Blogi 8.5.2020

Tässä on takana melkoiset viikot. Olen muutamassakin yhteydessä todennut, että enpä olisi vajaa vuosi sitten puolustusministerinä aloittaessani voinut kuvitella, millaisessa tilanteessa Suomi, ja koko maailma, on tällä hetkellä. Luonnonvoimien edessä ihminen on monesti kovin voimaton.

Suomi asetettiin ensimmäistä kertaa sotiemme jälkeen poikkeustilaan 16.3.2020. Poikkeustila toi mukanaan useita rajoituksia, jotka vaikuttavat tavalla tai toisella jokaisen suomalaisen elämään. Rajoitusten tarkoituksena on hidastaa ja ehkäistä viruksen leviämistä ja estää terveydenhuoltomme ylikuormittuminen. Toimenpiteet ovat purreet, sillä tarttuneisuusluvut ovat maassamme vielä varsin maltilliset. Myös Puolustusvoimissa luvut ovat yhä matalat, sairastuneita on niin varusmiesten kuin kantahenkilökunnankin keskuudessa tällä hetkellä vain kourallinen.  

Viime viikolla ja tällä viikolla valtioneuvosto on asiantuntijatietoon pohjautuen tehnyt suunnitelmia näiden aiemmin keväällä määrättyjen rajoitusten asteittaisesta purusta. Oppilaat palaavat peruskouluihin 14.5. alkaen, kirjastoista sallitaan uloslainaus välittömästi. Kesäkuun alusta alkaen suosituksena on, että yksityisissä kokoontumisissa noudatetaan 50 hengen ylärajaa.  Ja esimerkiksi urheilukatsomoissa voi olla enintään 500 henkilöä ja turvaväleistä on huolehdittava. 1.6. alkaen voidaan myös erityisjärjestelyin järjestää alle 500 henkilön yleisötilaisuuksia, mikäli ne järjestetään rajatuissa tiloissa turvaväleistä ja hygieniasta huolehtien.

Meidän jokaisen on täytynyt luopua monista asioista, joita olemme aiemmin pitäneet itsestäänselvyyksinä. Enää ei ole voinut mennä noin vain ravintolaan syömään, kirjastoon lukemaan, poiketa kävelylenkin lomassa museossa. Kaupassa käyntikin vaatii huolellisuutta ja turvavälien huomioimista. Voimmekin puhua ainakin tovin eteenpäin turvavälien Suomesta. Toki tilanne on sama miltei kaikkialla maailmassa.

Maailma ei tule palaamaan täysin ennalleen. Monien mielestä tämä sanonta kuulostaa puiselta hokemalta. Mutta asia on todellinen. Korona on vaikuttanut kovin monin tavoin turvallisuuden tunteeseemme, talouteen, henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin, ihmisten väliseen kanssakäymiseen – lähestulkoon kaikkeen. Se on vaatinut ihmisiltä äärimmäistä mukautumista ja venymistä arjen haasteissa. Voisi kuitenkin sanoa, että Suomessa on monessa asiassa selvitty varsin ansiokkaasti. Näistä mainittakoon esimerkiksi etätyöt ja etäopetus. Ilman muuta ongelmiakin on esiintynyt, mutta pääsääntöisesti hommat ovat hoituneet hyvin. Verkotkin ovat kestäneet kuormituksen yllättävän hyvin. Monille oppilaille etäopinnot ovat sopineet jopa paremmin kuin koulussa olo. Ei tarvitse vetää roolia, on mahdollisuus parempaan keskittymiseen.

Uskoisin, että etätöiden tekeminen tulee lisääntymään koronakriisin jälkeenkin. Se on uusi normaali ja mahdollistaa paljon asioita, myös monipaikkaisuuden toteuttamisen.

On tässä ollut toki paljon muutakin kuin koronaa. Muutama viikko sitten nousi kohu entisen puolustusvoimain komentajan Jarmo Lindbergin siirtymisestä hävittäjävalmistaja Lockheed Martinin konsultiksi. Asia nosti aivan ymmärrettävästi voimakkaita reaktioita. Päätin, keskusteltuani tasavallan presidentti Niinistön kanssa, että Suomen monitoimihävittäjähankkeen valmistelussa on vastaisuudessa pidättäydyttävä kaikista yhteyksistä HX-hävittäjähankkeen tarjoajia edustavien konsulttiyritysten ja konsulttien kanssa. Käytäntö koskee kaikkia tapaamisia ja muita yhteyksiä ja astui voimaan välittömästi.

