Dear Hanating participants,

Kära vänner av nordiskt samarbete,

Peter,

It is a great privilege to have an opportunity to address this seminar.

We are living in unusual times, but it brings some comfort that we are able continue some well-established annual seminars, like the Hanating, via the web this time.

It is also nice to see my close colleague Peter Hultqvist on the line; hopefully all is well in Stockholm.

In my remarks, I will first offer some comments on the overall security situation in our neighbourhood. I will then briefly address how we plan to deal with these issues in Finland. Finally, I will share my thoughts on the Nordic defence cooperation.

Ladies and gentlemen,

This has been an exceptional year. The COVID-19 pandemic has had an impact on us all in many ways. The crisis is still far from being over but some signs of hope can be seen. The good news about the development of a vaccination is definitely one of them.

I, as the defence minister, need to look at this situation from a security perspective.  Also in the middle of the pandemic, we need to remember that other security threats persist.

The Finnish Government adopted in October a new Foreign and Security Policy Report. It describes a realistic and a somewhat gloomy picture of the security situation.

As the report states, the security situation in the neighbouring areas of Finland and Europe is unstable. There are many reasons for this. The increasing competition between the great powers and their weakening commitment to the rules-based international system and international law could be mentioned here as an example.

Dear seminar participants,

How do we plan to tackle the security challenges?

The key elements of Finland’s security are societal crisis resilience – security of supply included, strong national defence capability, the united and operational European Union and close international foreign, security and defence policy cooperation.

We maintain our crisis resilience through wide-ranging collaboration with various sectors of society.  Our national comprehensive security model is the foundation of our preparedness. Our preparedness also raises a preventive threshold against external influencing targeted against the Finnish society.

One of the lessons of the pandemic is that the Finnish Government, together with the President, and the Parliament are capable to act decisively, if needed. In the spring, we activated parts of the Emergency Powers Act. It was for the first time after the Second World War that the state of emergency was declared in Finland.

Despite the increasingly tense international situation, Finland is not under any immediate military threat. Nonetheless, we must prepare for the use or the threat of use of military force against us.

Finland is a militarily non-aligned state which maintains a credible national defence capability. By maintaining our defence capability, we prevent the use of military force against Finland, show readiness to respond to the use or the threat of use of military force, and the capacity to repel any attacks against our country.

To strengthen our own defence capability, we participates actively in international defence policy cooperation, which has been increasing and getting deeper in recent years. We will analyse these issues more in depth in a New Defence Report that will be adopted the next year by the Government of Finland.

Dear Friends of Nordic cooperation,

Defence policy cooperation strengthens our national defence capability. The Nordic cooperation in general, and especially in defence matters, remains extremely important. It also enjoys strong public and political support in Finland.

As our new Foreign and Security Policy Report states, Sweden is the most important bilateral partner for Finland. Our countries share the same assessment of how our operating environment is developing.

We continue to deepen our defence cooperation with Sweden without any predetermined limitations.

The aim of the Finnish-Swedish defence cooperation is to be ready for joint action and operations in peace, crisis and war, if such political decisions are made.

The defence cooperation between Finland and Sweden is thus on a solid base, on all levels. I have met with Peter already almost 20 times during my one and half years as a defence minister.

Last time we met was in October during the Finnish Air Forces’ Ruska exercise in Lapland. It showed that our cooperation continues and remains strong despite of the challenging pandemic conditions.

Finland believes in the strength of the Nordic defence cooperation. Over the years, we have always found pragmatic and flexible ways to cooperate

.

One recent example of our defence cooperation is the Trilateral Statement of Intent between Finland, Sweden and Norway on enhanced operational cooperation. It is another important tool in fulfilling the common Nordic ambition to maintain peace and stability in our region.

The Statement of Intent is a natural step forward in our defence co-operation with Sweden and Norway. Our countries share common interests, long traditions for cooperation and high-level of mutual trust and confidence.

The work done in NORDEFCO remains highly important. In accordance with the NORDEFCO Vision 2025, the cooperation will be improved with a view to times of peace, crisis and conflict.

Although the circumstances for close international cooperation have been difficult in 2020, I’m glad to say that we have been able to make progress in NORDEFCO. I would like to thank present chair country, Denmark, for that.

Next year it is again Finland’s turn to take over the NORDEFCO chairmanship. Finland will focus on building continuity after Denmark’s chairmanship by working consistently towards our common goals set in the NORDEFCO Vision. More information on our chairmanship goals will come out soon.

Last year the Nordic countries commissioned Islandic Björn Bjarnason to write a report about Nordic cooperation in the field of foreign and security policy. In March just before the pandemic broke out in Europe, I had the pleasure of meeting Mr Bjarnason when he visited Helsinki. We had a good discussion.

The themes of the so called Bjarnason report are highly topical and important. In the framework of Nordic defence cooperation, or NORDEFCO, we are already working closely together with many of these themes. We have established cyber cooperation at the military level and cyber security has been discussed also at the ministry level this year during the Danish chairmanship. Additionally, we have been cooperating in the fields of security of supply and total defence for some years already.

All in all, we see many opportunities in the Nordic cooperation.

And we will keep on working in finding common solutions.

Thank you for your attention.

Hyvät ystävät,

Normaalisti vapun puheisiin kuuluu poliittinen vastakkainasettelu, suuret lupaukset ja ankarat syytökset.

Mutta nyt emme elä normaalia vappua tai tavallisia oloja.

Vietämme korona-aikakauden vappua.

Puheiden sanoma ei silti ole kadonnut minnekään.

Siitä, miten korona haastaa kansantalouden ja terveydenhuoltojärjestelmän, puhutaan paljon. Nyt on hyvä puhua myös siitä, miksi korona saattaa hieman koetella juhlamieltämme.

Vapun sanotaan olevan työväen ja opiskelijoiden juhla.

Moni opiskelija ja nuori uhkaa nyt jäädä vaille tarvitsemaansa kesätyötä.

Opinnoistaan työelämään valmistuvan tie työelämään näyttää aiempaa epävarmemmalta.

Moni ylioppilas on huolissaan siitä, mitä tilanne merkitsee hänen pääsykokeilleen ja unelmilleen.

Puhumattakaan työväestä. Lomautukset ja irtisanomiset ja niiden myötä heikentyvä taloudellinen tilanne, raastaa mieltä. Kaiken keskiössä on epävarmuus, miten minulle, miten meille, käy?

