Blogi

Kesäaika

28.06.2017 - Blogi

Yhteiskunnan, työelämän ja tavallisten kansalaisten vuorokausirytmi on muuttunut merkittävästi. Kello, saatika aurinko, eivät määrittele enää yhtä vahvasti suomalaista arkea, eivät etenkään kesällä, jolloin aurinko valaisee täällä etelässäkin enemmän kuin riittävästi. Päinvastoin, elämänrytmi on muuttunut, jolloin kesäaikaan siirtymisestä saadut hyödyt ovat vähentyneet merkittävästi. Jäljelle jää runsaasti haittoja, ihmisille ja eläimille koituvista terveydellisistä vaikutuksista kohonneisiin riskeihin esimerkiksi liikenteessä ja vaativissa töissä. Siirretyt tai siirtämättä jäänet kellonajat aiheuttavat lisäksi aina omat arjen sekaannuksensa.

Kansalaistenkin silmissä kellojen veivaaminen edes takaisin on lähinnä turhaa puuhaa. Viime vuoden lokakuussa, Aleksis Kiven päivänä, tavallinen suomalainen mies Espoosta kirjoitti kansalaisaloitteiden verkkopalveluun sen, mitä sydämen päällä oli: ”Kellojen siirto nykyaikana on aivan turhaa ja aiheuttaa vain merkittävästi ongelmia ja lisää työtä”. Ilman valtavaa järjestökoneistoakin kansalaisaloite pystyi keräämään yli 70 000 allekirjoitusta lyhyeen kansalaisaloitteeseen, jonka tähtäimessä on yksinkertainen tavoite: pysytään aina niin sanotussa normaaliajassa eikä käännetä kelloja keväisin ja syksyisin kohti kesää. Saavutus ja tuki kertovat siitä, että ajatus saa kansalaisilta vahvasti tukea

Kannatan kesäajasta luopumista. Tavoitteesta on puhuttu eduskunnassa tälläkin vuosituhannella useammalla vaalikaudella, joten tämän kansalaisaloitteen myötä voisi olla jo aika saada asia eteenpäin. Kesäajasta säätävä EU-direktiivi tulee kumota perusteettomana. EU:n jäsenmaasta tullut esitys voisi olla keino, jolla asia saadaan liikkeelle. Koska Suomi ei voi yksipuolisesti luopua kesäajasta, tulee Suomen toimia aktiivisesti sen eteen, että Euroopan Unionissa otetaan askelia kesäajasta luopumista kohti. Pohjoismaista yhteistyötä tarvitaan varmasti tähänkin.

No, käy aloitteelle lopulta miten tahansa, tässä kohtaa voin toivottaa blogini lukijoille hyvää kesän aikaa.

Hallituskriisistä eteenpäin

14.06.2017 - Blogi

Kuluneiden päivien aikana Suomen poliittisessa elämässä on ollut nopeita ja yllättäviäkin käänteitä. Perussuomalaisten puoluekokouksen jälkeen hallituskumppanit Keskusta ja Kokoomus joutuivat toteamaan, ettei edellytyksiä jatkaa hallitusyhteistyötä muuttuneen Perussuomalaisen puolueen kanssa enää ollut. Suomi on oikeusvaltio, jossa ihmisarvo on jakamaton. Ihmisarvon loukkaamattomuus on turvattu YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ja Suomen perustuslaissa. Oli olemassa epäilyjä, että yhteistyö ei toimi mm. liikaa eroavan arvopohjan ja käytännön syiden vuoksi.

Syntyneessä tilanteessa hallituksella (kesk+kok) ei ollut enää parlamentaarista enemmistöä eduskunnassa. Oli löydettävä ratkaisu, joka turvaisi toimintakykyisen hallituksen ja sen tuloksia tuottaneen työn jatkumisen hallitusohjelman pohjalta. Keskusta oli valmis kaatamaan oman hallituksensa ja käynnistämään perustuslaillisen prosessin enemmistön löytämiseksi. Eduskunnan hajottaminen ei tullut kysymykseen, sillä sen perusteena voi olla vain pitkäaikainen parlamentaarinen kriisi. Toimintakykyinen hallitus pyritään löytämään istuvasta eduskunnasta. Hallituksen muodostajaakin voidaan vaihtaa mikäli suurimman ryhmän johdolla ei saada aikaan enemmistöhallitusta. Suomessa ei mennä uusiin vaaleihin kevyin eväin.

