Blogi

YK on välttämätön

11.12.2015 - Blogi

Yhdistyneet kansakunnat on saanut laajasti höykytystä osakseen viime vuosien tapahtumien takia. Afganistan, Syyria, Ukraina, ja monet muut epäonnistumiset varsinkin Afrikassa saavat meidät oikeutetusti kysymään, mikä YK:n rooli ja arvo nykypäivän maailmassa on. YK ei ole pystynyt estämään sotaa eikä turvaamaan rauhaa niillä alueilla, missä sitä kipeimmin tarvitaan.

Vaikka YK on jo pitkään hoitanut tehtäväänsä puutteellisesti, ei sen merkitys kuitenkaan ole kadonnut. Yhdistyneiden kansakuntien tärkeys nousee juurikin siitä, että se on paikka, johon kaikki valtiot pääsevät keskustelemaan ja neuvottelemaan yhteisistä asioista. YK:ta ei luotu samanmielisten maiden kerhoksi, allianssiksi tai liittoumaksi. Se luotiin eripuraistenkin valtioiden keskustelufoorumiksi.

YK perustettiin 70 vuotta sitten, jotta toisen maailmansodan kauhut eivät toistuisi. Ihmiskunta oli saanut kokea sodassa paljon, ja toivottiin, että samaa ei tultaisi enää ikinä kokemaan. Nyt 2010-luvulla konfliktien luonteet ovat muuttuneet ja rajoja ylittävät haasteet kaipaavat entistä enemmän kansainvälistä yhteistyötä. Esimerkiksi parhaillaan Pariisissa käytävät YK-johtoiset ilmastoneuvottelut onnistuvat vain, jos jokainen valtio osallistuu talkoisiin. On välttämätöntä saada hyvä sopimus aikaiseksi

Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri Ban Ki-Moon vieraili Suomessa 9.12. juhlistamassa Suomen 60-vuotista jäsenyyttä YK:ssa. Mitä todennäköisimmin pääsihteeri Ban Ki-Moon saapui Suomeen tässä virassa viimeistä kertaa, sillä ensi vuonna YK:lle valitaan uusi pääsihteeri. YK:n käytävillä käydään jo neuvotteluja siitä, kuka Banin tilalle valitaan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että nyt on mahdollisuus saada naispääsihteeri, todennäköisesti Itä-Euroopasta. Se olisi hieno, historiallinen tilanne, sillä naista ei ole koskaan aiemmin valittu YK:n pääsihteeriksi.

Sain itse kunnian isännöidä yhdessä eduskunnan puhemiehen kanssa Ban Ki-moonin vierailua eduskunnassa. Pääsihteeri vieraili johtamani ulkoasianvaliokunnan kokouksessa. Oli hieno ja arvokas kokemus. Keskustelimme tämän ajan kriiseistä ja niiden ratkaisemisesta sekä YK:n roolista kaikessa tässä. Pääsihteeri on viisas ja mukava mies.

Suomelle YK:n jäsenyys on yhtä tärkeä, kuin mille tahansa muulle pienelle maalle – meille ehkä jopa tärkeämpi. Suomi on halunnut olla aktiivinen, ihmisoikeuksiin ja lainvoimaisuuteen nojaava jäsenmaa, joka panostuksellaan vahvistaa maailman laajinta järjestöä ja sitä kautta edistää kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta.

Jäsenyyshakemuksen yhteydessä Suomi lupasi, että maamme omasta puolestaan tulee tekemään kaikkensa edistääkseen Yhdistyneiden kansakuntien jaloja pyrkimyksiä. Lupauksemme pitää yhä.