Työpaikka on iso asia jokaiselle, etenkin sille nuorelle, joka hakee elämälleen suuntaa, tai vanhemmalle, jonka pitäisi elättää perheensä.

Listaan voi lisätä myös vaikkapa yrittäjät, joiden elämäntyö uhkaa pyyhkiytyä pois, ja vanhukset, joiden aktiivinen elämä on vaihtunut hengenvaarallista tautia pelkäävän erakon kevääksi.

Kaikkeen tähän on yksi syyllinen, koronavirus.

Kun koko Suomi ja koko maailma,  nyt kamppailee tätä vitsausta ja sen vaikutuksia vastaan monilla rintamilla, on meidän pidettävä huoli etenkin niistä, joiden tulevaisuudelta ja hyvinvoinnilta virus uhkaa viedä pohjan pois.

Tässä työssä tarvitsemme koko Suomen panosta, yhteisöllisyyttä ja välittämistä. Päivänpolitiikan nahinat ja oman edun tavoittelu täytyy pyyhkäistä yhdessä sivuun. Kriisiaikoina voima löytyy yhteisöstä ja yhteistyöstä, kuten aina ennenkin.

Kun työpaikat ovat kiven alla ja tulevaisuus näyttää epävarmalta, tarvitaan sisua, mutta myös tukea. Tarvitaan myös kekseliäisyyttä uuden luomiseen, kun vanha on pyyhitty alta pois. Monet yrittäjät ovatkin kehittäneet pikavauhtia toimintojaan ja palvelujaan uuteen uskoon koronan vietyä asiakkaat ja tilaukset.

Meillä on vahva yhteiskunta ja hyvinvointivaltio. Nyt sen voimia koetellaan. Ne voimat kyllä riittävät. Suomi ja suomalaiset nousevat tästäkin kriisistä. Siitä me kaikki pidämme yhdessä huolen. Suomi on voittanut vaikeudet aiemminkin. Tästäkin selvitään. Suomi on historian saatossa selvinnyt suurista koettelemuksista ja selviää tästäkin.

Hyvät kuulijat,

Kun akuutti kriisi alkaa väistyä, on alettava varautumaan uuteen. Koronan keskeisin opetus lienee, että vahinko ei tule kello kaulassa. Seuraavaan kriisiin menee toivottavasti pitkä aika, mutta sen ajankohdasta tai muodosta ei koskaan voi olla varma. Sen sijaan valmiita voimme kyllä olla.

Kaiken lähtökohta on, että pidämme isänmaastamme hyvää huolta kaikkina aikoina. Kun olemme hoitaneet asiamme kuntoon kaikin puolin, voimme vastata myös kovien aikojen haasteisiin.

Varastot pitää täyttää ja riittävä kalusto hankkia pahan päivän varalle, se on selvä. Parantamisen varaa varmasti on. Ehdotankin, että Suomessa tehdään kattavat huoltovarmuuden stressitestit kaikenlaisten poikkeustilanteiden varalta, katovuosista luonnonkatastrofeihin ja energiakriiseihin. Tämä työ antaisi pohjan epäkohtien korjaamiselle. Ennen kaikkea se mahdollistaisi luottamuksen palauttamisen siihen, että Suomi on valmis. Turvallisuudessa on kyse myös turvallisuuden tunteesta, ja se tunne on nyt perustellusti monella järkkynyt.

Kun poikkeustilanne tulee päälle, ei maailmalle välttämättä auta lähteä setelitukkojen kanssa varastoja täydentämään. Materiaalin ja osaamisen puolesta vastuuta pitää kantaa silloinkin, kun kriisi vaikuttaa kaukaiselta. Turvallisuus rakennetaan joka päivä, eikä varautumisessa voi pitää välivuosia.

Kestävässä yhteiskunnassa on silti kyse paljon muustakin kuin inventaarioista.

Kovimmatkin tuulet ja myrskyt kestävää maata voidaan rakentaa ainoastaan taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävälle pohjalle. Sellainen Suomi kykenee maksamaan laskunsa, pysymään yhtenäisenä ja tarjoamaan hyvän elämän edellytykset kaikissa tilanteissa.

Oikeudenmukaisuuden ja ylisukupolvisuuden kivijalalle on hyvä rakentaa. Tästä on päätöspöydissä pidettävä kiinni myös, kun alamme rakentaa koronanjälkeistä Suomea.

Hyvät kuulijat,

huolesta ja surustakin huolimatta muistetaan, että vappuun kuuluu ilo. Tänäkin vappuna jokaisella on oikeus iloita, jos siltä tuntuu. Se varmasti tulee jokaiselle tarpeeseen.

Kannustan jokaista etsimään syytä hymyyn. Vinkkini on, että lähimmäisistä on hyvä aloittaa.

Tämä kevät muistuttakoon meitä siitä, että me suomalaiset tarvitsemme toisiamme. Otetaan etäyhteydet hyötykäyttöön. Maljan voi kohottaa myös etänä. Aihetta siihen on tänäkin vappuna.

Nostetaan malja nyt toisillemme. Kenties erityisesti kaikille teille, jotka

• pidätte terveyskeskukset, sairaalat ja vanhainkodit pyörimässä,
• opetatte lapsiamme etänä tai lähellä,
• yrittäjille, jotka tekevät kaikkensa sen eteen, että työntekijöillä olisi jatkossakin työpaikka.

Pitäkäähän kaikki huolta itsestänne ja toisistanne. Hyvää vappua jokaiselle!

Hyvät maanpuolustuskurssille kutsutut, 
arvoisa Puolustusvoimain komentaja, 
hyvät naiset ja herrat.
 
Ärade åhörare, mina damer och herrar.

Valtakunnallisten maanpuolustuskurssien tavoitteena on antaa johtavassa asemassa oleville siviili- ja sotilashenkilöille jäsentynyt näkemys kokonaisturvallisuuden järjestelyistä maassamme. Tällä edistetään yhteiskuntamme turvallisuutta. Maanpuolustuskurssit ovat kiinteässä yhteydessä suomalaiseen kokonaisturvallisuuden yhteistoimintamalliin. Tämä malli perustuu siihen, että yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista huolehditaan viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistyönä.