Olin jo valmistautunut suurimman eduskuntaryhmän puheenjohtajana käynnistämään parlamentaarisen prosessin lähettämällä alustavan kutsun eduskuntaryhmien puheenjohtajille ja puolueiden puheenjohtajille tiistai-illaksi klo 18. Pääministeri Sipilä oli itse lentänyt Turkuun ja matkalla Naantalin Kultarantaan viemään eronpyyntö presidentille, kun eduskunnassa tapahtui jotain dramaattista, joka muutti tilanteen.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä irtaantui Uusi vaihtoehto –ryhmä, johon kuuluivat kaikki entisen puolueensa ministerit, Timo Soinista lähtien, perustettaessa yhteensä 20 edustajaa. Kyseinen ryhmä oli sitoutunut hallitusohjelman tavoitteisiin ja valmis jatkamaan työtä keskustajohtoisessa hallituksessa Suomen kuntoon laittamiseksi. He olivat menettäneet poliittisen kotinsa, mutta jäljelle oli jäänyt vastuuntunto hallituskauden urakan loppuun viemiseksi. Se oli kova, rohkea ja kunnioitettava päätös. Hallitusta ei ollut täten tarvetta kaataa ja ryhtyä käymään uuden hallituksen muodostamisprosessia.

Olen politiikan tapahtumista yleensä kohtuullisen hyvin informoitu. Olin siinä käsityksessä, että perussuomalaisten eduskuntaryhmä natisee liitoksistaan, ja olin melko varma, että jotenkin ryhmä tulee hajoamaan, joko enemmän tai vähemmän järjestyneesti. Myös tästä huhusta olin kuullut, että joku blokki voisi irtautua. Suhtauduin siihen siten, että uskon vasta, jos näen. 

No, tuli nähtyä ja uskottava oli. Katsoin suorana netistä, kun parinkymmenen edustajan ryhmä marssi perussuomalaisten ryhmäkokoukseen, jätti eronpyyntönsä ja kertoi perustavansa Uusi Vaihtoehto -ryhmän. On ne hurjia, ajattelin.

Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että hallituskriisi oli ohi.

Parlamentaarinen järjestelmämme on vahva ja toimiva. Hallituskriisi loppui oikeastaan ennen kuin se oli ehtinyt kunnolla alkamaankaan. Johtamani eduskuntaryhmä toimi tapahtumien ajan vastuullisesti, johdonmukaisesti ja avoimesti keskustellen. Päätavoitteenamme oli jatkaa työtä, jonka keskustajohtoinen hallitus on saattanut monien vaikeiden päätösten jälkeen hyvälle alulle: Talous kasvaa, työllisyys kohenee ja uudistukset kansalaisten palvelujen parantamiseksi ovat pitkällä.

Kulunut vaalikausi ei ole ollut helppo. Talouden sopeutukset ovat olleet kipeitä päätöksiä. Se on avoimesti myönnettävä. Yhteiskunnallisessa toiminnassa kuitenkin pitkäjänteisyys ja tulokset ratkaisevat. Kun talouden kuva paranee ja uudistukset tulevat voimaan, päähuomio on kiinnitettävä siihen, miten edelleen vahvistamme sosiaalisen oikeudenmukaisen politiikkaa. Pidän tärkeänä, että huomioimme yhteiskunnan heikompiosaiset entistä paremmin. Suomen ja suomalaisten on voitava hyvin paitsi taloudellisesti myös sosiaalisesti ja henkisesti.

Tähän työhön on käytävä täydellä tarmolla. 

Alkoholilainsäädännön solmut

31.05.2017 - Blogi

Alkoholilain kokonaisuudistus on puhututtanut kovasti viime päivinä. Solmussa olleeseen tilanteeseen on haettu ratkaisua eri kokoonpanoilla. Viime päivinä olen itse etsinyt etenemispolkua muiden hallituspuolueiden puheenjohtajien kanssa. Sellaista ei valitettavasti näytä löytyvän. Uudistuksessa sinänsä ollut paljon hyvää, mutta myös kiistanalaisia kohtia.