Laitakaupungin valot

30.11.2015 - Blogi

Helsingin Diakonissalaitos kutsui viisi kansanedustajaa tänään tutustumaan “laitapuolen kulkijoiden” elämään. Otin kutsun vastaan. Kävimme mm. Munkkisaaren päihde- ja mielenterveystyön palvelukeskuksen korvaushoidon yhteisössä, tapaamassa kodittomia, narkomaaneja, paperittomien klinikalla ja Nuorten Vamos-palvelukeskuksessa. Näimme paljon kurjuutta, syrjäytyneisyyttä ja köyhyyttä, mutta myös hyvyyttä ja hyvää tahtoa, valonpilkahduksiakin ja toivoa. Eväitä tuli myös päätöksentekoon. Oli hyvä kokemus. Ekskursion työnimenä oli “luokkaretki laitakaupungille”.

Osalla meistä menee elämä syystä tai toisesta raiteiltaan. Silloin harvempi selviää yksin. Kaikilla ei ole sukulaisia tai ystäviä auttamassa, eikä läheiset aina edes pysty auttamaan. Silloin tarvitaan yhteiskunnan ja/tai kolmannen sektorin apua. Helsingin Diakonissalaitos on kehittänyt hyviä toimintamalleja, joita kannattaa varmasti jakaa eteenpäinkin. Myös monessa muussa järjestössä on oman alansa erityistä osaamista. Hyviä käytäntöjä kannattaa jakaa. Jokainen elämä on pelastamisen arvoinen.

Eilen kävin Turussa pitämässä puheen Talvisodan muistotilaisuudessa. Talvisodan syttymisestähän tulee tänään kuluneeksi 76 vuotta. Tilaisuuden oli järjestänyt Karjalan Liitto ry. Arvokas tilaisuus. Maakuntajohtaja Kari Häkämies ja minä pidimme varmaan ihan kohtuulliset puheet, ehkä hyvätkin, mutta kyllä ne varjoon jäivät veteraanien esityksille. Paikallinen sotaveteraani muisteli talvisodan alkamispäiviä. Ikää oli mittarissa jo 90 vuotta, mutta ajatus ja puhe oli selvä ja kirkas – arvokas ja hieno puhe. Vaikuttava oli myös Turun veteraanikuoron esitys. Hattua täytyy nostaa näille kunniakansalaisillemme.

Enimmäkseen kuitenkin ulkopolitiikka on työllistänyt. Ranskan terrori-iskut ja niiden seuraukset ovat iso asia myös Suomelle. Nyt ensimmäistä kertaa testataan EU:n ns. turvatakuita. Suomi varmasti auttaa Ranskaa jollakin sopivalla tavalla, joka selvinnee lähiaikoina. Terrorismia vastaan pitää taistella yhteisessä rintamassa ja päättäväisesti.

Viime viikolla kävimme ulkoasiainvaliokunnan kanssa myös Virossa. Vierailimme mm. Ämarin lentotukikohdassa ja Naton kyberturvallisuuskeskuskessa. Keskustelimme myös perusteellisesti Viron parlamentin ulkoasianvaliokunnan kanssa. Sen puheenjohtaja Sven Mikser on itse asiassa tuttuni jo nuorisopolitiikasta alkaen. Yhteistyö virolaisten kanssa sujuu luontevasti ja hienosti.

Tätä naputellessani eduskunnan työhuoneessani radiouutiset kertoi juuri, että postilakkoon on syntynyt ratkaisu. Tämä on hyvä uutinen. Toivottavasti myös käynnissä olevissa yhteiskuntasopimusneuvotteluissa syntyy myönteinen ratkaisu, vaikka neuvottelutilanne onkin aika haastava. Se olisi Suomelle paljon parempi, kuin muut vaihtoehdot.

Amerikkaa ja sotea

12.11.2015 - Blogi

Olen ollut aika lailla lennossa tässä jonkun aikaa. Johdin eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan delegaatiota Yhdysvallan matkalla marraskuun alussa. Kohteina olivat maailmanpolitiikan kannalta keskeiset New York ja Washington D.C. Samaan aikaan Suomessa syntyi jonkin sortin hallituskriisi sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisen kanssa, eli nk. sote-ratkaisu. Onneksi siitäkin selvittiin.

