Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Antti Kaikkonen maanpuolustuskurssilla Tuusulassa 12.1.2016:

Lisää vauhtia Suomi-Ruotsi –yhteistyön syventämiseen

Itämeren alueen turvallisuusympäristö on muuttunut merkittävästi viime vuosien aikana. Vakava turvallisuustilanne korostaa Pohjoismaiden välisen puolustusyhteistyön merkitystä, sillä yhdessä toimimalla vahvistamme parhaiten oman alueemme turvallisuutta. Lähin yhteistyökumppanimme on luonnollisesti Ruotsi. Meillä on samankaltainen arvomaailma ja turvallisuuspolitiikan perusratkaisu: molemmat EU:n jäseniä, mutta eivät Naton. Tässä tilanteessa keskinäistä yhteistyötä on syytä lisätä ja syventää. Perään tähän jo käynnissä olevaan ja sinänsä oikeansuuntaiseen yhteistyöhön lisää vauhtia.

Suomen ja Ruotsin pääministerit Juha Sipilä ja Stefan Löfven kirjoittivat äskettäin selkeästi maidemme ulko- ja turvallisuuspoliittisesta tilanteesta. Tekstissään pääministerit korostivat, että sotilaallinen liittoutumattomuutemme on uskottavaa eikä tarvetta turvallisuuspoliittisiin äkkikäännöksiin ole. Yhteistyötä etenkin Itämeren alueen turvallisuuden vahvistamiseksi on kuitenkin kehitettävä.

Olemme sitoutumassa entistä vahvemmin maidemme väliseen tietojenvaihtoon, satamien ja lentotukikohtien käyttämiseen, yhteisharjoituksiin ja muuhun puolustuksen kannalta tärkeään yhteistyöhön. Osittain tämä edellyttää myös lakimuutoksia, joita on valmistelussa. Myös sotilaallisen avun antaminen on syytä tehdä jatkossa mahdolliseksi, jos sellainen tarpeelliseksi ja järkeväksi jossain tilanteessa katsotaan. Nykylainsäädäntömme estää esimerkiksi Ruotsin auttamisen mahdollisten sukellusveneiden etsinnässä.

Oleellisinta on kuitenkin harjoittaa viisasta ulkopolitiikkaa ja ennaltaehkäistä sekä ratkoa kriisejä diplomatian keinoin. Ukrainan kriisi on jäänyt hivenen uutispimentoon ja pakolaiskriisin varjoon viime kuukausien aikana. Kriisi ei kuitenkaan ole ohi. On välttämätöntä, että kansainvälinen yhteisö aktiivisesti vaikuttaa siihen, että tulitauko pitää ja Minskin sopimus toimeenpannaan. Tämä olisi tie myös siihen, että EU:n ja Venäjän välisiä pakotteita voitaisiin ainakin osin purkaa ja jännitteet Euroopassa helpottaisivat.

Kaikkonen oli puhumassa Tuusulan Taistelukoululla, Alueellisen maanpuolustuksen 15. täydennyskurssilla, jonka järjesti Uudenmaan maanpuolustusyhdistys.

Kansanedustaja Antti Kaikkonen on jättänyt hallituksen vastattavaksi kysymyksen sijaissynnytyksen sallimisesta Suomessa. Eduskunnassa jättämässään kysymyksessä Kaikkonen perää sijaissynnytyksen täyskiellon poistamista. Täyskielto tuli voimaan vuonna 2007 hedelmöityshoitoja koskevan lainsäädännön mukana.

-Sijaissynnytyksen ei tule olla bisnestä, mutta sen tulisi olla laillista ainakin niissä tapauksissa, joissa siihen on lääketieteellisiä perusteita. Nykyinen täyskielto on kohtuuton etenkin heille, jotka omasta tahdostaan riippumatta eivät voi saada lapsia, Kaikkonen perustelee.

Kaikkonen kysyi sijaissynnytyksestä edellisen kerran vuonna 2011 yhdessä kansanedustaja Sanni Grahn-Laasosen kanssa. Silloisen kysymyksen jälkeen oikeusministeriössä tehtiin arviomuistio sijaissynnytysjärjestelyistä. Ministeriö ei kuitenkaan aloittanut lakimuutoksen valmistelua viime hallituskaudella, sillä se halusi punnita sijaissynnytykseen liittyviä kysymyksiä lisää.

Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE:n jo vuonna 2011 julkaiseman arvion mukaan sijaissynnytykset sallivassa toiminnassa on kuitenkin enemmän myönteisiä vaikutuksia kuin hoidosta kuvatuissa ongelmissa. Eettisen pohdinnan jälkeen ETENE päätyi siihen arvioon, että joissakin tapauksissa lapsettomuuden hoito sijaissynnytyksen avulla voi tapahtua eettisesti hyväksyttävästi. Sijaissynnytyksen tulee kuitenkin olla luvanvaraista ja ei-kaupallista.

