkälti yhteensopivia.

Toissapäivänä allekirjoitimme Ruotsin kanssa asiakirjan isäntämaatukijärjestelystä (Host Nation Support, HNS). Sillä luodaan pohjaa sotilaallisen avun tehokkaalle vastaanottamiselle – mitkä ovat isännän vastuut ja mitkä vieraan velvoitteet silloin, kun toiselle maalle annetaan sotilaallista apua.

Toinen esimerkki yhteistyöstämme Iso-Britannian kanssa. Iso-Britannia on ollut jo pidempään Suomelle tärkeä puolustusyhteistyökumppani. Pidämme tärkeänä, että puolustusyhteistyömme Ison-Britannian kanssa jatkuu mahdollisimman tiiviinä myös maan EU-eron jälkeen.

Allekirjoitimme tätäkin yhteistyötä käsittelevän uuden asiakirjan toissapäivänä. Asiakirjassa puolustusyhteistyömme tavoitteeksi asetetaan kyky muodostaa yhteinen tilannekuva, kyky suunnitella ja koordinoida toimia, sekä kyky toimia yhdessä operatiivisesti myös kriisiaikoina.

Vaikka tällaiset asiakirjat eivät ole oikeudellisesti sitovia, antavat ne vahvan pohjan puolustusvoimien käytännön yhteistyölle kansainvälisten kumppaneidemme kanssa.

Molemmat asiakirjat kirjoitettiin Islannissa, missä koolla olivat Ison-Britannian johtamaan Pohjoiseen ryhmään kuuluvat Pohjoismaat ja Baltian maat sekä Alankomaat, Puola ja Saksa.

Sillä kokoonpanolla keskustelimme Venäjän aloittaman sodan vaikutuksesta Pohjois-Euroopan turvallisuustilanteeseen sekä arktisen alueen turvallisuusuhista.

Hyvät kuulijat,

tämä kaikki saattaa kuulostaa byrokraattisilta paperihommilta, mutta siitä ei ole kyse.

Puolustusyhteistyöverkostomme luo pohjaa myös niille turvalupauksille, joita olemme saaneet monilta mailta päätettyämme hakea Nato-jäsenyyttä. Naton viidenteen artiklaan perustuvia varsinaisia turvatakuita ne eivät ole, mutta erittäin painavia turvalupauksia kuitenkin.

Tuen ilmauksia meille ja Ruotsille on ollut paljon – en rehellisesti sanottuna keksi mitä enemmän olisi voineet saada.

Näillä tervetulotoivotuksilla ja turvalupauksilla on erityisen suuri merkitys nyt, kun Nato-tiellemme ilmaantui Turkin suunnalta yllättäviä kiviä. Emme ole hakuaikana yksin, meillä on hyviä, vahvoja ystäviä.

Ja tämäkin hyvä muistaa samaan hengenvetoon: Rajoillamme on rauhallista, puolustusvoimamme ja rajavartijamme ovat iskussa ja valppaina tilanteen edellyttämällä tavalla.

Turkista todettakoon tässä lähinnä vain se, että meidän on pidettävä oma pää kylmänä. Turkkilaisilla on kieltämättä aikamoinen valttikortti kädessään – Naton yksimielinen päätöksenteko – mutta kortittomia emme ole mekään.

Kahden Nato-yhteensopivan maan eli Suomen ja Ruotsin jäsenyyksien toteutuminen mahdollisimman nopeasti on tärkeä merkki Naton avoimien ovien politiikan toimivuudesta. On myös Naton itsensä intressissä saada Turkin solmima solmu avattua. Kauanko tämä vie, sitä ei tiedä kukaan enkä lähde sitä tässä arvailemaan.

Olennaista on, että vaikka Nato-tiellemme tulikin odottamaton Turkki-töyssy, meillä ei ole mitään hätää. Oma puolustuksemme on väkevässä kunnossa ja sen tukena on turvalupauksia monilta kumppaneiltamme.

Kolmanneksi huomioksi keväästä nostan suomalaisten maanpuolustustahdon, joka on noussut ennätyslukemiin. Ukrainan urhea kansa näyttää meille päivä toisensa jälkeen, mikä merkitys maanpuolustustahdolla on.

