KIRJALLINEN KYSYMYS

Starttirahan turvaamisesta

Eduskunnan puhemiehelle

Starttirahat loppuivat Uudellamaalla pahasti kesken kesäkuun aikana. Sama häämöttää monien muiden työ- ja elinkeinotoimistojen (TE-toimistojen) kohdalla, ellei niin ole jo käynyt. Rahat loppuivat vaikka vuodesta on vielä puolet jäljellä. Tilanne on erittäin huolestuttava koko maassa: joidenkin TE-toimistojen työllisyysmäärärahat loppuivat jo toukokuussa, joissakin pystytään sinnittelemään syyskuulle.

Starttirahan tarkoitus on edistää uutta yritystoimintaa ja työllistymistä. Raha turvaa uuden yrittäjän toimeentulon perustamis- ja vakiinnuttamisajalta enintään 18 kuukauden ajalta. Tutkimusten perusteella voidaan vahvasti todeta, että yrittäjä hyötyy starttirahasta yritystoimintansa alkuvaiheessa huomattavasti, ja se usein mahdollistaa pitkäkestoisen yritystoiminnan.

Nyt TE-toimistot ovat kertoneet, kuinka kielteisiä päätöksiä on jouduttu tekemään satoja pitkälti pelkästään määrärahojen loppumisen takia. Päätökset ovat olleet sokki hakijoille, sillä hakemuksia on saatettu viilata pitkäänkin. Samalla kuulemme esimerkiksi Microsoftin aiheuttamasta tilanteesta, jonka lääkkeeksi tarjotaan nimenomaan yrittäjyyttä. Mutta millä kantimilla?

Hallitus lupaa, että yrittäjyyden edellytyksiä parannetaan ja työllisyys käännetään kasvuun nimenomaan yrittäjyyden kautta. Nyt edessä on näytön paikka. Näiden tavoitteiden on realisoiduttava syksyn budjettineuvotteluissa, joissa on löydyttävä lisärahoitusta starttirahoihin.

Syksyyn odottaminen on kuitenkin laiha lohtu niille, jotka haluavat yrittää nyt, mutta starttirahojen määrärahat on käytetty jo alkuvuodesta loppuun. Starttirahaa ei voi saada takautuvasti eikä starttirahaa myönnetä, jos yritys on aloittanut yritystoiminnan ennen tuen myöntämistä.

Vahva yrittäjyys on tärkeä pohja menestyvälle Suomelle. On hienoa, että intoa yrittäjyyteen tuntuu nyt olevan keskellä kasvavaa työttömyyttä. Valtion on turvattava riittävät resurssit yrittäjyyden ensiaskelten ottamiseen.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta yrittäjyyteen kannustavaa starttirahaa on saatavilla riittävästi myös jatkossa ja jo tämän vuoden aikana?

Helsingissä 27.7.2015

Antti Kaikkonen /kesk

Ylioppilaslakki täyttää tänä vuonna 150 vuotta. Vuonna 1865 kolme ylioppilasta tilasi hatuntekijältä uppsalalaisen mallin mukaisesti valkeuttaan hehkuvat ylioppilaslakit. Heitä pilkattiin aluksi, mutta pian lakit levisivät koko ylioppilaskuntaan, jonka symboli lakki edelleen on.

Valkolakista ja toukokuun lopun juhlallisuuksista on muodostunut suomalaisuuden ja suomalaisen kulttuurin kulmakiviä. Ylioppilaskunnissa ja vappuna lakilla on omat, entistä moniulotteisemmat merkityksensä, mutta tämän viikon juhlakaluille valkolakki tarkoittaa yhden aikakauden loppua. Valkolakki edustaa nuoruutta, suomalaista aikuistumisriittiä, itselle asetettujen tavoitteiden saavuttamista ja uuden elämänvaiheen alkua. Taakse on jäämässä kaikki vanha ja tuttu, edessä paljon uutta.

