Kansalaisaloitteiden haaste

27.02.2017 - Blogi

Kun 50 000 kansalaista allekirjoittaa kansalaisaloitteen, eduskunnan on myös pakko se käsitellä. Ei ole pakko hyväksyä, mutta asiallinen käsittely taataan kaikille. Tämä mahdollisuus on ollut olemassa nyt muutaman vuoden, ja aloitteiden suosio on ollut kasvamaan päin. Tänäkin vuonna kansalaisaloite haastaa kansanedustajat ottamaan kantaa moniin, välillä aika vaikeisiinkin asioihin.

Esimerkiksi kysymys eutanasiasta asettaa kansanedustajat tänä vuonna kovan paikan eteen. Kun puhutaan elämästä ja kuolemasta, kyseessä on mitä vahvimmin eettis-moraalinen kysymys. Siksi Keskustan eduskuntaryhmä on jo päättänyt, että tähän suhtaudutaan omantunnon kysymyksenä, eli kukin edustaja voi suhtautua asiaan parhaaksi katsomallaan tavalla.

Aloitteessa tavoitellaan eutanasian mahdollisuutta tilanteisiin, joissa kyseessä on parantumaton ja tappava sairaus, sietämättömät kivut ja potilaan oma vakaa tahto. Näinkin traagiseen tilanteeseen valitettavasti osa meistä tai läheisistämme elämässään joutuu. Itse suhtaudun varovaisen myönteisesti eutanasian mahdollistamiseen tämänkaltaisissa tilanteissa, jos nämä kolme ehtoa täyttyvät. Asia on kuitenkin vaikea, ja tiedän osan omista äänestäjistänikin suhtautuvan asiaan toisella tavalla.

Olen varma, että eduskunta haluaa perehtyä kysymyksen eri puoliin poikkeuksellisen huolellisesti. Siksi aloitteen käsittelyyn menee aikaa, varsinkin kun sote työllistää eduskuntaa keväällä huomattavasti. Voi olla, että eutanasia-aloite ratkaistaan näin ollen vasta syksyllä. Pidän välttämättömänä, että jokainen kansanedustaja perehtyy huolella kysymykseen eutanasiasta. Lakialoite tulee lähetekeskusteluun tällä viikolla.

Viime viikolla oli keskustelussa toinen, kovin toisentyyppinen kansalaisaloite, eli ns. Lex Malmi. Tässä tavoitellaan lakia, jolla varmistetaan Malmin lentoaseman pysyvän nykykäytössään myös tulevaisuudessa.

Itse olen kuulunut Malmin lentoaseman puolustajiin jo pitkään. Ongelma tässä on se, että Jyrki Kataisen KOK/SDP-vetoinen hallitus teki vuonna 2014 päätöksen, jolla Malmin kenttä ajetaan käytännössä alas. Viranomaistoiminta lopetetaan, ja se on jo pitkälti loppunutkin.

Helsingin kaupunki haluaa tilalle asuntoja, ja on vienyt alueen kaavoitusta eteenpäin.

Itselläni on ollut koko ajan vaikeuksia ymmärtää, miksi Helsingin kaupunki ei näe Malmiin liittyvää myönteistä mahdollisuutta ja voimavaraa. Voisi ajatella, että joustava kakkoskenttä on kilpailukykytekijä Helsingille, mutta näköjään pääkaupungissa ei näin osata tai haluta ajatella. Ainakin toistaiseksi Helsingin kaupunginvaltuuston enemmistö on ollut Malmia kuoppaamassa.

Jos Malmi rakennetaan, tehdään peruuttamaton virhe, jota kaduttaisiin vielä pitkään. Malmi on vilkas kenttä, jolla on myös merkittävät kulttuuriarvot. Se on ilmailukoulutuksen keskus ja sen sijainti on erinomainen. Sillä on myös kansallista merkitystä, eli kyse ei ole vain Helsingin kaupungin asiasta.