Korona ja konsulttitapaus ovat luonnollisesti näkyneet eniten julkisuudessa, mutta myös ns. normityöarjen pyöritys jatkuu taustalla. Talousarvioesityksiä valmistellaan, puolustusvoimien toiminta pyörii, on kokouksia ja tapaamisia (vaikkakin etänä), lehtihaastatteluita, kannanottoja. Maanantaina 27.4. vietettiin kansallista veteraanipäivää. Oli suuri kunnia saada viettää sitä ensimmäistä kertaa puolustusministerinä. Veteraanit, jos ketkä, ovat päivänsä ansainneet. Päivän kunniaksi luin veteraaneille osoitetun puheen videon välityksellä ja tein blogin. Toivottavasti ne ovat saavuttaneet mahdollisimman monet. Veteraaniasia on aina ajankohtainen.

Vapun tienoilla ehdotin huoltovarmuuden stressitestejä. Testien avulla kartoitettaisiin mahdollisia puutteita materiaalisessa varautumisessa erilaisiin häiriötilanteisiin ja kriisioloihin. Koronaviruksen myötä havaitut puutteet varautumisessa heikentävät pahimmillaan huoltovarmuutemme uskottavuutta. Luottamuksen palauttaminen olisi mielestäni tässä kohtaa paikallaan. Stressitestejä olisi mielestäni hyvä tehdä hyvin erilaisten kriisitilanteiden varalta aina katovuosista energia kriiseihin ja luonnonkatastrofeihin.

Päivät ovat olleet viime aikoina töiden puolesta täysiä. Hallitus pyrkii, ja pyrin osaltani, siihen, että kriisin yli pääsemiseksi saadaan mahdollisimman oikeudenmukaisia ja kattavia ratkaisuja.

Ajat eivät tule olemaan helpot, mutta tästäkin selvitään.

Blogiteksti on julkaistu puolustusministeriön nettisivuilla www.defmin.fi/ajankohtaista/blogit 27.4.2020.

Arvoisat veteraanit, Ärade veteraner,

Tänä vuonna Kansallista veteraanipäivää vietetään poikkeuksellisessa tilanteessa.

Hallitus totesi yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa 16.3.2020, että maassa vallitsee koronavirustilanteen vuoksi poikkeusolot. Seuraavana päivänä hallitus antoi valmiuslain käyttöönottoasetuksen, ja linjasi lisätoimenpiteistä koronavirustilanteen hoitamiseksi Suomessa. Valmiuslaki on todella järeä väline, joka rajaa ihmisten oikeuksia ja vapauksia, mutta lisätoimivaltuuksien avulla pystymme tehokkaammin suojaamaan väestöä sekä turvaamaan yhteiskunnan ja talouselämän toimintaa. 

Edellisen kerran Suomi asetettiin poikkeustilaan talvisodan sytyttyä vuonna 1939. Talvisodan syttyminen 30. marraskuusta 1939 merkitsi yhteiskunnan siirtymistä poikkeusoloihin ja monet siviiliajan toiminnot tyrehtyivät tai saivat uudenlaisia muotoja. 105 kunnian päivää kestäneen Talvisodan jokaisen päivänä kansakunnan olemassaolo oli vaakalaudalla – ”Talvisodan henki” kuitenkin elähdytti kansaa. Talvisodan kynnyksellä ja kesän 1944 suurhyökkäyksen alkaessa olisi ollut syytä jopa epätoivoon, mutta onneksemme veteraanisukupolvi jaksoi uskoa parempaan huomiseen ja kesti. 

Jatkosota ja erityisesti sen pitkät asemasodan vuodet syksystä 1941 kesään 1944 toivat mukanaan sodan harmaan arkipäivän kaikkine pienine ja suurine vaikeuksineen. Arviolta 660 000 suomalaista mobilisoitiin sotaponnistuksiin. Tällä oli lähtemätön vaikutus koko suomalaiseen yhteiskuntaan – vuosikymmenten ajan.