Vapaaehtoinen maanpuolustus on konkreettinen väylä maanpuolustustahdon kanavoimiseen. Kysyntä vapaaehtoista maanpuolustusta kohtaan on – jos tällaista sanontaa uskaltaa käyttää – suorastaan räjähtänyt käsiin. Erityisen kysyttyjä ovat olleet naisten kurssit.

Kurssimäärien lisäämiseksi maanpuolustusjärjestöjen toiminnan tukemiseen päätettiin tämän vuoden toisessa lisätalousarviossa lisätä reilut kolme miljoonaa euroa.

Lisärahoituksen lisäksi olemme tehneet nopealla aikataululla myös ampumakoulutukseen liittyvän lakimuutoksen. Jos eduskunta ehdotuksen hyväksyy suunnitellusti, uudistus astuu voimaan heinäkuun alusta alkaen. Sitten Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen aseita ja patruunoita voidaan käyttää

Maanpuolustuskoulutuksen (MPK:n) sotilaallisia valmiuksia palvelevassa ampumakoulutuksessa. Lisäksi ammunnoista saadaan liikkuvampia ja tilanteenmukaisempia.

Kaikki tehtävät muutokset tapahtuvat Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen henkilökunnan valvonnassa ja määräyksenantovallan alla. Mitään villiä länttä aseiden kanssa tässä ei siis luoda. Sen sijaan vastaamme vastuullisesti ja hallitusti suomalaisten voimakkaasti kasvaneeseen kiinnostukseen vapaaehtoista maanpuolustusta kohtaan.

Hyvät yrittäjät,

palaan lopuksi vielä kotintaman asioihin. Euroopassa käytävä sota on mullistanut turvallisuusympäristömme ja pistänyt myös talouden ainakin osittain sekaisin.

Putinin hinnat alkavat jo näkyä bensapumpulla ja ruokakaupassa. Toimitusketjut ja tuotanto ovat häiriintyneet entisestään.  Huoltovarmuuden vahvistaminen niin ruokaturvassa kuin energiassa maksaa, mutta tekemättäkään ei voi jättää.

Korot nousevat nyt inflaation myötä. Vaikutukset näkyvät pian suomalaisten asuntolainoissa ja kotitalouksien ostovoima supistuu. Valtion taloudessakin korkojen nousu näkyy, mutta vasta pidemmällä viiveellä. 

Entisetkään haasteet eivät ole poistuneet minnekään.  Esimerkiksi osaajapula on varmasti teillekin arkea.

Velkaa valtiolla on vähintään riittävästi. Selvisimme koronavuosista kuitenkin kohtuullisin vaurioin mm. yrityksille suunnattujen tukien avulla ja työllisyysaste on nyt noin 74 prosentissa.

Kaikkien näiden synkkienkin asioiden rinnalle on hyvä nostaa näin lopuksi vielä pari myönteistä havaintoa Suomea koskien.

Suomen erinomainen maakuva on kestänyt myös kevään myllerryksissä. Hakeutuminen Naton jäseneksi vahvistaa maakuvaamme entisestään – tätähän mm. elinkeinoelämän kautta on viestitty vahvasti. Suomi tunnetaan edelleen kansainvälisesti toimivana, turvallisena ja vakaana pohjoismaisena hyvinvointiyhteiskuntana. Maakuvan muutokset ovat hitaita, mutta muutoksia on seurattava tietysti tarkkaan.

Toisena myönteisenä nostona todettakoon se, että kansainvälinen kiinnostus Suomea kohtaan on valtavaa. Ainakin omien kokemusteni mukaan Suomeen kohdistuva kansainvälinen kiinnostus on uteliasta ja voittopuolisesti todella myönteistä. Tästä kansainvälisestä kiinnostuksesta meidän kannattaa ottaa kaikki mahdollinen hyöty irti.

Näillä sanoilla kiitän huomiostanne ja voimme siirtyä evästysten ja kysymysten pariin.

Puolustusministeri Antti Kaikkonen 15.5. infotilaisuudessa Presidentinlinnassa

15.05.2022 - Puheita ja kirjoituksia

Hyvät suomalaiset,

haluan kiittää koko valtiojohtoa, tasavallan presidenttiä, pääministeriä, kollega ulkoministeriä, sekä kaikkia niitä lukuisia virkamiehiä, joiden määrätietoisen työn myötä voimme seisoa nyt tässä, huolellisesti arvioidun Nato-päätöksemme kanssa.

