Lakialoitteen allekirjoitti 23 kansanedustajaa eri puolueista.

LAKIALOITE

laiksi alkoholilain 58 §:n 3 momentin kumoamisesta

Eduskunnalle

Opetus- ja kulttuuriministeriö teetti vuoden 2015 lopulla valmistuneen kartoituksen kulttuuritapahtumien järjestämiseen liittyvästä sääntelystä ja byrokratian purkamisen tarpeista. Kartoituksessa nousi esiin esimerkiksi tarve keventää alkoholin anniskelua ja nauttimista koskevaa sääntelyä, jonka kulttuuritoimijat kokevat raskaaksi ja kuormittavaksi. Monet kulttuuritoimijat peräänkuuluttivat vapaampaa alkoholipolitiikkaa ja epätarkoituksenmukaisen sääntelyn purkamista, ja kokivat monimutkaisen alkoholilainsäädännön vaikeuttavan huomattavasti kulttuuritapahtumien järjestämistä.

Yleisötapahtumissa ei Suomessa saa nauttia omia alkoholijuomia edes silloin kun järjestäjä ja poliisi sen sallisivat. Ennen vuotta 2013 alkoholi-, kokoontumis- ja järjestyslakia tulkittiin alueellisesti vaihtelevasti siten, että toisilla alueilla painotettiin alkoholilakia, toisilla järjestyslakia eivätkä yleisötapahtumien säännöt omista juomista olleet yhteneväiset. Valviran huomautuksen jälkeen alkoholilain soveltaminen yhtenäistettiin koko maassa noudattamaan alkoholilain 58§:n 3. momentin nauttimiskieltoa. Eräät piknik-henkiset kesäfestivaalit pakotettiin siten muuttamaan hyvin toimineita käytäntöjään ja esimerkiksi rajaamaan entistä isomman osan festivaalialueesta anniskelukäyttöön, vaikka alkoholista johtuvia järjestyshäiriöitä ei näissä tapahtumissa juurikaan edes ollut. Perinteisesti nämä festivaalit, kuten Pori Jazz ja Järvenpään Puistoblues, ovat kuuluneet Suomen kymmenen kokonaiskävijämäärältään suurimman festivaalin joukkoon. Uuden toimintamallin takia festivaalista riippuen yleisökato on ollut mittava, jopa toimintaa uhkaava. On ollut myös merkkejä siitä, että humalahakuisuus on näillä festivaaleilla jopa kasvanut alkoholin siirryttyä anniskelualueille pois arkipäiväisemmän ja yhteisöllisemmän piknik-juomisen ääreltä.

Voimassaolevan alkoholilain 58 § on ollut samassa hengessä voimassa väkijuomalaista lähtien vuodelta 1932. Aika ja henki ovat muuttuneet 80 vuodessa merkittävästi, mutta nauttimiskielto julkisissa tilaisuuksissa on pysynyt voimassa. Nauttimiskiellon takia Suomessa ei ole mahdollista järjestää yleisötilaisuuksia, joissa yleisö saisi halutessaan tuoda mukanaan omia eväitä ja juomia esimerkiksi piknik-hengessä.

Sosiaali- ja terveysministeriön alkoholilain arviomuistio vuonna 2013 esittää, että nykyisen alkoholilain nauttimiskielto siirrettäisiin kokoontumislakiin. Asiantuntijalausunnot ovat mediassa tukeneet sitä, että yleisötapahtumien nauttimiskielto poistettaisiin kokonaan ja päätös omien juomien sallimisesta jätettäisiin järjestäjälle sekä poliisille. Kokoontumislain 23§ säätää, että järjestäjällä ja poliisilla on oikeus kieltää päihdyttävien aineiden hallussapito yleisessä kokouksessa tai yleisötilaisuudessa. Järjestyslain 4§ puolestaan sallii päihdyttävän aineen nauttimisen puistossa tai muulla siihen verrattavalla yleisellä paikalla siten, että nauttiminen sekä siihen liittyvä oleskelu ja käyttäytyminen ei estä tai kohtuuttomasti vaikeuta muiden oikeutta käyttää paikkaa varsinaiseen tarkoitukseensa. Näiltä osin kokoontumis- ja järjestyslaki ovat tarkoituksenmukaisia ja riittäviä määrittämään alkoholijuomien nauttimisen rajoituksia yleisötilaisuuksissa. Silloin kun alkoholijuomien nauttimisesta ei poliisin näkemyksen mukaan koidu muille läsnäolijoille haittaa, tulisi järjestäjän halutessaan voida sallia yleisön omien juomien nauttiminen myös julkisessa tilaisuudessa.