Vaikka tämän hetken poikkeusoloja ei voi verrata siihen, mitä Te olette joutuneet kokemaan, niin ainakin yksi asia on silti yhteistä: Nämä poikkeusolot koskettavat koko kansakuntaa ja tästäkin selvitään vain yhdessä.

Arvoisat veteraanit, teidän tekonne ja esimerkkinne sotavuosien ajoilta luo uskoa ja kannattelee tänäkin päivänä suomalaista yhteiskuntaa näiden poikkeusolojen aikana. Haluan ilmaista meidän nuorempien sukupolvien varauksettoman arvostuksemme urotekojanne ja niiden jättämää perintöä – vapaata Suomea – kohtaan. Sukupolvenne uhraukset eivät olleet turhia. Uhrauksenne olivat mittavat – niin sotavuosina kuin niiden jälkeenkin.

Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut epävakaampaan suuntaan. Tämän muutoksen arvioidaan olevan pitkäkestoinen. Maamme turvallisuuspolitiikassamme korostuu perusteellinen harkinta, vakaus ja jatkuvuus. Äkillisiin suunnanmuutoksiin meillä ei ole tarvetta.

Maamme nykyinen hallitus nimitettiin 10.12.2019. Hallitus kehittää puolustusvoimia ja maanpuolustuksen muita osa-alueita pitkäjänteisesti. Tavoitteena on turvata Suomen puolustuskyky muuttuvassa turvallisuustilanteessa ja luoda edellytykset uskottavan ja koko maan kattavan puolustusjärjestelmän ylläpitämiselle. Korvaamme Hornet-hävittäjiemme suorituskyvyn ja parannamme puolustusvoimien valmiutta. Lisäksi kehitämme kansainvälistä puolustusyhteistyötä.  

Hallituksen tavoitteena on, että Suomi on entistä ikäystävällisempi maa, joka tunnistaa väestön ikääntymisen tuoman yhteiskunnallisen muutoksen ja varautuu siihen. Ikääntyneet eivät ole vain palveluiden kohde, vaan myös yhteiskunnan voimavara. Tavoitteena on, että terveiden elinvuosien määrä lisääntyy, toimintakyky paranee ja palvelut toimivat oikea-aikaisesti ja tehokkaasti. Tämä koskee luonnollisesti myös sotiemme veteraaneja. 

Pidän omalta osaltani huolen, että puolustushallinnon ja veteraanijärjestöjen tiivis yhteys säilyy sekä arvostus veteraaneja kohtaan osoitetaan käytännön toimenpitein. Rintamaveteraaneille maksettavan rintamalisän suuruuden yli kaksinkertaistuminen 1.4.2020 alkaen on tuore konkreettinen esimerkki veteraanien tukemisesta. Viime vuosina eduskunta on tehnyt muitakin hyviä päätöksiä veteraanien suhteen. Pidän tätä tärkeänä.

Voin vakuuttaa teille, että tulevaisuudessakin turvallisuuspoliittiset valintamme tehdään veteraanien perintöä – vapaata isänmaatamme ja sen parasta – vaalien sekä kunnioittaen.

Koronavirusepidemia on suuri haaste, mutta vielä suurempi on yhteiskuntamme voima. Tästäkin me suomalaiset selviämme yhdessä.

Toivotan arvoisille veteraaneille hyvää juhlapäivää, hyvinvointia ja terveyttä. Jag önskar Er alla veteraner en riktigt trevlig fest, välbefinnande och hälsa. ///

Puolustusministeri

Antti Kaikkonen

Hyvää pääsiäistä!

Puolustusvoimat kantaa kortensa kekoon

Elämme hyvin poikkeuksellisia, historiallisia aikoja. Valtioneuvosto linjasi 16.3. useista toimista, joilla pyritään hidastamaan koronaviruksen leviämistä ja vaikutuksia. Tämä on ensimmäinen kerta sotiemme jälkeen, kun maamme on asetettu poikkeustilaan.

Koronaviruksen leviämisen hillitsemiseksi tarvitaan järeitä keinoja, ja niitä hallitus on myös ottanut käyttöön. Meidän jokaisen tulee kantaa kortemme kekoon siinä, että virus ei leviä hallitsemattomasti. Hallitsematon leviäminen on uhka niin terveydenhuoltojärjestelmämme kuin taloutemme kantokyvylle. Ei ole kyse vain siitä, että koronapotilaat saavat hoitoa. On myös kyse siitä, että myös kaikki muut hoitoa tarvitsevat sitä myös asianmukaisesti saavat. Tässä on kyse ihmishengistä, elämästä. Ihmiselämän suojeleminen vaatii vahvoja toimia ja niihin valtioneuvosto on viimeisten viikkojen aikana päätynyt.