Uudella kirjallisella kysymyksellään Kaikkonen haluaa patistaa hallitusta jatkamaan asian punnitsemista ja mahdollistamaan sijaissynnytys tarkoin valvotuissa yksittäistapauksissa.

– Ei ole syytä ajatella, etteikö toive lapsesta olisi yhtä voimakas myös niillä, joilla siihen ei esimerkiksi kohdun puuttumisen tai sairauden vuoksi ole mahdollisuutta. Tällä hallituskaudella tulisikin uudistaa lainsäädäntö sijaissynnytyksen mahdollistamiseksi ei-kaupallisissa ja luvanvaraisissa tapauksissa, Kaikkonen sanoo.

Kaikkosen kirjallisen kysymyksen on allekirjoittanut 27 kansanedustajaa eri puolueista.

KIRJALLINEN KYSYMYS

Sijaissynnytysten mahdollistaminen Suomessa

Eduskunnan puhemiehelle

Avustettujen lisääntymismenetelmien tavoitteena on auttaa yhä useampia vanhempia saamaan biologisesti omia lapsia. Monilla on biologinen tarve saada lapsia, jolloin lapsettomuus on äärimmäisen kipeä ongelma. Suomessa sallittuja ovat monet muut lapsettomuuden hoitomuodot, mutta sijaissynnytykseen on kuitenkin täyskielto.

Sijaissynnytys on keinohedelmöityksen kaltainen menetelmä, joka auttaa etenkin pariskuntia, jotka eivät ilman omaa syytään voi saada biologisia lapsia. Sijaissynnytyksen salliminen ei lisäisi merkittävästi yhteiskunnan kustannuksia tai vaatisi rakenteiden muutosta, mutta monille vanhemmille geneettisen lapsen saaminen on äärimmäisen tärkeä asia. Suomessa tuleekin sallia ei-kaupallinen sijaissynnytysmahdollisuus yksittäisissä, lainsäädännössä määritellyissä tapauksissa.

Valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunta ETENE:n arvion mukaan sijaissynnytykset sallivassa toiminnassa on enemmän myönteisiä vaikutuksia kuin hoidosta kuvatuissa mahdollisissa ongelmissa. Eettisen pohdinnan jälkeen ETENE on päätynyt siihen arvioon, että joissakin tapauksissa lapsettomuuden hoito sijaissynnytyksen avulla voi tapahtua eettisesti hyväksyttävästi. Sijaissynnytyksen tulee olla luvanvaraista ja ei-kaupallista.

Nykyinen täyskielto on kohtuuton etenkin heille, jotka omasta tahdostaan riippumatta eivät voi saada lapsia. Ei ole näyttöä siitä, että sijaissynnytys vaarantaisi lapsen fyysistä tai psyykkistä terveyttä. Ongelmallista on myös se, että sijaissynnytysvaihtoehtoja etsitään täyskiellon takia ulkomailta. Laillista tämä on esimerkiksi Hollannissa ja Virossa.  Näin ollen olisi parempi, että sijaissynnytys sallittaisiin Suomessa, kuin se, että lasta haluavat siirtyvät etsimään ratkaisua asiaan ulkomailta, missä olosuhteet voivat olla huomattavasti kehnommat.

Toive geneettisestä lapsesta on yhtä lailla voimakas myös niillä, joilla siihen ei esimerkiksi kohdun puuttumisen tai harvinaisen sairauden vuoksi ole mahdollisuutta. Tällä hallituskaudella tulisikin lainsäädäntöämme korjata siten, että se mahdollistaisi myös sijaissynnytyksen Suomessa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä sijaissynnyttämisen sallimiseksi Suomessa?

Helsingissä 11. päivänä joulukuuta 2015

Antti Kaikkonen /kesk

AJANKOHTAISKESKUSTELU ULKOPOLITIIKASTA 20.10.2015;

UaV:n puheenjohtajan puheenvuoro

Antti Kaikkonen

Arvoisa puhemies,

Suomen kansainvälinen toimintaympäristö on tällä vaalikaudella vaativampi kuin pitkään aikaan. Ukrainan kriisi, Lähi-idän vaikeutunut tilanne, pakolaisvirta ja lisääntynyt jännite myös Itämeren alueella ovat tästä esimerkkejä. Voisi kai sanoa, että tässä on nyt vähän kaikenlaista. Mutta kysymys on vakavista asioista.