Suomalainen alkoholikulttuuri on muuttumassa: nuoret juovat vähemmän ja aikuiset sivistyneemmin. Kulttuuritapahtumiin tullaan nauttimaan vapaa-ajasta ja kulttuurista, ei humalahakuisesta juhlimisesta. Oman viinin salliminen nautittavaksi viltin ääressä eväiden lomassa lisää yleisön viihtyvyyttä ja kannustaa suomalaisia sivistyneempään alkoholikulttuuriin. Siksi Suomessa tulisi vapauttaa alkoholilainsäädäntöä tältä osin ja helpottaa kulttuuritoimijoiden ja elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä vähentämällä tarpeetonta sääntelyä ja purkamalla vanhentuneita normeja. Tapahtumien järjestäjillä sekä paikallisella poliisilla on paras tuntemus tilaisuuden järjestystekijöistä, jolloin he ovat myös parhaita arvioimaan alkoholijuomien sopivuuden tapahtuman luonteeseen. Tältä osin lain tulisi siis olla ennemmin mahdollistava kuin mahdollisuuksia kategorisesti rajaava.

Suomalaisten festivaalien lipunmyyntimäärät ja ilmaistapahtumien kävijämäärät ovat jo vuosia kasvaneet hurjasti. Festivaalit ovat samalla sekä valtava yhteisöllinen voimavara että merkittävä kulttuurillinen ja taloudellinen piristysruiske monelle paikkakunnalle. Kumoamalla vanhentunut yleisötapahtumien nauttimiskielto parannetaan uusien ja vanhojen kulttuuritoimijoiden omaehtoisia toimintaedellytyksiä ja kannustetaan paikallisia toimijoita oman alueensa kulttuurin kehittämiseen yhdessä viranomaisten kanssa. Samalla luodaan alkoholikulttuuria, joka pyörii yhdessä olemisen ja sivistyneen kulttuurista nauttimisen ympärillä, ei päihtymisen tai humalahakuisuuden ympärillä.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

Laki

alkoholilain 58 §:n 3 momentin kumoamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Tällä lailla kumotaan alkoholilain (1143/1994) 58 §:n 3 momentti, sellaisena kuin se on laissa 616/2003.

                                                                                                                         2 §

Tämä laki tulee voimaan 1. päivänä toukokuuta 2016.

Helsingissä 18.2.2016

Antti Kaikkonen /kesk

KIRJALLINEN KYSYMYS

Eläkeläisten ansiotulon verotus

Eduskunnan puhemiehelle

Eläkeläisten eläkettä ja ansiotuloa verotetaan Suomessa yhteisverotuksella. Eläkkeellä ansaitut lisätulot nostavat eläkeläisen tuloveroprosenttia, mikä siten pienentää usein huomattavasti ansiotulosta käteen jäävän tulon osuutta. Usein marginaaliveroprosentti nousee niin korkeaksi, ettei työnteko kannata, vaikka eläkeläinen pääsisikin hyötymään palkansaajien verovähennyksistä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei eläkeläisen ole taloudellisesti kannattavaa tehdä esimerkiksi keikkaluontoista työtä paikaten työmarkkinoilla kausittain nousevia tarpeita. Lisäksi eläkettä verotetaan nykyiselläänkin ansiotuloa kovemmin.