Vaihtoehtoisia paikkoja asuntorakentamiseen on kyllä paljonkin. Nytkin rakennetaan esimerkiksi Jätkäsaarta, Kalasatamaa ja Pasilaa. Koskemattomista alueista mainittakoon etenkin valtaisa Östersundom, jonka Helsinki sai Sipoolta vuonna 2009. Se on monia kertoja Malmin lentokenttää suurempi alue. Myös tulevan Jokeri-radan ympäristössä on paljon mahdollisuuksia.

Malmin lentokenttäalueellekin on mahdollista kohtuullisessa määrin kaavoittaa ja rakentaa siten, että lentotoiminta voi samalla jatkua.

Hallitus ei halua lähteä pakkolunastamisen tielle. Malmi voi siis pelastua lähinnä, jos Helsingin kaupunki on valmis vielä asiasta neuvottelemaan valtion kanssa. Silloin voitaisiin katsoa, minkä verran Malmille voidaan kaavoittaa lentotoiminnan ohella ja mitä korvaavia alueita valtio voisi osoittaa Helsingin kaupungille.

Toivottavasti yhtälöön voisi löytyä ratkaisu tältä pohjalta. Uskon, että se olisi pitkällä tähtäimellä parasta sekä Helsingille että valtiolle.

Liikennettä ja ikäihmisiä

26.01.2017 - Blogi

Vuosi on vaihtunut, ja politiikan vuosi on jo hyvässä vauhdissa, vaikka eduskunnan istuntokausi alkaa vasta ensi viikolla. Näinä päivinä on aika paljon erilaisia muita valmistavia palavereita ja kokouksia, kuten keskustan puoluehallitus tänään.

Aika paljon viime aikoina on tuo liikenneverkkoselvitys puhuttanut. Liikenneministeriö julkisti siitä selvityksensä, joka oli ehkä radikaalimpi, kuin moni osasi odottaa. Myös itsekin hieman yllätyin, vaikka arvelinkin etunojan olevan aika rohkea.

Uudistus tyrmättiin varsin nopeasti sekä opposition, hallituskumppaneiden että kansalaispalautteen, jossain määrin myös median toimesta. Monella keskustan kannattajallakin oli epäilynsä.

Oman käsitykseni mukaan selvityksessä oli ennakkoluulotonta pohdintaa ja hyviä elementtejä, mutta myös asioita, joita voi perustellusti kyseenalaistaa. Esimerkiksi vanhalla käytetyllä autolla ajavan vuosikustannukset olisivat saattaneet helposti nousta.

Tarkoitus oli, että lausuntokierroksen ja palautteen jälkeen ministeriö olisi tehnyt varsinaisen esityksensä, mutta siihen asti ei nyt edetty.

Tavoitteet olivat kuitenkin mielestäni oikeansuuntaisia: autokannan uusiminen ja liikenneverkon kehittäminen. Suomen autokanta on EU-maiden toiseksi vanhin. Sekä liikenneturvallisuuden että ympäristön kannalta vähän tuoreempi autokanta olisi parempi.

Liikenneverkko on rapautunut jo vuosia hallituksen väristä riippumatta. Tarvitsemme ratkaisuja, joilla rapautuminen pysäytetään ja verkkoa voidaan myös kehittää.

Tällä mallilla ei nyt edetä, mutta mielestäni on tärkeää miettiä vaihtoehtoisia polkuja, joilla noihin tavoitteisiin päästään. Kenties yli puoluerajojen koottava parlamentaarinen työryhmä voisi olla oikea tapa lähteä hakemaan ratkaisuja asiaan.

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer haastoi loppuvuodesta kaikki kansanedustajat päiväksi vapaaehtoistyöhön vanhustenhoitoon. Vajaat 30 kansanedustajaa suostui, minä yhtenä heistä.

Tein oman työpäiväni toissapäivänä Tuusulan Riihikodossa. Se olikin mieleenpainuva päivä.