Riittävä pohjatyö on nyt tehty, ja voimme tehdä ratkaisevat päätökset. Kevättalven aikana on käyty lukuisia keskusteluja eri Nato-maiden päättäjien kanssa. On tunnusteltu maaperää, haettu tukea, ystäviä, turvaakin, jotta edellytykset päätöksenteolle olisivat olemassa.

Olemme käyneet isänmaan kannalta hyviä ja välttämättömiä keskusteluita eduskunnan eri valiokuntien kanssa. Työtä on tehty yli hallitus- ja oppositiorajojen. Suomen turvallisuus on yhteinen asiamme.

Ja mikä tärkeintä, tämän päätöksen takana on suomalaisten enemmistön vahva tuki. Aika harvassa asiassa taitavat suomalaiset muuten olla tänä päivänä yhtä yksituumaisia kuin siinä, että meidän on aika ottaa askel Naton jäseneksi.

Finlands statsledning har idag fattat beslut om att ansöka medlemskap i Nato. Finlands beslut att ansöka om medlemskap i Nato baserar sig på en noggrann analys och slutsatser.

För det första, endast genom ett Natomedlemskap kan vi säkerställa att tröskeln för ett väpnat angrepp mot Finland är tillräckligt hög. Och för det andra, maximera det finska folkets säkerhet i alla situationer.

Tämän päivän päätöksellä on erityisen suuria vaikutuksia juuri puolustushallinnolle.  Suomen historian käännekohdissa kansallisella puolustuksellamme on ollut kriittisen tärkeä rooli ja vastuu, jonka olemme kantaneet pyyteettömästi ja kunnialla. Niin teemme tälläkin kerralla.

Nyt tehty päätös hakea Naton jäsenyyttä ei tule vähentämään kansallisen puolustuskykymme merkitystä. Mutta, kun jäsenyytemme hyväksymisprosessi tulevina kuukausina saatetaan päätökseen, kuuluisa lausahdus ”Ei koskaan enää yksin” saa niin vahvan selkänojan, kuin tässä maailmanajassa mahdollista on. 

Tämä selkänoja on Naton viidennen artiklan mukaiset, valtiosopimusperustaiset turvatakuut.

Vastaamme jatkossakin lähtökohtaisesti itse alueemme, itsenäisyytemme ja vapautemme sotilaallisesta puolustamisesta. Naton jäsenenä saamme kuitenkin tarvittaessa avuksemme apua, joka on yhdessä liittolaistemme kanssa suunniteltu ja harjoiteltu.

Naton viidennessä artiklassa liittoutuman jäsenet antavat ja saavat toisiltaan turvatakuut. Toistan, antavat ja saavat.

Suomi tunnetaan vastuunsa kantavana ja velvoitteensa hoitavana maana, toimimmepa sitten maamme rajojen sisäpuolella tai maailmalla. Tällä linjalla pärjäämme pitkälle myös Naton jäsenenä – sekä poliittisesti että sotilaallisesti.

Applying for membership in NATO is a defining moment not only in Finnish, but also in European political history.

Finland is a country which fulfills its obligations and responsibilities, and does so in a pragmatic manner. This will be our line of policy also as a member of NATO.

Suomen päätös hakea Nato-jäsenyyttä perustuu kattavaan arvioon, josta nostan esiin kaksi asiaa.

Ensinnäkin, vain jäsenyydellä voimme maksimoida ennaltaehkäisevän kynnyksen käyttää voimaa tai muita painostuskeinoja Suomea vastaan.

Toisekseen, vain jäsenyydellä voimme maksimoida itsellemme saatavan turvan, jos joutuisimme aseellisen hyökkäyksen kohteeksi.

Suomi siis saa jäsenyyden myötä paljon. 

Natoon liittyminen tuo mukanaan myös velvoitteita. Tärkeimpänä velvoitteena on juuri mainitsemani artikla viisi; Suomi varautuu tulevaisuudessa myös tukemaan muita liittolaisia mahdollisessa yhteisen puolustuksen tilanteessa.

Tämän lisäksi liittolaisuus edellyttää myös muiden yhteisesti sovittujen velvoitteiden noudattamista ja yhteisiin toimintoihin osallistumista. Näen tämän positiivisena asiana: Suomen puolustuskyky vahvistuu entisestään, kun osallistumme yhteisen puolustuksen kehittämiseen ja ylläpitämiseen. 