Kansainvälinen oikeus ja sääntöperustainen kansainvälinen järjestelmä ovat rauhan, turvallisuuden, ihmisoikeuksien, hyvinvoinnin ja vakaan kehityksen edellytyksiä. Niiden puolustaminen on entistä ajankohtaisempaa.

YK täyttää tällä viikolla 70 vuotta. Maailmanjärjestön toimintakyky vaihtelee, mutta se on silti täysin välttämätön ja korvaamaton väline maailman kriisien ratkaisussa. Kuten YK:n pääsihteeri Dag Hammarskjöld aikanaan totesi: ”YK:n tehtävä ei ole luoda meille taivasta, vaan pelastaa meidän helvetiltä”.

Euroopassa Etyjin ja Euroopan neuvoston periaatteet muodostavat tärkeän perustan yhteistyölle. Euroopan unioni puolestaan on Suomen tärkein viiteryhmä ja vaikuttamiskanava. Tärkeää on myös EU:n ja Yhdysvaltain välisen transatlanttisen yhteyden toimivuus.

Myös Pohjoismainen yhteistyö on nykytilanteessa entistäkin tärkeämpää. Pohjoismaisen yhteenkuuluvuuden merkitys on Suomelle ja Suomen turvallisuudelle syvällinen. Suomen pohjoismainen identiteetti on edelleenkin Suomen kansainvälisen aseman korvaamaton kulmakivi. Sen turvallisuuspoliittinen merkitys on kirkastunut viimeaikaisten tapahtumien kuten Ukrainan kriisin valossa. Venäjän aktivoituminen on noteerattu kaikissa Pohjoismaissa.

Pohjoismaiden ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittinen yhteistyö on kehittynyt viime vuosien aikana nopeasti ja sama kehitys jatkuu. Pohjoismaat jakavat hyvin samankaltaisen käsityksen turvallisuuden edellytyksistä ja haasteista. Yhdessä toimien Pohjoismaat voivat vahvistaa oman alueensa turvallisuutta.

Suomen ja Ruotsin kahdenvälinen yhteistyö ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa on myötätuulessa. Sillä on molempien maiden kansalaisten ja hallitusten vahva tuki. Olennaista on laajentaa konkreettista yhteistyötä asteittain sulkematta etukäteen mitään muotoja yhteistyön ulkopuolelle.

Ulkoasianvaliokunta vieraili Ruotsissa pari viikkoa sitten. Naapurimaassamme Nato-jäsenyyden kannatus on kasvanut, mutta Ruotsin nykyinen hallitus ei aio hakea Nato-jäsenyyttä. Ruotsalaisia myös kiinnostavat Suomen ratkaisut ja on tärkeää, että pidämme turvallisuuspoliittisen keskusteluyhteyden tiiviinä. Moni ajattelee, että Suomen ja Ruotsin turvallisuuspoliittisten ratkaisujen tulisi kulkea käsi kädessä.

Vaikka maailmanpolitiikan katse lienee juuri nyt Syyriassa, sen varjoon ei saa jäädä esimerkiksi joulukuun Pariisin ilmastokokous, jossa on välttämätöntä sopia toimista ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Myöskään Ukraina ei saa unohtua.

Kaikilla vaikuttamisemme tasoilla on tärkeää, että myötävaikutamme Ukrainan kriisin ratkaisuun diplomaattisin keinoin, Minskin sopimuksen viitoittamalla tiellä. Tämän puolesta on tehtävä työtä myös suomalaisten ja venäläisten poliitikkojen kahdenvälisissä keskusteluissa.

Myönteisin uutinen Ukrainasta pitkään aikaan on se, että tulitauko on pitänyt syyskuun alusta alkaen. Se on ensimmäinen askel kohti parempaa kehitystä. On silti vielä liian varhaista vetää johtopäätöksiä siitä, että tilanne olisi varmuudella paranemassa.

Arvoisa puhemies,

Tilanne Lähi-idässä on yhä huolestuttavampi. Syyrian tuhoisa sisällissota jatkuu ja Venäjän sotilaallinen toiminta Assadin hallinnon tukemiseksi on lisännyt asetelmaan uuden moniulotteisen elementin. ISIL uhkaa alueellista vakautta jo laajemminkin kuin vain Syyriassa ja Irakissa. Palestiinalaisten ja Israelin välinen konflikti on viimeksi kuluneiden viikkojen kuluessa jälleen kiristynyt. Iranin parlamentti hyväksyi ydinteknologian rajoittamista koskevan sopimuksen, mutta Iranin toiminta alueella huolestuttaa monia sen naapureista.

