Hyvät maanpuolustuskurssille kutsutut, arvoisa Puolustusvoimain komentaja, hyvät naiset ja herrat.
Ärade åhörare, mina damer och herrar.

Suomen itsenäisyys ja alueellinen koskemattomuus turvataan ylläpitämällä riittävää puolustuskykyä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että varmistamme puolustusvoimien sotilaallisten suorituskykyjen ajanmukaisuuden – tänään ja tulevaisuudessa. Tämän lisäksi kehitämme kansallista viranomaisyhteistyötä ja kansainvälisestä puolustusyhteistyöstä.

Viime vuosina erityisesti niin sanotut strategiset suorituskykyhankkeet ovat olleet laajasti julkisuudessa. Ja ihan hyvästä syystä. Olemmehan tulevan vuosikymmenen kuluessa sijoittamassa miljardeja euroja Ilmavoimien vanhenevan hävittäjäsuorituskyvyn uusimiseen ja Merivoimien Pohjanmaa-luokan monitoimikorvettien hankintaan.

Puolustusvoimien sotilaallisen suorituskyvyn jatkuva – voisiko sanoa ”normaali” – kehittäminen jää usein näiden strategisten hankkeiden varjoon. On hyvä muistaa, että puolustuksemme kehittäminen on paljon muutakin, kuin Hornetin seuraajasta päättämistä ja uusien korvettien hankintaa. Uudistamme jatkuvasti viimeisen noin 30-40 vuoden aikana karttunutta puolustuskykyä – vähitellen.

Materiaalihankkeiden lisäksi sotilaallisen suorituskyvyn keskeinen tekijä on osaava ja motivoitunut henkilöstö. Maantieteellinen sijaintimme ja maamme suuri koko edellyttävät varsin suurta kriisiajan kokoonpanoa. Puolustusvoimien sodan ajan kokoonpanoon kuuluukin 280 000 sotilasta. Näistä yli 95% on reserviläisiä. Varusmiespalvelus ja reservin kertausharjoitukset ovat tärkeä osa Suomen puolustuskykyä. Näiden lisäksi vapaaehtoinen maanpuolustustoiminta tukee sekä puolustuskyvyn ylläpitoa että maamme varautumista erilaisiin kriisitilanteisiin. Myös sellaisiin, jotka ovat luonteeltaan muita kuin sotilaallisia.

Suomen perustuslain mukaan jokaisella kansalaisella on velvollisuus osallistua isänmaan puolustukseen tai avustaa sitä. Jokainen suomalainen on maanpuolustaja. Asevelvollisuus koskee puolestaan 18–60-vuotiaita miehiä. Asevelvollisuusjärjestelmän ensisijaisena tehtävänä on kouluttaa asevelvollisille tiedot ja taidot puolustusvoimien lakisääteisten tehtävien täyttämiseksi. Suomen sotilaallinen puolustaminen on puolustusvoimien ykköstehtävä.

Kenraali Kivinen nosti esille puheenvuorossaan sotilaallisen kriisinhallinnan. On hyvä huomata, että suomalainen asevelvollisuusmalli tukee myös tätä puolustusvoimien niin sanottua ”nelostehtävää”. Laaja reservimme mahdollistaa monipuolisen osaamisen hyödyntämisen kriisinhallintajoukkoja koulutettaessa ja myös silloin, kun lähetämme niitä tehtäviin. Jokainen reservistä kriisinhallintatehtävään lähtevä sotilaamme omaa sotilaallisen ammattitaitonsa lisäksi myös siviilissä hankittua osaamista.

Hyvät naiset ja herrat,
Olemme parhaillaan asettamassa parlamentaarista komiteaa selvittämään yleisen asevelvollisuuden kehittämistä ja maanpuolustusvelvollisuuden täyttämistä. Lähtökohtana hallituksella on se, että yleistä asevelvollisuutta ylläpidetään sotilaallisen maanpuolustuksen tarpeisiin. Asevelvollisuus tukee yhteiskunnallista koheesiota ja luo perustaa maanpuolustustahdolle. Tavoitteenamme on korkean maanpuolustustahdon ylläpitäminen ja kansalaisten yhdenvertaisuuden vahvistaminen.