Useimmat hoidossa olleet vanhukset kärsivät erilaisista muistisairauksista. Toki muitakin sairauksia löytyy, aika harva asukas pärjäsi ilman lääkitystä. Osalla erilaisia lääkkeitä kului päivässä kourallinenkin.

Työpäivään kuului avustavia toimenpiteitä syöttämisestä vaipanvaihtoon. Elämän kaikki värisävyt olivat päivässä läsnä, rosoineenkin. Hyvin elämänmakuinen meininki osastolla kyllä oli ja on.

Hoitajat tekevät työtään suurella sydämellä ja tehtävien tärkeyteen nähden pienellä palkalla. Arvostukseni heitä kohtaan on suuri.

Ei siellä liikaa henkilökuntaa ollut. Varmaan kuitenkin sellainen porukka, jolla hommat pystytään hoitamaan. On hyvä, että hoitajamitoitusta ei lähdetä nyt meidän poliittikkojen päätöksillä pienentämään. Vanhukset tarvitsevat hoitajansa.

Mukavia keskusteluja sain myös käydä monen ikäihmisen kanssa. Elämäntarinoita on niin monenlaisia. Yksi mummo oli niin tyytyväinen tuttavuuteemme, että harmitteli sormusta sormessani. Oletan, että hän ei ihan vakavissaan kuitenkaan ollut…

Isoja asioita

22.12.2016 - Blogi

Sote- ja maakuntauudistuksesta on nyt saatu aikaan kokonaisuus, jolla sosiaali- ja terveyspalveluja voidaan parantaa ja turvata lääkäriin pääsy, hoito ja hoiva tasa-arvoisesti kaikille suomalaisille koko maassa. 

Keskusta esitti viime vaalikaudella oppositiossa ollessaan kotikunta-maakuntamallin ja oli valmis yhteistyöhön silloisten Kataisen ja Stubbin hallitusten kanssa, jotta uudistus etenisi. Opposition linja tällä vaalikaudella on valitettavasti toinen.

SDP ja Vihreät ovat ilmoittaneet haluavansa repiä sote- ja maakuntauudistuksen auki ja palauttaa sen nollapisteeseen. Tätä on mahdoton käsittää. Opposition linja yksinkertaisesti vaarantaisi ihmisten palvelut ja niiden tasa-arvoisen saatavuuden.

SDP, Vihreät ja nyttemmin myös Vasemmistoliitto ovat myös antaneet ymmärtää, että sosiaali- ja terveyspalveluja ja ylipäätään suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa oltaisiin myymässä markkinoille ja etenkin suurille terveysalan yrityksille. Tämä on ihmisten pelottelua, jolla voi lyhyellä aikavälillä saada kannatusta, mutta joka ei edesauta millään tavalla palvelujen turvaamista tasa-arvoisesti.

Valinnanvapaus on yksi ratkaisu siinä, että lääkäriin pääsy, hoito ja hoiva turvataan. Päävastuu sosiaali- ja terveyspalveluista on myös tulevaisuudessa julkisella vallalla. Myös pienemmillä ja keskisuurilla hoito- ja hoiva-alan yrityksillä ja järjestöillä on kokonaisuudessa roolinsa.

Uskon suomalaisten enemmistön kuitenkin näkevän pelottelun läpi ja ymmärtävän, että sote- ja maakuntauudistus on vihdoin vietävä maaliin. Oikein toteutettuna se parantaa kansalisille tärkeitä sosiaali- ja terveyspalveluita nykyisestä takkuilevsta tilanteesta.

Suomen Pankki arvioi viime viikolla kolme hyvää asiaa Suomelle: talous kasvaa, työttömyys alenee ja ihmisten luottamus talouteen on vahvistunut. Vuodesta 2017 on tulossa ainakin tässä suhteessa aiempaa valoisampi.