Olemme tarkastelleet Suomeen kohdistuvia turvallisuusuhkia laajasta näkökulmasta jo pitkään. Sotilaallisiin uhkiin varautuminen on ollut kiinteä osa tätä kokonaisturvallisuuden kenttää. Emme ole unohtaneet sotilaallisen puolustuksen tärkeyttä Suomen ja suomalaisten turvaamisessa. Meillä Suomessa sotilaallinen maanpuolustus on normaali osa kokonaisturvallisuuden toimintamallia.

Meillä myös puolustusvoimat on normaali osa suomalaista yhteiskuntaa. Maamme puolustaminen on jokaisen suomalaisen asia. Lisäksi olemme ylläpitäneet yleistä asevelvollisuutta turvataksemme uskottavan puolustuskyvyn. Tämä on yksi yhteiskuntamme turvallisuuden tukipilari. Tuoreimmassa Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan vuosittain toteuttamassa haastattelututkimuksessa nykyisen asevelvollisuusjärjestelmän säilyttämistä tuki 77 prosenttia suomalaisista.  Ammattiarmeijaan siirtymistä tuki vain 9% vastaajista. Haastattelut toteutettiin marras-joulukuussa 2019.

Valtioneuvosto asettaa lähipäivinä parlamentaarisen komitean selvittämään yleisen asevelvollisuuden kehittämistä ja maanpuolustusvelvollisuuden täyttämistä. Lähtökohtana on yleisen asevelvollisuuden ylläpitäminen sotilaallisen maanpuolustuksen tarpeisiin. Tavoittelemme myös korkean maanpuolustustahdon ylläpitämistä ja kansalaisten yhdenvertaisuuden vahvistamista.

Tulevan parlamentaarisen komitean työ on tärkeää kahdesta eri näkökulmasta. Toisaalta – komiteatyöltä odotetaan laaja-alaista perehtymistä yleisen asevelvollisuuden kehittämismahdollisuuksiin ja maanpuolustusvelvollisuuden täyttämiseen. Tämä laaja-alainen pohjatyö on ensiarvoisen tärkeää, jotta komitea kykenee tekemään konkreettisia ja toimeenpantavia esityksiä. Realismi – jalat maassa –ote – on tältä osin tärkeää. Toisaalta näen, että parlamentaarisen komitean työskentely voi parhaimmillaan edistää laajempaa yhteiskunnallista keskustelua maanpuolustusvelvollisuudesta ja yleisestä asevelvollisuudesta. Koska jokainen Suomen kansalainen on maanpuolustusvelvollinen, olisi luontevaa, että tällaista kansalaiskeskustelua käytäisiin laajasti. Keskusteltavaa on varmasti paljon: siviilipalveluksen kehittäminen, kutsuntojen mahdollinen laajentaminen koskemaan miesten lisäksi myös naisia, niin sanotun kansalaispalvelumallin edut ja haitat ja niin edelleen.

Näin puolustusministerin näkökulmasta haluan kuitenkin muistuttaa, että yleisen asevelvollisuuden kehittämisessä emme joudu aloittamaan nollasta. Olemme puolustushallinnossa pyrkineet omalta osaltamme pitämään huolen siitä, että suomalainen asevelvollisuus elää ajassa. Mainittakoon tässä yhteydessä esimerkiksi vuonna 2010 mietintönsä jättänyt asevelvollisuuden yhteiskunnallisia vaikutuksia selvittäneen selvitysryhmän loppuraportti. Raportissa todettiin mm. se, että asevelvollisuus on kustannustehokkain tapa tuottaa Suomen puolustuskyky. Lisäksi raportissa paikannettiin asevelvollisuuden monia yhteiskunnallisia hyötyjä, kuten:

– yhteiskunnallisten arvojen, maanpuolustustahdon ja yhteiskuntarauhan edistäminen,
– monenlaisen osaamisen tuottaminen nuorille, esimerkiksi johtajakoulutus, kuljettajakoulutus sekä ensiapukoulutus,
– sosiaalistaminen ja ryhmässä toimimisen opettaminen,
– syrjäytymisen ehkäiseminen,
– maahanmuuttajien kotouttaminen, ja
– kansanterveyden edistäminen.

Puolustusvoimat aloitti asevelvollisuutta koskevien kehittämisehdotusten toimeenpanon työryhmän vielä työskennellessä. Lisäksi kymmeniä kehittämisehdotuksia on toimeenpantu viimeisen vuosikymmenen aikana.

Olemme kehittäneet varusmiespalvelusta, reservin koulutusta ja vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta jatkuvan parantamisen periaatteella. Juuri parhaillaan puolustusvoimissa on meneillään Koulutus 2020 –ohjelma, jolla kehitetään kutsuntajärjestelmää, palvelusvalintoja sekä koulutusmenetelmiä. Tavoitteena on vaikuttava ja kustannustehokas koulutus, joka vastaa tulevaisuuden turvallisuusympäristön haasteisiin.  Lisäksi mainittakoon vielä se, että kehitämme parhaillaan sähköistä asiointia kattamaan asevelvollisuuden koko elinkaaren. Tämä tarkoittaa palveluja ennen palvelusta, palveluksen aikana ja palveluksen jälkeen. Tässä kehittämistyössä hyödynnetään digitalisaatiota. Sähköinen asiointi tulee lähivuosina kaikkien asevelvollisten ulottuville.

Hyvät naiset ja herrat,

Viime viikkoina on käyty runsaasti julkista keskustelua varusmiespalveluksen suorittavien miesten osuuden vähenemisestä. Tänään kaksi kolmasosaa miespuolisesta ikäluokasta suorittaa varusmiespalveluksen loppuun. Heidät sijoitetaan puolustusvoimien reserviin. Tämä tarkoittaa sitä, että noin joka kolmas juuri aikuistunut mies ei suorita varusmiespalvelusta loppuun. Suuri osa karsiutuu kutsuntavaiheessa, ja osa varusmiespalveluksen aikana – pääasiassa terveydellisten syiden vuoksi. Jatkuessaan kehityslinja on huolestuttava puolustusvoimien reservin muodostamisen ja erityisesti suomalaisen yhteiskunnan kannalta.

Mielestäni on syytä etsiä toimintatapoja, joilla tulevaisuudessa ainakin hieman nykyistä suurempi osa nuorista miehistä suorittaisi varusmiespalveluksen loppuun.

