Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen Keskustan eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Savonlinnassa 22.8.2017

Hyvät edustajakollegat ja muut osanottajat

Hyvät median edustajat

Arvoisa kaupunginjohtaja,

Suomen ensimmäinen epäilty terrori-isku on todellisuutta. Vanha aika on takana, nyt elämme muuttuneessa Suomessa ja maailmassa.

Onko Suomi peruuttamattomasti muuttunut? Ei ole, suomalainen sydän, sielu ja sisu pysyvät. Nyt kuitenkin olemme myös pahassa yhtä muun Euroopan ja maailman kanssa. Kelloa ei saa käännettyä taaksepäin.

Mitkään sanat eivät tuo kuolleita takaisin, eivätkä paranna vakavasti loukkaantuneiden vammoja. Siksi omaisille ja läheisille on suotava rauha surra ja uhreille aikaa toipua. Viranomaisille puolestaan on annettava työrauha. Tutkinta on kesken.

On oikeus ja kohtuus, että tekijää ja mahdollisia muita osallisia rangaistaan aikanaan kovimman mukaan. Tämäntyyppistä raakalaismaista toimintaa ei tarvitse eikä pidä ymmärtää millään tavalla. Oikeusvaltiossa poliisi tutkii, syyttäjä syyttää ja tuomioistuin tuomitsee. Luotetaan viranomaisiin.

Olen viime päivinä keskustellut paljon ihmisten kanssa. Monen turvallisuuden tunne horjuu ja osaa pelottaa. Uskaltaako kaduilla enää liikkua? Tuntemukset ovat oikeutettuja ja ennen muuta inhimillisiä.

Ihmisten päällimmäinen odotus päättäjiä kohtaan on ollut, että tehkää asioille jotain. Myös tämän ymmärtää. Kun terrori-iskut jatkuvat, niiden tuomitseminen ja surunvalittelut alkavat ainakin joidenkin korvissa kärsiä inflaation.

Vihaan vastaamiseksi tarvitaan tekoja. Linjana on oltava yhtäältä realismi ja toisaalta inhimillisyys. Ne kestävät.

Hyvät kesäkokouksemme osanottajat,

Ensinnäkin on turvattava viranomaisten voimavarat ja valtuudet.

Hallitus aivan oikein lisäsi jo aiemmin tänä vuonna poliisin, rajavartiolaitoksen ja suojelupoliisin määrärahoja. Voi olla perusteltua, että budjettiriihessä rahoitusta edelleen lisätään. Hallituksen on nyt tätä huolellisesti punnittava.

Suomen tiedustelulait on uudistettava, jotta terrorismia ja muita vakavia turvallisuusuhkia voidaan torjua tehokkaammin. Kutsun eduskuntaryhmät heti eduskunnan syysistuntokauden alussa neuvottelemaan asiasta. Vetoan ennen muuta oppositiopuolueisiin, jotta tarvittava ja perustuslain edellyttämä määräenemmistö syntyy. Uudistusta ei voi enää vitkuttaa, emmekä voi odottaa asiassa ensi vaalikauteen.

Tapani Töllin vetämä parlamentaarinen ryhmä on osaltaan tehnyt asiassa jo hyvää työtä eduskunnassa.

Selvää on, että ihmisten perusoikeudet on uudistuksessa suojattava. Tavallisen suomalaisen turvallisuutta uudistus ei heikennä. Se vahvistaa sitä.

Toiseksi, Suomen turvapaikkapolitiikkaa on edelleen osin korjattava. Aidosti hädänalaisia on tietenkin autettava, mutta nyt järjestelmää voi käyttää väärin. Turvapaikka kuuluu vain heille, joilla siihen on Suomen lakien ja kansainvälisten sopimusten mukaan oikeus.

Laittomasti Suomessa olevat on saatava pois maasta nykyistä nopeammin. On harkittava myös sitä, että ne, jotka eivät poistu Suomesta vapaaehtoisesti, kootaan tiukemman valvonnan palautuskeskuksiin. Viranomaisten on tiedettävä, missä paperittomat ja kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet ovat, ja mitä he tekevät.

Sen sijaan kiintiöpakolaisten taustat tiedetään ja he ovat saaneet virallisen pakolaisstatuksen jo ennen maahan tuloaan. Kiintiöpakolaisten määrää voidaan maltillisesti kasvattaa, jos pakolaispolitiikasta päästään Euroopassa kokonaisratkaisuun. Tällöin turvapaikanhakijoiden määrä pienenisi.

Olisi inhimillistä, että perheenyhdistämisiä helpotetaan niin, että lasten oikeudet turvataan ja että viranomaisilla on mahdollisuus myös yksilölliseen harkintaan päätettäessä perheenyhdistämisistä.

Iso kysymys on, miten Suomesta turvapaikan maamme lakien ja kansainvälisten sopimusten mukaan saavien kotoutuminen ja kotouttaminen hoidetaan. Myös tässä asiassa tarvitaan pitkäjänteistä yhteistä näkemystä yli hallitus-oppositiorajan.

Tärkeintä on työ, koulutus ja kielen oppiminen. Suomeen ei saa päästää syntymään sellaisia rinnakkaisyhteiskuntia, joita joissain Euroopan maissa, lähimpänä Ruotsissa jo on. Suomessa jokaisen on elettävä lakien mukaan. Me edellytämme myös länsimaisten arvojen; demokratian, tasa-arvon, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion hyväksymistä.

On myös tärkeää, että kansainvälinen yhteisö ponnistelee varsinkin Lähi-idän ja Afrikan kriisien ratkaisemiseksi siten, että olot alueilla vakautuvat, ja lähtemisen syyt vähenevät.

Hyvät edustajakollegat ja muut läsnäolijat,

Euroopassa on kahden vuoden aikana kuollut terrori-iskuissa yli 300 viatonta sivullista.

Päivää ennen Turun mielipuolisia väkivallantekoja terroristit iskivät Espanjassa. Barcelonassa kuoli ainakin 14 ja loukkaantui 130 ihmistä. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan kuolonuhreja olisi voinut olla tuntuvasti enemmän, jos terroristit olisivat onnistuneet täysimittaisesti toteuttamaan hirmutekonsa mm. räjähteillä.

Euroopalla on ongelma, jonka nimi on ääri-islamilainen terrorismi. Tätä ei ole syytä kierrellä tai kaarrella. Yksittäinen tekijä voi olla syrjäytynyt tai henkisesti sairas, mutta iskuja yhdistää enemmän tai vähemmän viattomien tappamisen ja huomion saamisen lisäksi poliittis-ideologinen pyrkimys hajottaa länsimaisia yhteiskuntia ja saada ihmiset kääntymään toisiaan vastaan.