Maanpuolustustahdon näkökulmasta Suomi on poikkeuksellinen maa Euroopassa. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) vuosittain tehtävässä mielipidetiedustelussa noin 70% suomalaisista on viime vuosina vastannut myöntävästi kysymykseen ”Jos Suomeen hyökätään, niin olisiko suomalaisten mielestänne puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta”. Vastaavasti yli 80% suomalaisista on vastannut ”kyllä” kysymykseen: ”jos Suomeen hyökätään, olisitteko itse valmis osallistumaan maanpuolustuksen eri tehtäviin kykyjenne ja taitojenne mukaan?”

Tulokset samanlaisista kyselyistä muualla Euroopassa ovat selkeästi matalammalla tasolla. Esimerkiksi vuonna 2015 tehdyssä Gallupin kansainvälisessä mielipidetiedustelussa Länsi-Euroopassa keskimäärin vain noin neljännes kansalaisista oli valmis osallistumaan maansa sotilaalliseen puolustamiseen. Tässä samassa kyselyssä kolme neljästä (74%) suomalaisista vastasi ”kyllä” kysymykseen ”Would you fight for your country – olisitko valmis taistelemaan maasi puolesta?”. Tämä ero on huomattava – jopa poikkeuksellinen.

Maanpuolustustahdon merkitys – tai ”sisältö” – muuttuu yhteiskunnallisen kehityksen myötä. Käsityksemme turvallisuusympäristöstä ja sodasta sekä maanpuolustuksesta kehittyvät. Vaikuttavia tekijöitä ovat mm. kansainvälistyminen ja yksilökeskeisyyden korostuminen.  Maanpuolustustahto myös merkitsee eri ihmisille eri asioita. Mahdollisuudet toimia maanpuolustuksen eteen vaihtelevat ja muuttuvat. Tästä muutoksesta huolimatta suomalainen yhteiskunta hyötyy kansalaistemme korkeasta maanpuolustustahdosta. Kriisinkestävyytemme on parempi, kun merkittävä osa suomalaisista on valmis – tarvittaessa – antamaan panoksensa yhteisen turvallisuuden puolesta. Kriisinkestävyyttämme lisäävät myös yleisen asevelvollisuuden ja vapaaehtoisen maanpuolustustyön hyötyinä saatu osaaminen siitä, miten kriisitilanteiden aikana tulee toimia.

On ilmiselvää, että yksi keskeinen korkeaa maanpuolustustahtoamme selittävä tekijä liittyy yleiseen asevelvollisuuteemme. Meillä Suomessa puolustusvoimien suhde suomalaiseen yhteiskuntaan on luonnollinen ja ”normaali”. Lähes jokaisessa kodissa tai perheessä on yksi – tai useampi – asevelvollinen. Tai vaihtoehtoisesti lähes jokaisessa kodissa tai perheessä tunnetaan yksi – tai useampi – varusmies tai puolustusvoimien reserviin kuuluva kansalaissotilas. Tämä on yksi voimanlähteemme.

Merkittävä osa eurooppalaisista maista on siirtynyt asevelvollisuudesta ammattiasevoimiin kylmän sodan päättymisen jälkeen. Näin on käynyt yli kahdessa kymmenessä eurooppalaisessa valtiossa. On merkillepantavaa, että suuressa osassa ammattiarmeijaan siirtyneistä maista kansalaisten maanpuolustustahtoa mittaavat tunnusluvut ovat laskeneet. Näissä kaikissa maissa nämä tunnusluvut ovat Suomen tasoa alhaisemmalla tasolla.

Nyt kun yleisen asevelvollisuuden kehittämistä ja maanpuolustusvelvollisuuden täyttämistä selvittävä parlamentaarinen komitea on aloittamassa työnsä, on tärkeää, että käymme julkista keskustelua yhteiskuntamme turvaamisesta tulevaisuudessa. Toivon, että voimme tulevien kuukausien aikana keskustella mm. kutsuntojen kehittämismahdollisuuksista, varusmiespalveluksen ja reservin kertausharjoitusten toimeenpanosta ja siviilipalveluksen kehittämisestä. Todettiinhan Risto Siilasmaan johtaman selvitysryhmän raportissa jo vuonna 2010, että ”varusmiespalvelus tarvitsee toimiakseen rinnalle toimivan siviilipalveluksen”. Raportissa todettiin myös, että ”siviilipalvelusta pitäisi kehittää myös yhteiskunnan kriisivalmiuksia tukevaan suuntaan.” On myös tärkeä pohtia sitä, miten voisimme tulevina vuosina lisätä vapaaehtoista asepalvelusta suorittavien naisten määrää. Tällä olisi varmasti myönteinen vaikutus myös maanpuolustustahtoon.

