Hyvät suomalaiset,

haluan kiittää koko valtiojohtoa, tasavallan presidenttiä, pääministeriä, kollega ulkoministeriä, sekä kaikkia niitä lukuisia virkamiehiä, joiden määrätietoisen työn myötä voimme seisoa nyt tässä, huolellisesti arvioidun Nato-päätöksemme kanssa.

Riittävä pohjatyö on nyt tehty, ja voimme tehdä ratkaisevat päätökset. Kevättalven aikana on käyty lukuisia keskusteluja eri Nato-maiden päättäjien kanssa. On tunnusteltu maaperää, haettu tukea, ystäviä, turvaakin, jotta edellytykset päätöksenteolle olisivat olemassa.

Olemme käyneet isänmaan kannalta hyviä ja välttämättömiä keskusteluita eduskunnan eri valiokuntien kanssa. Työtä on tehty yli hallitus- ja oppositiorajojen. Suomen turvallisuus on yhteinen asiamme.

Ja mikä tärkeintä, tämän päätöksen takana on suomalaisten enemmistön vahva tuki. Aika harvassa asiassa taitavat suomalaiset muuten olla tänä päivänä yhtä yksituumaisia kuin siinä, että meidän on aika ottaa askel Naton jäseneksi.

Finlands statsledning har idag fattat beslut om att ansöka medlemskap i Nato. Finlands beslut att ansöka om medlemskap i Nato baserar sig på en noggrann analys och slutsatser.

För det första, endast genom ett Natomedlemskap kan vi säkerställa att tröskeln för ett väpnat angrepp mot Finland är tillräckligt hög. Och för det andra, maximera det finska folkets säkerhet i alla situationer.

Tämän päivän päätöksellä on erityisen suuria vaikutuksia juuri puolustushallinnolle.  Suomen historian käännekohdissa kansallisella puolustuksellamme on ollut kriittisen tärkeä rooli ja vastuu, jonka olemme kantaneet pyyteettömästi ja kunnialla. Niin teemme tälläkin kerralla.

Nyt tehty päätös hakea Naton jäsenyyttä ei tule vähentämään kansallisen puolustuskykymme merkitystä. Mutta, kun jäsenyytemme hyväksymisprosessi tulevina kuukausina saatetaan päätökseen, kuuluisa lausahdus ”Ei koskaan enää yksin” saa niin vahvan selkänojan, kuin tässä maailmanajassa mahdollista on. 

Tämä selkänoja on Naton viidennen artiklan mukaiset, valtiosopimusperustaiset turvatakuut.

Vastaamme jatkossakin lähtökohtaisesti itse alueemme, itsenäisyytemme ja vapautemme sotilaallisesta puolustamisesta. Naton jäsenenä saamme kuitenkin tarvittaessa avuksemme apua, joka on yhdessä liittolaistemme kanssa suunniteltu ja harjoiteltu.

Naton viidennessä artiklassa liittoutuman jäsenet antavat ja saavat toisiltaan turvatakuut. Toistan, antavat ja saavat.

Suomi tunnetaan vastuunsa kantavana ja velvoitteensa hoitavana maana, toimimmepa sitten maamme rajojen sisäpuolella tai maailmalla. Tällä linjalla pärjäämme pitkälle myös Naton jäsenenä – sekä poliittisesti että sotilaallisesti.

Applying for membership in NATO is a defining moment not only in Finnish, but also in European political history.

Finland is a country which fulfills its obligations and responsibilities, and does so in a pragmatic manner. This will be our line of policy also as a member of NATO.

Suomen päätös hakea Nato-jäsenyyttä perustuu kattavaan arvioon, josta nostan esiin kaksi asiaa.

Ensinnäkin, vain jäsenyydellä voimme maksimoida ennaltaehkäisevän kynnyksen käyttää voimaa tai muita painostuskeinoja Suomea vastaan.

Toisekseen, vain jäsenyydellä voimme maksimoida itsellemme saatavan turvan, jos joutuisimme aseellisen hyökkäyksen kohteeksi.

Suomi siis saa jäsenyyden myötä paljon. 

Natoon liittyminen tuo mukanaan myös velvoitteita. Tärkeimpänä velvoitteena on juuri mainitsemani artikla viisi; Suomi varautuu tulevaisuudessa myös tukemaan muita liittolaisia mahdollisessa yhteisen puolustuksen tilanteessa.

Tämän lisäksi liittolaisuus edellyttää myös muiden yhteisesti sovittujen velvoitteiden noudattamista ja yhteisiin toimintoihin osallistumista. Näen tämän positiivisena asiana: Suomen puolustuskyky vahvistuu entisestään, kun osallistumme yhteisen puolustuksen kehittämiseen ja ylläpitämiseen. 

Suomella on paljon annettavaa Natolle vahvan puolustuksemme ja osaamisemme myötä. Emme mene Natoon tyhjin käsin.