Valtioneuvosto päätti uusista toimenpiteistä keskiviikkona 25.3. pitkällisten ja rakentavien keskusteluiden jälkeen. Tällaisessa tilanteessa, jossa joudutaan kajoamaan ihmisten perusoikeuteen eli vapaaseen liikkuvuuteen, ei päätösten tekeminen ole millään tasolla helppoa. Mutta välttämättömiä ne ovat. Hallitus päätti Uudenmaan sulkemisesta 19.4. saakka, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että Uudenmaan asukkaiden on pysyttävä maakunnan alueella. Jokaisella on kuitenkin oikeus palata asuin- ja kotipaikkakunnalleen. Liikkumisrajoitusta ei myöskään sovelleta esimerkiksi työn, elinkeinon, opiskelun tai yhteiskunnallisen toiminnan harjoittamiseksi tai varusmiespalveluksen tai muun lakisääteisen tehtävän täyttämiseksi. Rajoitukset eivät myöskään koske tavaraliikennettä. Tavarat kulkevat, ja niiden pitääkin kulkea, jatkossakin.

Hallitus päätti myös ravintoloiden ja baarien toiminnan rajoittamisesta siten, että ravintolat on pidettävä suljettuina, mutta niin sanottu take away -myynti sallitaan.  Rajoitukset astuvat voimaan tällä viikolla ja päättyvät toukokuun lopussa.

Olemme uuden edessä. Joudumme totuttelemaan elämään ilman asioita, joita olemme pitäneet itsestään selvinä. Joudumme luopumaan mukavuuksista, jotka ovat osa arkipäiväistä elämäämme. Tuhannet työntekijät kohtaavat lomautuksia ja irtisanomisia, monet yritykset ja yrittäjät joutuvat äärimmäisen tiukille, kun heidän yritystoimintaa rajoitetaan ja asiakkaita ei enää ole. Valtio tulee tässä vastaan ja yrittäjille on tukea saatavilla. Se ei korvaa kaikkia menetyksiä, mutta sillä hoidetaan akuuttia tilannetta.

Oli odotettavissa, että Uudenmaan sulkeminen tuo poliisilta virka-apupyynnön Puolustusvoimille. Kehotin Puolustusvoimia myös tähän varautumaan. Näin tapahtuikin viime viikon torstaina 26.3. Käytännössä virka-apu tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että varusmiehet ja ammattisotilaat ovat poliisien tukena esimerkiksi liikenteen ohjaustehtävissä. Puolustusvoimilla on vuosittain satoja virka-aputehtäviä ja toimintaa pystytään organisoimaan ripeällä tahdilla. Niin tapahtui nytkin. Varusmiehiä ja Puolustusvoimien kantahenkilökuntaa saatiin Uudenmaan rajalle poliisin tueksi heti sulun alettua.

Toiminta on ollut onnistunutta. Ihmiset ovat pääsääntöisesti noudattaneet ohjeita ja verrattain pieni määrä autoja on jouduttu käännyttämään rajatarkastuspisteiltä. Kävin itse tiistaina 31.3. Mäntsälän tarkastuspisteellä tapaamassa rajalla toimivia poliiseja, varusmiehiä ja Puolustusvoimien kantahenkilökuntaa. Homma siellä toimi erittäin hyvin. Vaikutti siltä, että varusmiehet ovat motivoituneita annettuihin tehtäviin. Varmasti tämä on vaihteluakin normaaliin varusmiehen arkeen. Voimme olla ylpeitä heistä.

Minulta on kysytty viime päivinä, kutsutaanko toimintaan myös reserviläisiä. Reserviläisten kutsumiselle ei tällä tietoa ole tarvetta, mutta aika näyttää. Voisin kuvitella, että liikenteenohjauksen lisäksi myös muuntyyppisiä virka-apupyyntöjä Puolustusvoimille tulee. Niitäkin pyritään ennakoimaan.