Viime vuosina hakijoita naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen on ollut yli 1000 vuodessa – vuonna 2018 jopa yli 1500. Reserviin olemme kouluttaneet vuodesta 1995 lähtien lähes 9000 naista. Vapaaehtoisen asepalveluksen suorittavat naiset ovat hyvin motivoituneita ja usea suorittaa myös johtajakoulutuksen. Voi olla, että vielä omalla puolustusministerikaudellani en pääse todistamaan ensimmäistä naisupseeria kenraalikunnassa, mutta kovin kaukana ei tämäkään tilanne ole.

Näiden edellä mainittujen tekijöiden lisäksi pidän tärkeänä, että selvitämme niin sanotun kansalaispalvelusmallin toteuttamismahdollisuudet. Kansalaispalvelusta on syytä tarkastella asepalvelusta täydentävänä mallina. Hallitusohjelman kirjausta noudattaen, yleistä asevelvollisuutta ylläpidetään sotilaallisen maanpuolustuksen tarpeisiin. Tältä osin tulevan parlamentaarisen komitean työn – samoin kuin peräänkuuluttamani kansalaiskeskustelun – on hyvä perustua realistiselle pohjalle. Jos lisäämme yhteiskuntamme turvaamiseksi uusia toimintatapoja keinovalikoimaamme, tulee meidän kyetä päättämään samassa yhteydessä selkeät viranomaisvastuut sekä resurssitarpeet. Suomen turvallisuuden takaaminen – ja maamme puolustuskyvyn varmistaminen – ovat liian tärkeitä tavoitteita jätettäväksi haihattelun varaan. Tarvitsemme laajaa ja asiallista keskustelua eri vaihtoehdoista mielekkäiden johtopäätösten vetämiseksi.

Itse uskon vakaasti siihen, että tuleva keskustelu suomalaisesta asevelvollisuudesta ja maanpuolustusvelvollisuudesta hyödyttävät meitä kaikkia – ja maamme turvallisuutta. Ottakaa osaa tähän keskusteluun – osaamisenne on meille kaikille tärkeää!

Den uppkommande parlamentariska kommitténs arbete liksom den eftersträvade medborgardiskussionen måste gärna basera på realistiska utgångspunkter. Om vi väljer att addera nya mekanismer för tryggandet av vårt samhälle måste vi kunna samtidigt fatta klara beslut över myndighetsansvar och resurser. Tryggandet av Finlands säkerhet samt försäkrandet av vår försvarsförmåga är allt för viktiga frågor för att lämnas för flum och orealistisk svärmeri. Själv tror jag bestämt att den kommande diskussionen över den finska värnplikten och försvarsplikten gynnar oss alla och även vår säkerhet.

Jag önskar er en angenäm försvarskurs.

Toivotan teille antoisaa maanpuolustuskurssia.

Hyvät suomalaiset rauhanturvaajat – Bästa finländska fredsbevarare
 
Tänä vuonna on kulunut 80 vuotta talvisodan syttymisestä. 80 vuotta sitten kansakuntamme kamppaili ankarasti selviytymisensä puolesta. Yhtenäisenä Suomi kuitenkin kesti ja selviytyi. Suomen kansa jatkoi eteenpäin. 
 
Maamme raskaat kokemukset itsenäisyyden saavuttamiseksi, sen säilyttämiseksi ja tasa-arvoisen hyvinvointiyhteiskunnan kehittämiseksi ovat keskeinen osa nykyisen Suomen kasvutarinaa. Suomi on myös vuosikymmenten saatossa asemoitunut aktiiviseksi toimijaksi kansainvälisen yhteisön rauhan ja vakauden vaalimisessa. Te arvoisat rauhanturvaajat muodostatte tärkeän luvun tässä tarinassa. 
 
Suomalaiset rauhanturvaajat ovat turvanneet rauhaa maailman kriisialueilla jo yli kuuden vuosikymmenen ajan. Se on merkittävä vaihe itsenäisen Suomen ja sen Puolustusvoimien historiassa. 
 
Teidän työtänne arvostetaan ja sillä on suomalaisten laaja tuki. Panoksenne kriisialueiden rauhan rakentamisessa on merkityksellistä ja työllänne on vaikutusta lukemattomien ihmisten päivittäiseen elämään. Vaikuttamalla kriiseihin niiden syntyalueilla on mahdollista vähentää paikallisen väestön turvattomuuden tunnetta ja parantaa heidän elinolosuhteitaan – luoda uskoa tulevaan. Työnne kautta Suomi ja suomalaiset kantavat vastuutansa kansainvälisestä kriisinhallinnasta, samalla muistaen, että osallistumalla operaatioihin saamme myös kokemuksia ja tietoa, jotka hyödyttävät kansallisen puolustuksemme rakentamista. Tämäkin on tärkeää.  
 
