Nizza ja Turkki

16.07.2016 - Uncategorized

Vähän turhan paljon dramatiikkaa tämän viikon lopulle. Nizzan terroristi-isku oli äärimmäisen epäinhimillinen ja kohtuuton hyökkäys viattomia siviilejä, myös lapsia, vastaan.

Lähes sata kuolonuhria ja valtava määrä loukkaantuneita. Tämän hetken tietojen mukaan takana on hyvinkin voinut olla ISIS, mutta asia varmistunee lähiaikoina, jos asia näin on.

Euroopan on edelleen parannettava tiedusteluyhteistyötään tällaisten iskujen ehkäisemiseksi. Täysin vedenpitävää suojausta voi olla mahdotonta rakentaa, mutta tehtävä on kaikki, mikä suinkin on järkevää ja mahdollista.

Suomenkaan osalta terroristi-iskua tai vastaavaa ei valitettavasti voida sulkea pois. Sellaisen ennaltaehkäisyyn on taattava viranomaisille tarvittavat resurssit. Tämä tarkoittaa lainsäädäntömuutoksia, joilla viranomaiset saavat paremmat välineet epäilyttävän toiminnan seuraamiseen. Myös Suojelupoliisin resursseista on pidettävä huolta. Näin Sipilän hallitus tekeekin.

Turkin sotilasvallankaappausyritys oli harvinaisen väärä tapa päättää vallasta. Valta pitää ratkaista vaaleilla, ei väkivallalla.

Surullista, että uhreja on tullut paljon, ja lisää taitaa tulla.

Tälla kaikella on seurauksensa. EU:n on osaltaan katsottava sen perään, etteivät ihmisoikeudet joudu Turkissa entistä ahtaammalle tapahtuneen jälkimainingeissa.

Varsovaa ynnä muuta

10.07.2016 - Uncategorized

Baltian maat ja Puola ovat toivoneet NATOn vahvempaa läsnäoloa, lähinnä Venäjän muuttuneen politiikan vuoksi. Nyt sijoitetaan kiertoperiaatteella pataljoona sotilaita jokaiseen maahan. Tämä tarkoittaa noin tuhatta sotilasta maata kohti. Se ei ole paljon, mutta ainakin symbolinen merkitys sillä on.

On mahdollista, että Venäjältä tulee jonkinlaunen vastareaktio. Myös NATOn ohjuspuolustusjärjestelmä hiertää Venäjää. Venäjä kokee, että sotilasliitto tulee lähelle sen rajoja. Jää nähtäväksi, mikä on Venäjän reaktio. Mitään asevarustelukierrettä Eurooppa ei kyllä mielestäni kaipaisi, ainakaan minun mielestäni.

Ensi viikolla on Naton ja Venäjän yhteistyöneuvoston kokous. Voi olla, että siinä yhteydessä tulee tästäkin lisätietoa.

Myönteistä on, että tulevassa kokouksessa esillä näyttää olevan presidentti Niinistön esitys siitä, että osapuolet sitoutuisivat käyttämään lentokoneissaan transpondereita, eli tunnistimia. Tämä parantaisi lentoturvallisuutta ja olisi edes pieni myönteinen askel tässä varsin jännitteisessä ilmapiirissä. Toivottavasti tässä päästään ripeästi eteenpäin.

Oleellisinta on etsiä nyt aktiivisesti ratkaisuja Ukrainan kriisiin. Vain sitä kautta nykyinen jännitteinen tilanne Euroopassa voi alkaa purkaantua. Tie tähän on aktiivinen neuvottelu ja diplomatia. Suomellakin voi kenties joku pieni rooli olla tämän asian edistäjänä. Jos voimme tähän myötävaikuttaa vaikka vähänkin, niin pitää tehdä.

Varsovassa allekirjoitettiin myös Suomen ja Iso-Britannian välinen yhteistyöasiakirja puolustuksen alaan liittyen.

Olen tässä viikonvaihteen aikana jo usemmankin kerran huomannut nimeni iltapäivälehtien nettiversioiden otsikoissa. Ulkoministeri Soini ja puolustusministeri Niinistö ovat ihmetelleet sitä, että minä taannoin ihmettelin, miksi tästä asiakirjasta ei etukäteen ole kerrottu eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle.

Toden totta, otin asian esille eduskunnan täysistunnossa 1. heinäkuuta, kun käsittelyssä oli päämininisterin ilmoitus Brexitistä. Aihe kiinnosti myös joitakin muitakin istunnossa, kuten ulkoasianvaliokunnan varapuheenjohtaja Pertti Salolaista, joka niin ikään kyseli samasta asiasta. 

Julkisuudessa olleiden lausuntojen perusteella puolustusministeri Niinistö näyttää arvioineen, että kyseessä on ulkopoliittisesti niin vähäpätöinen asiakirja, ettei informointitarvetta ollut.