Helsinkiläisen Döner Harjun tilanne on tällä hetkellä suorastaan absurdi. Ravintolalla on kadun varressa terassi pysäköintiruudussa, mikä on Helsingissä mahdollista nyt toista kesää. Helsingin kokeilu on itsessäänkin hyvä kokeilu kaupungin elävöittämisen ja sosiaalisen alkoholikäyttäytymisen kannalta, mutta ihan kaikki ei tässäkään mene nappiin. Döner Harjun ravintolan ja terassin välille jää yleinen jalkakäytävä, joka ei kuulu anniskelualueeseen. Vanhentunut alkoholilainsäädäntö pakottaa ravintolan työntekijän kantamaan alkoholijuoman asiakkaan puolesta ravintolan ovelta parkkiruututerassille. Siis 1,5 metrin matkan. Tämä ei ole kenenkään ajan ja vaivan arvoinen menettely, mutta nykyinen laki näin vaatii. Sääntö-Suomeksikin jotkut tällaista kutsuvat.

Tähänkin, ja moneen muuhun byrokratian kukkaseen, kaavailtiin muutosta alkoholilain kokonaisuudistuksessa. Keskustelu alkoholilaista on jäänyt pitkälti väittelyyn niin sanottujen limuviinojen eli enimmäisvahvuudeltaan enintään 5,5 prosenttisten alkoholijuomien tuomisesta kauppoihin. Vastakkain on ainakin kaksi hyvin perusteltua kantaa, jotka eivät kovin helpolla kohtaa. Vähemmälle huomiolle ovat kuitenkin jääneet alkoholilain muut positiiviset uudistukset – esimerkiksi anniskelualueiden järkevöittäminen.

Kun uudella alkoholilainsäädännöllä haetaan tasapainoa kansanterveyden ja elinkeinoelämän välille, ovat limuviinat vain yksi osa suunniteltua uutta lainsäädäntöä.  Konkreettisesti uudistuksen ytimessä ovat myös suomalaisen työllisyyden ja yrittäjyyden edistäminen ja helpottaminen, kun säännöksiä järkevöitetään ja turhiin mutkiin kuluvaa aikaa pienennetään.

Esitys on sisältänyt mielestäni paljon järkeviä elementtejä. Kiisteltyjen vahvempien juomien lisäksi lakiesityksen myötä nykyiset A-B- ja C-anniskeluluvat muuttuisivat yhdeksi anniskeluluvaksi ja anniskelun jatkamiselle kello 01.30 jälkeen ei tarvitsisi enää erillistä lupaa, ravintolan oma ilmoitus riittää. Anniskelupaikan työntekijöitä koskevat vaatimukset kevenisivät, pienpanimot voisivat myydä omia tuotteitaan ja ne edellä mainitut anniskelualueiden määritelmät järkevöityisivät.

Johtamani keskustan eduskuntaryhmä oli valmis kunnioittamaan aiemmin tehtyä sopimusta alkoholilain kokonaisuudistuksesta yhdellä ainoalla tarkistuksella. Esitimme, ne kansanedustajat, jotka eivät halua tukea vahvuudeltaan 5,5% alkoholijuomien tuloa ruokakauppoihin, voisivat halutessaan äänestää tätä kohtaa vastaan ilman rangaistuksia. Tämän äänestyksen lopputuloksesta riippumatta olimme valmiita tukemaan kokonaisuudistusta. Tämä ei kuitenkaan perussuomalaisille käynyt, joten nyt kokonaisuuden edistämiselle ei ole edellytyksiä. 

Nyt voisi olla järkevää, jos hallitus harkitsisi, voisiko hallitus tuoda lakiesityksiä, joilla vaikka em. ravintolabyrokratiaa voitaisiin keventää tai edistää pienpanimoiden suoramyyntioikeutta. Jää nähtäväksi, päästäänkö esimerkiksi näissä eteenpäin. Meiltä kyllä tukea tähän löytyisi.

Trump, Macron ja Suomi

08.05.2017 - Blogi

Kävin viime viikolla eduskunnan puolustusvaliokunnan kanssa Washingtonissa. Itseäni kiinnosti erityisesti se, mitä Donald Trumpin valinta ihan käytännössä alkaa tarkoittaa Euroopalle ja maailmanpolitiikalle. Käsitykseni kirkastui ainakin jonkun verran.

Tapasimme matkalla asiantuntijoita Yhdysvaltain ulkoministeriöstä, puolustusministeriöstä ja ajatushautomoista. Vierailimme myös Pentagonissa. Merkittävin poliitikkotapaaminen oli puolustusvaliokunnan puheenjohtaja John McCainin tapaaminen. Hän on tunnetuimpia ja arvostetuimpia poliitikkoja Yhdysvalloissa. Jäi presidentinvaaleissa toiseksi vuonna 2008, kun Barack Obama valittiin ensimmäisen kerran. Tuntee muuten myös Suomen historian hyvin. 