Hyvät rauhanturvaajat
 
Tänä jouluna noin 400 suomalaista rauhanturvaajaa viettää joulua poissa kotoaan, poissa läheistensä luota. Rauhoittuessamme täällä koti-Suomessa joulun viettoon, toivon, että myös teille löytyy hetki aikaa rauhoittua palvelustehtävienne lomassa.
 
Toivotan kaikille rauhanturvatehtävissä palveleville suomalaisille rauhallista joulua sekä turvallista uutta vuotta 2020. Kiitos arvokkaasta panoksestanne ja hyvin tehdystä työstänne. 
 
Pyydän, että välitätte kiitokseni ja joulutervehdykseni myös läheisillenne, jotka joutuvat viettämään joulunsa ilman läsnäoloanne.  
 
Jag önskar alla finländska fredsbevarare en fridfull jul och ett säkert och tryggt nytt år 2020. Tack för det värdefulla och goda arbete ni gör.

Antti Kaikkonen

Puolustusministeri – Försvarsminister

Ministeri Häkkäselle hommia ja erityistarkastukset käyntiin

– Olemme saaneet lähes päivittäin lukea uusia ikäviä uutisia isoista ja merkittävistä vanhuksiin kohdistuneista laiminlyönneistä. Toistuvasti laiminlyönnit sattuvat nimenomaan alan suurille toimijoille, jotka ovat viime vuosina kasvaneet vauhdilla ja laajentaneet toimintaansa eri puolille maata. Laiminlyönnit likaavat myös hyvin toimivien yritysten ja pk-yritysten mainetta.

– Vaikuttaa siltä, että yritysten voittoja on kasvatettu suurella riskillä inhimillisen ja laadukkaan hoidon kustannuksella. Tällaista ei pidä hyväksyä. Lisäksi joutuu kysymään, onko sama meininki päällä myös vammaispalveluissa?

– Törkeästi toimineiden yritysten pitäisi kantaa vastuuta myös siitä, millaisen vahingon ne ovat aiheuttaneet hoiva-alan houkuttelevuudelle työpaikkana, toteaa keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen.

– Ministeri Saarikko (kesk) piti hoiva-alan toimijoiden kanssa työkokouksen helmikuun alussa. Kokouksessa päädyttiin 25 toimenpiteeseen, joilla alan toimintaa tervehdytetään. Alan toimijat lupautuivat sitoutua toimenpiteisiin.  Mutta ehkäpä tarvitaan vielä esillä olleitakin järeämpiä keinoja.

– On syytä selvittää väärin toimineihin yhtiöihin kohdistuvia sanktioita mahdollisten sopimussanktioiden lisäksi. Voidaanko pahoista hoivapalveluvelvoitteiden laiminlyönneistä asettaa esimerkiksi yhteisösakko ja tilapäinen kielto voitonjaolle, kysyy keskustan Kaikkonen.

– Vastuualansa puolesta em. asia kuuluu oikeusministeri Häkkäsen (kok) pöydälle. Olisi perusteltua, että hän ryhtyy asiassa ripeästi toimiin ja selvityttää tarvittavat lakimuutokset, joilla alan mädät omenat karsitaan pois, Kaikkonen sanoo.

– Näin ei kerta kaikkiaan voi jatkua. Nyt esille tulleiden laiminlyöntien selvitys tulisi aloittaa pikaisesti erityistarkastuksilla. Erityistarkastusten kustannukset tulisi sälyttää yhtiöiden vastuulle, toteaa Kaikkonen.

Lisätietoja: Antti Kaikkonen 050 511 3160

Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen budjettiriihestä:

Pienituloisimmille lisää ensi vuonna

Ensi vuonna parannetaan pienituloisimpien suomalaisten toimeentuloa ja lisätään ihmisten työntekomahdollisuuksia. Myös suomalaisen maatalouden kriisitilanne huomioidaan.

Nämä olivat Keskustan eduskuntaryhmän tärkeimmät tavoitteet hallituksen budjettiriiheen. Ja ne myös toteutuivat. Budjettia voi kutsua ennen muuta huolenpidon ja työllisyyden budjetiksi.