Suvivirsi, Gaudeamus Igitur ja ylioppilaan puhe saattelevat vastavalmistuneet viettämään koulutaipaleensa yhtä merkittävimmistä päivistä. Tähän juhlaan yhtyvät myös käytännössä kaikki mediat: lukiot listataan paremmuusjärjestykseen, kovimmat laudatur-rivit etsitään ja hienoimmat valmistumistarinat nostetaan otsikoihin. Se on hyvä, saavutuksia kuuluukin juhlia. Mutta se on vain puoli totuutta.

Ammattiin valmistumisella ei ole samanlaista institutionalisoitunutta, symbolista kulttuurimerkitystä eikä ammattilakilla yhtä pitkää perinnettä. Viime viikolla Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – Sakki ry marssi Helsingin keskustassa muistuttamassa, että noin puolet suomalaisista nuorista valitsee peruskoulun jälkeen ammatillisen koulutuksen lukion sijasta ja ansaitsevat saman kiitoksen ja huomion kuin lukion päättäneet. Siinä he ovat täysin oikeassa.

Ajat eivät ole helpoimmat vastavalmistuneelle. Opiskelu- tai työpaikat saattavat olla kiven alla ja tulevaisuus saattaa näyttää epävarmalta. Koulutus – ammatillinen tai lukiopohjainen – on kuitenkin avainasemassa ennaltaehkäisemässä nuorisotyöttömyyttä ja syrjäytymistä.  Nuorisotyöttömyys on kasvanut huolettavaa tahtia ja sitä tulee päättäväisesti torjua. Tähän tarvitaan konkreettisia keinoja. Nuorten työllistämiseen liittyvää byrokratiaa tulee purkaa ja nuorten työllistäminen pitää tehdä helpoksi ja houkuttelevaksi. Työtä tällä saralla riittää.

Tänä viikonloppuna on kuitenkin juhlan aika. Painoit sitten päähäsi 150-vuotisen ylioppilaslakin taikka 1980-luvulla yleistyneen ammattilakin, olet juhlasi ansainnut. Toisen asteen koulutuksen juhlistaminen ei ole ylioppilaiden yksinoikeus vaan kaikkien urakkansa päättäneiden yhteinen lupa nauttia valmistumisen riemusta. Noin kolmen vuoden urakka on ohi, aurinko saattaa paistaa ja on aika nauttia oikein kunnolla.

Onnea kaikille teille!

Antti Kaikkonen

Kansanedustaja (kesk.)

En kauaa empinyt, kun minua pyydettiin mukaan haastekampanjaan tutustumaan omaishoitajan arkeen. Aihe ei nyt aivan vieras ollut entuudestaankaan, mutta arvelin, ettei lisäoppi tässä asiassa ole ollenkaan pahitteeksi. Eikä ollutkaan.

Niinpä sain kutsun vierailulle tutustumaan erään omaishoitajan arkeen kotikunnassani Tuusulassa. Kannattikin käydä.

Kyseisessä perheessä kohtalaisen iäkäs nainen oli vaikeasti sairaana olevan miehensä omaishoitaja. Hoidon ja läsnäolon tarve oli suuri, ja aika raskaskin.

Mies oli aika heikossa kunnossa sairautensa takia. Hän ei ollut puhekykyinen, eikä juuri muutenkaan kykenevä kommunikoimaan. Ei ollut varmaa tietoa siitä, ymmärtääkö hän, mitä hänelle puhutaan. Ehkä on paras ajatella niin, että kyllä ymmärtää. Näin toimien hänelle voi taata edes ripauksen verran parempaa elämää, ajattelisin.

Mies oli myös käytännössä liikuntakyvytön. Liikkumisen avuksi kotiin oli saatu laitteita, joilla miehen liikuttelu oli mahdollista, joskin hankalaa. Vierailuni aikana avustin miehen liikuttelussa sängystä vessaan, sieltä keittiöön syömään ja takaisin sänkyyn. Ei minusta varmaan paljon apua ollut, mutta ihmetellä täytyy, miten nainen selviää tästä yksin. Voin sanoa, että moni olisi jo aikoja sitten luovuttanut ja vienyt miehensä laitoshoitoon.

Mutta niin vain päivästä toiseen tämä sisukas nainen laittoi itsensä peliin. Ehkä siinä oli rakkautta, ehkä vastuuntuntoa, en tiedä. Naisen muu elämä jää kyllä omaishoidon ohella hyvin vähäiseksi. Käytännössä hoidettava mies sitoo 24 tuntia vuorokaudessa.

