Päätin mielessäni tämän kirjoituksen aiheen, kun olin juuri vienyt lapset kesätauon jälkeen päivähoitoon. Varmaan laatuvaihteluita on, mutta itse kyllä rohkenen kehua kunnallisen päiväkotimme hyvää tasoa ja henkilökunnan hyvää asennetta työhönsä. Lapset voi turvallisin mielin jättää päiväksi hoitoon.
Itsehän olen päässyt elämään tätä lasten vanhemman ja kasvattajan elämää vasta vähän varttuneemmalla iällä. Tärkeä ja arvokas tehtävä. Välillä sitä tosin maailmaa katsellessa miettii, että auton ajamiseen vaaditaan ajokortti, mutta lasten kasvattamiseen ei ole kouluja tai kriteereitä. Aika monenlaisissa oloissa lapsia Suomessakin elää.
Lasten hoidon ja työelämän suhteen yhteiskunta kyllä asettaa oikeuksia ja velvollisuuksia.
Esitin joitakin viikkoja sitten, että hallitus aloittaisi perhevapaauudistuksen valmistelun mahdollisimman pian. Luonteva paikka tästä sopimiselle olisi nyt kuun lopulla pidettävässä budjettiriihessä. Asiasta on puhuttu jo vuosia, mutta valmistelua ei ole saatu liikkeelle. Kuitenkin useimmat tunnustavat, että nykyinen perhevapaamalli on vanhentunut, eikä vastaa riittävällä tavalla perheiden tarpeisiin.
Työelämä on vuosikymmenien aikana muuttunut, ja perheitäkin on aika monenlaisia. Perhevapaauudistus tarvitaan, jotta perheillä olisi paremmat mahdollisuudet sovittaa perhe- ja työelämää yhteen.
Yksi tavoite pitää olla sekin, että isät noin keskimäärin ottaisivat edes hieman enemmän vastuuta lasten hoidosta. Tilastojen valossa lasten hoito kotona on hyvin pitkälle äitien vastuulla. Tämä on usein perheiden oma valinta, mutta ei aina. Itsekin olen tavannut useita tuoreita isiä, jotka ovat kahden kesken jutellen kertoneet, että olisivat mielellään vähän enemmänkin kotona lasten kanssa. Työnantaja on kuitenkin antanut ymmärtää, että se on naisten hommia.
Keskustassa haluamme nykyistä enemmän perhevapaita, ja joustavuutta perheille niiden käyttöön. Osa-aikatyötä on helpotettava. Vanhempainvapaiden käytön sääntelyä on kevennettävä mm. niin, että perhevapaita voisi käyttää myös myöhemmässä vaiheessa lapsuutta aina kouluikään saakka. Jatkossa vanhempien on saatava myös käyttää vapaita nykyistä enemmän yhtäaikaisesti.
Haluamme ehdottomasti, että kotihoidontuki on jatkossakin tärkeä osa perhevapaajärjestelmää. Vastustamme sen keston lyhentämistä, mutta jotain hienosäätöä voidaan tehdä. On esimerkiksi pohdiskeltu mallia, jossa kotihoidontuki voisi olla hieman nykyistä suurempi ensimmäiset kaksi vuotta, ja sen jälkeen hieman nykyistä pienempi. Eri vaihtoehdoista tarvitaan keskustelua.
Päivähoitomaksut pienenevät pieni- ja keskituloisilla ensi vuoden alusta. Perheellisille opiskelijoille tulee niin ikään uusi huoltajakorotus opintotukeen. Nämä ovat tärkeitä ja hyviä linjauksia Sipilän hallitukselta.
Perhevapaamallia pitää uudistaa, mutta poliitikkojen ei pidä perheiden puolesta päättää lastenhoidosta. Jokainen perhe tietää varmasti itse itselleen elämäntilanteeseensa ja lapsillensa sopivimman hoitomuodon. Päättäjien tehtävä on antaa siihen perheille entistä paremmat valinnan mahdollisuudet.
Uuden mallin on oltava perheille vanhaa parempi.