Suomi voi paremmin, mutta kaikki eivät vielä

Vaikka Suomella menee paremmin kuin aikoihin, kaikilla suomalaisilla ei vielä mene. Siksi pienituloisten eläkeläisten, perheiden, työttömien ja palkansaajien verotusta kevennetään ensi vuonna. Pienimmät äitiys-, isyys-, vanhempain- ja sairauspäivärahat nousevat noin 80 eurolla kuukaudessa. Takuueläkettä korotetaan.

Päivähoidon ryhmäkokoja pienennetään ja tukea tarvitseviin päiväkoteihin palkataan lisää työntekijöitä. Nuorten koulukirjahankintoja tuetaan, millä on monessa pienituloisessa perheessä tuntuva vaikutus jokapäiväisen elämän menoissa.

On myös arvokasta, että sotiemme veteraanien asemaan saadaan nyt merkittävä parannus. Rintamaveteraanit pääsevät samojen palveluiden piiriin kuin sotainvaliditkin. Tälle ratkaisulle löytyi tuki eduskunnasta yli puoluerajojen.

Yli 100.000:ssa kodissa joku sai töitä

Tämän vaalikauden tärkein aikaansaannos on, että yli 100 000:ssa suomalaisessa kodissa joku on saanut töitä, edes lyhyeksi aikaa. Viime vaalikaudella Suomeen sen sijaan tuli 100 000 työtöntä lisää.

Budjetissa luodaan edellytyksiä pitkään työttömänä olleiden ja esimerkiksi osatyökykyisten työllistymiselle. Monien maakuntien pulaan eri alojen osaavista ammattilaisista vastataan koulutusta lisäämällä. Talouden kasvu ei saa vaarantua siksi, että avoimiin työpaikkoihin ei saada tekijöitä.

Puhdasta kotimaista ruokaa myös jatkossa

Keskustan eduskuntaryhmän tavoite oli saada myös aikaan ratkaisuja maatalouden tilanteen parantamiseksi kuivan kesän jälkeen.

Nyt sovituilla ratkaisuilla helpotetaan kuivuudesta johtuvia ongelmia ja kohennetaan samalla pidemmällä aikavälillä maatalouden kannattavuutta sekä varmuutta saada myös tulevaisuudessa puhdasta, suomalaista ruokaa.

Sipilän hallituksen kausi ei ole ollut helppo, mutta se on onnistunut laittamaan Suomen talouden kuntoon. Nyt on huolehdittava siitä, että kaikki suomalaiset ja koko maa pidetään mukana. Se on lähivuosien tärkein tehtävä.

Nykyisen hallituksen yhtenä tavoitteena on keventää rakentamiseen liittyvää sääntelyä ja byrokratiaa. Tavoite on, että rakentaminen olisi nykyistä helpompaa, sujuvampaa, ja ehkä hivenen entistä edullisempaakin. Tämä tavoite koskee niin takapihan pieniä varastorakennelmia, terassien lasituksia, aurinkopaneelien asennuksia, kuin isompiakin kohteita, kuten puukerrostalojen rakentamista.

Maankäyttö- ja rakennuslakiin on tehty useita muutoksia, joilla helpotetaan rakentamista. Hallituksen normienpurku-urakka on ulottunut myös rakentamisen lainsäädäntöön. Säädöksiä on sujuvoitettu ja päätöksenteko tuotu tässäkin asiassa lähemmäs ihmisiä. Kuntien päätösvaltaa maankäytön ja rakentamisen osalta on vahvistettu.  Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY) roolia on muutettu puolestaan neuvoantavaksi. 

Kunnilla on nyt enemmän valtaa käsitellä niin poikkeuslupia, suojelumääräyksiä kuin rakennuskieltojakin. Yleiskaavan laajempi käyttö, hajarakentamisen helpottaminen kuin myös asemakaavoituksen keventäminen on nyt pääosin kuntien harteilla. Kunnille on annettu mahdollistava rooli oman alueen kehittämisessä.  

Ympäristöministeriö on vienyt palveluiden kehittämisen vielä astetta pidemmälle. Ministeriössä käynnistettiin keväällä rakentamisen sääntelyyn purkamiseen tähtäävä pilottihanke. Tarjolla on osaamista kuntien tueksi sääntelyn purkamiseen. Sipoo ja Lohja ovat ilmaisseet kiinnostuksensa pilottihanketta kohtaan. Samaa voi suositella muillekin Uudenmaan kunnille ja kaupungeille. Ajantasainen rakennusjärjestys on myös elinvoimatekijä ja vetovoimatekijä. On tavallisen mattimeikäläisen ja yritysten etu, että rakentaminen on tehty sujuvaksi.