Ulkoasianvaliokunnan tehtäviin kuuluu luonnollisesti ulkosuhteiden hoito. Paitsi Suomen ja Yhdysvaltain suhteiden hoitoon, paneuduimme matkalla myös YK:n kautta ajankohtaisiin kysymyksiin ja kriiseihin. Niitähän valitettavasti riittää.

Matkan alkuosassa meillä oli lukuisia vierailuita YK:n päämajassa. Saimme myös matkan aikana tietää, että YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon on tulossa Suomeen joulukuun alussa. Tämä on hieno asia.

Keskustelunaiheita YK:ssa olivat mm. Lähi-idän ja Afrikan tilanteet sekä Eurooppa koetteleva pakolaiskriisi. Tapasimme myös Venäjän YK-lähettiläs Vitaly Churkinin.

Washingtonissa keskityttiin enemmän Yhdysvaltain tilanteeseen ja maidemme kahdenvälisiin suhteisiin. Tapasimme kongressin jäseniä, hallinnon edustajia, tutkijoita ja asiantuntijoita. Kovatasoisin poliitikkotapaaminen oli epäilemättä senaattori John McCain. McCain jäi kakkoseksi presidentinvaalissa vuonna 2008, kun Barack Obama valittiin ensimmäisen kerran. McCain on edelleen Yhdysvalloissa hyvin tunnettu ja vaikutusvaltainen poliitikko. Kova luu, täytyy sanoa, myös tapaamisemme perusteella.

Seurasimme luonnollisesti matkalta käsin tiiviisti myös sote-vääntöä, johon hallitus oli vähällä kaatua. Itse kyllä uskoin koko ajan järjen voittavan ja sovun syntyvän. Kaikesta päätellen se meni kyllä hyvin täpärälle. Syntynyt ratkaisu sinänsä vaikuttaa aivan kelvolliselta. Sote-palveluiden järjestämisvastuu siirtyy tämän hetken lähes 200 toimijalta 15 sote-piirille, joten hallinto yksinkertaistuu huomattavasti. Kansalaisten yhdenvertaisuus myös paranee. Jos uudistus etenee, niin kuin pitää, myös hoitoketjut selkeytyvät ja jonot lyhenevät. Paljon on vielä kuitenkin pähkäiltävää, ennen kuin asia on maalissa.

Oman vaalipiirini Uudenmaan kannalta uudistus on suuri, muttei nyt kuitenkaan aivan valtaisa, koska meillä on jo entuudestaan sote-alueen kokoinen HUS, eli Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri. Sen rajoja ei tässä muutella. Mutta maakunnallinen vastuu päättää asioista kasvaa ja demokratia paranee. Se tarkoittaa mm. sitä, että maakunnalliset päättäjät valitaan jatkossa vaaleilla.

Kuntakentälle muutos on suuri, sillä sote-palveluiden järjestäminen poistuu kuntien tehtävistä. Tavoite on silti se, että usein tarvittavat sote-palvelut ovat saatavilla kotikunnasta. Lääkäriin on päästävä, kun tarvetta on.

Ruotsin terveisiä

15.10.2015 - Blogi

Kävin maanantaina ja tiistaina Ruotsissa, jossa järjestettiin Pohjoismaiden ja Baltian maiden ulkoasiainvaliokuntien NB8-kokous. Tämä tapaaminen järjestetään kahdesti vuodessa, seuraavan kerran ensi keväänä Tallinnassa. Oli mielenkiintoista tutustua kollegoihin alueeltamme. Ruotsin ja Viron kollegat tosin olivat jo entuudestaan tuttuja.

Kävimme useamman tunnin keskustelut ajankohtaisista aiheista. Yleisesti olimme tyytyväisiä siitä, että tulitauko Itä-Ukrainassa on pitänyt syyskuun alusta lähtien. Nyt on tärkeää jatkaa raskaan aseistuksen poisvetämistä alueelta ja muutenkin toteuttaa ns. Minskin sopimusta.