EU on monin tavoin tienhaarassa. Yksi tapa ihmisten palauttaa luottamusta on ottaa huolenpito turvallisuudesta oikeasti unionin painopisteeksi ja toimia niin, että se tuntuu ihmisten arjessa. Turvallisuus kirjattiin EU:n Rooman julistukseen yhdeksi niitä pääasioita, joihin unionin on tulevaisuudessa keskityttävä. Julistuksen jääminen paperitiikeriksi rapauttaisi entisestään EU:n uskottavuutta.

Tarvitaan lisää yhteistyötä niin EU:ssa kuin kahdenvälisesti terrorismin torjumiseksi. Esimerkiksi tietojenvaihtoa on lisättävä.

Turkulaiset osoittivat, missä rintamalinjan on kuljettava: terroristien ja heidän uhriensa, ei suomalaisten ja maahanmuuttajien välillä. Niin ovat osoittaneet aiemmin samanlaiset tavalliset, tolkun ihmiset myös Pariisissa, Nizzassa, Berliinissä, Lontoossa, Manchesterissa, Tukholmassa ja muissa kaupungeissa, joihin terroristit ovat iskeneet.

Terrori-iskuissa uhriksi voi joutua kuka tahansa sukupuolesta, iästä, ihon väristä, uskonnosta, maahanmuuttomyönteisyydestä tai -vastaisuudesta tai muista näkemyksistä riippumatta. Riittää, että on väärässä paikassa väärään aikaan. Barcelonassa nuorin kuolonuhri oli 3-vuotias pikkulapsi. Muistetaan tämä.

Hyvät ystävät,

Viime perjantain jälkeen tässä maassa on todistettu paljon hyvää ja kestävää; välittämistä ja huolenpitoa toinen toisistamme. Kolikon toinen puoli on kuitenkin myös tullut esiin, varsinkin netin vihapuheen muodossa.

On luonnollista, että kun jotain poikkeuksellista ja vakavaa tapahtuu, tunteet kuohuvat. Jokainen kokee asiat omalla tavallaan eikä sitä muiden pidä mennä rajoittamaan. Mutta ihmisyys ja sydämen sivistys mitataan siinä, mitä itse kukin sen jälkeen sanoo ja tekee.

Tuota samaa vihaa on puoluekannasta riippumatta monen päättäjän ja monen toimittajan sähköpostit pullollaan. Jotkut lehdet sulkivat keskustelupalstojaan, koska keskustelu ei pysynyt missään kohtuullisissa tai järkevissä rajoissa. Turussa on valitettavasti epäillyn terrori-iskun jälkeen nähty myös se, että esimerkiksi ulkomaalaisten omistamaa pizzeriaa on vahingoitettu ja maahanmuuttajiin on käyty käsiksi.

Hyvät ystävät, ei tällaisella vihalla mitään rakenneta. Ei ainakaan mitään hyvää.

Jokainen tällainen teko, sähköpostiin lähetetty tai sosiaaliseen mediaan kirjoitettu oksennus tai uhkaus vie turhaan viranomaisten voimavaroja tässä tilanteessa, halventaa uhrien muistoa ja kärjistää vastakkainasettelua. Nyt jos koskaan on pystyttävä juuri päinvastaiseen ja paljon parempaan.

Myös päättäjillä puoluekannasta riippumatta on iso vastuu siinä, että yhteiskunnassa pysyy maltti ja tolkku. Asioista on puhuttava niiden oikeilla nimillä ja nyt tarvitaan tekoja. Kestävä tie on hakea yhdessä ratkaisut, joilla pidetään huolta, että Suomi on myös tulevaisuudessa maailman turvallisimpia maita. Ja kaikesta tapahtuneesta huolimatta hyvä muistaa sekin, että satavuotias Suomi on melkein millä mittarilla tahansa yksi maailman parhaista maista.

Hyvät naiset ja miehet,

Sitten muihin tunnelmiin ja muutama sana Suomen työllisyys- ja taloustilanteesta, hallituksen elokuun lopun budjettiriihestä ja siitä, mitkä ovat tärkeimpiä tehtäviä loppuvaalikaudella ja pidemmälläkin aikavälillä.

Suomen pyörät pyörivät jälleen. Maamme talous kasvaa, vienti vetää ja työttömyys alenee. Erityisen myönteistä on nuorten työttömyyden ja pitkäaikaistyöttömyyden lasku. Edelleen molemmissa on kyllä tekemistä. Mutta perustellusti voi sanoa, että Suomen tilanne on aivan toinen kuin kaksi vuotta sitten, jolloin täällä kasvoivat vain työttömyys ja velka, ja päätöksenteko oli vakavasti halvaantunut. Suomen tulevaisuus näyttää nyt paljon paremmalta.

Myönteiseen käänteeseen on tarvittu päättäväistä uudistuspolitiikkaa hallitukselta ja etenkin tältä joukkueelta, yhteistyötä ja sopimisen kykyä työmarkkinoilla ja kansainvälisenkin talouden imua, mutta ennen kaikkea tavallisten ihmisten joustamista. Käänne parempaan ei ole tapahtunut itsestään, vaikka jotkut niin antavat ymmärtää. Se on ollut monen tekijän, myös vaikeiden päätösten, tulosta.

Kilpailukykysopimus oli ja on edelleen koko Euroopan mittakaavassa poikkeuksellinen eikä suunnanmuutos olisi ollut mahdollinen ilman sitä. Tänä kesänä kilpailukykysopimus on myös tuntunut julkisten alojen työntekijöiden lompakossa lomarahojen pienentymisenä. On ymmärrettävää, että se ei tunnu kaikista alkuunkaan reilulta, etenkin, kun elinkeinoelämän johdon osallistuminen Suomi-talkoisiin on ollut käytännössä yhtä tyhjän kanssa.

Haastan ennen muuta suurten pörssiyhtiöiden johtajat kertomaan julkisesti, miksi he eivät ole talkoisiin osallistuneet. Helsingin Sanomien selvityksen mukaan yritysjohtajien käsittämättömän isot palkat ja bonukset ovat edelleen paisuneet. Ei tämä mahdu kansalaisten oikeudentajuun tai oikeudenmukaisuuden käsitteeseen. Eikä tarvitse mahtuakaan. Kyllä herrojenkin pitää olla talkoissa mukana.

Julkisten ja muiden alojen työntekijöiden vastaantulolla on sen sijaan saatu osaltaan aikaan se, että yhä useampi työtön on saanut työpaikan, maamme velaksi eläminen on päättymässä ja valtiolla ja kunnissa on pääosin pystytty välttämään lomautukset ja irtisanomiset.

Taakanjaon on oltava mahdollisimman yhteisvastuullista. Siksi hyvätuloisten solidaarisuusveron alarajan alentamista on jatkettava ainakin seuraavat kaksi vuotta. Isojen veronalennusten sijaan talouden liikenevää varaa on laitettava ensisijaisesti velanoton vähentämiseen. Jos veronalennuksia tehdään, ne on kohdistettava pieni- ja keskituloisille. Kilpailukykysopimuksen vaikutukset on jo aiemmin kompensoitu veronalennuksina tälle ja ensi vuodelle.