Näitä uutisia on kaivattu jo pitkään, itse asiassa vuosikausia. Suomi on ollut nollakasvussa tai pakkasella jo pitkään, ja työttömyys on pahentunut kuukausi kuukaudelta, vuosi vuodelta. Nyt suunta on kesästä alkaen ollut parempi.

Kun jokin on rikki, se täytyy korjata. Hallitus kääri hihat ja teki joukon vaikeita päätöksiä, jotka iskivät tuntuvastikin monelle suunnalle. On tehty vaikeita säästöjä ja uudistuksia, joita on kritisoitu paljon, monelta osin aiheestakin. 

Mutta myös myönteisiä tuloksia on alkanut jo syntyä. Suomi on jo jonkin aikaa kulkenut kohti positiivisempia lukuja. Nyt talous kasvaa ja työttömyys vähenee. Käänne parempaan on tapahtunut.

Työllisyys tulee ratkaisemaan Suomen pärjäämisen tulevaisuudessa, mutta työllisyys ei ole pelkästään lukuja ja numeroita Suomen tilannekartalla. Työssä on kyse paljolti toimeentulosta, mutta myös siitä, että elämä on omissa käsissä. Työttömyys on ennen kaikkea henkisesti raskasta ja turhauttavaa. Vaikka työtön saisi yhteiskunnalta työttömyystukea, se ei tee häntä yhtä onnelliseksi kuin se, että hän saisi itse tienata saman rahan.

Onneksi suunta on nyt oikea, sillä työttömyys laskee lähes koko maassa. Hyviä uutisiakin kuulee sieltä täältä. Maassa on vireillä kymmeniä biotalouden isoja investointeja. Turun telakan tilauskirjat ovat täynnä vuosikausiksi. Uudenkaupungin autotehdas ilmoitti äskettäin palkkaavansa tuhat uutta työntekijää.

Tällä ladulla on hyvä jatkaa.

Liikaa ei saa kuitenkaan huokaista. Pitkäaikaistyöttömiä on enemmän kuin vuotta aikaisemmin ja myös korkeasti koulutettujen työttömien määrä on kasvanut. Ja jokainen nuori työtön on liikaa.

Kaikki ei suinkaan ole kunnossa, mutta hivenen voi siitä iloitakin, että kotimaan suunta on nyt muuttunut. Suomi on jälleen nousun tiellä. Tätä myönteistä kehitystä on kaikin tavoin voimistettava.

Hyvää Joulun aikaa ja parempaa Uutta Vuotta toivottaen,

Antti K.

Budjettikäsittely päättyy

13.12.2016 - Blogi

Eduskunta viimeistelee näinä päivinä valtion ensi vuoden budjettia. Budjettia on puitu valiokunnissa pitkin syksyä ja nyt joulun alla asia puhutaan läpi vielä täysistunnossa äänestyksineen. Valtiovarainvaliokunta kertoo keskiviikkona 14. joulukuuta vielä niistä muutoksista, joista valiokunnassa on päätetty.

Nyt panostetaan ennen muuta uusien työpaikkojen syntyyn, mutta säästöjäkin tarvitaan. Miksi?

Suomi on velkaantunut tuntuvasti viime vuosina ja velkaantuu edelleen.  Velkaa on ensi vuonna jo yli sata miljardia euroa.

Yksittäisiin säästöihin kohdistuvasta, perustellusta arvostelusta huolimatta jokainen varmasti ymmärtää, että holtittoman velkaantumisen tie nousee jossain kohti pystyyn.

Kreikan matokuuri ja sen kurjistavat vaikutukset tavallisten kreikkalaisten elämään ovat varmasti pysäyttävimpiä osoituksia siitä, mitä myös Suomelle olisi loppupelissä luvassa, jos emme itse ota tilannettamme haltuun ja laita talouttamme kuntoon.