Kutsunnoissa varusmiespalveluksesta vapautetuista noin puolella syynä on mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt. Sama koskee varusmiespalveluksen jo aloittaneita, mutta palveluksen terveyssyistä keskeyttäneitä: puolessa tapauksista keskeyttämisen syynä ovat mielenterveyden häiriöt. Pidemmän aikavälin tilastoista käy ilmi, että terveydellisistä syistä vapautettujen diagnooseista juuri mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt ovat lisääntyneet viimeisen yli 10 vuoden aikana. 

Näyttää siltä, että nuorten miesten mielenterveyshäiriöiden lisääntyminen ilmentää laajempaa yhteiskunnallista ongelmaa. Mielenterveyden häiriöt ovat nuorten merkittävin terveysongelma Suomessa. Noin 20–25 prosenttia nuorista kärsii jostain mielenterveyden häiriöstä. Tutkimusten mukaan joka kolmas korkeakouluopiskelija oireilee psyykkisesti ja 10-15 % nuorista kärsii vakavista ja toistuvista itsetuhoisista ajatuksista.

Kun tarkastellaan Suomen koko väestöä, noin 20% suomalaisista sairastaa jotakin mielenterveyden häiriötä. Lähes puoli miljoonaa suomalaista käyttää vuosittain masennuslääkkeitä. Kansaneläkelaitoksen tilastojen mukaan mielenterveyden häiriöiden perusteella sairauspäivärahaa saaneiden lukumäärä on kasvanut vuosien 2016 ja 2019 välillä peräti 43 %. Pidän edellä mainittuja lukuja korkeina.

Hyvät naiset ja herrat,

Laaja-alainen keskustelu yleisen asevelvollisuuden kehittämisestä on alkamassa. Uskon, että toimeksiantonsa lähipäivinä saava parlamentaarinen komitea pitää siitä huolen. Julkisuudessa viime aikoina monella taholla esitetty huoli nuorten miesten terveydentilasta on luonteva osa tätä keskustelua – ja myös syöte asevelvollisuusmallimme kehittämistyölle.

On kuitenkin hyvä pitää mielessä se, että kutsuntoihin osallistutaan noin 18 vuoden iässä. Yhteiskunnassamme lisääntyneet ylipaino-ongelmat ja mielenterveyden häiriöt eivät koske ainoastaan Puolustusvoimia. Tämä ongelma koskee koko yhteiskuntaamme – perheissä, kouluissa, oppilaitoksissa ja työelämässä. Emme voi sälyttää yleisen asevelvollisuuden kehittämistä ja maanpuolustusvelvollisuuden täyttämistä puntaroivan komitean tehtäväksi nuorten aikuisten fyysisen terveyden ja psyykkisen hyvinvoinnin parantamista. Siihen tarvitaan leveämmät hartiat ja isommat resurssit.

Haasteet nuorten fyysisessä ja psyykkisessä hyvinvoinnissa alkavat usein jo lapsuudessa eli huomattavasti ennen kutsuntaikää. Ongelmien juurisyihin vaikuttamisen tulee alkaa huomattavasti ennen kutsuntaiän saavuttamista. Parlamentaarisen komitean työ voi toki kannustaa myös laajempaa yhteiskunnallista keskustelua – esimerkiksi nuorison terveydestä ja hyvinvoinnista, mielenterveyspalvelujen saatavuudesta jne.

Asia on tärkeä – miten lapsemme ja nuoremme voivat.

Parlamentaarisen komitean työn painopisteen tulee kuitenkin olla konkreettisten ja realististen kehittämisideoiden luomisessa suomalaisen asevelvollisuuden kehittämiseksi ja sen elinvoimaisuuden turvaamiseksi pitkällä aikavälillä. Tärkeitä kysymyksiä riittää. Esimerkkeinä mainittakoon mm. se, miten kykenisimme lisäämään naisten vapaaehtoisen asepalveluksen suorittavien määrää. Kutsuntavelvollisuuden laajentaminen naisiin voisi olla tässä asiassa hyvä mahdollisuus. Tämä palvelisi osaltaan puolustusvoimien reservin kouluttamista, maanpuolustustahdon kehittämistä ja yhteiskunnan kriisinsietokykyä. Ainakin asia on vakavan pohdinnan ja selvittämisen arvoinen. Vaikka kutsunnat naisille tulisivatkin, pitäisi asepalveluksen suorittamisen naisille olla jatkossakin vapaaehtoisena. Kutsunnat kyllä saattaisivat houkutella mukaan myös entistä enemmän naisia.

Kutsuntatilaisuus voisi olla sekä nuorille miehille että nuorille naisille samalla eräänlainen tsekkaustilaisuus, että asiat ovat elämässä mallillaan. Kaikilla näin ei ole. Jos on ongelmia esimerkiksi opintojen, työttömyyden tai yleisen elämänhallinnan saralla, kutsunnoissa voisi ohjata eteenpäin parempaan suuntaan.

Myös siviilipalveluksen kehittäminen varusmiespalveluksen rinnalla on tärkeä parlamentaarisen komitean työlistalla oleva kysymys. Tämä on todettu jo vuosikymmen sitten, kun Risto Siilasmaan johtaman asevelvollisuuden yhteiskunnallisia vaikutuksia selvittäneen työryhmän raportissa vuodelta 2010 todettiin varusmiespalveluksen tarvitsevan rinnalleen toimivan siviilipalveluksen ja että ”siviilipalvelusta pitäisi kehittää myös yhteiskunnan kriisivalmiuksia tukevaan suuntaan.” Pidän tätä järkevänä.

Me puolustushallinnossa teemme oman osuutemme. Kehitämme varusmies- ja reserviläiskoulutuksen sekä vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen olosuhteita ja järjestelyjä. Tavoitteenamme on kyetä varmistamaan puolustuksemme uskottavuus ja riittävyys tuleviksi vuosiksi ja vuosikymmeniksi. Samalla tuemme – voimavarojemme mukaan – kaikkia asevelvollisia, niin varusmiespalveluksessa olevia, reserviläisiä sekä vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön osallistuvia. Onnistuneesti suoritetulla palveluksella on varmasti myönteinen merkitys monille asevelvollisille ja koko suomalaiselle yhteiskunnalle.