Työllisyyden parantaminen ja hyvän talouskehityksen turvaaminen on ilman muuta talouspolitiikan puolella tärkeintä budjettiriihessä. Etenkin pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytyksien parantamista on jatkettava sekä helpotettava ihmisten työllistämistä ja työllistymistä. Avoimien työpaikkojen ja työttömien työnhakijoiden parempaa kohtaamista on edesautettava myös ihmisten ammatillista liikkuvuutta tukemalla. Osaavan työvoiman saanti ei saa muodostua talouskasvun pullonkaulaksi.

On luotettava siihen, että liitot pystyvät syksyn työehtosopimusneuvotteluissa oikein mitoitettuihin ratkaisuihin, jotka osaltaan varmistavat Suomen talouden kasvua. Osapuolet hoitavat neuvottelut, mutta voisi olla järkevää, että tulevissa sopimuksissa mahdollistettaisiin nykyistä jonkun verran laajempi paikallinen sopiminen. Olisi kaikkien etu, että huonommissa oloissa nykyiset työpaikat voidaan turvata ja paremmissa oloissa palkata uusia ammattilaisia.

Hyvät edustajakollegat ja kesäkokouksemme osanottajat,

Suomella kokonaisuutena menee paremmin kuin vuosiin, mutta kaikilla suomalaisilla ja koko Suomella ei mene hyvin. Loppuvaalikauden ja pidemmänkin aikavälin tärkeimpiä tehtäviä on huolenpito siitä, että talouden noususta pääsee osalliseksi jokainen suomalainen ja koko maa köyhempiä alueita myöten.

Ehyt Suomi kestää myös silloin, kun meitä ja elämänmuotoamme yritetään horjuttaa. Siitähän Turunkin epäillyssä terrori-iskussa pohjimmiltaan on kyse.

Heikompiosaisten tilanteeseen tarvitaan parannuksia. Hallitus on Keskustan tavoitteiden mukaisesti jo aiemmin päättänyt, että ensi vuoden alussa takuueläkkeeseen tulee pieni korotus, opintotukeen merkittävä huoltajakorotus ja pieni- ja keskituloisten päivähoitomaksut alenevat. Noin 7 000 perhettä vapautuu ensi vuoden alussa kokonaan päivähoitomaksuista.

Olen esittänyt, että kaikista pienituloisimpien eläkeläisten takuueläkkeeseen tehtäisiin budjettiriihessä hieman tuntuvampi tasokorotus, sillä tarve sille on todellinen. Ei voi olla niin, että moni mummo ja vaari joutuu valitsemaan ruuan ja lääkkeiden välillä. Ikäihmisten köyhyys on vakavimpia ongelmiamme.

Toivottavasti hallitus pääsee tässä asiassa eteenpäin. Eduskuntaryhmämmehän otti takuueläkkeen korotuksen puolesta kantaa myös kesäkuun ryhmäpuheessa valtiontalouden kehyksistä. On hyvä muistaa, että takuueläkkeellä on muitakin pienituloisia kuin vanhuksia, myös esimerkiksi vammaisia tai nuorempia pitkäaikaissairaita.

Epäonni voi kohdata ketä tahansa. Jokainen ansaitsee uuden alun, jos käy taloudellisesti huonosti. Hallitus on jo aiemmin päättänyt, että säädetään laki yksityishenkilön konkurssista, jolla mahdollistetaan uusi alku konkurssin tehneelle yrittäjälle. Lisäksi työntekijän palkan ulosmittausta lykätään niin, että jos velallinen työttömyyden jälkeen työllistyy, ulosmittaus ei ala välittömästi vaan vasta kuuden kuukauden kuluttua.

Ylivelkaantuneiden ja konkurssin tehneiden tilannetta on edelleen helpotettava. Ei ole kenenkään etu, että ihminen musertuu talous- ja velkakuormansa alle.

Ylipäätään on tärkeää, että hallitus nyt ja jatkossakin etsii keinoja auttaa yhteiskuntamme heikompiosaisten asemaa. Ymmärrämme, että taloudellinen liikkumavara siihen on edelleen varsin pieni. Sen sijaan sitä on vaikeampi ymmärtää, että joidenkin – ei keskustalaisten – näkökulman mukaan rahaa tuntuisi helposti löytyvän satojen miljoonien eurojen veronkevennyksiin, mutta jos köyhille koetetaan muutamaa ropoa järjestää, niin siihen ei tunnu rahaa millään löytyvän.

Heikompiosaisten huomioiminen ei ole mikään gallupien nyt tuoma uusi lisä Keskustan politiikkaan, niin kuin jotkut ovat pahantahtoisesti väittäneet. Esimerkiksi ryhmämme talvikokouksessa tämän vuoden alussa toimme saman viestin vahvasti esiin. Ja itse asiassa se köyhän asia on aina ollut keskeinen osa keskustan aate- ja arvomaailmaa, aivan sieltä Santeri Alkion ajoista lähtien.

Haluamme työikäiset ja -kykyiset suomalaiset tekemään työtä ja yrittämään, pitämään huolta itsestään ja läheisistään. Ja samalla haluamme, että yhdessä autamme niitä, jotka avun tarpeessa ovat. Ei tämä paljon sen monimutkaisempaa ole.

Viime viikkojen keskustelun perusteella vaikuttaa siltä, että budjettiriihessä voitaisiin sopia myös perhevapaauudistuksen valmistelun aloittamisesta ja jopa toteuttaa se osin jo tällä vaalikaudella. Hyvä niin.

On lisättävä esimerkiksi vanhempien mahdollisuuksia tehdä osa-aikatyötä. Uudistuksen on mahdollistettava perheille erilaiset elämäntilanteet huomioivat valinnat. Siksi kotihoidontukea tarvitaan myös tulevaisuudessa, jotta perheillä on vapaus valita omaan elämäntilanteeseensa sopivin tapa hoitaa lapset.

Arvoisat kuulijat,

Politiikan syksy ja samalla tämän vaalikauden jälkimmäinen puolisko on alkamassa.

Elämme aikaa, jolloin yksinkertaisilla ratkaisuilla monimutkaisiin ongelmiin voi saada nopeasti ja paljon kannatusta. Näyttää siltä, että niillä vesillä jotkut ovat aivan viime päivinäkin kalastelleet. Todellista muutosta saadaan kuitenkin aikaan vain kovalla työllä, huolellisella asioihin paneutumisella ja omalla, uskottavalla vaihtoehdolla.

Tässä joukkueessa on paljon näkemystä, kokemusta ja osaamista. Omalta osaltani tulen pitämään huolen siitä, että siitä otetaan myös entistä enemmän irti. Keskeinen osa sitä on alkava puolueen työryhmätoiminta, jossa kansanedustajiemme roolin pitää olla painava. Ryhdymme päivänpolitiikan lisäksi yhä enemmän katsomaan eteenpäin, rakentamaan 2020-luvun parempaa Suomea.