Taloudellinen korvaus tästä on pieni. Yhteiskunnalle koituvat säästöt puolestaan ovat todella merkittävät. Jos omaishoidettavat olisivat laitoshoidossa, kustannukset yhteiskunnalle olisivat todella suuria.

Ymmärrän, että omaishoitajia ja hoidettavia on hyvin monenlaisia. Jollekin olisi tärkeää saada vähän parempi korvaus tehdystä työstä, jollekin joku muu apu olisi tärkeämpi. Vierailuni kohteessa toive oli siitä, että omaishoitaja saisi pitää edes jonkun verran vapaata. Kunnan tukipalvelut tuntuivat kyllä tässä suhteessa riittämättömiltä. Omaishoitajan jaksamisen kannalta mahdollisuus vapaapäiviin ja hengähtämiseen on kyllä välttämätöntä. Vaikka rakkautta hoidettavaan olisi kuinka paljon, on ihmisen jaksamisella rajansa. On kaikkien etu, että omaishoitajat jaksavat tehdä tärkeää työtään.

Vaikka ajat ovat kovat, mielestäni on tärkeää, että omaishoitajien asemaan saataisiin seuraavassa eduskunnassa edes pieniä parannuksia aikaiseksi. Nykyinen ei paljoon pystynyt. Omaishoitajat sen taatusti ovat ansainneet.

Antti Kaikkonen

Kuulun siihen joukkoon, joka iloitsee Pertti Kurikan nimipäivien valinnasta Suomen euroviisuedustajaksi. Ymmärrän toki muitakin näkemyksiä, tarjolla oli monta hyvää vaihtoehtoa ja musiikki on makuasia. Mutta euroviisuissa esillä on usein musiikin lisäksi muitakin asioita. Niin nytkin.

Kehitysvammaisten raavaiden miesten perustama bändi nostaa – ehkä tahtomattaankin – esiin vammaisten ihmisten oikeudet Suomessa ja Euroopassa. Tämä on hyvä asia. Monessa maassa vammaisten ihmisten oikeudet ovat retuperällä. Vaan onpa meillä Suomessakin parantamisen varaa.

On hyvä, että saimme nykyisessä eduskunnassa viime töiden joukossa viimeinkin hyväksyttyä YK:n vammaisia ihmisiä koskevan yleissopimuksen. Sopimuksen johtavia periaatteita ovat syrjintäkielto sekä esteettömyys ja saavutettavuus. Vammaisille ihmisille tulee lainsäädännöllä turvata mahdollisuus omien valintojen tekemiseen ja inhimilliseen elämään. Tällä hetkellä tämä toteutuu vaihtelevalla tavalla. Sopimuksen toimeenpanossa jää vielä töitä seuraavallekin eduskunnalle. Asia pitää huomioida myös sote-uudistusta tehtäessä.

Tarvitaan lainsäädäntöuudistuksia ja lakien oikeudenmukaista täytäntöönpanoa kunnissa. Kyse ei ole aina edes kustannuksista, vaan siitä, osataanko asiat ajatella erilaisten ihmisten tarpeet huomioiden.

Eduskunta ei kuitenkaan voi paljoa vaikuttaa näkymättömiin asenteisiin – osaammeko itse kukin kohdella erilaisia ihmisiä samanarvoisesti? Vaikka jokainen meistä on omanlaisensa,  ihmisarvo on jokaisella yhtä suuri. Se pitää aina muistaa, aina.

Antti Kaikkonen

Valtioneuvoston selonteko Suomen osallistumisesta turvallisuussektorin koulutusyhteistyöhön Irakissa

Keskustan ryhmäpuheenvuoro 24.2.2015

Antti Kaikkonen

Koulutusoperaation turvallisuuskysymykset ratkaistava riittävällä tavalla

YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi viime vuoden elokuussa päätöslauselman, jossa se pyysi jäsenmailta ryhtymistä ”kaikkiin mahdollisiin toimiin, jotka ovat tarpeen, soveliaita ja kansainvälisen oikeuden mukaisia, joilla pystytään vastustamaan ISIL:n toimintaa”. Kyseessä on kansainvälisen yhteisön, yli 60 maan, yhteinen pyrkimys estää radikaali-islamistisen terroristijärjestön toimintaa. YK on julistanut Irakin vakavimman tason humanitaariseksi kriisiksi.