Naton tämänhetkinen, voimakaskin, kehittyminen vaikuttaa myös Suomeen jäsenenä. Jäsenenä Suomella on mahdollisuus vaikuttaa Naton kehitykseen ja osallistua täysimääräisesti Naton päätöksentekoon. Läheisenäkään kumppanina meillä ei ole ollut pääsyä niihin pöytiin, joissa Naton politiikasta päätetään – päätöksenteko-oikeus kuuluu vain jäsenille.

Tästä pääsen luontevasti seuraavaan asiaan, jota myös haluan korostaa – nimittäin yksimielisyyteen. Natossa päätökset tehdään yksimielisesti – mukaan lukien ne päätökset, jotka liittyvät puolustusvelvoitteiden toteuttamiseen. Suomi ei siis luovuta puolustukseensa liittyvää kansallista itsemääräämisoikeuttaan Natolle.

Näistä lähtökohdista käsin en näe tarpeelliseksi asettaa jäsenyytemme toteuttamiselle poliittisia tai sotilaallisia rajoitteita tai reunaehtoja. Kansallinen itsemääräämisoikeutemme ja suvereeniutemme säilyy.

Jatkossa teemme Nato-liittolaistemme kanssa yhdessä arvion siitä, miten Suomen ja koko Pohjois-Euroopan yhteinen puolustus järjestetään parhaalla mahdollisella tavalla.

Hyvät suomalaiset,

Suomen Nato-jäsenyysprosessi on saattanut vaikuttaa vauhdin puolesta huimalta – ja kieltämättä iso politiikan muutos onkin tapahtunut yhden kevään aikana.

On kuitenkin hyvä tunnistaa, että näin nopea muutos on ollut mahdollinen vain menneiden vuosien ja vuosikymmenten toimien johdosta.

Puolustusvoimien kansainvälistä yhteensopivuutta on kehitetty 1990-luvulta lähtien sillä periaatteella, että jos päätös puolustusliittoon liittymisestä joskus tehtäisiin, sille ei tuolloin olisi sotilaallisia esteitä.

Tämä on ollut käytännön työtä niin sanotun Nato-option puolesta. Nyt voimme todeta: olemme valmiit ottamaan tämän askeleen. Olemme erittäin Nato-yhteensopivia.

Näistä erinomaisista lähtöasetelmista huolimatta Nato-jäsenyyden toimeenpano tulee olemaan puolustushallinnolle vuosien mittainen prosessi.

Naton jäsenyys tulee aiheuttamaan Suomelle myös jonkin verran taloudellisia kustannuksia. Prosentuaalisesti emme puhu kuitenkaan kovin merkittävästä osuudesta puolustusbudjettimme kokonaisuudessa.

Nykyisten päätösten myötä puolustusmenomme ovat tällä hetkellä ja vuosikymmenen loppupuolelle asti riittävällä tasolla myös Naton tavoitteisiin nähden. Näin on tärkeää jatkaa myös tulevina vuosikymmeninä.

Myös Naton jäsenenä kansainvälisen puolustusyhteistyömme verkosto tulee olemaan meille arvokas. Sen mukainen yhteistyö jatkuu ja useiden maiden kohdalla kahdenvälinen yhteistyö tulee syvenemään uudelle tasolle. Esimerkiksi Ruotsin kanssa yhteistyömme tulee olemaan jatkossakin erityisen tiivistä. 

Suomi on aktiivinen ja haluttu kumppani kansainvälisessä puolustusyhteistyössä. Uskon ja luotan että löydämme paikkamme myös Nato-jäsenten pöydissä suomalaisille tyypillisellä tavalla; osamme tehden, omiin vahvuuksiimme nojaten, yhteistä hyvää rakentaen.

Tavoitteenamme on oltava, että Suomi ei enää milloinkaan sotaan joudu. Ei milloinkaan. Myös Euroopan suhteen on syytä asettaa tavoite: pysyvä rauha Euroopassa. 

Näillä ajatuksilla aloitamme askeleet kohti Suomen Nato-jäsenyyttä.

Vappupuhe Hyvinkäällä, Keravalla ja Helsingissä.

Hyvät kuulijat, arvoisa vappuväki

Vielä vuosi sitten pidin koronavapun puheeni ruudun takaa, etäyhteyksillä.

Eilen illalla Havis Amanda, eli tuttavallisemmin Mantan patsas, sai jo toisen koronarokotuksensa. Hyvä näin, vaikka jääkiekkohuuman jäljiltä olemmekin oppineet, että Manta on harvinaisen lujaa tekoa.

Kaunis kevätsää ei meitä tänään varsinaisesti lämmitä. Mutta lämpöä sydämeen saamme siitä, että voimme olla perinteisin vappumenoin liikkeellä – ei vain ruutujen takana.

Hyvät vihreän vapun kuulijat,

Pelkästään valoisissa tunnelmissa emme vappua tänäkään vuonna vietä.