Nyt jos koskaan Suomi tarvitsee maltillista, ratkaisukeskeistä ja ihmisiä yhdistävää poliittista liikettä. Sillanrakentajaa. Ja se porukka on muuten nyt täällä koolla.

Lämpimästi tervetuloa Keskustan eduskuntaryhmän kesäkokoukseen.

Keskustan ryhmäpuheenvuoro

Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen

Arvoisa puhemies,

Suomessa elettiin viime viikolla poikkeuksellisia aikoja. Ei politiikka tylsää ole, ei ainakaan aina. Mutta tapahtumat ovat ymmärrettävästi myös hämmentäneet. Käänteitä oli, ja tilanteet muuttuivat nopeasti.

Perussuomalaisten Jyväskylän puoluekokouksen jälkeen kävi varsin pian ilmi, että edellytyksiä jatkaa yhteistyötä hallituksessa ei ole. Johtopäätöksen taustalla oli ennen muuta arvokysymyksiä ja politiikan linjoihin liittyviä, mutta myös käytännön kysymyksiä.

Tiistain dramaattinen uutinen perussuomalaisten eduskuntaryhmän hajoamisesta kahtia muutti näkymän uudestaan. Nyt olemme tilanteessa, jossa hallituksessa jatkavat tiedonannon mukaisesti Keskusta, Kokoomus ja Uusi Vaihtoehto -ryhmä. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän jääneet kansanedustajat siirtyvät oppositioon.

Keskustan eduskuntaryhmä tukee hallitusratkaisua. Ratkaisulla puramme poliittisen kriisin, johon maamme viime viikolla ajautui.

Katsomme, että tällä ratkaisulla huolehditaan yhteiskuntamme vakaudesta ja Suomen myönteisen talous- ja työllisyyskehityksen jatkumisesta.

Ratkaisu takaa myös sen, että on edellytykset viedä keskeneräiset uudistukset, ennen muuta sote- ja maakuntauudistus maaliin. Ihmisille on saatava töitä ja palvelut turvattava tasa-arvoisesti koko maassa.

EU-politiikassa tarvitsemme selkeän ja johdonmukaisen linjan, jolla pystymme vaikuttamaan EU:n päätöksiin ja parhaalla tavalla turvaamaan Suomen ja suomalaisten edut. Se edellyttää sitä, että toimimme EU:ssa oikeissa viiteryhmissä.

Keskustelussa olleesta maahanmuuttopolitiikasta tarvitaan myös kriittistä keskustelua ja ihmisten arjen turvallisuudesta on kaikin tavoin huolehdittava. Keskustan linja ei ole ”rajat kiinni”, mutta ei myöskään ”tervetuloa kaikki”.

Tämän ilmiön käsitteleminen viisaalla, tolkulla ja oikeudenmukaisella tavalla on yksi aikamme haaste. Hädässä olevia on autettava, mutta liian sinisilmäinen ei kannata olla. Aivan kaikki maahamme haluavat eivät ole vilpittömin motiivein tulossa. Meidän on oltava tarkkoja, mutta oikeudenmukaisia.

Syrjinnälle, rasismille ja vihapuheelle Suomessa ei saa olla minkäänlaista sijaa. Uskon suomalaisten enemmistön olevan tästä samaa mieltä. Kunpa joku päivä kaikki olisivat tästä samaa mieltä.

Arvoisa puhemies,

Keskustan eduskuntaryhmän puolesta kiitän sekä Kokoomuksen että Uuden Vaihtoehdon eduskuntaryhmiä siitä, että ratkaisuun päästiin. Tiedämme, että päätös etenkään Perussuomalaisten eduskuntaryhmän jättämisestä ei varmasti ollut poliittisesti saati henkilökohtaisesti helppo. Samalla vetoamme osaltamme sen puolesta, että kaikilla maltti säilyy niin tässä salissa kuin näiden seinien ulkopuolella.

Leimakirveiden heittely suuntaan tai toiseen ei edesauta niiden ongelmien ratkaisemista, jotka ovat sittenkin suomalaisten yhteisiä. Vanha sanonta ”arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin” on viisas ohjenuora tästä eteenpäin meille kaikille. Suomalaiset sitten aikanaan vaaleissa päättävät, kenen vaihtoehtoon he luottavat.

Kun tuota pääministeriä välillä kritisoidaankin, niin tässä kohtaa on syytä tunnustaa, että ilman pääministerin johtajuutta tilanne voisi nyt olla toisenlainen. Juha Sipilä piti ohjakset käsissään siitä huolimatta, että viime viikko oli poliittisesti monin tavoin paineinen ja ristivetoinen. Myrskystä selvittiin jälleen poutasäälle.

Nyt on tärkeää, että eduskunta palaa normaaliin työasentoon ja jatkaa työtä Suomen kuntoon laittamiseksi. Kaikkia tarvitaan; niin toimintakykyistä hallitusta, vastuullista oppositiota kuin sopimaan pystyviä työmarkkinaosapuolia. Yhteinen tehtävämme yli puolue- ja muiden rajojen on vahvistaa ihmisten uskoa tulevaisuuteen nyt, kun Suomen suunta on monen vuoden alamäen jälkeen vihdoin parempaan päin.

Arvoisa puhemies,

Alkuvuoden aikana Suomen talous on pitkästä aikaa kasvanut jopa Ruotsia nopeammin. Ja se tuntuu hyvältä. Ennusteiden mukaan talous kasvaa myös loppuvuoden kohisten. Myönteisintä on, että myös nuorten työttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys vihdoin alenevat.

Suomi on kuitenkin kunnossa vasta silloin, kun kaikki ovat mukana. Työllisyyden parantamisen ohella Keskustan eduskuntaryhmälle tärkeintä on pitkään jatkuneen eriarvoistumisen pysäyttäminen. Kun uutta jaettavaa ei isommin vielä ole, huolenpito heikompiosaisista on näissä oloissa ennen muuta Suomen uudistamista.

Työelämää on uudistettava maltillisesti edelleen. Sosiaaliturvasta on tehtävä kannustavampi ja yksinkertaisempi. Perheiden hyvinvoinnin tukemiseksi painopistettä on siirrettävä tulevaisuudessa yhä enemmän ennaltaehkäisyyn.

Eriarvoistumisen torjumiseksi tarvitaan myös kokonaan uusia ratkaisuja ja pidemmän aikavälin näkemys. Keskustan eduskuntaryhmässä pidämme tässä suhteessa tärkeänä professori Juho Saaren asiantuntijaryhmän työtä.