Parlamentaarisen komitean työskentelyn tukemiseksi me puolustushallinnossa tarkastelemme Puolustusvoimien terveystarkastusohjeen sisällön. Tällä ohjeella asetetaan ne kriteerit, joiden avulla lääkärit ympäri Suomea arvioivat asevelvollisten terveydentilaa esimerkiksi kutsuntoja edeltävissä ennakkoterveystarkastuksissa sekä varsinaisissa kutsuntatarkastuksissa. Nyt voimassa oleva terveystarkastusohje on vuodelta 2012 – ja se perustuu valtaosin vuonna 2008 tehtyyn ohjeistukseen. On aika varmistaa tältäkin osin se, että ohjeistuksemme on ajanmukainen.

Lisäksi arvioimme nykyisten palveluskelpoisuusluokkien tarkoituksenmukaisuuden ja kehittämismahdollisuudet. Tänäänhän meillä on käytössä vain kaksi luokkaa: A ja B.  A-luokkaan kuuluva on terve ja hyväkuntoinen. B-luokkaan kuuluvalla on jokin sellainen sairaus, vamma, vika tai häiriö, joka on terveydellinen este taistelijan tehtävissä toimimiselle. Pidän tärkeänä, että palveluskelpoisuusluokkien kehittämismahdollisuuksia arvioitaessa otetaan huomioon varusmiespalveluksen ja sodan ajan reservin tehtävien moninaisuus.

Puolustusvoimien kokoonpanossa on satoja erilaisia tehtäviä, joiden fyysinen ja psyykkinen kuormittavuus vaihtelevat. Voi olla niin, että nykyinen malli ei ota riittävällä tavalla huomioon eri tehtäviin liittyviä vaatimuksia ja mahdollisuuksia. On mahdollista, että uudella palveluskelpoisuusluokalla – tai vaikkapa useammallakin – saisimme lisättyä kutsunnoissa palvelukseen määrättävien määrää samalla kun kykenemme vähentämään varusmiespalveluksen aikaisia keskeytyksiä. Myös erilaiset koulutuspolut varusmiespalveluksessa on syytä ottaa tarkasteluun. Kaikkia varusmiespalveluksen suorittavia ei tarvitse kouluttaa ensilinjan taistelujoukkoihin. Puolustuksen tehtäviä löytyy, vaikka fyysinen kunto ei aivan priimaa olisikaan.

Varusmiespalveluksen keskeyttäneiden määrää on Puolustusvoimissa pyritty vähentämään määrätietoisesti jo vuosien ajan. Tulokset ovat lupaavia. Tätä tavoitetta tukee jatkossakin varusmiesten kouluttaminen ja sijoittaminen entistä paremmin kykyjensä ja koulutuksensa mukaisiin tehtäviin. Juuri mainitsemani varusmiespalveluksen erilaiset koulutuspolut tukevat tätä ajatusta.

Huonompikuntoisten osalta uusina keinoina voisivat toimia vaikkapa kutsuntojen yhteydessä laadittavat kunto-ohjelmat sekä kutsuntojen jälkeen tarjottava jatkuva tuki sitä tarvitseville. Varusmiespalveluksen aikana räätälöity nousujohteinen rasitusta lisäävä ohjelma kuntoluokittain tukee samaa tavoitetta. 

Hyvät kuulijat,

Kehittäessämme suomalaista asevelvollisuusjärjestelmää, varusmiesten terveydellisten tekijöiden huomioon ottaminen ei ole ainoa asiakokonaisuus, joka tulee ottaa luupin alle. Pidän mielekkäänä, että tuleva parlamentaarinen komitea tarkastelee myös varusmiespalveluksen sosio-ekonomisia tekijöitä. On syytä käydä keskustelu siitä, onko varusmiesten päiväraha – alimmillaan viisi euroa viisitoista senttiä päivässä – riittävä korvaus tänä päivänä yhteisen turvallisuuden ja puolustuksen eteen tehtävästä työstä. Myös kysymykset sotilasavustuksen tulorajoista, kotiuttamisrahasta ja varusmiesajan eläketurvasta on hyvä ottaa tarkasteluun. Kaikki edellä mainitut kysymykset koskevat omalta osaltaan varusmiespalveluksen houkuttelevuutta.

Puheenvuoroni saattaa kuulostaa hieman mollivoittoiselta. Osittain tämä johtuu siitä, että yhteiskunnallisessa kehityksessämme on viimeisten vuosikymmenten aikana ilmennyt piirteitä, jotka tulevat haastamaan perinteiset lähtökohdat asevelvollisuusjärjestelmämme ylläpidolle tulevaisuudessa. Tästä syystä olemme juuri asettamassa parlamentaarista komiteaa käsittelemään yleiseen asevelvollisuuteen ja maanpuolustusvelvollisuuteen liittyviä kysymyksiä laajasti. Suomen puolustamiseen ja turvallisuuteen liittyvät kysymykset ovat niin tärkeitä, että tarvitsemme laajaa parlamentaarista – ja yhteiskunnallista – keskustelua.  

Tarvitsemme myös hyvää ja laajapohjaista valmistelua suomalaisen asevelvollisuusjärjestelmän kehittämiseksi. Uskon seuraavat puolitoista vuotta työskentelevän komitean kykenevän lunastamaan siihen kohdistuvat odotukset. Ja on hyvä pitää mielessä, että aiemmin mainitsemistani haasteista huolimatta, tämän päivän varusmiesten tiedot, taidot ja asenne varuskunnissamme ovat erittäin hyvällä tasolla. 2020-luvun varusmies ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittava nainen astuu palvelukseen historiallisesti tarkasteltuna erittäin korkein valmiuksin ja hyvällä asenteella. Sama koskee reserviläisiämme. Puolustusvoimien säännöllisesti tekemät kyselyt niin varusmiehille kuin kertausharjoituksiin osallistuneille reserviläisille kertovat tästä selkeästi.

