Baltian maat ja Puola ovat toivoneet NATOn vahvempaa läsnäoloa, lähinnä Venäjän muuttuneen politiikan vuoksi. Nyt sijoitetaan kiertoperiaatteella pataljoona sotilaita jokaiseen maahan. Tämä tarkoittaa noin tuhatta sotilasta maata kohti. Se ei ole paljon, mutta ainakin symbolinen merkitys sillä on.
On mahdollista, että Venäjältä tulee jonkinlaunen vastareaktio. Myös NATOn ohjuspuolustusjärjestelmä hiertää Venäjää. Venäjä kokee, että sotilasliitto tulee lähelle sen rajoja. Jää nähtäväksi, mikä on Venäjän reaktio. Mitään asevarustelukierrettä Eurooppa ei kyllä mielestäni kaipaisi, ainakaan minun mielestäni.
Ensi viikolla on Naton ja Venäjän yhteistyöneuvoston kokous. Voi olla, että siinä yhteydessä tulee tästäkin lisätietoa.
Myönteistä on, että tulevassa kokouksessa esillä näyttää olevan presidentti Niinistön esitys siitä, että osapuolet sitoutuisivat käyttämään lentokoneissaan transpondereita, eli tunnistimia. Tämä parantaisi lentoturvallisuutta ja olisi edes pieni myönteinen askel tässä varsin jännitteisessä ilmapiirissä. Toivottavasti tässä päästään ripeästi eteenpäin.
Oleellisinta on etsiä nyt aktiivisesti ratkaisuja Ukrainan kriisiin. Vain sitä kautta nykyinen jännitteinen tilanne Euroopassa voi alkaa purkaantua. Tie tähän on aktiivinen neuvottelu ja diplomatia. Suomellakin voi kenties joku pieni rooli olla tämän asian edistäjänä. Jos voimme tähän myötävaikuttaa vaikka vähänkin, niin pitää tehdä.
Varsovassa allekirjoitettiin myös Suomen ja Iso-Britannian välinen yhteistyöasiakirja puolustuksen alaan liittyen.
Olen tässä viikonvaihteen aikana jo usemmankin kerran huomannut nimeni iltapäivälehtien nettiversioiden otsikoissa. Ulkoministeri Soini ja puolustusministeri Niinistö ovat ihmetelleet sitä, että minä taannoin ihmettelin, miksi tästä asiakirjasta ei etukäteen ole kerrottu eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle.
Toden totta, otin asian esille eduskunnan täysistunnossa 1. heinäkuuta, kun käsittelyssä oli päämininisterin ilmoitus Brexitistä. Aihe kiinnosti myös joitakin muitakin istunnossa, kuten ulkoasianvaliokunnan varapuheenjohtaja Pertti Salolaista, joka niin ikään kyseli samasta asiasta.
Julkisuudessa olleiden lausuntojen perusteella puolustusministeri Niinistö näyttää arvioineen, että kyseessä on ulkopoliittisesti niin vähäpätöinen asiakirja, ettei informointitarvetta ollut.
Ulkoasiainvaliokunnalla on varmastikin oikeus itse arvioida, mistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevista asioista se on kiinnostunut. Perustuslain 97 pykälä velvoittaa valtioneuvostoa informoimaan eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevista asioista.
Tämä aihepiiri on kyllä valiokuntaa kiinnostanut, myös aivan vastikään.
Valiokunta oli juuri juhannuksen alla pyytänyt kokoukseensa puolustusministeriltä tietoa Ruotsin ja Yhdysvaltain samansukuisesta yhteistyöasiakirjasta. Sitä saatiin, ja tuli myös esille, että on mahdollista, että Suomi ja Yhdysvallat samantyyppisen sopimuksen tekevät.
Mielestäni tämä olisi ollut kyllä kovin luonteva tilaisuus kertoa, että itse asiassa Suomi on juuri allekirjoittamassa puolustuksen yhteistyöasiakirjan EU:n merkittävimmän sotilasvoiman Iso-Britannian kanssa.
Hieman kyllä edelleenkin ihmettelen, miksi tätä asiaa ei valiokunnalle tässä yhteydessä kerrottu. Tieto tuli todella vasta lehdistön kautta 1. heinäkuuta. Tarkemmat tiedot valiokunta sai lopulta kirjallisesti pari päivää ennen Varsovan kokousta.
Itse asiahan tässä ei ole mittaluokaltaan valtava. Siitä huolimatta nämä kahdenväliset sopimukset kyllä valiokuntaa kiinnostavat. Iso-Britannian merkitystä lisäävät sen mittava sotilasvoima ja luonnollisesti ajankohtainen Brexit-kysymys.
Edellytän, että jatkossa informaatio toimii paremmin.