Meillä on aito huoli yhteiskuntamme heikompiosaisista. Kaikki ei ole kohdallaan, jos pienituloinen eläkeläinen joutuu pohtimaan, ostaako ruokaa vai lääkkeitä. Pidämme tärkeänä, että hallitus huomioi heikompiosaisia vielä jäljellä olevalla kaksivuotiskaudellaan.

Toistemme syyttely ei edesauta ongelmien ratkaisemista. Mahdollisimman eheän ja oikeudenmukaisen Suomen rakentamisen luulisi olevan yhteinen tavoite.

Arvoisa puhemies,

Oppositiosta on ehditty jo vaatia uusia eduskuntavaaleja. Hajotusvaalit eivät ole kuitenkaan mielipidekysymys. Kynnys niiden järjestämiseen on perustuslaissa yhteisesti, kaikkien eduskuntapuolueiden sopimana, asetettu tietoisesti mahdollisimman korkeaksi. Ensisijaista on löytää istuvasta eduskunnasta enemmistö. Tässä pääministerin johdolla myös onnistuttiin.

Tilanne on kuitenkin poikkeuksellinen. Siksi on tärkeää, että hallituksen luottamus mitataan eduskunnassa jo huomenna. Hajotusvaaleja vaatineille Keskustan eduskuntaryhmä muistuttaa, että jatkavalla hallituspohjalla on edelleen suomalaisilta viime eduskuntavaaleissa saatu valtakirja.

Uudistustyö Suomen kuntoon laittamiseksi on kesken. Suunta on nyt oikea, ja Suomi on monen vuoden jälkeen saatu jälleen nousun, kasvun ja paremman työllisyyden tielle.

Varmasti virheitäkin on tehty, mutta silti: tulokset puhuvat puolestaan.

Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen Keskustan puoluevaltuuston kokouksessa Tampereella 22.4.2017

Hyvät puoluevaltuuston jäsenet,

Keskustan eduskuntaryhmä laittoi vuonna 2016 voimavaransa Suomen kuntoon laittamiseen.

Puheenjohtajana voin aivan pystypäin sanoa, että eduskuntaryhmällämme ja Keskustan ministereillä on ollut rooli Suomen suunnan muuttamisessa, aika keskeinenkin rooli itse asiassa. Olemme monen vuoden alamäen jälkeen saaneet aikaan käänteen parempaan.

Vuosikausia Suomen talous oli nollassa tai pakkasella, maa velkaantui hurjaa vauhtia ja työttömyys paheni viikko viikolta, kuukausi kuukaudelta ja vuosi vuodelta. Nyt Suomen talous kasvaa ja työllisyys paranee.

Eduskunnan kyselytunnilla toissapäivänä SDP käytti ensimmäisen puheenvuoronsa moittiakseen hallituksen työllisyyspolitiikkaa. Tässä kohtaa minun oli pakko hetki muistella poliittista lähihistoriaa.

Kun edellinen hallitus, jossa mm. SDP ja Vihreät istuivat, aloitti vuonna 2011, tavoitteena oli luoda Suomeen 100 000 uutta työpaikkaa. Miten siinä kävi? 100 000 kyllä päästiin, mutta etumerkki oli väärä. Menetimme viime kaudella 100 000 työpaikkaa. Noilla pohjilla, hyvä SDP, en lähtisi ihan hirveästi nykyhallitusta neuvomaan ja mestaroimaan.

Kaikki tiedämme, että työllisyys- ja talouskäänteen aikaansaaminen on edellyttänyt myös viheliäisiä päätöksiä, tuskaisia säästöjä ja isoja ja vaikeitakin uudistuksia. Niistä huolimatta eduskuntaryhmämme on ollut toimintakykyinen. Tässä todella tärkeätä on ollut, että hankalistakin asioista on pystytty puhumaan suoraan, mutta luottamuksellisesti.

Tästä kuuluu kiitos myös puheenjohtaja-Juhalle ja Keskustan ministereille. Keskusta pärjää, kun kuulemme ihmisten huolia, toiveita ja unelmia – ja vedämme yhtä köyttä puolueväen, eduskuntaryhmän ja ministeriryhmän kesken.

Itse kunkin meistä on muistettava, että nämä tehtävät eivät ole henkilökohtaisia. Valta on vain lainassa ja ihmisten luottamus on ansaittava. Siksi eduskuntaryhmämme on ollut säännöllisesti, myös vaalien välillä, kuuntelemassa ja keskustelemassa koko Suomessa suomalaisten kanssa. Tätä teimme viime vuonna ja tätä jalkatyötä jatkamme.

Osa Suomen kuntoon laittamista on turhan sääntelyn ja byrokratian purkaminen, jotta työnteko ja yrittäminen maassamme olisivat helpompaa ja ihmisten arki sujuvampaa.

Keskustan eduskuntaryhmä on ollut asiassa erityisen aloitteellinen. Jo viime vaalikaudella teimme 101 ehdotusta purettavista normeista. Nyt olemme tilanteessa, jossa jo ainakin 303 normia on purettu. Kokosimme ne yksiin kansiin vihkoseen, jonka julkaisimme maaliskuussa. Myös turhan sääntelyn ja byrokratian purkamista jatkamme. Sanat muuttuvat teoiksi.

Hyvät kuulijat,

Keskustan kansanedustajista 40 oli ehdokkaana kuntavaaleissa. Niillä yhdeksällä kansanedustajalla, jotka eivät ehdolle asettuneet, oli kaikin puolin pätevät syyt ratkaisulleen. Uskon, että eduskuntaryhmän tekemällä työllä kaikkineen oli oma, tärkeä merkityksensä Keskustan vaalituloksen kannalta.

Nöyrä kiitos kuuluu kuitenkin kaikille keskustalaisille. Tällä kertaa yhdessä tekemämme työ riitti 17,5 prosentin kannatukseen ja kolmanteen sijaan. Hävisimme, ei sitä auta muuksi selitellä. Niin hävisivät myös muut hallituspuolueet, vielä vähän meitä enemmänkin.

Vihreät olivat kuntavaalien voittaja. Kun saa kansalta luottamusta, on oikeutettua odottaa myös uskottavaa vaihtoehtoa. Loputtomiin ei pärjää sillä, että heristää vasemmalla kädellä sormea koulutussäästöistä, vaikka oikealla kädellä on myös itse leikannut koulutuksesta. Keskustan on otettava Vihreät kiinni myös vihreydestä – kuinka vihreää on se, että Vihreiden keskeisesti hallitsemassa Helsingissä saastutetaan ympäristöä kivihiiltä polttamalla ja maakunnissa halutaan museoida kotimaiset, uusiutuvat luonnonvarat, vaikka juuri niiden käyttöä meidän on tuntuvasti lisättävä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Poliittisesti merkillepantavaa on, että SDP hävisi, vaikka sen pitäisi olla pääoppositiopuolue.