Esimerkiksi viime vuonna palvelukseen astuneet alokkaat olivat varusmiesten alkukyselyn perusteella erittäin motivoituneita ja suhtautuivat positiivisin ennakko-odotuksin palvelukseen. Alkukyselyn toteamukseen ”yritän suoriutua mahdollisemman hyvin varusmiespalveluksesta” tuoreet varusmiehet vastasivat asteikolla yhdestä viiteen arvosanalla 4,6. Vastaavasti kotiutuvien varusmiesten maanpuolustustahtoa ja tyytyväisyyttä armeija-aikaan kuvaavat vastaukset ovat säilyneet korkealla tasolla jo vuosien ajan. Vuonna 2019 varusmiesten loppukyselyssä molempien osalta kyselytulos oli 4,2 – asteikolla yhdestä viiteen.

Tjugohundra tjugotalets värnpliktiga och de frivilliga kvinnor träder i tjänst med väldig höga beredskaper samt med den rätta attityden, även ur historisk perspektiv. Det samma gäller också våra reservister. Försvarsmaktens reguljära undersökningar som är inriktade både till värnpliktiga och till reservister som deltar i repetitionsövningar bevisar detta tydligt. Även den allmänna diskussionen över antal värnpliktiga som fullgör sin tjänst utstrålar det finska samhällets enighet om vikten att försvara landet.  I dag är vår uppgift att försäkra att i framtiden en tillräckligt stor antal av årskullen fullgör värnplikten som i sin tur krigsplaceras i försvarsmaktens reserv.

Jag önskar er en angenäm försvarskurs.

Minulle julkinen keskustelu ja huoli varusmiespalveluksen suorittavien määrästä ilmentää suomalaisen yhteiskunnan yksituumaisuutta oman maan puolustamisen tärkeydestä. Tänään tehtävämme onkin varmistaa, että tulevaisuudessa riittävän suuri osa ikäluokasta suorittaa varusmiespalveluksen ja sijoitetaan puolustusvoimien sodan ajan reserviin.

Toivotan teille hyvää maanpuolustuskurssia.

Hyvät maanpuolustuskurssille kutsutut, arvoisa Puolustusvoimain komentaja, hyvät naiset ja herrat.
Ärade åhörare, mina damer och herrar.

Suomen itsenäisyys ja alueellinen koskemattomuus turvataan ylläpitämällä riittävää puolustuskykyä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että varmistamme puolustusvoimien sotilaallisten suorituskykyjen ajanmukaisuuden – tänään ja tulevaisuudessa. Tämän lisäksi kehitämme kansallista viranomaisyhteistyötä ja kansainvälisestä puolustusyhteistyöstä.

Viime vuosina erityisesti niin sanotut strategiset suorituskykyhankkeet ovat olleet laajasti julkisuudessa. Ja ihan hyvästä syystä. Olemmehan tulevan vuosikymmenen kuluessa sijoittamassa miljardeja euroja Ilmavoimien vanhenevan hävittäjäsuorituskyvyn uusimiseen ja Merivoimien Pohjanmaa-luokan monitoimikorvettien hankintaan.

Puolustusvoimien sotilaallisen suorituskyvyn jatkuva – voisiko sanoa ”normaali” – kehittäminen jää usein näiden strategisten hankkeiden varjoon. On hyvä muistaa, että puolustuksemme kehittäminen on paljon muutakin, kuin Hornetin seuraajasta päättämistä ja uusien korvettien hankintaa. Uudistamme jatkuvasti viimeisen noin 30-40 vuoden aikana karttunutta puolustuskykyä – vähitellen.

Materiaalihankkeiden lisäksi sotilaallisen suorituskyvyn keskeinen tekijä on osaava ja motivoitunut henkilöstö. Maantieteellinen sijaintimme ja maamme suuri koko edellyttävät varsin suurta kriisiajan kokoonpanoa. Puolustusvoimien sodan ajan kokoonpanoon kuuluukin 280 000 sotilasta. Näistä yli 95% on reserviläisiä. Varusmiespalvelus ja reservin kertausharjoitukset ovat tärkeä osa Suomen puolustuskykyä. Näiden lisäksi vapaaehtoinen maanpuolustustoiminta tukee sekä puolustuskyvyn ylläpitoa että maamme varautumista erilaisiin kriisitilanteisiin. Myös sellaisiin, jotka ovat luonteeltaan muita kuin sotilaallisia.

Suomen perustuslain mukaan jokaisella kansalaisella on velvollisuus osallistua isänmaan puolustukseen tai avustaa sitä. Jokainen suomalainen on maanpuolustaja. Asevelvollisuus koskee puolestaan 18–60-vuotiaita miehiä. Asevelvollisuusjärjestelmän ensisijaisena tehtävänä on kouluttaa asevelvollisille tiedot ja taidot puolustusvoimien lakisääteisten tehtävien täyttämiseksi. Suomen sotilaallinen puolustaminen on puolustusvoimien ykköstehtävä.

Kenraali Kivinen nosti esille puheenvuorossaan sotilaallisen kriisinhallinnan. On hyvä huomata, että suomalainen asevelvollisuusmalli tukee myös tätä puolustusvoimien niin sanottua ”nelostehtävää”. Laaja reservimme mahdollistaa monipuolisen osaamisen hyödyntämisen kriisinhallintajoukkoja koulutettaessa ja myös silloin, kun lähetämme niitä tehtäviin. Jokainen reservistä kriisinhallintatehtävään lähtevä sotilaamme omaa sotilaallisen ammattitaitonsa lisäksi myös siviilissä hankittua osaamista.

Hyvät naiset ja herrat,
Olemme parhaillaan asettamassa parlamentaarista komiteaa selvittämään yleisen asevelvollisuuden kehittämistä ja maanpuolustusvelvollisuuden täyttämistä. Lähtökohtana hallituksella on se, että yleistä asevelvollisuutta ylläpidetään sotilaallisen maanpuolustuksen tarpeisiin. Asevelvollisuus tukee yhteiskunnallista koheesiota ja luo perustaa maanpuolustustahdolle. Tavoitteenamme on korkean maanpuolustustahdon ylläpitäminen ja kansalaisten yhdenvertaisuuden vahvistaminen.

Maanpuolustustahdon näkökulmasta Suomi on poikkeuksellinen maa Euroopassa. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) vuosittain tehtävässä mielipidetiedustelussa noin 70% suomalaisista on viime vuosina vastannut myöntävästi kysymykseen ”Jos Suomeen hyökätään, niin olisiko suomalaisten mielestänne puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta”. Vastaavasti yli 80% suomalaisista on vastannut ”kyllä” kysymykseen: ”jos Suomeen hyökätään, olisitteko itse valmis osallistumaan maanpuolustuksen eri tehtäviin kykyjenne ja taitojenne mukaan?”