Hallitus on sopinut tälle vaalikaudelle yhteensä neljän miljardin euron säästöistä valtiontalouteen. Ne toteuttamalla, osana talouden tasapainottamisen kokonaisuutta, Suomen velaksi eläminen loppuu vuonna 2021. Tähän Keskusta ja koko hallitus on sitoutunut. Velaksi elämisen lopettaminen on varsinkin tämän päivän lasten ja nuorten etu.

Tärkeintä on saada työllisyys paranemaan. Vain siten voimme kestävällä tavalla turvata peruspalvelut, pitää huolta heikompiosaisista ja lopettaa velaksi elämisen. Työttömyys on ilman muuta edelleen vakavin ongelmamme.

Tulevina kuukausina onkin kaikin tavoin voimistettava sitä myönteistä kehitystä, joka maamme talous- ja työllisyystilanteeseen on reilun puolentoista vuoden aikana saatu aikaan. Suomen talous on saatava ennusteita vahvempaan kasvuun. Tässä onnistuminen on mahdollisuuksien rajoissa, ja ensimmäisiä merkkejä siitä on nähtävissä.

Samalla on pidettävä entistäkin tarkemmin huolta siitä, että kaikki suomalaiset ja koko Suomi pidetään mukana.

Säästöjen vastapainoksi olemme onneksi pystyneet parantamaan ja parannamme joitakin etuuksia ja palveluja, kuten pienimpiä takuueläkkeitä, lasten ja perheiden palveluja sekä omaishoitoa. Ensi vuonna parannamme erityisesti sotaveteraanien tilannetta.

Hallituksen veronalennukset on kohdistettu ja kohdistetaan ensi vuonna pääosin pieni- ja keskituloisille ja eläkeläisille.

Etuuksien ja palvelujen parannuksia on jatkettava, jos ja kun talouden tilanne antaa siihen mahdollisuuden. Mahdolliset loppuvaalikauden veronalennukset on kohdistettava ensisijaisesti pienituloisille suomalaisille.

Uusiin säästöihin ei tämän hetken tietojen perusteella ole tarvetta. Mikäli sellaisia joudutaan tekemään, säästöt on haettava ensisijaisesti muualta kuin etuuksista ja palveluista, esimerkiksi keskushallinnosta, tehottomista yritystuista ja maahanmuuton kustannuksista.

Tärkeimpiä ratkaisuja eriarvoistumisen hillitsemisessä on sosiaali- ja terveyspalvelujen ja maakuntauudistus. Se on vietävä vihdoin maaliin. Uudistuksen pihvi ei ole valinnanvapaus, vaan tasa-arvoisten palvelujen turvaaminen.

Etenkin perusterveydenhuolto on laitettava kuntoon. Sitä tarvitsevat eniten nimenomaan heikompiosaiset.

Pääministeri ilmoitti äskettäin pyytäneensä professori Juho Saarta puheenjohtajaksi työryhmään, joka hakee ratkaisuja eriarvoistumisen torjumiseen.

Ymmärrän, että moni saattaa kysyä, onko työryhmää pelkkää silmänlumetta, kun samaan aikaan tehdään edellä mainitsemiani säästöjä. Vastaan samaan hengenvetoon: ei ole.

Keskustassa otamme eriarvoistumisen erittäin vakavasti. Koska pohjatonta rahapussia meillä ei kuitenkaan ole, on haettava uudenlaisia ratkaisuja ja ennen muuta pidemmän aikavälin yhteistä näkemystä. Työttömyys ja eriarvoisuus ovat saman kolikon kaksi puolta, ja ratkaisuja on haettava kokonaisvaltaisesti.

Tämän ajan päätökset ovat tuskallisia tehtäviksi myös meille päättäjille. Kukaan ei tee ikäviä säästöjä mielellään, saati ilkeyttään.

Tunnelin päässä näkyy kuitenkin voimistuvasti jo valoa. Mitä useammalle ihmiselle saamme töitä, sitä tukevammalla perustalla Suomen tulevaisuus on.