Kansanedustaja Eero Heinäluoma kirjoitti Maaseudun Tulevaisuudessa eilen, että Keskusta yrittää vaieta vaalituloksensa kuoliaaksi. Me olemme vaali-illasta alkaen käyneet Keskustan tulosta läpi ja keskustelemme siitä tänäkin viikonloppuna täällä Tampereella – avoimesti, suoraan, rajusti ja rehellisesti. Sen sijaan on todettava, että nimenomaan SDP:n keskustelu loistaa poissaolollaan.

Keskustan tulos oli tappiollinen, mutta SDP teki sotien jälkeisen ajan huonoimman kuntavaalituloksensa.  Luulen, että SDP:nkin etu olisi keskittyä omiin asioihinsa eikä poliittiseen lärväilyyn muille puolueille.

Kun asenteeni elämään on perusmyönteinen, pidän Keskustan valtakunnallista vaalitulosta loppujen lopuksi ja näissä oloissa sittenkin, ei hyvänä, mutta melko kohtuullisena.

Vaalikauden ensimmäinen puolisko on ollut poikkeuksellisen hankala. Olemme joutuneet edellisten hallitusten tekemättömyyden vuoksi tekemään ratkaisuja, joita kukaan ei tee mielellään. Sipilän hallitus on kahdessa vuodessa tehnyt ja saanut enemmän aikaan kuin edellinen hallitus neljän vuoden aikana.

Mutta kovaa hintaakin on maksettu. Viime kuukausina ennen muuta puheenjohtaja Juhan julkinen riepottelu on lähennellyt noitavainoa. Se on ollut ajoittain kohtuutonta.

On sanomattakin selvää, että vallanpitäjiä saa ja pitää kritisoida. Media on vallan vahtikoira, niin kuin sen kuuluukin olla. Siitä peräänkuulutan keskustelua, missä menevät ihmisen inhimillisen kohtelun rajat. Vastoin yleistä käsitystä myös ministerit ja muut johtavat poliitikot, puoluekantaan katsomatta, ovat ihmisiä.

Hyvät ystävät,

Myönteistä on, että Keskustalla on edelleen eniten kunnan- ja kaupunginvaltuutettuja. Yli 31 prosenttia nyt valituista päättäjistä on keskustalaisia. Kokonaisuutena ottaen menestyimme kohtuullisesti maakunnissa ja tuloksessamme on paikallisia vaalivoittoja osin myös isommissa kaupungeissa.

Kannatuksen ongelmiemme ydin on pääkaupunkiseudulla ja suurimmissa kaupungeissa. Puoluesihteeri Jouni kuvasi neljä tosiasiaa, joita emme voi ohittaa, kun pohdimme, miten menemme tästä eteenpäin. Se on vain niin, että nykyistä tuntuvasti parempi kannatus suurimmissa kaupungeissa on edellytys sille, että tämä kansanliike on voimissaan vielä 10 ja 20 vuoden päästäkin, ja senkin jälkeen, ja on vaikuttamassa isänmaan asioihin hyvän aatteemme ja arvojemme mukaiseen suuntaan.

Tarvitsemme uuden asennon jo tuleviin maakuntavaaleihin, mutta lopulta kyse on paljon enemmästä; tämän meille kaikille rakkaan kansanliikkeen olemassaolosta ja tulevaisuudesta.

Keskusta on ja sen pitää olla vahva maaseudulla. Mutta sen lisäksi meidän pitää olla suurimmissa kaupungeissa uskottava vaihtoehto sinipunapuolueiden ja vihreiden valtakartellille. Irvokkuuden huippu on, että Helsingissä toistensa vaihtoehtoina esiintyneet Kokoomus ja Vihreät johtavat nyt pääkaupunkia yhdessä seuraavat neljä vuotta. Samaan aikaan pääkaupunkiseudun ongelmat, kuten eriarvoistuminen, asuntopula ja elämisen kalleus sen kuin kärjistyvät entisestään.

Hyvät puoluevaltuuston jäsenet,

Olemme saaneet Suomessa myönteisen talouskäänteen aikaan, mutta työ on kesken. Käännettä on nyt kaikin tavoin voimistettava. Ensi viikon hallituksen puoliväliriihessä Keskustan eduskuntaryhmälle tärkeintä on ilman muuta työllisyyden parantaminen ja talouden saaminen vielä nykyennusteita voimakkaampaan kasvuun.

Myönteinen käänne näkyy kyllä nyt myös jo muuallakin kuin tilastoissa. Sen näkee nyt myös uutisista. Kun meillä meni vuosikausia, jolloin uutiset kertoivat suurista YT-neuvotteluista, irtisanomisista ja tehtaiden lakkauttamisesta, nyt kuuluu jo ihan muuta. Biotalous työllistää nyt yhä enemmän ympäri maata. Turun telakan tilauskirjat ovat täynnä vuosiksi eteenpäin. Ja sitten tämä Uusikaupunki ja autotehdas, joka talvella ilmoitti tarvitsevansa 1000 uutta työntekijää. Ja muutama viikko sitten uusi ilmoitus, tarvitaankin vielä toiset tuhat uutta työntekijää. Hyvät kuulijat, koska olemme tällaisia uutisia kuulleet viimeksi? Suomi nousee nyt niin että kohisee.

Työllisyyden parantaminen on sosiaali- ja terveyspalvelu- sekä maakuntauudistuksen toteuttamisen ohella kestävin tapa torjua eriarvoistumista. Olemme pystyneet tekemään joitain parannuksia pienituloisimpien tilanteeseen, kuten nostamaan takuueläkettä, ja tällä tiellä meidän on jatkettava, mikäli se suinkin on mahdollista. Mutta monen äänestäjän kuva meistä taitaa olla toinen. Kuva voi monella olla se, että hallitus ei piittaa heikompiosaista. Se tekee kipeää keskustaväen sydämissä, sillä meille tärkeää on huolehtia myös köyhistä ja vähäosaisista.

Se viesti, mitä uskon keskustan kenttäväen juuri nyt voimakkaammin kaipaavan on, että tuomme yhä vahvemmin esiin tämän aidon ja oikean huolemme yhteiskuntamme heikompiosaisista. Keskustan pitää olla entistä voimallisemmin ”köyhän asialla”. Vaikka talouden liikkumavara on pieni, toivon, että pääsemme tässä asiassa eteenpäin vielä tällä hallituskaudella.

Hyvät keskustalaiset,

Puheenjohtaja Juhalla on ollut tapana todeta, että tästäkin selvitään. Keskusta selviää myös tästä tilanteesta, kun olemme nöyriä kansalta saamamme palautteen edessä, tunnustamme tosiasiat, uudistamme rohkeasti toimintaamme ja pidämme politiikkamme työllisyyden ja kaikkinaisen tasa-arvon linjalla, yhteiskunnan heikompiosaisia unohtamatta ja rakennamme oikeudenmukaista, eteenpäinkatsovaa 100-vuotiasta Suomea niin maalla kuin kaupungissa, etelässä kuin pohjoisessa.