Tulokset samanlaisista kyselyistä muualla Euroopassa ovat selkeästi matalammalla tasolla. Esimerkiksi vuonna 2015 tehdyssä Gallupin kansainvälisessä mielipidetiedustelussa Länsi-Euroopassa keskimäärin vain noin neljännes kansalaisista oli valmis osallistumaan maansa sotilaalliseen puolustamiseen. Tässä samassa kyselyssä kolme neljästä (74%) suomalaisista vastasi ”kyllä” kysymykseen ”Would you fight for your country – olisitko valmis taistelemaan maasi puolesta?”. Tämä ero on huomattava – jopa poikkeuksellinen.

Maanpuolustustahdon merkitys – tai ”sisältö” – muuttuu yhteiskunnallisen kehityksen myötä. Käsityksemme turvallisuusympäristöstä ja sodasta sekä maanpuolustuksesta kehittyvät. Vaikuttavia tekijöitä ovat mm. kansainvälistyminen ja yksilökeskeisyyden korostuminen.  Maanpuolustustahto myös merkitsee eri ihmisille eri asioita. Mahdollisuudet toimia maanpuolustuksen eteen vaihtelevat ja muuttuvat. Tästä muutoksesta huolimatta suomalainen yhteiskunta hyötyy kansalaistemme korkeasta maanpuolustustahdosta. Kriisinkestävyytemme on parempi, kun merkittävä osa suomalaisista on valmis – tarvittaessa – antamaan panoksensa yhteisen turvallisuuden puolesta. Kriisinkestävyyttämme lisäävät myös yleisen asevelvollisuuden ja vapaaehtoisen maanpuolustustyön hyötyinä saatu osaaminen siitä, miten kriisitilanteiden aikana tulee toimia.

On ilmiselvää, että yksi keskeinen korkeaa maanpuolustustahtoamme selittävä tekijä liittyy yleiseen asevelvollisuuteemme. Meillä Suomessa puolustusvoimien suhde suomalaiseen yhteiskuntaan on luonnollinen ja ”normaali”. Lähes jokaisessa kodissa tai perheessä on yksi – tai useampi – asevelvollinen. Tai vaihtoehtoisesti lähes jokaisessa kodissa tai perheessä tunnetaan yksi – tai useampi – varusmies tai puolustusvoimien reserviin kuuluva kansalaissotilas. Tämä on yksi voimanlähteemme.

Merkittävä osa eurooppalaisista maista on siirtynyt asevelvollisuudesta ammattiasevoimiin kylmän sodan päättymisen jälkeen. Näin on käynyt yli kahdessa kymmenessä eurooppalaisessa valtiossa. On merkillepantavaa, että suuressa osassa ammattiarmeijaan siirtyneistä maista kansalaisten maanpuolustustahtoa mittaavat tunnusluvut ovat laskeneet. Näissä kaikissa maissa nämä tunnusluvut ovat Suomen tasoa alhaisemmalla tasolla.

Nyt kun yleisen asevelvollisuuden kehittämistä ja maanpuolustusvelvollisuuden täyttämistä selvittävä parlamentaarinen komitea on aloittamassa työnsä, on tärkeää, että käymme julkista keskustelua yhteiskuntamme turvaamisesta tulevaisuudessa. Toivon, että voimme tulevien kuukausien aikana keskustella mm. kutsuntojen kehittämismahdollisuuksista, varusmiespalveluksen ja reservin kertausharjoitusten toimeenpanosta ja siviilipalveluksen kehittämisestä. Todettiinhan Risto Siilasmaan johtaman selvitysryhmän raportissa jo vuonna 2010, että ”varusmiespalvelus tarvitsee toimiakseen rinnalle toimivan siviilipalveluksen”. Raportissa todettiin myös, että ”siviilipalvelusta pitäisi kehittää myös yhteiskunnan kriisivalmiuksia tukevaan suuntaan.” On myös tärkeä pohtia sitä, miten voisimme tulevina vuosina lisätä vapaaehtoista asepalvelusta suorittavien naisten määrää. Tällä olisi varmasti myönteinen vaikutus myös maanpuolustustahtoon.

Viime vuosina hakijoita naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen on ollut yli 1000 vuodessa – vuonna 2018 jopa yli 1500. Reserviin olemme kouluttaneet vuodesta 1995 lähtien lähes 9000 naista. Vapaaehtoisen asepalveluksen suorittavat naiset ovat hyvin motivoituneita ja usea suorittaa myös johtajakoulutuksen. Voi olla, että vielä omalla puolustusministerikaudellani en pääse todistamaan ensimmäistä naisupseeria kenraalikunnassa, mutta kovin kaukana ei tämäkään tilanne ole.

Näiden edellä mainittujen tekijöiden lisäksi pidän tärkeänä, että selvitämme niin sanotun kansalaispalvelusmallin toteuttamismahdollisuudet. Kansalaispalvelusta on syytä tarkastella asepalvelusta täydentävänä mallina. Hallitusohjelman kirjausta noudattaen, yleistä asevelvollisuutta ylläpidetään sotilaallisen maanpuolustuksen tarpeisiin. Tältä osin tulevan parlamentaarisen komitean työn – samoin kuin peräänkuuluttamani kansalaiskeskustelun – on hyvä perustua realistiselle pohjalle. Jos lisäämme yhteiskuntamme turvaamiseksi uusia toimintatapoja keinovalikoimaamme, tulee meidän kyetä päättämään samassa yhteydessä selkeät viranomaisvastuut sekä resurssitarpeet. Suomen turvallisuuden takaaminen – ja maamme puolustuskyvyn varmistaminen – ovat liian tärkeitä tavoitteita jätettäväksi haihattelun varaan. Tarvitsemme laajaa ja asiallista keskustelua eri vaihtoehdoista mielekkäiden johtopäätösten vetämiseksi.

Itse uskon vakaasti siihen, että tuleva keskustelu suomalaisesta asevelvollisuudesta ja maanpuolustusvelvollisuudesta hyödyttävät meitä kaikkia – ja maamme turvallisuutta. Ottakaa osaa tähän keskusteluun – osaamisenne on meille kaikille tärkeää!