Turvapaikanhakijatilanne on muuttunut radikaalisti kaikissa Pohjoismaissa, ehkä Islantia lukuunottamatta. Baltian maihin ei toistaiseksi kovin massiivista maahanmuuttoa ole tapahtunut. Suurin paine kohdistuu varsinkin Ruotsiin, mutta myös Tanskaan, Norjaan ja Suomeen. Kävimme keskustelua keinoista, joilla tilannetta saataisiin paremmin hallintaan.

Erityisen tärkeää on lopulta puuttua myös pakolaisuuden alkujuurilla erityisesti Syyriassa, Irakissa ja muutamissa Afrikan valtioissa. Tämä on hidasta ja vaikeaakin, mutta lopulta kestävin tapa. Jos syihin ei puututa, on riskinä, että olemme nähneet pakolaisuudesta vasta jäävuoren huipun. Lähi-idässä ja Afrikassa kyllä väkeä riittää. Jos levottomuudet jatkuvat ja pahenevat, porukkaa voi lähteä liikkeelle enemmänkin.

Tapasimme myös Ruotsin ulkoministeri Margot Wallströmin. Kannustin häntä juuri siihen, että kansainvälinen yhteisö etsisi nyt nopeasti tapaa saada Syyrian sotatila nopeasti rauhoittumaan. Venäjä on aloittanut sotilaallisen operaation alueella, eikä sen vaikutuksista ole vielä tarkkaa tietoa. Näyttää siltä, että vaikutukset eivät ole pelkästään myönteisiä. Tilanne on jännitteinen.

Tiistaina 20.10. klo 14 alkaen eduskunnassa ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu. Saan puheenvuoron siinä heti pääministerin ja ulkoministerin jälkeen. Täytyykin valmistella puhe siihen tässä lähipäivinä.

Kotikulmillani Tuusulan Kellokoskella, ja vähän muuallakin, ollaan aiheellisesti huolissaan Kellokosken psykiatrisen sairaalan tulevaisuudesta. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUS:n johdossa on aikeita lakkauttaa sairaala ja siirtää toimintoja varsinkin avohoitoon ja Helsinkiin. Toivon, että HUSin päättäjät miettivät vielä. Kellokosken sairaala on vahva osaamiskeskittymä, jota arvostavat niin potilaat, henkilökunta kuin kyläyhteisökin. Epäilen, että sairaalan henkeä ja hyviä tuloksia ei voi noin vain siirtää muualle. Toivottavasti HUS tekee kokonaisuuden kannalta viisaan ratkaisun ja sairaala jatkaa nykyisellä sijainnillaan, toimintojaan kehittäen.

Perhemajoitusta turvapaikanhakijoille?

29.09.2015 - Blogi

En nyt kauhean usein lähde kommentoimaan, mitä tuubaa nettikeskusteluissa milloinkin liikkuu, mutta teen nyt poikkeuksen. Ylipäätään kyllä haluan muistuttaa siitä, että netistä löytyy paljon asiaa, mutta myös paljon asian vierestä. Osa netissä liikkuvasta tavarasta voi olla jopa tahallista väärinymmärrystä. Kaikkien on sikäli syytä olla kriittisiä netistä lukemansa suhteen. Kyse on tästä tämän hetken kuumasta perunasta, eli turvapaikanhakijatilanteesta.

Viime torstain kyselytunnilla sain pitkästä aikaa puheenvuoron. Sekin on muuten syytä todeta, että siellä ei saa puheenvuoroa suinkaan aina, kun haluaa. Sen saa silloin, kun puhemies puheenvuoron päättää antaa.