Surullisinta ja synkintä on, että sota Ukrainassa jatkuu. Inhimillinen kärsimys on suurta. Jokainen päivä sotaa on liikaa.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan ravistelee koko Eurooppaa. Helmikuun 24. päivästä alkaen olemme nähneet kuvia ja uutisia, jotka kauhistuttavat, sillä ne muistuttavat meitä siitä, mitä sota on ja mitä emme koskaan olisi halunneet nähdä enää Euroopassa.

Kaikki totuttu on nyt haastettu. Venäjä on rikkonut kansainvälistä oikeutta. Samalla se on hyökännyt niitä periaatteita vastaan, joille Eurooppa ja pitkä rauhan aika tässä maailmankolkassa on perustettu.

Tälle sodalle ei ole mitään oikeutusta. Ei mitään.

Suomi on hyökkäyksen ensi tunneista asti seissyt Ukrainan rinnalla. Olemme tukeneet Ukrainaa humanitaarisella avulla, rahallisesti, aseinkin.

Ukrainan urhea taistelu on kertonut siitä, mikä merkitys ihmisellä on sodankäynnissä. Oman maansa puolustamiseen sitoutuneet sotilaat ja siviilit ovat voittamaton yhdistelmä.

Ukrainan puolustuskyvyn supervoima on sen kansalaisten tahdossa puolustaa omaa maataan. Olemme Suomessa ansaitusti ylpeitä omasta maanpuolustustahdostamme, mutta kyllä me saamme hattuamme korkealle nostaa, kun ukrainalaisia katsomme.

Kunnioittavan maininnan ansaitsee myös oma väkemme. Lukemattomat suomalaiset ovat osallistuneet järjestöjen rahakeräyksiin ja toivottaneet ukrainalaiset pakolaiset tervetulleiksi Suomeen. Teitä on varmasti tässäkin joukossa – kiitos teille jokaiselle apuanne antaneelle.

Venäjän raaka hyökkäys Ukrainaan muutti myös Suomen turvallisuuspoliittisen ympäristön. Kun ympäristö muuttuu, pitää tehdä tilannearvio ja siitä johtopäätöksiä. Tätä arviointia on nyt tehty hötkyilemättä mutta rivakasti.

Olemme tehneet merkittäviä päätöksiä puolustuksemme vahvistamiseksi hyvästä vieläkin paremmaksi.

Korvaamme Merivoimien vanhenevat alukset uusilla, jotka rakennetaan Suomessa.

Teimme päätökset korvata vanhat Hornetit uusilla F-35 -hävittäjillä.

Täydennämme varastoja ja lisäämme kertausharjoituksia.

Tuemme vapaaehtoista maanpuolustusta ja palkkaamme lisää ammattiväkeä.

Pidämme koko Suomen puolustuksesta hyvää huolta.

Näin toimimalla nostamme kynnystä sille, että Suomi koskaan joutuisi sotilaallisen konfliktin osapuoleksi. Rauhaamme ei kannata tulla häiritsemään. Puolustuksemme pitää.

Suomen puolustuksen perusta on aina oma kansallinen puolustuskykymme. Näin olisi myös Naton jäsenenä. Tärkein tehtävämme myös Naton jäsenenä olisi pitää omasta alueestamme hyvää huolta.

Niin, päätöksenteon hetki myös Nato-jäsenyyden hakemisesta lähestyy.

On tärkeää tunnistaa se turva, minkä Naton jäsenenä saisimme. Kynnys hyökkäykseen Suomea vastaan kohoaisi entistä korkeammalle.

Samalla on syytä ymmärtää koko paketti, mitä kaikkea jäsenyys merkitsisi. Jäsenyyden hakemisen polullakin voi olla kiviä, tämäkin on hyvä tunnistaa.

Suomalaiset ovat kääntyneet lyhyessä ajassa vahvasti Nato-jäsenyyden kannalle. Myös poliitikkojen piirissä on nähty samanlaista kehitystä. En ole tästä pätkääkään yllättynyt.

Terveen kansanvallan ja avoimen demokratian merkki on se, että eri mieltäkin saa olla kuin enemmistö. Vapaus omaan mielipiteeseen kuuluu kaikille.

Arvostettua valtiomiestä, presidentti Kyösti Kalliota lainaten: “Kansakunnan menestys vaatii sisäistä rauhaa.”

Vaalitaan tuota sisäistä rauhaa. Ei lähdetä loanheittoon. Annetaan vapaus ja arvo myös toisella tavalla ajattelevalle.

Kansallinen yhtenäisyys ei tarkoita sitä, että kaikkien olisi pakko olla samaa mieltä. Yhden totuuden tie ei voi olla Suomen tie. Mutta toki toivomme, että Suomen tie olisi hyvä mahdollisimman monelle.

Suomen Nato-päätös tehdään nyt toukokuussa. Teemme sen, mikä tässä tilanteessa täytyy tehdä.