Viime kädessä rakennusjärjestys sekä maankäyttö on kuntien valtuustojen käsissä. Alueen ihmisiä on tärkeä kuunnella, kun tehdään pitkälle tähtääviä suunnitelmia. Osallistava päätöksenteko oman alueen asioihin lisää asumisviihtyvyyttä. Kaavoitusta ja rakentamista on helpotettu lainsäädännön osalta. Seuraavaa askel on kunnista kiinni. 

Ei muuta kuin vasarat paukkumaan!

Antti Kaikkonen

Kirjoittaja on kansanedustaja Tuusulasta (kesk).

Työllistävän Suomen rakentamisessa tarvitaan yhdessä päättämisen ja sopimisen kykyä

Hyvät vapunviettäjät,

Vanhan sanonnan mukaan ihminen ei kompastu elämässään vuoriin, vaan kiviin.

Usein se ensimmäinen kivi on työttömyys, joka johtaa toimeentulo-ongelmiin, osattomuuden tunteeseen ja muihin vaikeuksiin.

Siksi kolmen viime vuoden tärkein aikaansaannos on, että 90 000 suomalaista on saanut työpaikan ja sitä kautta valoisamman näkymän tulevaisuuteen. Siis 90 000 työpaikkaa, ja lisää tulee joka päivä.

Iso asia työpaikka on varsinkin sille nuorelle, joka hakee elämälleen suuntaa – ja sille lähimmäiselle, joka on ollut pitkään ilman työpaikkaa, sivussa yhteiskunnasta.

Hyvät kuulijat,

Suomen talouden käännettä ei olisi tapahtunut ilman työntekijöiden joustamista osana yhteiskunta- eli kilpailukykysopimusta.

Tiedän, että etenkään julkisella puolella tämä ei ole ollut helppoa. Kiitos on edelleen enemmän kuin paikallaan.

Yhtälailla on kiitettävä pieniä ja keskisuuria yrityksiä omistavia ja johtavia suomalaisia. Uudet työpaikat ovat syntyneet ennen muuta näihin firmoihin.

Uskon, että jotain merkitystä on myös harjoitetulla politiikalla. Ellei näin olisi, viime vaalikaudella maahamme ei olisi tullut 100 000 työtöntä lisää. Euroalueen talous ja maailmantalous kasvoivat kyllä silloinkin, mutta Suomi ei onnistunut pääsemään siihen kiinni. NYT siinä on onnistuttu, peräti siten, että olemme nyt euroalueen kasvun kärkimaita.

Mutta kaikesta ei voi kehua.

Liian monen suuren pörssiyrityksen ylimmässä johdossa on eletty lähestulkoon kuin kleptokratiassa, ”varkaiden vallassa”.

Ihmisiä on laitettu kilometritehtaalle samalla, kun johtajien palkat ja edut ovat paisuneet, kuten Helsingin Sanomien vuosittaiset selvitykset osoittavat. Kohtuuden vaatimusta ei harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta ole ymmärretty, vaikka sen puolesta on presidentistä alkaen vedottu.

Näiltä setelimiehiltä joutuu vakavasti kysymään, että ”miten meni noin niinku omasta mielestä?”

Arvoisat naiset ja miehet,

Viime viikkoina menossa ovat olleet eräänlaiset politiikan hullut päivät.

Ei ihme, että monella on mennyt hämmästyksen sormi kummastuksen suuhun. Ihmisten luottamus yhteisten asioiden hoitoon horjuu, eikä sitä tarvitse näiden eduskunnan tuolileikkien viuhuessa ihmetellä.

Jokainen taaplaa tietysti tyylillään politiikassa, ja muutenkin elämässä. Ihmiset ottavat sitten aikanaan vaaleissa kantaa siihen, keihin he luottavat.

Itse olen kuitenkin tullut politiikkaan muuttamaan Suomea ja maailmaa paremmaksi ja korjaamaan yhteiskunnan epäkohtia.

Omasta vaatimattomasta kokemuksesta olen oppinut, että parannuksia saadaan aikaan vain yhteistyöllä ja pitkäjänteisyydellä – vaikka kumpikaan ei juuri nyt, ”minä ensin”-aikana, tunnu olevan kovassa huudossa.  