Keskustelussa oli turvapaikanhakijatilanne, joka kovasti kuohuttaa monien mieliä. Eurooppa ja Suomi ovatkin melkoisessa tilanteessa Lähi-idästä ja Afrikasta tulevan maahanmuuton ja turvapaikanhakijoiden kanssa.

Suomi on mukana EU:n Schengen-sopimuksessa. Rajat ovat auki Euroopassa, ja turvapaikanhakijoita tulee tänne pohjoiseen asti. Olemme myös kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa sitoutuneet siihen, että maahamme tulevat turvapaikanhakijat saavat asiallisen käsittelyn. Keillä on kotimaassaan aito hätä, saavat turvapaikan. Ketkä ovat muulla asialla, käännytetään.

Viime kyselytunnilla käytin aiheesta keskusteltaessa seuraavan puheenvuoron:

”Arvoisa puhemies! Kaikista tärkeintä luonnollisesti on puuttua näihin kriisien syihin ja tilanteeseen varsinkin tuolla Lähi-idässä, jotta ihmisten ei tarvitse lähteä sieltä kotiseuduiltaan. Nuo toimet, mitä EU-tasolla on nyt päätetty, kuulostavat oikeansuuntaisilta, mutta kovasti työtä pitää jatkaa, että siinä päästään eteenpäin. 

Kovin nopeasti kuitenkaan tuloksia tuskin saadaan, valitettavasti, ja varmaan turvapaikanhakijoitten virta Suomeenkin jatkuu. Vastaanottokeskukset ovat täynnä. Olen ymmärtänyt, että yhden yön majoittaminen maksaa tuommoisen 40 euroa yhteiskunnalle noin keskimäärin. Voisiko tätä kotimajoitusta ja perhemajoitusmallia kehittää vielä eteenpäin, että tämmöiset ihan tavalliset perheet, jotka haluavat ottaa turvapaikanhakijan luokseen asumaan, voisivat saada vaikka jonkun pienen, vaikka nimellisenkin, kulukorvauksen siitä, vaikkapa 10 euroa per yö, että otetaan luokse asumaan? Näin saataisiin nopeasti paikkoja, ja uskon, että toisaalta tämä olisi myös kaikista paras tapa kotoutua suomalaiseen yhteiskuntaan niille, jotka turvapaikan Suomesta lopulta saavat. Voisiko tähän kehittää nopeasti jonkun selkeän mallin?” 

Tästä joku tai jotkut rakensivat tekstin, että olen nyt puuhaamassa kotiansa pakolaisten käyttöön tarjonneelle Juha Sipilälle kymmenien tuhansien eurojen vuositulot.

Tästä ei ole kysymys eikä Sipilä ole saamassa kymmenien tuhansien eurojen vuosituloja.

Kysymys on siitä, että jos aivan tavalliset suomalaiset perheet oma-aloitteisesti ja vapaaehtoisesti haluavat ottaa luokseen turvapaikanhakijan tai turvapaikanhakijaperheen, siitä voisi saada jonkinlaisen kulukorvauksen, esimerkiksi 10 euroa vuorokaudessa. Jos tällainen malli rakennettaisiin, pitäisi ratkaista, kuuluuko tähän jonkinlainen velvoite myös ruokailun järjestämisestä.

Ajatukseni lähti siitä, että perheen ei tarvitsisi isompaa tappiotakaan tehdä, jos turvapaikanhakijan majoittaa. Mutta ei voittoakaan.

Yhteiskunnalle tämä kyllä toisi aika huomattaviakin säästöjä, sillä vastaanottokeskuksissa majoitus maksaa valtiolle noin 40 euroa/henkilö/vuorokausi.

Perhemajoitus olisi myös hyvä tie mahdollista kotouttamisprosessia ajatellen. Miten sen lähemmin voisi päästä tutustumaan suomalaiseen elämäntapaan ja arvomaailmaan, kuin asumalla suomalaisessa perheessä?