Suomella on paljon annettavaa Natolle vahvan puolustuksemme ja osaamisemme myötä. Emme mene Natoon tyhjin käsin.

Naton tämänhetkinen, voimakaskin, kehittyminen vaikuttaa myös Suomeen jäsenenä. Jäsenenä Suomella on mahdollisuus vaikuttaa Naton kehitykseen ja osallistua täysimääräisesti Naton päätöksentekoon. Läheisenäkään kumppanina meillä ei ole ollut pääsyä niihin pöytiin, joissa Naton politiikasta päätetään – päätöksenteko-oikeus kuuluu vain jäsenille.

Tästä pääsen luontevasti seuraavaan asiaan, jota myös haluan korostaa – nimittäin yksimielisyyteen. Natossa päätökset tehdään yksimielisesti – mukaan lukien ne päätökset, jotka liittyvät puolustusvelvoitteiden toteuttamiseen. Suomi ei siis luovuta puolustukseensa liittyvää kansallista itsemääräämisoikeuttaan Natolle.

Näistä lähtökohdista käsin en näe tarpeelliseksi asettaa jäsenyytemme toteuttamiselle poliittisia tai sotilaallisia rajoitteita tai reunaehtoja. Kansallinen itsemääräämisoikeutemme ja suvereeniutemme säilyy.

Jatkossa teemme Nato-liittolaistemme kanssa yhdessä arvion siitä, miten Suomen ja koko Pohjois-Euroopan yhteinen puolustus järjestetään parhaalla mahdollisella tavalla.

Hyvät suomalaiset,

Suomen Nato-jäsenyysprosessi on saattanut vaikuttaa vauhdin puolesta huimalta – ja kieltämättä iso politiikan muutos onkin tapahtunut yhden kevään aikana.

On kuitenkin hyvä tunnistaa, että näin nopea muutos on ollut mahdollinen vain menneiden vuosien ja vuosikymmenten toimien johdosta.

Puolustusvoimien kansainvälistä yhteensopivuutta on kehitetty 1990-luvulta lähtien sillä periaatteella, että jos päätös puolustusliittoon liittymisestä joskus tehtäisiin, sille ei tuolloin olisi sotilaallisia esteitä.

Tämä on ollut käytännön työtä niin sanotun Nato-option puolesta. Nyt voimme todeta: olemme valmiit ottamaan tämän askeleen. Olemme erittäin Nato-yhteensopivia.

Näistä erinomaisista lähtöasetelmista huolimatta Nato-jäsenyyden toimeenpano tulee olemaan puolustushallinnolle vuosien mittainen prosessi.

Naton jäsenyys tulee aiheuttamaan Suomelle myös jonkin verran taloudellisia kustannuksia. Prosentuaalisesti emme puhu kuitenkaan kovin merkittävästä osuudesta puolustusbudjettimme kokonaisuudessa.

Nykyisten päätösten myötä puolustusmenomme ovat tällä hetkellä ja vuosikymmenen loppupuolelle asti riittävällä tasolla myös Naton tavoitteisiin nähden. Näin on tärkeää jatkaa myös tulevina vuosikymmeninä.

Myös Naton jäsenenä kansainvälisen puolustusyhteistyömme verkosto tulee olemaan meille arvokas. Sen mukainen yhteistyö jatkuu ja useiden maiden kohdalla kahdenvälinen yhteistyö tulee syvenemään uudelle tasolle. Esimerkiksi Ruotsin kanssa yhteistyömme tulee olemaan jatkossakin erityisen tiivistä. 

Suomi on aktiivinen ja haluttu kumppani kansainvälisessä puolustusyhteistyössä. Uskon ja luotan että löydämme paikkamme myös Nato-jäsenten pöydissä suomalaisille tyypillisellä tavalla; osamme tehden, omiin vahvuuksiimme nojaten, yhteistä hyvää rakentaen.

Tavoitteenamme on oltava, että Suomi ei enää milloinkaan sotaan joudu. Ei milloinkaan. Myös Euroopan suhteen on syytä asettaa tavoite: pysyvä rauha Euroopassa. 

Näillä ajatuksilla aloitamme askeleet kohti Suomen Nato-jäsenyyttä.