Valmistautumisosaamisesta mikään ei ainakaan Puolustusvoimien osalta jää kiinni. Se osataan. Ja edessä voi olla vielä tilanteita, joissa apua pyydetään. Ja kun sitä pyydetään, silloin sitä tietenkin pyritään antamaan.

Uusi tilanne vaatii kaikilta malttia, järkeä ja voimia. Ajat ovat kovat, mutta viisaasti toimimalla tästä kyllä selvitään.

Antti Kaikkonen

Puolustusministeri

Blogi 17.3.2020

Kovista ajoista selviämme yhdessä

Korona-virus huolettaa ja vaikuttaa. Taudin tuloa meille ei ollut mahdollista estää, mutta me suomalaiset voimme tehdä paljon sen vaikutusten hillitsemiseksi. 

Pystymme puolustautumaan epidemiaa vastaan hidastamalla sen leviämistä. Tämä on tärkeää terveydenhuoltojärjestelmämme ja ihmishenkien varjelemiseksi. 

Vanhukset sekä perussairauksista kärsivät ovat riskiryhmässä. Meidän jokaisen on tehtävä parhaamme, että mahdollisimman harva riskiryhmiin kuuluva sairastuu, ja ettei vaativaa hoitoa edellyttäviä sairastumisia tapahdu yhtäaikaisesti kestämättömän paljon.

Linjasimme hallituksessa uusista toimista maanantaina 16.3., jolloin päätimme mm. koulujen ja muiden oppilaitosten tilojen sulkemisesta sekä lähiopetuksen keskeyttämisestä. Myös rajat laitetaan kiinni. Tasavallan presidentin kanssa totesimme Suomen olevan poikkeustilassa, joka edellyttää poikkeuksellisia toimia. Valmiuslain pykäliä otetaan käyttöön.

Muita toimenpiteitämme ovat mm. julkisten kokoontumisten rajaaminen, kulttuuri-, kerho – ja kirjastotilojen sulkemiset, vanhainkotivierailujen rajoittaminen sekä yli 70-vuotiaiden velvoittaminen pysymään erillään muista mahdollisuuksien mukaan. Rajat suljetaan henkilöliikenteeltä, tietyin poikkeuksin. Esimerkiksi rahti saa edelleen kulkea, ja suomalaiset saavat palata ulkomailta kotiin.

Koronasta kärsivät myös yritykset. Ihmisten työpaikkoja ja kansantaloutta on varjeltava. Siksi jo tekemiemme tukipäätösten arvo liikkuu miljardeissa, ja uusia keinoja pohditaan koko ajan.

Tarkoituksena on suojata väestöä sekä turvata yhteiskunnan ja talouden toiminta niin hyvin kuin mahdollista. Kuukauden voimassa olevien päätösten jatkamiseen sekä uusiin linjauksiin on valmius tarvittaessa.

Puolustusministerinä kiinnitän huomioni erityisesti siihen, että puolustusvoimien tehtävien hoito ei vaarannu, ja varusmiesten sekä henkilöstön osalta tehdään tarvittavat toimet. 

Puolustushallinto hillitsee koronaviruksen leviämistä. Etätöitä sekä etäkokouksia on lisätty, virkamatkoja rajattu. Maavoimissa on laajalti siirrytty malliin, jossa kolmasosa varusmiehistä on maastossa, kolmasosa kasarmeilla ja kolmasosa lomilla, osastojen vaihtaessa paikkaa viikoittain. Kertausharjoitukset on toistaiseksi peruttu.

Iso organisaatio on nopeasti pyöräytetty uuteen asentoon. Tästä kiitos kuuluu koko puolustushallinnon väelle.

Maastopuku ei suojaa taudilta. Puolustuskyky ja valmius eivät kuitenkaan vaarannu. Pääosa sodan ajan joukoista on alle 35-vuotiaita, heihin viruksen vaikutukset ovat riskiryhmiä lievemmät. Varusmiehet ja kantahenkilökunta eivät pääsääntöisesti kuulu riskiryhmiin. Kaikista on kuitenkin pidettävä huolta ennakoivalla tavalla.

Puolustusvoimat on valmis tukemaan muita viranomaisia. Näissä oloissa tukeminen tarkoittaisi ennen kaikkea kalustoa ja henkilöstöä. Valmiutta löytyy, jos kutsu käy.