Mitään aloitetta tms. en siis tästä ole tehnyt, vaan käyttänyt ko. puheenvuoron. Vastauspuheenvuorossaan pääministeri suhtautui ajatukseen rakentavasti.

Jää nähtäväksi, kehitetäänkö tähän joku selkeä ja oikeudenmukainen malli, vaiko eikö.

Kyllä siinä omasta mielestäni järkeä voisi olla.

Vähän kaikenlaista

17.09.2015 - Blogi

Tässä on nyt vähän kaikenlaista. Aika isojakin asioita. Turvapaikanhakijatilanne on räjähtänyt käsiin niin Euroopassa kuin Suomessakin. Suomi on suurelta osin pysähtymässä perjantain mielenilmauksen vuoksi. Pääministeri piti harvinaisen tv-puheen.

Tulin juuri tasavallan presidentin luota. Ulkoasiainvaliokunta teki vierailun presidentin linnaan presidentin kutsusta. Kävimme läpi ajankohtaista ulko- ja turvallisuuspoliittista tilannetta. Turvapaikanhakijoiden määrä on kasvanut valtavaa vauhtia ja aiheuttaa melkoisen haasteen Euroopalle ja myös suomalaiselle yhteiskunnalle. Kriisin juuriin pitäisi etsiä ratkaisuja. Mm. Syyrian tilanteeseen pitäisi viimeinkin etsiä ratkaisuja, jotta maasta ei tarvitsisi lähteä. Mutta kriisipesäkkeitä on useita.

Keskustelimme myös mm. Ukrainan kriisistä ja pohjoismaisesta turvallisuusyhteistyöstä. Valiokunta on tekemässä vierailun Ruotsiin parin viikon kuluttua, jossa käymme Suomen ja Ruotsin yhteistyökuvioita tarkemmin läpi. Toki olemme kiinnostuneita myös Ruotsin Nato-keskustelusta.

Vaan onhan tässä kotimaassakin. Hallitus teki itse paketin työelämän uudistamisesta, kun yhteiskuntasopimusta ay-liikkeen kanssa ei valitettavasti syntynyt. Paketissa on paljon senkaltaisia uudistuksia, jotka ovat tässä tilanteessa välttämättömiä. Työllistämisestä täytyy tehdä entistä houkuttelevempaa. Toisaalta samalla pitäisi katsoa, etteivät työntekijän aseman heikennykset kohdistu liiallisesti samoihin ihmisiin esimerkiksi hoitoalalla tai poliiseissa. Onkin toivottavaa, että ay-liike voisi tulla vastaan, jotta paketista saataisiin oikeudenmukaisempi. Pääministeri Sipilä perusteli tätä hyvin eilisessä tv-puheessaan.

Suomi on velkaantunut kovaa vauhtia seitsemän vuotta. Noin miljoona euroa tunnissa vuodesta toiseen, tälläkin hetkellä. Samalla työttömyys on hitaasti mutta varmasti pahentunut koko ajan. Ei näin voi jatkaa. Jotain pitää tehdä, siitä on kysymys.

Säästöjen hakeminen on vaikeaa, ja hutejakin tulee. Yksi huti mielestäni on joukkoliikenteeseen kohdistuvat säästöt, jotka ovat lakkauttamassa lähes 30 junaliikenteen asemapaikkaa eri puolilta Suomea. Omassa vaalipiirissäni vaakalaudalla ovat H- ja Y-junat. Molemmilla on alueillaan iso tarve ja junavuorojen lopettaminen olisi iso menetys. Joukkoliikenteen vähentäminen myös lisää yksityisautoilua ja pääkaupunkiseudun ruuhkia. Ei kovin järkevää.

Pahoittelen, että blogin päivitystiheys on harventunut. Koetan katsoa, ettei tule tavaksi, sillä sivuilla on paljon kävijöitä – kiitos siitä! Työtilanne on viime viikkoina ollut todella kiivas, eikä taida ihan heti helpottaakaan. Mutta ponnistellaan!