Hyvät ystävät,

turvallisuus on muutakin kuin rautaa tai rautaisia maanpuolustuksen ammattilaisia. Turvallisuutta on myös se, että kaikilla suomalaisilla on työtä, toimeentuloa ja toivoa.

On totta, että jo ennen koronapandemiaa moni suomalainen oli taloudellisesti tiukilla. Nyt inflaatio laukkaa ja hinnat nousevat. Epävarmuus koettelee talouden tekijöitä ja pysyvää näyttää olevan vain muutos.

Näistäkin selviämme.

Poliittiset päättäjät tekevät parhaansa siinä, että suomalaiset pärjäisivät myös ostovoiman heikentyessä. Jo päätetty perusturvan indeksikorotusten aikaistaminen tuo apua pienituloisimpien arkeen. Eläkeläisille, työttömille, opiskelijoille.

Opiskelijoiden ja nuorten hyvinvoinnista meillä on erityinen huoli ja vastuu.

Huoltovarmuus eli omavaraisuus, suomalainen ruoka, viisaat valinnat energiapolitiikassa. Nämäkin ovat turvallisuuden nurkkakiviä.

Hyvät ystävät,

edessä on isoja päätöksiä. On oltava valmiina odottamattomaankin. Peloissaan ei silti tarvitse olla.

Varautumisessa ei kilpailla maailmanmestaruudesta, mutta kärjen tuntumassa pieni Suomi niissäkin kisoissa varmasti olisi.

Ja lopuksi haluan sanoa:

Vaikka elämme kovia aikoja, tulevaisuuteen kannattaa silti katsoa luottavaisesti. Kun muutama viikko sitten kuuntelin eduskunnassa Ukrainan presidentin puhetta, erityisesti sen loppuosa lämmitti. Panitteko merkille, mistä hän puhui?

Hän puhui Ukrainan jälleenrakentamisesta. Vaikka maa on keskellä veristä sotaa, Ukrainassa katsotaan jo eteenpäin. Luotetaan siihen, että maalla on tulevaisuus, valoisa tulevaisuus.

Minä katson, että meidän tulee jatkaa Euroopan tulevaisuuden rakennustöitä. Annetaan me tässä kohtaa ja jatkossakin apua tuolle urhealle kansakunnalle, joka on kohtuuttomaan tilanteeseen joutunut. Seuraavien tavoitteiden on oltava: tulitauko, rauha, jälleenrakennus.

Ja pidetään huolta omasta maastamme, kauniista Suomesta, jonka vapauden merkkinä siniristiliput tänäänkin liehuvat.

Siis: nyt vietetään vappua ja nautitaan keväästä. Pidetään yllä hyvää, tänään ehkä iloistakin mieltä. Se on parasta kriisinkestävyyttä.

Oppimani vanhan säännön mukaan hyvässä vappupuheessa on hyvä aloitus ja hyvä lopetus ja ne ovat mahdollisimman lähellä toisiaan. Siispä päätän tähän.

Oikein hyvää ja iloista vappua teille kaikille.

Ukrainalaiset ovat osoittaneet vahvaa maanpuolustustahtoa puolustautuessaan Venäjän hyökkäystä vastaan. Vaikka yksin maanpuolustustahdolla ei taisteluissa pärjätä, on sillä kuitenkin valtava merkitys. 

Myös omasta historiastamme tunnistamme hyvin maanpuolustustahdon merkityksen.

Maanpuolustustahto syntyy tunteesta, että isänmaa on yhteinen ja puolustamisen arvoinen.

Suomalaisten maanpuolustustahto on ollut aina eurooppalaisittain huippuluokkaa ja luvut ovat vahvistuneet nyt entistäkin vahvemmiksi.

Suomalaiset ovat viime viikkoina hakeutuneet ennätysmäärin vapaaehtoisen maanpuolustuksen pariin. Kurssit ovat täyttyneet alta aikayksikön. Vastaamme tähän kasvaneeseen kysyntään lisäämällä maanpuolustuskurssien määrää. Myös kertausharjoitusten määrää kasvatetaan.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on aiheuttanut suomalaisissakin huolta – tämä on ymmärrettävää. Suomeen ei kohdistu välitöntä sotilaallista uhkaa. Puolustuskykymme on hyvä.

Nyt vahvistamme Puolustusvoimien resursseja vastaamaan muuttunutta turvallisuustilannetta. 

Puolustuskykymme kehittämisessä meillä on myös hyviä kumppaneita tukenamme.

Läheisin kumppanimme on Ruotsi. Ruotsin kanssa tehtävä puolustusyhteistyö tähtää Itämeren alueen turvallisuuden sekä Suomen ja Ruotsin puolustuksen vahvistamiseen.

Yhdysvallat on ollut tähänkin asti Suomen läheisimpien yhteistyökumppanien joukossa, mutta tätäkin yhteistyötä nyt tiivistetään entisestään.

Teemme paljon yhteistyötä myös mm. Norjan ja Iso-Britannian kanssa.