Tämä siis puheenvuorona keskustan eduskuntaryhmän toiminnasta vuonna 2016. Pahoittelut, jos se parissa kohtaa saattoi hivenen lipsahtaa päivänpolitiikan puolelle. Hyvää kokousta teille kaikille.

KIRJALLINEN KYSYMYS

JÄRVENPÄÄN POLIISIASEMAN PALVELUJEN SÄILYTTÄMISESTÄ

Eduskunnan puhemiehelle

Itä-Uudenmaan poliisilaitos on toukokuussa 2016 perustanut tulevaisuusryhmän, jonka tehtävä on ollut kartoittaa poliisilaitoksen tilannetta ja arvioida sen tulevaisuudennäkymiä nykyisten resurssien valossa. Nykyisellään riittämättömät resurssit pakottavat poliisilaitoksen suunnittelemaan tulevaisuuttaan ja harkitsemaan, mihin toimenpiteisiin laitoksen alueella on ryhdyttävä, jotta se voi vastata parhaalla tavalla kaikkiin edessä oleviin tarpeisiin ja haasteisiin olemassa olevien resurssien puitteissa.

Yksi mahdollisista tulevaisuuskuvista on se, että Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen kolme tärkeää poliisiasemaa lakkautettaisiin ja laitoksen alueelle jätettäisiin vain kolme täyden palvelun poliisiasemaa. Järvenpään, Loviisan ja Nurmijärven poliisiasemat muutettaisiin toimipisteiksi, kokonaisiksi poliisiasemiksi jäisivät vain Porvoo, Vantaa ja Hyvinkää. Järvenpäässä tämä voisi käytännössä tarkoittaa sitä, että Järvenpään poliisivankila lakkautettaisiin, rikostutkinta siirtyisi Vantaalle ja Hyvinkäälle ja rikosilmoitusten vastaanotto ja lupapalvelut siirtyisivät myöskin kauemmas alueen asukkaista.

Alueena Itä-Uusimaan poliisilaitoksen alue on aivan erityinen, sillä alueella on huomattavan väestöpohjan lisäksi mm. ydinvoimalaitos, suuri lentokenttä ja öljynjalostamo, jotka vaativat poliisilta erityisiä valmiuksia. Vantaan tarpeet laitoksen alueella vievät puolet koko laitoksen resursseista, sillä Vantaan kasvu etenkin maahanmuuttotilanteen takia sekä Helsinki-Vantaan lentokenttä työllistävät poliisilaitosta erityisen paljon. Vantaan korostuneisiin tarpeisiin on vastattava, mutta haasteita ei kuitenkaan kestävästi ratkaista sillä, että muista Itä-Uudenmaan alueen poliisipalveluista ja turvallisuudesta tingitään jatkuvasti.

Keskisen ja itäisen Uudenmaan turvallisuustarpeiden ja poliisipalvelujen Vantaa-vetoisuus on alueella korostunut vahvasti viime vuosina sekä rakenteellisten että toimintaympäristön muutosten myötä. Lähimenneisyydessä entiset itäisen Uudenmaan poliisilaitokset on yhdistetty yhdeksi Itä-Uudenmaan poliisilaitokseksi, Mäntsälän poliisiasema on vastikään suljettu ja muun muassa Keravan poliisiasema muutettu yhteispalvelupisteeksi. Resurssien riittämättömyys sekä käräjäoikeuksien vähentäminen heikentävät koko Itä-Uudenmaan poliisipalveluita.

Alueen erityistarpeet ovat olleet aina tiedossa ja toistaiseksi poliisin haasteisiin ydinpääkaupunkiseudulla on vastattu käytännössä karsimalla palveluita muualta Itä-Uudellamaalla. Tämä on täysin kestämätöntä. Esimerkiksi Järvenpään, Tuusulan ja Keravan seudulla on yli 100 000 asukasta ja alue kasvaa vakaasti, jolloin palveluntarve vain kasvaa. Poliisiaseman säilyminen Järvenpäässä on avainasemassa siinä, mihin suuntaan Järvenpään ja sen lähialueiden turvallisuustilanne ja palvelutaso kehittyvät ja etenkin millä tasolla ne pysyvät tulevaisuudessa.

Poliisipalveluiden laajuus on turvattava Itä-Uudellamaalla tasaisesti, ei keskittämällä poliisipalveluita ainoastaan muutamaan suurimpaan keskukseen. Tämä vaatii asianmukaisia resursseja sekä alueen haasteet huomioivia päätöksiä valtiolta ja poliisihallitukselta. Keski- ja Itä-Uudellamaalla on karsittu jo tarpeeksi. Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen on kyettävä vastaamaan alueen erityisiin tarpeisiin samalla kuin alueelliset palvelut on turvattu. Poliisin toimintaympäristön muutokset ovat haasteellisia, mutta turvallisuustilanteen muuttuessa poliisin resursseihin on panostettava yhä voimakkaammin ja ja tasainen palveluverkko turvattava.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen toimintaedellytysten turvaamiseksi siten, että Järvenpää ja muut olemassa olevat poliisiasemat voivat jatkaa toimintaansa täysipainoisesti?

Helsingissä 16.3.2017

Antti Kaikkonen /kesk

Eduskunnan puhemiehelle

Suomen väkimäärä on alhainen, mutta väestöstä arviolta 6—8 prosenttia sairastaa harvinaista sairautta. Samalla harvinaisia diagnooseja on useita tuhansia. Diagnoosien määrä, mutta samalla alhainen esiintyvyys tekevät harvinaisten sairauksien tasapuolisesta tunnistamisesta haastavaa. Haasteista huolimatta jokaisen sairastuneen on kuitenkin saatava asianmukaista hoitoa kohtuuhintaisesti ja mahdollisimman helposti. Hoitopolun on oltava sujuva, eikä se saa kestää vuosikausia, kuten nyt useissa tapauksissa kestää. Hoitopolun varrella on kuultava myös potilasta aktiivisesti ja kartoitettava eri osaamisen osa-alueita yli organisaatiorajojen. 

Pirstaloituneessa tilanteessa asiantuntijuuden ja hoidon koordinaatio ylisektoraalisesti on erityisen tärkeää. Suomessa on voimassa harvinaisten sairauksien kansallinen ohjelma vielä tämän vuoden loppuun. Yliopistollisiin keskussairaaloihin on perustettu harvinaissairauksien yksikköjä, joiden tehtävä on keskittää harvinaisten sairauksien tunnistamista ja hoitoa. Haasteita on kuitenkin edelleen esimerkiksi siinä, miten Suomessa erittäin harvinaisiin tai uusiin diagnooseihin saadaan potilaslähtöistä laadukasta hoitoa. Julkisen ja yksityisen puolen sekä kolmannen sektorin asiantuntijuus on  pystyttävä  tuomaan sairaalatasollakin entistä paremmin yhteen organisaatiorajojen yli. Jos harvinaisen sairauden lääkehoito on mahdollinen, lääkkeiden korvausjärjestelmän piiriin pääsemistä on entisestäänkin sujuvoitettava, vaikka Eurooppaan verrattuna Suomen korvausjärjestelmä onkin nopeampi. Samalla hoitokäytäntöjen on oltava tasaveroisempia eikä alueellisia eroja tule olla. Myös lähetteiden tekeminen Eurooppaan on oltava rohkeampaa, jos Suomessa ei hoitoa voida antaa.