Presidentti Trump

09.11.2016 - Blogi

Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi on otettu vastaan epäuskoisena niin Yhdysvalloissa kuin muualla maailmassa.

Trumpista voi perustellusti olla montaa mieltä. Puolitoistavuotta kestäneen presidentinvaalikampanjan aikana hän on esittänyt poikkeuksellisen repiviä kannanottoja ja ollut osaltaan tekemässä kampanjasta viheliäisintä ikinä.

Trump on kuitenkin valittu kansanvaltaisesti ensin Yhdysvaltain republikaanisen puolueen presidenttiehdokkaaksi ja nyt presidentiksi. Tulosta on kunnioitettava niin kuin missä muussa vaalissa tahansa. Demokraattien presidenttiehdokas Hillary Clinton näytti tästä jo esimerkkiä tunnustamalla tappionsa.

Trumpin valinta osoittaa, että Amerikassa ja etenkin sen sydänmailla muhi halu muutokseen, jopa suoranaiseen vallankumoukseen. Protesti kohdistui ennen muuta maan poliittiseen ja taloudelliseen eliittiin pääkaupunki Washingtonissa.

Moni tavallinen amerikkalainen on kokenut, että Yhdysvaltain talouden kehitys on ollut myönteisistä kasvu- ja työllisyysluvuista huolimatta epäreilua ja epäoikeudenmukaista. Samansukuisia yhteiskunnallisia syvävirtoja on nähtävissä muuallakin länsimaissa. Ihmisten huolet on otettava vakavasti myös meillä Suomessa ja tehtävä politiikkaa, jolla yhteiskunta hankalinakin aikoina pidetään mahdollisimman ehyenä. Työpaikat ovat siihen paras lääke.

Trump saa johdettavakseen useimpien arvioiden mukaan voimakkaasti kahtiajakautuneen maan. Ensimmäisessä puheessaan amerikkalaisille hän vakuutti haluavansa olla koko kansan presidentti. Aika näyttää, miten Trump tässä onnistuu.

Vaalikampanjan aikana Trump teki lupauksia, joiden lunastamiseen heti ensimmäisestä virkapäivästä alkaen kohdistuu valtavia odotuksia. Äänestäjien haluaman muutoksen toteuttamista ainakin helpottaa se, että nyt Yhdysvaltain kaikki kolme valtakeskusta – valkoinen talo, senaatti ja edustajanhuone – ovat republikaanien hallinnassa. Pidän silti todennäköisenä, että Trump joutuu pyörtämään tai ainakin osin perääntymään monista lupauksistaan.

Demokraattisessa puolueessa on edessä vaalien pyykinpesu. Puolue luisuu liittovaltion tasolla kokonaan ulos vallankäytöstä. Varmasti kysytään, olisiko ehdokkaana pitänyt olla joku muu kuin monien mielestä poliittisesti arvilla oleva Clinton.

Osan demokraatteja syyttävä sormi osoittaa varmaan myös liittovaltion poliisin FBI:n ja sen johtajan James Comeyn suuntaan, joka vain reilua viikkoa  ennen vaalipäivää ilmoitti uudesta tutkinnasta Clintonin sähköposteista.

Markkinat sekä Yhdysvalloissa että maailmalla reagoivat hermostuneesti Trumpin valintaan. Tämä kertoo osaltaan siitä epävarmuudesta, jota jo Trumpin ehdokkuus ja hänen Yhdysvaltain ulko-, turvallisuus- ja kauppapolitiikkaan liittyvät kannanottonsa ovat aiheuttaneet.

Trumpista tulee Yhdysvaltain presidentti aikana, jolloin kansainvälinen tilanne on poikkeuksellisen jännitteinen. Syyriassa soditaan ja Lähi-idässä kiehuu muutenkin. Venäjän ja lännen vastakkainasettelu on palannut ja Ukrainan kriisi jatkuu. Terrorismin uhka on todellinen ja pakolaisia on liikkeellä enemmän kuin vuosikymmeniin.