Kyky päättää yhdessä ja sopia yhdessä ovat olleet edellytys sille, että Suomi on selviytynyt sodista ja lamakausista, myös tästä viimeisimmästä alamäestä.

Hyvät vapunviettäjät,

Uskon, että molempia tarvitaan myös selviytymisessä kaikesta siitä, mitä tulevaisuus eteemme tuo.

Kun työ, työelämä ja työmarkkinat vääjäämättä muuttuvat ja ammatteja katoaa, meidän on yhdessä haettava ratkaisut, joilla rakennamme sillan tämän murroksen yli.

Koulutus on tässäkin avainasemassa. Oli tärkeää, että äskettäisessä hallituksen kehysriihessä osoitettiin jo lisää rahaa ihmisten nopeaan uudelleen ja -täydennyskoulutukseen.

Pienituloisimpien eläkeläisten takuueläkettä korotettiin. Kaikkein köyhimmille lapsiperheille suunnataan 80 euroa lisää tukea kuukaudessa. Se tulee monessa perheessä tarpeeseen. Vaippoja, lastenruokaa, ehkä vaatteitakin.

Perusturvaa on edelleen parannettava ja samalla uudistettava niin, että se on nykyistä tuntuvasti yksinkertaisempi ja kannustavampi.

Mitkään rahat eivät nimittäin riitä hyvinvointimme turvaamiseen, ellei työnteko ole aina kannattavampaa kuin töistä poissa oleminen.

Siksi työllisyyden parantaminen on ilman muuta tärkeintä myös seuraavalla vaalikaudella.

Keskustan tavoite on, että vähintään noin 100 000 nyt työtä vailla olevaa suomalaista työllistyy. Tämä on kestävin tapa kitkeä köyhyyttä, eriarvoisuutta ja osattomuutta, jotka ovat vielä liian monelle todellisuutta.

Hyvät kuulijat,

Kaikki tämä on mahdollista, kunhan pidämme kiinni Suomesta luottamus- ja sopimusyhteiskuntana.

Jos sen sijaan vastakkainasettelu ottaa vallan, meille pienenä maana käy huonosti pikemmin ennemmin kuin myöhemmin. Siitä on nyt valitettavasti merkkejä ilmassa työmarkkinoilla ja esimerkiksi kaupunkien ja maaseudun välillä.

Tähdennän, että osa luottamus- ja sopimusyhteiskuntaa on hallituksen ja työmarkkinaosapuolien kolmikanta. Sekään ei kuitenkaan voi jämähtää paikoilleen, kun maailma ympärillämme menee menojaan.

Yhä syvemmälle vanhoihin poteroihin kaivautumisen sijaan tarvitaan vuoropuhelua siitä, miten yhdessä huolehdimme työelämän turvallisuudesta, inhimillisyydestä ja oikeudenmukaisuudesta myös tulevaisuudessa.

Kysymysten kysymyksiä on, onko Suomessa valmiutta antaa työpaikoille todellinen sopimisen mahdollisuus eli edistää paikallista sopimista? Selvää on, että sopiminen ei kuitenkaan saa olla yksipuolista sanelua.

On myös tärkeää, että vuoropuheluun pääsevät mukaan myös ne, joiden ääni ei tähän mennessä ole työmarkkinapöydissä kuulunut, esimerkiksi itsensä työllistävät, työttömät ja opiskelijat sekä kansalaisyhteiskunnan edustajat.

Heistä moni elää jo ”uudessa normaalissa” tehden välillä töitä palkansaajana, välillä yrittäjänä tai molempia yhtä aikaa.

Keskustassa olemme tähän keskusteluun osaltamme valmiita. Olen laittanut ilolle merkille, että samaa valmiutta on näytetty myös esimerkiksi SAK:n suunnalta. SAK:lla on parhaillaan menossa tulevaisuuden työelämästä kampanjakin netissä.

Arvoisa juhlaväki,

Muutama sana rakkaasta kilpakumppanistamme SDP:stä.

Keskusta ja sosiaalidemokraatit ovat yhdessä olleet keskeisesti rakentamassa Suomesta maata, jossa lasten päivähoito, peruskoulu ja muu opiskelu, terveydenhoito ja vanhuuden turva eivät ole kiinni kenenkään lompakon paksuudesta, eikä myöskään siitä, missä päin Suomea asuu.

Molemmissa puolueissa on ymmärretty ja nähty, että Suomen menestyksessä on pohjimmiltaan kyse siitä, kuinka vähän yhteiskunnassamme on köyhiä ja syrjäytyneitä. Ei siitä, kuinka paljon rikkaita tässä maassa on.