Mikäli eläkeläisten ansiotulon verotus olisi eläkeläiselle kannattavampaa, moni eläkeläinen hankkisi itselleen lisätuloja ja ajanvietettä täydentäen samalla eri alojen hetkellisesti nousevia työvoimatarpeita. Kannattavampi verotus olisi mahdollista yhteisverotusmallia muuttamalla siten, että sekä ansiotuloa että eläkettä verotettaisiin erikseen niitä vastaavin prosentein. Erillisellä verotuksella lisäansiosta tulisi eläkeläisille kannattavampaa, ja voidaan myös olettaa, että iso osa lisäansioista palautuisi myös kulutukseen.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta eläkeläisten työnteko olisi kannattavampaa?

Helsingissä 09.02.2016

Antti Kaikkonen /kesk

KIRJALLINEN KYSYMYS

Sähkön siirtohintojen korotukset

Eduskunnan puhemiehelle

Merkittävän osan Suomen sähkönsiirtoverkoista omistava Caruna Oy aikoo korottaa sähkön siirtohintojaan rajusti maaliskuun alussa. Yhtiön mukaan korotuksen vaikutus siirtolaskun verolliseen loppusummaan on Caruna Oy:n alueella keskimäärin 27 % ja Caruna Espoo Oy:n alueella keskimäärin 22 %. Yksityisasiakkaiden laskelmien mukaan korotukset ovat tätäkin suurempia. Myös muutamat muut sähkönsiirtoyhtiöt ovat ilmoittaneet merkittävistä hinnankorotuksista.

Caruna Oy perustelee korotuksia investoinneilla sähköverkon huoltovarmuuden parantamiseen. Huoltovarmuuden parantaminen on toki tärkeää, mutta sähkön kuluttajien kannalta tulossa olevat rajut äkkikorotukset ovat kohtuuttomia.

Caruna Oy on Suomen suurin sähkönsiirtoyhtiö, joka hallitsee noin 20 % paikallisista sähkönsiirtoverkoista. Yksityis- ja yritysasiakkaita on yhtensä noin 650 000 eri puolilla Suomea. Carunan pääomistajat ovat kansainvälisiä pääomasijoittajia. Fortum myi siirtoverkkonsa Carunalle vuonna 2014. Myynnille oli Jyrki Kataisen hallituksen hyväksyntä, mutta silloisesta oppositiosta myyntiä vastustettiin. Myynnin vastustajat halusivat pitää sähköverkon omistuksen kotimaisissa käsissä.

Energiaviraston tehtävä on valvoa sähkönsiirron hinnoittelun kohtuullisuutta. Lain mukainen neljän vuoden tarkastelujakso tässä valvonnassa vaikuttaa liian pitkältä. Energiavirastolla pitää olla mahdollisuus puuttua ilmiselvästi kohtuuttomiin kertakorotuksiin tarvittaessa välittömästi.

Edellä mainittuja 22-27 prosentin korotuksia ei mielestäni voi pitää kohtuullisina, ja siksi Energiaviraston on syytä puuttua asiaan ja velvoitettava Caruna Oy oleellisesti pienentämään aikomiaan korotuksia.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä Caruna Oy:n suunnittelemien sähkön siirtohintojen korotusten kohtuullistamiseksi?

Helsingissä 2.2.2016

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Antti Kaikkonen maanpuolustuskurssilla Tuusulassa 12.1.2016:

Lisää vauhtia Suomi-Ruotsi –yhteistyön syventämiseen

Itämeren alueen turvallisuusympäristö on muuttunut merkittävästi viime vuosien aikana. Vakava turvallisuustilanne korostaa Pohjoismaiden välisen puolustusyhteistyön merkitystä, sillä yhdessä toimimalla vahvistamme parhaiten oman alueemme turvallisuutta. Lähin yhteistyökumppanimme on luonnollisesti Ruotsi. Meillä on samankaltainen arvomaailma ja turvallisuuspolitiikan perusratkaisu: molemmat EU:n jäseniä, mutta eivät Naton. Tässä tilanteessa keskinäistä yhteistyötä on syytä lisätä ja syventää. Perään tähän jo käynnissä olevaan ja sinänsä oikeansuuntaiseen yhteistyöhön lisää vauhtia.