Suomen turvallisuusympäristössä on tapahtunut niin iso muutos, että joudumme arvioimaan monia asioita uudelleen.

Venäjän hyökkäyksen jälkeen Nato-jäsenyyden kannatus on noussut merkittävästi suomalaisten keskuudessa.

Arvioimme, miten haluamme tiivistää puolustusyhteistyötämme ja haluammeko liittoutua sotilaallisesti. Johtolankana on se, mikä on Suomen turvallisuudelle parasta. Teemme päätökset harkiten. 

Suomen turvallisuudella on tukeva kivijalka. Olemme varautuneet hyvin, olemme kansakuntana lujaa ja yhtenäistä tekoa ja meillä on paljon hyviä kansainvälisiä kumppaneita. 

Sille pohjalle on hyvä rakentaa.

Antti Kaikkonen

Viides- ja kahdeksasluokkalaisten vuosittainen Move!-mittaus ja varusmiesten kuntotestien tulokset tarjoavat hyvän näkymän siihen, mikä on suomalaisten koululaisten ja nuorten miesten fyysisen kunnon ja liikunnan taso. Kyse on kansanterveyden kannalta tärkeistä mittareista.

Hyvät kuulijat, aluksi jokunen sana varusmiehistä.

Suomen maanpuolustus perustuu yleiseen asevelvollisuuteen ja koko maan puolustamiseen. Varusmiespalveluksen suorittaa tällä hetkellä keskimäärin 70 prosenttia miespuolisesta ikäluokasta ja naisten vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaa noin 400 naista vuodessa. Palveluksen keskeyttää miehistä noin 15 ja naisista 25 prosenttia. Palveluksen keskeyttämisen syinä ovat pääsääntöisesti henkiset vaikeudet ja sopeutumishäiriöt. Tämän lisäksi tuki- ja liikuntaelinvammojen määrä keskeytysten syynä on lisääntynyt merkittävästi viimeisen vuosikymmenen aikana.

Varusmiesten, reserviläisten ja puolustusvoimien koko henkilöstön fyysisellä toimintakyvyllä on yleiseen asevelvollisuuteen perustuvassa maanpuolustusjärjestelmässä erityisen suuri merkitys. Sotilaan toimintakyky edellyttää yksittäiseltä taistelijalta keskimääräistä parempaa fyysistä kuntoa sekä säännöllistä liikunta-aktiivisuutta ja liikuntaharrastusta, jotta hän kykenee toimimaan tehokkaasti omassa tehtävässään.

Varusmieskoulutuksen kehittämisen haasteena onkin jo vuosien ajan ollut palvelukseen astuvien nuorten fyysisen kunnon lasku. Yksi tuttu varusmiesten kunnon mittari on 12 minuutin juoksumatka, eli Cooperin testi. Tällä mittarilla keskiarvoa kuvaava käyrä on sukeltanut koko mittaushistorian ajan. Varusmiehen keskimääräinen Cooper-tulos on tällä hetkellä 2376 metriä, kun 1980-luvun taitteen huippuvuosina varusmies juoksi keskimäärin 2760 metrin tuloksen.

Aivan viime vuosina fyysisen kunnon lasku on ollut tasaantumaan päin. Huolestuttavaa on kuitenkin, että joka kolmas nuori on sekä kestävyys- että lihaskunnoltaan heikossa kunnossa aloittaessaan palveluksensa. Tämän lisäksi nuorten keskipaino on noussut viimeisten vuosikymmenien aikana merkittävästi. Huono kestävyys- ja lihaskunto, ylipaino, tupakointi ja aiempi vamma ovat kaikki ennenaikaisen palveluksen keskeytysten riskitekijöitä.

Asepalveluksen vaikutukset puolestaan ovat useimmille fyysisen kunnon saralla myönteisiä. Puolustusvoimien tutkimusten mukaan varusmiehen kunto paranee palveluksen aikana keskimäärin 5 % kestävyyskunnon osalta ja lihaskunto testistä riippuen jopa 30 %. Erityisesti kuntoaan kohottavat ne varusmiehet, joiden kunto on lähtötilanteessa heikoin.

On tietenkin selvää, että kunnon petraamisen aloittaminen ei saisi venyä ensimmäiseen päivään kasarmilla. Tämän vuoksi Puolustusvoimat onkin panostanut ennakoivaan viestintään ja kannustaa palvelukseen astuvia liikkumiseen ja oman kunnon kasvattamiseen jo hyvissä ajoin ennen intin alkamista.

Yksi asevelvollisuuden kehittämisen tavoitteista on niin sanotun kokonaispoistuman pienentäminen, eli palveluksensa keskeyttävien varusmiesten määrän vähentäminen. Osana tätä tavoitetta Puolustusvoimat valmistelee parhaillaan palvelusluokkauudistusta, jossa nykyisiin kuntoluokituksiin lisättäisiin uusi B2-kuntoisuusluokka. Ideana olisi, että varusmiespalveluksen voisi suorittaa, vaikka kunto ei olisikaan aivan priimaa.