Presidentti Obaman kaudessa oli paljon hyvää. Toivottavasti Yhdysvaltain ulko- ja turvallisuuspolitiikan linja pysyy olennaisilta osiltaan kahden- ja monenkeskistä kansainvälistä vuoropuhelua edistävänä sekä rauhaa, turvallisuutta ja vakautta ajavana. Trumpilla on näytön paikka. Suomelle on tärkeää, että likeiset suhteemme Yhdysvaltoihin ja yhteistyömme eri aloilla jatkuu ja että Yhdysvallat on myös tulevaisuudessa sitoutunut Eurooppaan sekä maamme lähialueiden vakauteen.

Käänne parempaan suuntaan

25.10.2016 - Blogi

Uusimmat työttömyysluvut todentavat osaltaan käännettä, josta maamme taloudessa on viime kuukausina ollut muutoinkin merkkejä.

Monen huonon vuoden jälkeen työttömyys on nyt kesästä alkaen alentunut ja alenee edelleen aiempaan verrattuna. Tilastokeskuksen mukaan syyskuussa työttömyysaste oli 7,7 prosenttia, kun se vuotta aiemmin oli 8,4 prosenttia. Työttömiä oli 204 000 eli 21 000 vähemmän kuin vuosi sitten.

Työttömiä työnhakijoita oli työ- ja elinkeinotoimistoissa syyskuun lopussa yhteensä 329 500. Se on 7 900 vähemmän kuin vuotta aiemmin ja 13 100 vähemmän kuin elokuun lopussa. Erot tilastoissa selittyvät ennen muuta työttömyyden erilaisilla määritelmillä.

Suunta on kuitenkin selvä – menemme viimeinkin parempaan päin.

Ero edelliseen vaalikauteen on tuntuva. Kun Sipilän hallitusta kaikesta mahdollisesta arvosteleva SDP oli toinen päähallituspuolue ja sillä oli sekä valtiovarain- että työministerin salkut, talous supistui ja työttömyys kasvoi.

Nyt talous kasvaa ja työttömyys supistuu.

Nyt meidän on kaikin tavoin voimistettava myönteistä talous- ja työllisyyskehitystä. Vain työllisyyttä parantamalla voimme turvata palvelut, pitää huolta heikompiosaisista ja lopettaa velkaantumisen kestävällä tavalla.

Viimeaikaiset laivatilaukset ja metsäteollisuuden investoinnit ovat isoja piristysruiskeita Suomen talouteen. Ne eivät kuitenkaan yksin vielä riitä korjaamaan tilannetta. Meidän on saatava etenkin työllistävien pienten ja keskisuurten yritysten investoinnit toden teolla vauhtiin.

Lupaavin mahdollisuus uusiin työpaikkoihin sekä uuteen ja kasvavaan yritystoimintaan koko maassa, etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa, on biotaloudessa. Sen edistäminen on lähikuukausien tärkeimpiä tehtäviä. Biotaloutta on perusteltua vauhdittaa myös oikein kohdennetulla tutkimus- ja kehitysrahoituksella.

Huolestuttavaa työttömyysluvuissa on vieläkin nuorten ja pitkäaikaistyöttömien tilanne. Rohkaisen hallitusta hakemaan nuorten työttömyyden ja pitkäaikaistyöttömyyden hillitsemiseen kokonaan uusia ratkaisuja. Meidän on edelleen helpotettava työllistämistä ja työllistymistä sekä jatkettava työntekoa hankaloittavan byrokratian purkamista. Ensi vuoden alussa alkava perustulokokeilu on yksi mahdollisuus perusturvan uudistamisessa kannustavammaksi.

Työllisyys ratkaisee sekä Suomen että Sipilän hallituksen tulevaisuuden. Kaikki voitava on tehtävä yhdessä sen eteen, että talous saadaan ennusteita vahvempaan kasvuun ja että mahdollisimman moni suomalainen saa töitä.