Syyria ja Irak ovat Eurooppaa koettelevan pakolaiskriisin kannalta keskeisiä lähtömaita. Afganistanin edelleen jatkuva sisällissota on lisännyt Eurooppaan pyrkivien afgaanien määrää ja myös Afrikasta Eurooppaan pyrkivien turvapaikanhakijoiden määrä on pysynyt korkeana. Kestävä ratkaisu pakolaiskriisiin syntyy vain siten, että kriisialueiden tilanne saadaan rauhoitettua. Tässä kansainvälisen yhteisön on otettava entistä vahvempi rooli.

Arvoisa puhemies,

Joku voi ajatella, että ulkopolitiikka on vain kaukaisten asioiden hoitamista. Voi se olla sitäkin, mutta samalla se on myös suomalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämistä. Viisas ulkopolitiikka on parasta turvallisuuspolitiikkaa.

KIRJALLINEN KYSYMYS

Raskaan liikenteen tiemaksujen ja talvirenkaiden käyttöönotto

Eduskunnan puhemiehelle

Suomi on yksi harvoista Euroopan unionin maista, joissa ei ole käytössä raskaan liikenteen tiemaksuja. Teillämme kuitenkin kulkee valtavasti raskasta liikennettä, joka ei osallistu veroilla tai muilla maksuilla tieverkostomme rakentamiseen tai kunnossapitoon. Suomen tulisikin siksi ottaa käyttöön raskaan liikenteen tiemaksut Eurovinjetti-järjestelmän avulla.

Tiemaksujen käyttöönotto ei kuitenkaan saa nostaa suomalaisten yritysten kustannuksia. Koska Suomi ei voi ottaa käyttöön pelkästään ulkomaista raskasta liikennettä koskevia tiemaksuja, maksuista syntyviä kuluja on kompensoitava suomalaisyrityksille verovähennyksin EU-maksimin mukaisesti.

Suomessa kulkevilla raskaan liikenteen ajoneuvoilla ei nykyisellään ole myöskään talvirengaspakkoa, mitä asiaa on syytä tarkastella viimeistään tieliikennelain kokonaisuudistuksen yhteydessä. Suomen talviolot ovat sellaiset, ettei tieturvallisuudesta tule tinkiä. Norjassa ja Ruotsissa tiukemmat vaatimukset talvikauden raskaalle liikenteelle jo on.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta raskaan liikenteen tienkäyttömaksu ja talvikauden tiukemmat rengasvaatimukset otetaan käyttöön myös Suomessa mahdollisimman pian?

Helsingissä 8.10.2015

Antti Kaikkonen /kesk

Pääkirjoituksessa (HS 24. 9.) otettiin ansiokkaasti esille julkisuudessa vahvasti esillä olleen Y-junan lisäksi myös pääradan H-junan lakkautusaikeet. Y-junien lisäksi todella myös H-junilla on vahva tarpeensa, jota on syytä puolustaa. H-junat ovat erityisen tärkeitä Järvenpään Purolan ja Tuusulan Nuppulinnan seudun asukkaille, koska junat ovat käytännössä ainoa joukkoliikenneyhteys suhteellisen laajalla maantieteellisellä alueella.

Vaikka H-junien matkustajamäärät eivät ole suuren suuria, kyseisillä alueilla on ilman muuta potentiaalia nykyistä suurempaankin käyttöön. Käynnissä olevassa pääradan parantamisessa molempia asemia on tarkoitus kehittää. Olisi kovin tarpeellista, että itse asemien kehittämisen lisäksi niillä pysähtyisivät myös junat.

On selvää ja järkevää, että pääradan vartta kehitetään ja asutusta radan varrelle ajan mittaan lisätään. Mutta edellytyksenä on kyllä se, että junayhteys toimii.

Joukkoliikenteeseen kohdistuvat leikkaukset ovat hallituksen leikkauksista huonoimmasta päästä. Parasta olisi, että sekä Y- että H-junat jatkaisivat nykyiseen tapaan. Olen tästä asiasta ollut useampaan otteeseen yhteydessä asiasta vastaavaan ministeriin sekä ennen että jälkeen tehtyjen ratkaisujen. Ministeri on epäkiitollisessa asemassa, sillä leikkausten volyymi on määritelty jo hallitusohjelmassa.

Jos nykykäytäntö ei ole mahdollinen, tarvitaan korvaavia, ehkä luoviakin ratkaisuja. H-junien osalta luova ratkaisu voisi olla se, että aamun ja iltapäivän niin sanotut tunnuksettomat ruuhkajunat pysähtyisivät Järvenpään lisäksi myös Purolassa ja Nuppulinnassa.

Antti Kaikkonen
kansanedustaja (kesk), Tuusula