Oma johtopäätökseni on se, että Trumpia ei kannata tulkita ihan pelkästään hänet twiittien ja muiden töräytystensä perusteella. Kannattaa katsoa myös teot. Tekojen valossa saattaa piirtyä hieman johdonmukaisempi ja järkevämpikin kuva. En tällä tarkoita, että tukisin hänen näkemyksiään, vaan sitä, että kyllä niissä usein joku logiikka on.

Myönteistä on se, että hän on tehnyt sittenkin myös hyviä rekrytointeja. Esimerkiksi korkeat poliitikkonimitykset Mattis ja Tillerson tuntuivat nauttivan aika laajaa arvostusta yli puoluerajojenkin, samoin hänen nimityksensä Korkeimpaan oikeuteen. 

Paljon toki nimityksiä on vielä tekemättä, ja Yhdysvaltain hallinto Pentagonia myöten on vielä aika lailla käymistilassa. Menee varmaan vielä vähintäänkin kuukausia, ennen kuin kone on täydessä toimintakunnossa.

Valtuuskuntaamme johti valiokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva. Kanerva pyrkii parhaillaan ETYJin pääsihteeriksi, ja hänellä oli muutamia tapaamisia kampanjaan liittyen matkamme aikana. Näissä kohtaa sain tehtäväkseni vetää valtuuskuntaamme osassa tapaamisista.

Henkilökohtaisesti olin kiinnostunut myös USA:n ja Venäjän tulevista suhteista. Asiastahan on paljon spekuloitu, mutta faktaa on pöydällä aika vähän. Mitään kovin konkreettista lämpenemistä tai kylmenemistä ei ole ensimmäisinä kuukausina tapahtunut. On mahdollista, että Trump ja Putin tapaavat kesällä, kenties Saksassa. Suomikin on valmis tällaista tapaamista isännöimään, jos siihen tarvetta on. Tilannetta kannattaa seurata ja pitää myös EU mukana keskustelupöydissä, varsinkin, jos Eurooppaa koskevista kysymyksistä neuvotellaan.

Ranskassa valittiin toisenlainen presidentti: Emmanuel Macron. Nuorehko ja etevän oloinen, toivottavasti myös viisautta löytyy. Korkean työttömyyden Ranskassa haettiin nyt jotain muuta, ja Macron osui nyt oikeaan rakoon. Vaihtoehto toisella kierroksella Marine Le Pen olisi ollut kyllä EU-yhteistyölle todella hankala vaihtoehto. Uskon, että Suomenkin kannalta valinta osui nyt paremmin.

Toki vasta käytäntö aikanaan näyttää. Macron saattaa olla joissain kysymyksissä liiankin innokas EU:n kehittäjä, ainakin näin suomalaisesta näkökulmasta. Olemme kyllä valmiita puolustusyhteistyön lisäämiseen, mutta esimerkiksi kovin paljon tiiviimpään talousyhteistyöhön ei Suomessa välttämättä ole intoa. Tällaisesta esimerkki on keskustelu EU:n yhteisestä valtiovarainministeriöstä. Nähtäväksi jää.

STT soitti eilen ja halusi kantaani hieman yllättävään aiheeseen, pitäisikö Suomen presidentiltä poistaa syntymäpaikkavaatimus. Eli pitääkö presidentin olla syntyperäinen suomalainen?

Hieman asiaa pohdittuani päädyin siihen, että tätä asiaa voisi pohtia siinä yhteydessä, kun Suomen perustuslakia seuraavan kerran joskus laajemmin tarkastellaan. Ajattelen niin, ettei se oikein 2000-luvun tasa-arvovaatimuksia vastaa. Se ei kohtele Suomen kansalaisia samalla tavalla.

Asiahan on aina lopulta kansan käsissä. Ihan näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa ei taida olla tilannetta, että oltaisiin valitsemassa muualla syntynyttä, mutta nykylainsäädäntö ei salli edes ehdokkuutta. Tukholmassa syntynyt ja Suomeen viisivuotiaana muuttanut Suomen kansalainen ei voi edes tavoitella ehdokkuutta.

Aikanaan ministereillä oli samanlainen vaatimus, mutta se poistettiin jo viime vuosituhannen lopulla. Ehkä jossain kohtaa presidenttiehdokkaidenkin suhteen tätä olisi aika pohtia. Näköjään samaan STT:n juttuun haastateltu valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen on samoilla linjoilla.