Kansalaispalautteen perusteella näyttää myös siltä, että Suomessa on viime vuosina kymmeniä lapsia sairastunut oudosti vakavalla neurologisella oirekuvalla. Yhteistä näille on selkeän diagnoosin puute ja epäselvyys sairauksien taustasta. Kaikki eivät saa hoitoa, joka auttaisi oireisiin. Monet perheet ovat joutuneet täysin kohtuuttomiin tilanteisiin.

Keskimäärin harvinaissairauksien hoito Suomessa on kansainvälisesti vertailtuna hyvää, mutta sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelut eivät kuitenkaan vastaa harvinaissairaiden tarpeita riittävän hyvin. Pienen esiintyvyyden ja alati kehittyvän alan takia harvinaiset sairaudet edellyttävät erityistoimia.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä harvinaista sairautta sairastavien lasten ja muiden potilaiden hoidon parantamiseksi Suomen julkisessa terveydenhuollossa?

Helsingissä 16.2.2017 

Antti Kaikkonen

kesk

Arvoisa puhemies,

edeltävissä puheenvuoroissa on jo useaan otteeseen mainittu, että elämme jännittelisiä aikoja. Vuosi 2016 on ollut ulkopoliittisesti varsinainen myllerrysten vuosi ja uutiset ovat olleet toinen toistaan rankempia. Suomi ei ole maailman muutosten ulkopuolella vaan kaikki vaikuttaa myös meihin, suorasti tai epäsuorasti. Siksi on tärkeää, että ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa tarkistellaan tasaisin väliajoin ja päivitetään sitä uuteen turvallisuusympäristöön ja –tilanteeseen. Sitä on myös syytä tehdä ensi keväänä täällä hahmotellulla tavalla.

Äkkijyrkkiä käännöksiä ei suomalaisessa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tehdä – mikä itseasiassa on yksi vahvuuksistamme – mutta keskustelu on aika ajoin hyvä käydä. Siksi hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko ja sen asianmukainen käsittely eduskunnassa ovat olleet tarpeen.

Suomessa on pitkään harjoitettu ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa yhteisymmärryksessä ja tutkitusti myös kansalaiset luottavat linjaan, joka yhteistyöllä on syntynyt. Yhteisymmärrys tukee myös Suomen vakautta, sillä maailmanpolitiikan kiristyessä on tärkeää, että Suomi voi puhua yhdellä yhtenäisellä suulla ja sekä presidentti, hallitus että eduskunta tukevat samaa linjaa. Tämä lisää myös muiden valtioiden luottamusta Suomea kohtaan, sillä kävi vaaleissa miten vain, meidän ulkopoliittiseen suuntaamme voi luottaa. 

Pienelle maalle yhtenäinen ja johdonmukainen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on elinehto.

Kuten ulkoasiainvaliokunta mietinnössään toteaa, Suomen turvallisuustilanne on kokonaisuudessaan edelleen hyvä, mutta sitä voivat heikentää useat erilaiset haasteet. Näihin on varauduttava asianmukaisesti.

Suhteet Venäjään on pidettävä vakaina ja toimivina kahdenkeskisesti samalla kun Suomi tukee EU:n yhteisiä Venäjä-linjauksia. Suomen Arktisen neuvoston puheenjohtajakaudella Suomen on edistettävä vakauspolitiikkaa ja korostettava ilmastokysymyksiä ja kestävän kehityksen tavoitteita. Siltojen rakentamiseksi on myös perusteltua tavoitella Suomen isännöimää arktisen huippukokousta siten, että siihen osallistuvat myös Yhdysvaltain ja Venäjän päämiehet. 

Suomi ei sulje silmiään esimerkiksi Syyrian ja Jemenin tilanteilta ja vaikutamme omilla keinoillamme kansainvälisen yhteisön kykyyn vastata Lähi-idän tilanteeseen. Kehityspolitiikan on tuettava etenkin hauraita valtioita ja pakolaisten lähtö- ja kauttakulkumaita. Suomi on aktiivinen rauhanpolitiikassa. 

Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on katsottava myös eteenpäin ja uusi toimintaympäristö hybridivaikuttamisen ja kyberuhkien myötä on tunnettava mahdollisimman hyvin. Globaalit kriisit ja uhkakuvat monimutkaistuvat, sodan säännöt eivät välttämättä päde ja konfliktien keinovalikoima sisältää laajasti sotilaallisia ja ei-sotilaallisia keinoja. Kasvava monimutkaistuminen huomioon ottaen, Suomen kriisinsietokykyä on vahvistettava entisestään.

Arvoisa puhemies,

​YK on yksi Suomen keskeisimpiä turvatekijöitä, sillä YK on meille elintärkeän sääntöperustaisen kansainvälisen järjestelmän takaaja. 

Ihmisoikeudet, oikeusvaltioperiaate ja kansainväliset säännöt ja normit parantavat konkreettisesti Suomenkin turvallisuutta. YK:lla on tärkeä normatiivinen merkitys yhteisten määränpäiden ja toimintamallien asettajana ja YK on tärkein toimija, joka korostaa esimerkiksi ilmaston, kestävän kehityksen, naisten ja nuorten merkitystä konfliktien ja kriisien ratkaisussa ja ennaltaehkäisyssä. 

Globaalisti YK:n tulisi olla avainasemassa kansainvälisten kriisien ratkaisussa, mutta muiden kansainvälisten instituutioiden tavoin YK kärsii pahasti suurvaltapolitiikasta ja vastakkainasettelusta. Tämä on heikentänyt YK:n ja turvallisuusneuvoston toimintakykyä merkittävästi. YK:n on uudistuttava ja turvallisuusneuvosto tarvitsee kipeästi todellisen reformin.

Yksi Suomen tärkeimmistä turvallisuuspoliittisista keinoista onkin kuulua vahvasti kansainväliseen yhteisöön. Parannamme turvallisuuttamme kun sitoudumme EU:n ja YK:n arvoihin ihmisarvosta, tasa-arvosta, rauhasta ja demokratiasta. Kansainvälinen yhteisö on sekä EU:ssa että YK:ssa murroksessa ja uudistamista vailla. On Suomen etu, että Suomi osallistuu aktiivisesti molempien korjaamiseen ja vahvistamiseen.