Puolustusvoimissa koulutetaan kuitenkin varusmiehiä jo nykyisin satoihin erilaisiin tehtäviin, ja tuohon joukkoon kuuluu niitäkin, joista on mahdollista suoriutua hyvin myös fyysisillä rajoitteilla. Esimerkkinä voisi mainita esimerkiksi erilaiset tietotekniset tehtävät vaikkapa kyberturvallisuuden saralla.

Tämä ei tarkoita sitä, että taistelijoiden kuntovaatimuksista oltaisiin ikään kuin olosuhteiden pakosta joustamassa. Taistelukentän vaatimukset eivät ole vuosikymmenten aikana keventyneet, pikemminkin päinvastoin. Meidän on tehtävä töitä sen eteen, että Puolustusvoimien palvelukseen löytyy jatkossakin riittävästi hyväkuntoisia asevelvollisia, jotka jaksavat osana tehtäviään suorittaa väsymättä yhtäjaksoista tehtävää sekä nostaa, kantaa ja raahata raskaita lisäkuormia sekä liikkua nopeasti taistelukentällä.

Palveluskelpoisuusluokkien tarkastelu on vielä kesken eikä ole päätetty, milloin tarkennukset tulevat voimaan. Varmaa on, että tarkennus ei ole voimassa vielä ensi vuoden alusta. Tällä hetkellä kartoitetaan niitä tehtäviä, jotka on mahdollista suorittaa B2 -palveluskelpoisuusluokalla. Lisäksi tarvitaan muutoksia kutsuntajärjestelmään ja tietojärjestelmiin ja nämä ottavat oman aikansa.

Päämääränä on se, että mahdollisimman moni maanpuolustushenkinen suomalainen voisi suorittaa varusmiespalveluksen. Tämän lähtökohdan pohjalta työskenteli myös asevelvollisuuden kehittämisen parlamentaarinen komitea, joka luovutti mietintönsä marraskuun lopussa. Mietinnössään komitea päätti muun muassa esittää koko ikäluokalle yhteisiä kutsuntoja.

Miesten ja naisten yhteiset kutsunnat toisivat nykyiseen asevelvollisuusjärjestelmään tuntuvia muutoksia. Itse suhtaudun myönteisesti ajatukseen siitä, että velvollisuus osallistua kutsuntoihin koskisi kumpaakin sukupuolta. Kutsuntojen yhteydessä voisi myös olla mahdollisuus saada koko ikäluokka vielä kerran ”kiinni” ja katsoa, miten nuorella menee. Yhteiset kutsunnat tarkoittaisivatkin sitä, että meillä olisi mahdollista saada myös nuorten naisten tilanteesta nykyistä parempi tilannekuva. Kyseessä olisi vahvasti poikkihallinnollinen uudistus, minkä vuoksi perusteellinen selvitys- ja valmistelutyö on paikallaan. Tämä työ ollaan laittamassa liikkeelle vielä aivan lähiviikkoina.

Yksi asevelvollisuuden kehittämiskohteista on reserviaika. Suurin osa asevelvollisuudestahan vietetään reservissä. Myös Puolustusvoimien poikkeusolojen joukkojen suorituskyky muodostuu pääosin juuri reserviläisten osaamisesta ja toimintakyvystä.

Vaikka Puolustusvoimilla on rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa reserviläisten toimintakykyyn ja terveyteen varusmiespalveluksen jälkeen, kertausharjoitukset, vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus sekä tiedotus- ja valistustoiminta ovat mahdollisia keinoja. Kaikki keinot, jotka lisäävät reserviläisten liikunta-aktiivisuutta ja fyysistä kuntoa ovat paikallaan. Moni meistä intin käyneistä saattaa muistaa kotiuttamisen yhteydessä annetun elämänohjeen: ”Parasta maanpuolustustoimintaa, jota voitte reservissä harjoittaa, on käydä kuntosalilla.”

Reserviläistutkimuksen perusteella reserviläiset voisivat tosin salikertojen sijaan suunnata useammin hiihtoladulle tai pururadalle, sillä Puolustusvoimien viitearvoilla tarkasteltuna reserviläiset ovat keskimäärin paremmassa lihaskunnossa kuin kestävyyskunnossa.

Liikkumattomuus ja laskeva kunto eivät suinkaan ole vain Puolustusvoimia koskettava ongelma. Sama huolestuttava trendi on näkynyt myös perusopetuksen oppilaiden Move!-mittauksissa. Fyysisen aktiivisuuden merkitys lasten kasvulle ja kehitykselle on aivan keskeinen. Lasten ja nuorten fyysinen toimintakyky heijastelee pitkälle aikuisuuteen, työkykyyn ja eläköitymiseen asti.