Tosin luulen, että sen pohdiskelun paikka ei ole vielä tällä vuosikymmenellä.

Kiitos

18.04.2017 - Blogi

Kuntavaalit olivat ja menivät. Äänestysaktiivisuus oli samaa luokkaa kuin viimeksi, eli ei kovin korkea. Hallituspuolueet menettivät hieman kannatustaan valtakunnallisesti, oppositiopuolueet hieman voittivat. Henkilökohtaisesti sain reilut 750 ääntä, joka on paras koskaan saamani äänimäärä kuntavaaleissa. Lämmin kiitos kaikille äänestäjille ja muille hengessä mukana olleille.

Erityisesti perussuomalaiset hävisivät ja vihreät voittivat, kun katsoo valtakunnallisia tilastoja. Miksi näin kävi? Olisiko niin, että perussuomalaisten äänestäjien odotukset eivät olleet riittävällä tavalla tavalla täyttyneet, ja moni protestoi jäämällä kotiin tai äänestämällä jotain muuta puoluetta. Vihreät puolestaan pystyivät maalaamaan kuvaa hallituksesta patamustana konservatiivina, jolle he tarjoavat vaihtoehdon. Moni sitä uskoi. Myös vihreiden kriitiikki koulutusleikkauksista upposi. Moni oli kai unohtanut, että vihreät olivat itse tekemässä mittavia koulutusleikkauksia viime hallituksessa. Tai sitten sitä ei haluttu muistaa, tai välittää.

Nykyinen hallitus on joutunut tekemään hankalia säästöjä lähes joka politiikan sektorille. Ei niitä huvin vuoksi ole tehty, vaan sen takia, että maamme holtiton velkaantuminen saataisiin hallintaan. Samalla on tehty ratkaisuja, joilla edistetään työllisyyttä ja yrittäjyyttä.

Jälki alkaa näkyä: Monen huonon vuoden jälkeen nyt talous kasvaa ja työllisyys paranee. Tämä luo näkymän sille, että voimme tulevaisuudessa panostaa meille tärkeisiin hyvinvointiyhteiskunnan palveluihin, kuten lasten päivähoitoon, koulutukseen, terveydenhoitoon ja ikäihmisten vanhuuden turvaan.

Ehdolla Tuusulan kuntavaaleissa

27.03.2017 - Blogi

Olen Antti Kaikkonen, 43-vuotias kunnanvaltuutettu ja kansanedustaja Tuusulasta. Olen asunut pienestä pitäen eri puolilla Tuusulaa, nyt viime syksystä alkaen Rusutjärvellä. Perheeseeni kuuluu vaimo Satu sekä neljävuotias tyttö ja kolmevuotias poika, joiden sijaisvanhempina toimimme. Muutakin porukkaa on: koira, kaksi kissaa, hevonen ja poni. Yhteiskunnallisen toiminnan lisäksi harrastan liikuntaa eri tavoin (mutta liian harvoin), ja erilaisissa kulttuuritapahtumissakin käyn mielelläni. Kerron blogissani tällä kertaa ajatuksistani kotikuntani kehittämiseksi.

Päätyöni on eduskunnassa. Siksi en pyri kunnallispolitiikan kärkitehtäviin, vaan haluan jatkaa aktiivisena rivivaltuutettuna. Vaikuttaminen on usein hidasta ja kärsivällisyyttäkin vaativaa puuhaa. Siksi on tärkeää, että kunnanvaltuustossa on päättäjiä, jotka ovat valmiita pitkäjänteisesti ja taipumatta toimimaan paremman Tuusulan puolesta.

Haluan kehittää Tuusulaa vihreänä ja luonnonläheisenä kuntana, jossa hyvä asua, elää ja yrittää.

Tuusulan potentiaali käyttöön

Kuntavaalien äänestämisellä on arkielämään enemmän vaikutusta kuin vaikkapa presidentinvaaleissa. Miten lasten päivähoito, koulu tai ihmisten harrastusmahdollisuudet järjestetään? Miten kuntaa kehitetään ja kaavoitetaan? Miten ihmisten terveyteen panostetaan?

Eduskunta säätää kyllä lait ja määrittää tietyt puitteet, mutta kuntatasolla aivan konkreettisesti päätetään ihmisten arkeen liittyvistä asioista.