Kansakuntamme joutuu nyt kovalle koetukselle. Hoitajamme ja lääkärimme tekevät työtä etulinjassa, mutta vastuuta kannamme me kaikki. Minulla on luja luottamus suomalaisen terveydenhuollon ja yhteiskunnan toimivuuteen sekä kansan vastuullisuuteen tässä poikkeuksellisessa tilanteessa. 

Tarvitsemme nyt viisautta, välittämistä, rauhallisuutta ja periksiantamattomuutta. Kuunnellaan asiantuntijoita, tehdään tarvittavat päätökset, ja toimitaan jokainen yhteiseksi hyväksi. Nyt on kaikkien syytä pitää heikoimmat mielessä päivittäisessä toiminnassamme. 

Koronan haaste on suuri, mutta vielä suurempi on yhteiskuntamme voima. Tästäkin me suomalaiset selviämme yhdessä.

Perhevapaauudistuksesta tulee perheille parannus

Perhevapaiden uudistamista on odotettu. Erilaiset tavoitteet ja näkökulmat ovat aiheuttaneet eripuraa ja hidastaneet uudistusta. Jotkut tavoittelivat tasa-arvoa, toiset halusivat ajaa vanhempia töihin taaperoita hoitamasta, kolmannet pyrkivät parannuksiin perheille. Ratkaisun aikaansaamiseksi piti tehdä arvovalinta.

Linjasimme Keskustassa muutama vuosi sitten, että perhevapaauudistuksen pitää olla perheille parannus, ei leikkaus. Samalla pitää edistää tasa-arvoa tukemalla isien perhevapaita. Tavoitteemme menevät nyt eteenpäin. Tämä ei olisi muulla hallituspohjalla onnistunut. Kokeiltu on viime hallituskaudella.

Uudistus on perheille hyvä. Ansiosidonnaiset vapaat pitenevät yli kahdella kuukaudella, mikä kohentaa vanhempien mahdollisuuksia olla läsnä lapsen elämän alkutaipaleella. Isille uudistus merkitsee perhevapaiden pidentymistä, äideiltä leikkaamatta.

Tulevaisuudessa äideillä on neljä kuukautta vapaita, isillä neljä, ja lisäksi on puolen vuoden jakso, jonka käytöstä vanhemmat sopivat keskenään. Näiden kuukausien jälkeen perheillä on käytössään kotihoidon tuki. Äideillä on myös kuukauden tuettu vapaa laskettua aikaa edeltävälle raskausajalle. 

Uskon, että isien roolin tukeminen näkyy myönteisesti myös lapsen varttuessa. Samalla yhteiskuntakin kehittyy. Ennen isien tehtävä oli elättää, äideille lankesi päävastuu hoivasta. Entisaika heijastuu yhä työelämään ja hoivavastuun jakautumiseen, mikä on tappioksi naisille ja miehille. Moni mies haluaisi varmasti viettää nykyistä enemmän aikaa lastensa kanssa heidän elämänsä alkutaipaleella. Monella pidempiä perhevapaita käyttäneistä miehistä onkin niistä hyviä kokemuksia.  Nyt otamme uuden askeleen kohti tasa-arvoa tässäkin suhteessa.

Pidän tärkeänä, että erilaisissa elämäntilanteissa oleville perheille annetaan vastaava mahdollisuus perhevapaisiin. Perheiden monimuotoisuuden huomiointi on reilua vanhempia kohtaan, ja ennen kaikkea oikein lasten kannalta. Jokainen perhe ei ole samanlainen, jokaisella on omat tilanteensa, mutta kaikki lapset ansaitsevat oikeudenmukaisen ja hyvän kohtelun.

Meillä on hyvä päivähoitojärjestelmä. Kotona pientä lasta hoitavat vanhemmat saavat monipuolista tukea. Päätösvalta vauvojen ja taaperoiden hoidosta on ja pysyy kodeissa. Tästä kaikesta meidän kannattaa pitää kiinni.

Perhevapaauudistus kertoo siitä, että perheiden näkökulma voi yhä voittaa. Tällaisille päätöksille on Suomessa edelleen tarvetta. Tältä pohjalta onkin hyvä jatkaa työtämme perheiden parhaaksi.