Suomen ja Ruotsin pääministerit Juha Sipilä ja Stefan Löfven kirjoittivat äskettäin selkeästi maidemme ulko- ja turvallisuuspoliittisesta tilanteesta. Tekstissään pääministerit korostivat, että sotilaallinen liittoutumattomuutemme on uskottavaa eikä tarvetta turvallisuuspoliittisiin äkkikäännöksiin ole. Yhteistyötä etenkin Itämeren alueen turvallisuuden vahvistamiseksi on kuitenkin kehitettävä.

Olemme sitoutumassa entistä vahvemmin maidemme väliseen tietojenvaihtoon, satamien ja lentotukikohtien käyttämiseen, yhteisharjoituksiin ja muuhun puolustuksen kannalta tärkeään yhteistyöhön. Osittain tämä edellyttää myös lakimuutoksia, joita on valmistelussa. Myös sotilaallisen avun antaminen on syytä tehdä jatkossa mahdolliseksi, jos sellainen tarpeelliseksi ja järkeväksi jossain tilanteessa katsotaan. Nykylainsäädäntömme estää esimerkiksi Ruotsin auttamisen mahdollisten sukellusveneiden etsinnässä.

Oleellisinta on kuitenkin harjoittaa viisasta ulkopolitiikkaa ja ennaltaehkäistä sekä ratkoa kriisejä diplomatian keinoin. Ukrainan kriisi on jäänyt hivenen uutispimentoon ja pakolaiskriisin varjoon viime kuukausien aikana. Kriisi ei kuitenkaan ole ohi. On välttämätöntä, että kansainvälinen yhteisö aktiivisesti vaikuttaa siihen, että tulitauko pitää ja Minskin sopimus toimeenpannaan. Tämä olisi tie myös siihen, että EU:n ja Venäjän välisiä pakotteita voitaisiin ainakin osin purkaa ja jännitteet Euroopassa helpottaisivat.

Kaikkonen oli puhumassa Tuusulan Taistelukoululla, Alueellisen maanpuolustuksen 15. täydennyskurssilla, jonka järjesti Uudenmaan maanpuolustusyhdistys.

Kansanedustaja Antti Kaikkonen on jättänyt hallituksen vastattavaksi kysymyksen sijaissynnytyksen sallimisesta Suomessa. Eduskunnassa jättämässään kysymyksessä Kaikkonen perää sijaissynnytyksen täyskiellon poistamista. Täyskielto tuli voimaan vuonna 2007 hedelmöityshoitoja koskevan lainsäädännön mukana.

-Sijaissynnytyksen ei tule olla bisnestä, mutta sen tulisi olla laillista ainakin niissä tapauksissa, joissa siihen on lääketieteellisiä perusteita. Nykyinen täyskielto on kohtuuton etenkin heille, jotka omasta tahdostaan riippumatta eivät voi saada lapsia, Kaikkonen perustelee.

Kaikkonen kysyi sijaissynnytyksestä edellisen kerran vuonna 2011 yhdessä kansanedustaja Sanni Grahn-Laasosen kanssa. Silloisen kysymyksen jälkeen oikeusministeriössä tehtiin arviomuistio sijaissynnytysjärjestelyistä. Ministeriö ei kuitenkaan aloittanut lakimuutoksen valmistelua viime hallituskaudella, sillä se halusi punnita sijaissynnytykseen liittyviä kysymyksiä lisää.

Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE:n jo vuonna 2011 julkaiseman arvion mukaan sijaissynnytykset sallivassa toiminnassa on kuitenkin enemmän myönteisiä vaikutuksia kuin hoidosta kuvatuissa ongelmissa. Eettisen pohdinnan jälkeen ETENE päätyi siihen arvioon, että joissakin tapauksissa lapsettomuuden hoito sijaissynnytyksen avulla voi tapahtua eettisesti hyväksyttävästi. Sijaissynnytyksen tulee kuitenkin olla luvanvaraista ja ei-kaupallista.