Liikkumattomuus ja aleneva kunto on suomalaisten kansantauti. Se tuo mukanaan kasvavaan taakan, kuten sydän- ja verisuonisairaudet, tuki- ja liikuntaelinsairaudet sekä henkiset haasteet. Jo nykyisin liian vähäisen fyysisen aktiivisuuden kustannukset ovat Suomessa vähintään kolme miljardia euroa vuodessa.

Paikallaanolo, liikunnan puute ja näitä seuraava pahoinvointi ovat vastustaja, jonka voittamiseen ei riitä yksi ministeriö tai hallinnonala. Tähän taisteluun tarvitaan koko hyvinvointiyhteiskuntaa, julkisesta sektorista yrityksiin ja järjestökenttään asti.

Valtion ja kuntien vastuulle kuuluu esimerkiksi rakentaa fyysistä aktiivisuutta tukevaa, esteetöntä ja saavutettavaa ympäristöä. On pidettävä huolta siitä, että liikuntahallit, ulkokuntosalit ja lenkkipolut ovat kaikkien saavutettavissa. Liikuntamahdollisuuksien on oltava ihmistä lähellä, mieluiten kävely-, juoksu- tai pyöräilymatkan päässä.

Liikuntamahdollisuuksiin tulisi kiinnittää huomiota myös eri lajien näkökulmasta. Kaikki eivät ole ultrajuoksijoita, mutta eivät myöskään pesäpalloilijoita. Toisella ei ehkä suksi luista, mutta saattaa silti olla kuin kala vedessä kahdenkymmenenviiden metrin altaassa. Liikkumisen ilon löytämisessä onkin usein kyse siitä, että löytää itselleen sopivan tavan liikkua.

Tämä edellyttää paitsi sopivia tiloja ja tarjontaa, myös sitä, että eri lajeja on mahdollista kokeilla silloinkin, jos perheessä on useampi lapsi eikä välttämättä ylimääräistä rahaa. Tällaisissa tilanteissa valtion ja kuntien tuki on paikallaan. Mielestäni liikunta- tai harrastusmahdollisuudet eivät saa olla kiinni asuinpaikasta tai perhetaustasta.

Tällä hallituskaudella kehiteltiin tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikon johdolla harrastamisen Suomen malli, jonka tavoitteena on tukea lasten ja nuorten hyvinvointia mahdollistamalla jokaiselle lapselle ja nuorelle maksuton harrastus koulupäivän yhteydessä. Pilottimallia kokeiltiin tämän vuoden aikana ja tälle lukuvuodelle avustusta mallin toteuttamiseen on jaettu jo 235 kunnalle.

Oma tärkeä merkityksensä on fyysistä aktiivisuutta tukevalla varhaiskasvatuksella, liikuntamyönteisellä peruskoululla sekä laadukkaalla liikunnanopetuksella ja liikuntaneuvonnalla. Koululiikunta tarjoaa monelle ensikosketuksen eri lajeihin, toisille se on viikon ainoa liikuntahetki. Seura- ja harrastustoiminta on keskeisessä roolissa.

Fyysisen toimintakyvyn lisäksi haluan nostaa esille psyykkisen hyvinvoinnin merkityksen. Näitä kahta hyvinvoinnin – hyvän elämän – osatekijää ei ole syytä erottaa toisistaan. Sanonnan ”terve sielu terveessä ruumiissa” mukaisesti nämä kaksi ylläpitävät toisiaan.

Tämä kehä voi olla myös negatiivinen. Paha olo myös estää montaa lasta ja nuorta liikkumasta, ja liikkumattomuus lisää tuota pahaa oloa entisestään. Tänä päivänä noin 20–25 prosenttia suomalaisista nuorista kärsii jostain mielenterveyden häiriöstä. Mielenterveyden häiriöt ovat koululaisten ja nuorten aikuisten tavallisimpia terveysongelmia, jotka usein seuraavat mukana aikuisuuteen. Joka toisen työkyvyttömyyseläkkeen syynä ovat mielenterveyden häiriöt. Vuoden 2018 jälkeen ne ovat olleet yleisin syy jäädä pois työelämästä.

Kuten jo mainittua, mielenterveyden ongelmat ovat myös suurin yksittäinen syy asepalveluksen keskeyttämiseen.

Mielenterveysongelmien kustannukset yhteiskunnalle ovat miljardiluokkaa. Inhimillinen hinta ihmiselle ja hänen läheisilleen on mittaamaton. Mitä aikaisemmin mielenterveyden ongelmiin saadaan puututtua, sitä aikaisemmin saadaan katkaistua pahoinvoinnin negatiivinen kehä.

Tämä edellyttää kuitenkin sitä, mielenterveysasiat otetaan vakavasti, myös lasten ja nuorten kohdalla. Liian monen kohdalla sopiva apu mielen ongelmiin viipyy liian pitkään. Peruspalveluita, myös mielenterveyspalveluita, on vahvistettava kaikkialla maassa. Sosiaali- ja terveyspalvelut pitää jatkossakin pitää kaikkien ulottuvilla ja pikemminkin laajentaa niiden kattavuutta. Tulevien vuosien aikana näistä asioista päättävät ensimmäistä kertaa vaaleilla valitut hyvinvointialueiden valtuutetut.