Nyt joutuu kuitenkin kysymään, mitä tälle SDP:lle on tapahtunut?

Kun kuuntelee johtavien sosiaalidemokraattien puheita, tuntuu, että tässä maassa on suorastaan piru irti: hyvinvointiyhteiskuntaa ajetaan kuulemma tietoisesti alas, suomalaisia jaetaan tietoisesti kahtia ja työelämään lisätään tietoisesti epävarmuutta.

Ei muuten taatusti ajeta, ei taatusti jaeta eikä taatusti lisätä. Esimerkiksi sote- ja maakuntauudistus tehdään ja tarvitaan, jotta lähi- ja peruspalvelut turvataan tasa-arvoisesti jokaiselle suomalaiselle kaikkialla maassa myös tulevaisuudessa.

Nuorten palkkaamista määräaikaiseen työsuhteeseen puolestaan helpotetaan vain ja ainoastaan siksi, että yhä useampi nuori voisi saada jalkansa ensimmäisen työpaikan oven väliin.

Yt-lain toimivuus selvitetään, koska se ei toimi nyt niin kuin sen pitäisi toimia. Irtisanotuista on pidettävä huolta esimerkiksi varmistamalla, että muutosturva on kohdillaan ja ihmiset pääsevät nopeasti uudelleenkoulutukseen. Luotetaan kuitenkin myös suomalaisiin pienyrittäjiin. Ylivoimainen valtaosa heistä on vastuullista porukkaa, jotka pitävät huolen työntekijöistään.

Kyllä SDP:ltä – ja muultakin oppositiolta – on kohtuullista odottaa muutakin kuin ihmisten pelottelua.

Kun vaihtoehtoa ei ole kuulunut, päätimme tehdä tiettävästi Suomen ensimmäisen vastavälikysymyksen. Tavallisesta välikysymyksestä poiketen se on eduskunnan puhemiehen sijaan osoitettu SDP:n puheenjohtajalle Antti Rinteelle.

Vastavälikysymys on kirjoitettu periaatteella lyhyestä virsi kaunis ja se kuuluu näin:

SDP:n puheenjohtajalle Antti Rinteelle

Vapun vastavälikysymys opposition työllisyysvaihtoehdosta

Sosiaalidemokraatit olivat viime vaalikaudella hallituksen toinen pääpuolue. SDP:llä oli Suomen talouden ja työllisyyden sekä hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen kannalta keskeiset valtiovarain-, työ-, peruspalvelu- ja opetusministerin salkut.

Vaikka kansainvälinen talous kasvoi viime vaalikaudella, lopputulemana oli maamme talouden supistuminen, 100 000 työtöntä lisää ja valtion velan paisuminen, eikä loppua näkynyt.  

Nykyisen hallituksen aikana on aikaansaatu tärkeä kilpailukykysopimus, toteutettu merkittäviä uudistuksia ja läpiviety myös vaikeita säästöjä, jotta velkaantuminen loppuisi.

Tuloksetkin näkyvät. Talous kasvaa erinomaista vauhtia, työllisyys kohenee kaikkialla Suomessa ja maamme velaksi eläminen on vihdoin loppumassa. Myös nuorisotyöttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys vähenevät.

 Edellä olevan perusteella esitämme vastattavaksi seuraavan vastavälikysymyksen:

Mikä on SDP:n vaihtoehto työllisyyden parantamiseksi?

Miksi SDP ensin kannatti ja sitten ryhtyi vastustamaan työmarkkinoilla sovittua ja Euroopassa laajasti tunnustettua kilpailukykysopimusta, jonka myötä vienti vetää, suomalainen työ käy jälleen kaupaksi maailmalla, ja joka on keskeisesti vaikuttanut siihen, että työllisyys kohenee?

Miksi SDP:lle eivät käy mitkään uudistukset, joilla ihmisille on todistetusti saatu töitä ja jotka sitä kautta osaltaan hillitsevät eriarvoistumista?

Miksi SDP esitti eduskuntavaaliohjelmassaan valtiontalouden sopeuttamista neljällä miljardilla eurolla mukaan lukien 250 miljoonan euron säästöillä koulutuksesta, mutta on kuitenkin vastustanut jokseenkin jokaista säästöä, joka on jouduttu tekemään?

1.5.2018

Antti Kaikkonen / kesk

ja koko Keskustan eduskuntaryhmä