Uudella kirjallisella kysymyksellään Kaikkonen haluaa patistaa hallitusta jatkamaan asian punnitsemista ja mahdollistamaan sijaissynnytys tarkoin valvotuissa yksittäistapauksissa.

– Ei ole syytä ajatella, etteikö toive lapsesta olisi yhtä voimakas myös niillä, joilla siihen ei esimerkiksi kohdun puuttumisen tai sairauden vuoksi ole mahdollisuutta. Tällä hallituskaudella tulisikin uudistaa lainsäädäntö sijaissynnytyksen mahdollistamiseksi ei-kaupallisissa ja luvanvaraisissa tapauksissa, Kaikkonen sanoo.

Kaikkosen kirjallisen kysymyksen on allekirjoittanut 27 kansanedustajaa eri puolueista.

KIRJALLINEN KYSYMYS

Sijaissynnytysten mahdollistaminen Suomessa

Eduskunnan puhemiehelle

Avustettujen lisääntymismenetelmien tavoitteena on auttaa yhä useampia vanhempia saamaan biologisesti omia lapsia. Monilla on biologinen tarve saada lapsia, jolloin lapsettomuus on äärimmäisen kipeä ongelma. Suomessa sallittuja ovat monet muut lapsettomuuden hoitomuodot, mutta sijaissynnytykseen on kuitenkin täyskielto.

Sijaissynnytys on keinohedelmöityksen kaltainen menetelmä, joka auttaa etenkin pariskuntia, jotka eivät ilman omaa syytään voi saada biologisia lapsia. Sijaissynnytyksen salliminen ei lisäisi merkittävästi yhteiskunnan kustannuksia tai vaatisi rakenteiden muutosta, mutta monille vanhemmille geneettisen lapsen saaminen on äärimmäisen tärkeä asia. Suomessa tuleekin sallia ei-kaupallinen sijaissynnytysmahdollisuus yksittäisissä, lainsäädännössä määritellyissä tapauksissa.

Valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunta ETENE:n arvion mukaan sijaissynnytykset sallivassa toiminnassa on enemmän myönteisiä vaikutuksia kuin hoidosta kuvatuissa mahdollisissa ongelmissa. Eettisen pohdinnan jälkeen ETENE on päätynyt siihen arvioon, että joissakin tapauksissa lapsettomuuden hoito sijaissynnytyksen avulla voi tapahtua eettisesti hyväksyttävästi. Sijaissynnytyksen tulee olla luvanvaraista ja ei-kaupallista.

Nykyinen täyskielto on kohtuuton etenkin heille, jotka omasta tahdostaan riippumatta eivät voi saada lapsia. Ei ole näyttöä siitä, että sijaissynnytys vaarantaisi lapsen fyysistä tai psyykkistä terveyttä. Ongelmallista on myös se, että sijaissynnytysvaihtoehtoja etsitään täyskiellon takia ulkomailta. Laillista tämä on esimerkiksi Hollannissa ja Virossa.  Näin ollen olisi parempi, että sijaissynnytys sallittaisiin Suomessa, kuin se, että lasta haluavat siirtyvät etsimään ratkaisua asiaan ulkomailta, missä olosuhteet voivat olla huomattavasti kehnommat.

Toive geneettisestä lapsesta on yhtä lailla voimakas myös niillä, joilla siihen ei esimerkiksi kohdun puuttumisen tai harvinaisen sairauden vuoksi ole mahdollisuutta. Tällä hallituskaudella tulisikin lainsäädäntöämme korjata siten, että se mahdollistaisi myös sijaissynnytyksen Suomessa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä sijaissynnyttämisen sallimiseksi Suomessa?

Helsingissä 11. päivänä joulukuuta 2015

Antti Kaikkonen /kesk