Kouluilla on aivan keskeinen rooli tässä työssä lasten ja nuorten mielenterveyden tukemisessa. Siihen ne tarvitsevat kuitenkin myös riittävät resurssit. Lapset ja nuoret voivat huonosti myös, jos perheen vanhemmilla on ongelmia. Jokaiselle tulevalle hyvinvointialueelle järjestettävän perhekeskustoiminnan onkin myös mielenterveysasioissa otettava perhe ja lähiyhteisö kokonaisuutena huomioon ja paranemiseen mukaan.

Mielenterveyden häiriöt sekä erilaiset jaksamisen ja elämänhallinnan ongelmat on pystyttävät tunnistamaan aiempaa paremmin. Ne pitää pystyä tunnistamaan, mutta ne on kyettävä myös tunnustamaan: meillä ei yksinkertaisesti ole enää varaa vähätellä uupumista tai muita yleisiksi käyneitä nuorten ja nuorten aikuisten ongelmia. Erityisen hälyttäviä ovat uutiset tänään käsiteltävien mittausten kohderyhmien, peruskoululaisten ja varusmiesten, ikäluokkien väliin jäävän suuren joukon, eli lukioikäisten uupumisesta.

Viimeiset puolitoista vuotta ovat osuneet raskaasti niihin, joilla on ollut suuria haasteita jo aikaisemmin. Korona on jättänyt monen mieleen jälkensä yksinäisyytenä ja ahdistuksena. Rajoitusten ja kieltojen aikana monen lapsen ja nuoren on ollut entistä vaikeampi päästä mukaan. Harrastukset ovat jääneet sivuun tai jääneet kokonaan aloittamatta.

Moni nuori ja varmasti aika moni meistä aikuisistakin olemme löytäneet itsemme neljän seinän sisältä, kun liikuntapaikat ovat olleet kiinni ja erilaiset tapahtumat on peruttu. Vaikka monissa paikoissa pururadalle pääsee ilman maskiakin, me joukkueurheilun ystävät tiedämme, miten pahaa tekee, kun treenit jäävät väliin. Nuorelle kyse on myös identiteetistä ja tärkeistä sosiaalisista suhteista. Tässä on paljon korjausvelkaa maksettavana ja jälleenrakennustyötä tehtävänä nuorten auttamiseksi.

Toivomme kaikki, että koronasta päästään vielä eteenpäin ja elämä palautuu uomiinsa, ehkä vähän muuttuneisiin, mutta uomiinsa kuitenkin. Silloin on syytä tehdä myös nuorten liikunnan kunnianpalautus. Tarve on suuri. Edellä esiteltyjen haasteiden edessä hyödyt voivat olla arvaamattoman suuria.

Entisellä puolustusministerillä Seppo Kääriäisellä, Keskustan vahvalla vaikuttajalla, oli tapana sanoa: ”Kerro totuus, mutta rohkaise.” Vaikka olen tässä puheenvuorossani esitellyt madonlukujakin, ja pian esiteltävät kuntomittauksetkin antanevat edelleen syytä huoleen, haluan päättää valoisemmissa tunnelmissa.

Moni teistä siellä linjojen päässä on liikunta-alan ammattilaisia. Joukossa on opettajia ja nuoriso-ohjaajia, liikunnanohjaajia, ehkä valmentajiakin. Osa saa leipänsä liikunnasta tai opettamisesta, toiset käyttävät vapaa-aikaansa tarjotakseen lapsille ja nuorille liikuntamahdollisuuksia. Taustastanne riippumatta teitä yhdistää oman aikanne ja ammattitaitonne käyttäminen toisten hyvinvoinnin parantamiseksi. Siitä haluan teitä hallituksen puolesta erityisesti kiittää. Teette tärkeää, suorastaan elintärkeää työtä.

Monelle nuorelle urheilu tai liikunta on se ykkösjuttu. Aika moni määrittää itsensä sen kautta, että pelaa lätkää, futista tai juoksee kuusikossa frisbeegolf-kiekon perässä. Liikunnan kautta on mahdollista löytää oma juttu ja saman ikäisiä, samasta lajista innostuneita kavereita. Liikkumisen kerrannaisvaikutukset palautuvat liikkuvalle lapselle ja nuorelle virkeänä mielenä, terveenä kehona ja sosiaalisina suhteina. Se tarjoaa mahdollisuuksia ihmisenä kasvamiseen ja eväitä hyvään elämään.

Tämän vuoksi kannattaa todella tehdä työtä liikunnallisemman arjen eteen ja etsiä ratkaisuja siihen, miten suomalaiset saataisiin entistä paremmin liikkeelle.