Den uppkommande parlamentariska kommitténs arbete liksom den eftersträvade medborgardiskussionen måste gärna basera på realistiska utgångspunkter. Om vi väljer att addera nya mekanismer för tryggandet av vårt samhälle måste vi kunna samtidigt fatta klara beslut över myndighetsansvar och resurser. Tryggandet av Finlands säkerhet samt försäkrandet av vår försvarsförmåga är allt för viktiga frågor för att lämnas för flum och orealistisk svärmeri. Själv tror jag bestämt att den kommande diskussionen över den finska värnplikten och försvarsplikten gynnar oss alla och även vår säkerhet.

Jag önskar er en angenäm försvarskurs.

Toivotan teille antoisaa maanpuolustuskurssia.

Hyvät suomalaiset rauhanturvaajat – Bästa finländska fredsbevarare
 
Tänä vuonna on kulunut 80 vuotta talvisodan syttymisestä. 80 vuotta sitten kansakuntamme kamppaili ankarasti selviytymisensä puolesta. Yhtenäisenä Suomi kuitenkin kesti ja selviytyi. Suomen kansa jatkoi eteenpäin. 
 
Maamme raskaat kokemukset itsenäisyyden saavuttamiseksi, sen säilyttämiseksi ja tasa-arvoisen hyvinvointiyhteiskunnan kehittämiseksi ovat keskeinen osa nykyisen Suomen kasvutarinaa. Suomi on myös vuosikymmenten saatossa asemoitunut aktiiviseksi toimijaksi kansainvälisen yhteisön rauhan ja vakauden vaalimisessa. Te arvoisat rauhanturvaajat muodostatte tärkeän luvun tässä tarinassa. 
 
Suomalaiset rauhanturvaajat ovat turvanneet rauhaa maailman kriisialueilla jo yli kuuden vuosikymmenen ajan. Se on merkittävä vaihe itsenäisen Suomen ja sen Puolustusvoimien historiassa. 
 
Teidän työtänne arvostetaan ja sillä on suomalaisten laaja tuki. Panoksenne kriisialueiden rauhan rakentamisessa on merkityksellistä ja työllänne on vaikutusta lukemattomien ihmisten päivittäiseen elämään. Vaikuttamalla kriiseihin niiden syntyalueilla on mahdollista vähentää paikallisen väestön turvattomuuden tunnetta ja parantaa heidän elinolosuhteitaan – luoda uskoa tulevaan. Työnne kautta Suomi ja suomalaiset kantavat vastuutansa kansainvälisestä kriisinhallinnasta, samalla muistaen, että osallistumalla operaatioihin saamme myös kokemuksia ja tietoa, jotka hyödyttävät kansallisen puolustuksemme rakentamista. Tämäkin on tärkeää.  
 
Hyvät rauhanturvaajat
 
Tänä jouluna noin 400 suomalaista rauhanturvaajaa viettää joulua poissa kotoaan, poissa läheistensä luota. Rauhoittuessamme täällä koti-Suomessa joulun viettoon, toivon, että myös teille löytyy hetki aikaa rauhoittua palvelustehtävienne lomassa.
 
Toivotan kaikille rauhanturvatehtävissä palveleville suomalaisille rauhallista joulua sekä turvallista uutta vuotta 2020. Kiitos arvokkaasta panoksestanne ja hyvin tehdystä työstänne. 
 
Pyydän, että välitätte kiitokseni ja joulutervehdykseni myös läheisillenne, jotka joutuvat viettämään joulunsa ilman läsnäoloanne.  
 
Jag önskar alla finländska fredsbevarare en fridfull jul och ett säkert och tryggt nytt år 2020. Tack för det värdefulla och goda arbete ni gör.

Antti Kaikkonen

Puolustusministeri – Försvarsminister

Ministeri Häkkäselle hommia ja erityistarkastukset käyntiin

– Olemme saaneet lähes päivittäin lukea uusia ikäviä uutisia isoista ja merkittävistä vanhuksiin kohdistuneista laiminlyönneistä. Toistuvasti laiminlyönnit sattuvat nimenomaan alan suurille toimijoille, jotka ovat viime vuosina kasvaneet vauhdilla ja laajentaneet toimintaansa eri puolille maata. Laiminlyönnit likaavat myös hyvin toimivien yritysten ja pk-yritysten mainetta.

– Vaikuttaa siltä, että yritysten voittoja on kasvatettu suurella riskillä inhimillisen ja laadukkaan hoidon kustannuksella. Tällaista ei pidä hyväksyä. Lisäksi joutuu kysymään, onko sama meininki päällä myös vammaispalveluissa?

– Törkeästi toimineiden yritysten pitäisi kantaa vastuuta myös siitä, millaisen vahingon ne ovat aiheuttaneet hoiva-alan houkuttelevuudelle työpaikkana, toteaa keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen.

– Ministeri Saarikko (kesk) piti hoiva-alan toimijoiden kanssa työkokouksen helmikuun alussa. Kokouksessa päädyttiin 25 toimenpiteeseen, joilla alan toimintaa tervehdytetään. Alan toimijat lupautuivat sitoutua toimenpiteisiin.  Mutta ehkäpä tarvitaan vielä esillä olleitakin järeämpiä keinoja.

– On syytä selvittää väärin toimineihin yhtiöihin kohdistuvia sanktioita mahdollisten sopimussanktioiden lisäksi. Voidaanko pahoista hoivapalveluvelvoitteiden laiminlyönneistä asettaa esimerkiksi yhteisösakko ja tilapäinen kielto voitonjaolle, kysyy keskustan Kaikkonen.

– Vastuualansa puolesta em. asia kuuluu oikeusministeri Häkkäsen (kok) pöydälle. Olisi perusteltua, että hän ryhtyy asiassa ripeästi toimiin ja selvityttää tarvittavat lakimuutokset, joilla alan mädät omenat karsitaan pois, Kaikkonen sanoo.

– Näin ei kerta kaikkiaan voi jatkua. Nyt esille tulleiden laiminlyöntien selvitys tulisi aloittaa pikaisesti erityistarkastuksilla. Erityistarkastusten kustannukset tulisi sälyttää yhtiöiden vastuulle, toteaa Kaikkonen.

Lisätietoja: Antti Kaikkonen 050 511 3160