Tuusula on sijainniltaan erinomaisessa, mutta haastavassa paikassa. Olemme osa Helsingin seutua, hyvien rata- ja maantieyhteyksien tuntumassa. Lentokenttä työpaikkoineen on niin ikään lähellä. Mahdollisuudet menestykseen meillä on todella hyvät, mutta niitä pitää osata käyttää. Tuusulassa on paljon potentiaalia, joka jää käyttämättä jatkuvien ja turhanpäiväisten sisäisten kahinoiden takia. Kuntapolitiikka pitää saada nyt uuteen asentoon, kuntalaisten parhaaksi.

Uudet asukkaat Tuusulaan ovat lämpimästi tervetulleita. Mutta kuntasuunnittelussa tarvitaan nyt hyvä ote. Uudet asuinalueet ja uudet kaupalliset palvelut kannattaa keskittää Hyrylän seudulle, Jokelaan ja Kellokoskelle. Mutta myös maaseutukylien elinvoima pitää turvata, kyläkouluista alkaen. Tuusulan hyvästä päiväkoti- ja kouluverkostosta täytyy pitää hyvää huolta. Havaittuihin sisäilmaongelmiin pitää suhtautua vakavasti.

Tuusulasta ei pidä lähteä tekemään suurkaupunkia. Se olisi kuntamme tärvelemistä. Mielestäni meidän on syytä säilyttää se luonnonläheisyys ja maaseutumaisuuskin, mitä meillä on. Se on Tuusulan valttikortti tiheästi rakentuvalla Uudellamaalla. Myös Tuusulan vesistöjen kunnostamista pitää jatkaa.

Taajamien keskustoihin on järkevää rakentaa kerrostaloasutusta, mutta muutoin Tuusulaa kannattaa kehittää pientalovaltaisena kuntana. Tutkimusten mukaan suurin osa ihmisistä haluaa asua pientalossa: joko omakotitalossa tai rivitalossa. Tämän mahdollisuuden tarjoamiseen Tuusulalla on kaikki mahdollisuudet. Yhteiskunnan ei pidä määrätä, miten ihmisten pitää asua. Mutta vaihtoehtoja pitää olla eri elämäntilanteiden mukaan: kerrostaloja ja pientaloja, vuokra-asunnoista omistusasuntoihin. Tilanteen mukaan.

Liikennekysymyksissä Tuusulalla on parantamisen varaa. Alkavalla valtuustokaudella joukkoliikenne täytyy nostaa uudelle tasolle. Sen perustaksi on jo päätetty HSL-jäsenyys. Mutta investointejakin tarvitaan. Esimerkiksi Koskenmäen kiertoliittymän ruuhkat alkavat aamuisin ja iltapäivisin olla sitä luokkaa, että kipuraja ylittyy monella. Valtion rahoitusosuus tähän on nyt putkessa. Nyt kunnan täytyy osaltaan varmistaa, että ympyrä saadaan kuntoon.

Realismia on kuitenkin sekin, että jatkossakin moni meistä tarvitsee henkilöautoa liikkumiseensa. Mutta se ei estä joukkoliikenteen kehittämistä. Ja yhtymäkohtiakin tarvitaan, kuten liityntäpysäköintipaikka-alueita.

Tuusulalla on hieno historia, jonka helmenä on Tuusulanjärven taiteilijayhteisö. Tämän päivän kuntapäättäjät rakentavat tulevaisuuden Tuusulaa. Siinä työssä pitää huomioida Tuusulan hieno tausta, luonnonläheisyys, erilaiset taajamat ja kylät, kulttuurikin. Kunnan kasvu täytyy pitää hallinnassa, jotta voimme tämän lisäksi pitää huolta siitä, että palvelut voidaan pitää hyvällä tasolla, on kyse sitten terveydestä, lapsista, nuorista, ikäihmisistä tai vaikkapa harrastusmahdollisuuksista. Tuusulaa ei pidä tärvellä.

Sote-uudistus muuttaa kuntakenttää oleellisesti tulevalla valtuustokaudella. Tarvitaan hyvää edunvalvontaa, jotta uudistuksesta tulee myös Keski-Uudenmaan kannalta hyvä. Siinäkin yhteydessä voi olla hyödyksi, että kunnanvaltuustosta on hyvät suorat yhteydet myös valtakunnan päätöksentekoon. Olen valmis tuomaan kotikuntani hyväksi sen verkoston ja osaamisen, mitä olen yhteiskunnallisen harrastukseni ja työni kautta rakentanut.

Käytä ääntäsi kuntavaaleissa. Terveisin Tuusulan kuntavaalien ehdokas numero 154.