 Rauhaa, vakautta ja turvallisuutta raakalaismaisella tavalla uhkaavaa kehitystä ei voi tyytyä vain seuraamaan sivusta. Suomenkin on – omien voimavarojensa ja kykyjensä puitteissa – kannettava oma vastuunsa tilanteen rauhoittamiseksi. Jos tämänkaltaiset liikkeet saavat lisää jalansijaa maailmalla, ulottuvat niiden lonkerot ennen pitkää yhä vahvemmin myös Suomeen. Siksi on kansallistenkin intressiemme mukaista tarttua omalta pieneltä osaltamme toimeen.

 Hallitus esittää selonteossaan enintään 50 sotilaan joukon lähettämistä koulutustehtäviin Pohjois-Irakiin. Suomen rooliin voisi sopiakin juuri kouluttajaosaston lähettäminen Irakiin. Meillä on kokemusta neuvonannosta ja koulutustuesta myös monissa muissa kriisinhallintaoperaatioissa.

 Koulutus tapahtuu Irakin Kurdistanin itsehallintoalueella. On syytä todeta, ettei koulutustuen antaminen Irakin Kurdistanin turvallisuusjoukoille ole kannanotto Kurdistanin valtiolliseen asemaan. Pidämme myös tärkeänä, että osallistuminen operaatioon rajataan enintään vuoden kestäväksi.

 Osallistuminen hallituksen esittämään koulutusoperaatioon ei kuitenkaan ole ongelmatonta saati riskitöntä, eikä siihen pidä sännätä kritiikittömästi tukka putkella. Varsinaista YK:n valtuutusta toiminnalle Irakin alueella ei ole. Vaikka turvallisuustilanne Pohjois-Irakin Erbilissä on tällä hetkellä verrattain hyvä, on varauduttava uhkaan koulutustehtävissä toimivaa joukkoamme vastaan. Joukolla on oltava riittävä suojaus paikan päällä ja sen liikkuessa kentällä.

 Sekin on syytä tiedostaa, että operaatioon osallistumisella voi olla omat mahdolliset vaikutuksensa turvallisuuteen myös kotimaassa. Suomestakin on lähtenyt Irakiin ja Syyriaan taisteluihin yli 50 henkilöä. Kaikkiin turvallisuuteen liittyviin kysymyksiin on syytä suhtautua vakavasti ja uhkiin on varauduttava kaikin käytettävissä olevin keinoin, niin Irakissa kuin kotimaassa. Keskustan eduskuntaryhmä edellyttää, että operaation mandaattiin, sisältöön, voimankäyttövaltuuksiin ja turvallisuuteen perehdytään perusteellisesti selonteon eduskuntakäsittelyssä.  Turvallisuuteen liittyviin avoimiin kysymyksiin on saatava riittävät vastaukset ennen lopullista kannanmuodostusta.

 Norjan ja Tanskan osallistuminen on jo selvää. Keskustan mielestä on myös merkityksellistä tietää Ruotsin osanotto operaatioon.

 ISIL:n vastaisessa toiminnassa tarvitaan laajaa keinovalikoimaa. Sotilaallisen toiminnan lisäksi tarvitaan alueen maiden, Irakin ja Syyrian, toimintakyvyn kehittämistä, humanitaarista apua ja kehitysyhteistyötä. Turvallisuuden parantaminen edellyttää kokonaisvaltaista kriisinhallintaa.

 Pitääkö Suomen muiden EU-maiden tapaan osallistua ISILin vastaiseen toimintaan, kuten YK on pyytänyt? Kyllä pitää.

 Pitääkö tähän kyseessä olevaan operaatioon osallistua? Se riippuu siitä, pystytäänkö asiaan liittyvät turvallisuuskysymykset riittävällä tavalla ratkaisemaan niin paikan päällä Irakissa kuin täällä Suomessakin.