Ulkoasiainvaliokunnalla on varmastikin oikeus itse arvioida, mistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevista asioista se on kiinnostunut. Perustuslain 97 pykälä velvoittaa valtioneuvostoa informoimaan eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevista asioista.

Tämä aihepiiri on kyllä valiokuntaa kiinnostanut, myös aivan vastikään.

Valiokunta oli juuri juhannuksen alla pyytänyt kokoukseensa puolustusministeriltä tietoa Ruotsin ja Yhdysvaltain samansukuisesta yhteistyöasiakirjasta. Sitä saatiin, ja tuli myös esille, että on mahdollista, että Suomi ja Yhdysvallat samantyyppisen sopimuksen tekevät.

Mielestäni tämä olisi ollut kyllä kovin luonteva tilaisuus kertoa, että itse asiassa Suomi on juuri allekirjoittamassa puolustuksen yhteistyöasiakirjan EU:n merkittävimmän sotilasvoiman Iso-Britannian kanssa.

Hieman kyllä edelleenkin ihmettelen, miksi tätä asiaa ei valiokunnalle tässä yhteydessä kerrottu. Tieto tuli todella vasta lehdistön kautta 1. heinäkuuta. Tarkemmat tiedot valiokunta sai lopulta kirjallisesti pari päivää ennen Varsovan kokousta.

Itse asiahan tässä ei ole mittaluokaltaan valtava. Siitä huolimatta nämä kahdenväliset sopimukset kyllä valiokuntaa kiinnostavat. Iso-Britannian merkitystä lisäävät sen mittava sotilasvoima ja luonnollisesti ajankohtainen Brexit-kysymys.

Edellytän, että jatkossa informaatio toimii paremmin.

Brexit

25.06.2016 - Uncategorized

Oma käsitykseni oli kyllä sen suuntainen, että sekä Iso-Britannialle että EU:lle olisi ollut parempi pysyä mukana, kun siihen kerran on aikanaan liitytty. Mutta tällä nyt mennään.

Iso-Britannia on iso jäsenvaltio. Se jättää ison loven EU-yhteistyöhön. Sinänsä yhteistyö maan kanssa varmasti jatkuu jossain muussa muodossa.

Äänestyksessä sukupolvierot olivat suuret. Nuoret olisivat halunneet pysyä osana eurooppalaista perhettä, ikäihmiset halusivat eroa. Nuoret ovat toki ne, jotka tämän ratkaisun kanssa sitten elävät.

Myös alueelliset erot olivat suuret. Itse laitoin merkille, että skotlantilaiset halusivat pysyä EU:ssa. Tämä äänestystulos saattaa vielä johtaa siihenkin, että Skotlantissa halutaan itsenäistyä Iso-Britanniasta, jotta voidaan olla jatkossa EU:n jäsenmaa. Nähtäväksi jää.

Iso-Britannian lähtö on Suomellekin harmillinen asia. Maa on ollut hyvä yhteistyökumppani esimerkiksi ylettömän sääntelyn ja kaupan käynnin esteiden purkamisessa. Näissä maamme ovat ajatelleet samaan tapaan.

Turvallisuuspolitiikan kannalta kaksi havaintoa:

1) Iso-Britannia on merkittävä sotilasvoima EU:ssa. Sen irtautuminen on tässä suhteessa menetys. Oletan, että Suomen Nato-jäsenyyden kannattajat ottavat tästä argumentin käyttöönsä.

2) Iso-Britannia on ollut jarrumies EU:n yhteisen puolustuspolitiikan kehittämisessä. Sen irtautuminen helpottaa yhteistyön tiivistämistä jäljelle jäävien maiden kesken. Oletan, että Suomen Nato-jäsenyyden vastustajat ottavat tästä argumentin käyttöönsä.

Ensi viikolla järjestetään EU-huippukokous, jossa EU-johtajat arvioivat syntynyttä tilannetta. Olen itse kutsunut eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan koolle perjantaiksi 1.7. keskustelemaan asiasta. Kuultavana on pääministeri Juha Sipilä.

Tulossa on myös ylimääräinen eduskunnan istunto, jossa asiasta keskustellaan. Ajankohta sille on vielä tätä kirjoitettaessa avoin (nyt pitäisi kai olla juhannuksen vietossa…).

Sattuihan tuossa viikolla muutakin.

Tulin tiistaina valituksi Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Eduskuntaryhmä äänesti, toiseksi ehdokkaaksi oli asetettu pitkäaikainen kansanedustaja Satakunnasta, Timo Kalli. Voitin äänestyksen äänin 28-17. Olen kiitollinen vahvasta luottamuksesta.

Aion myös jättää eronpyynnön eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan tehtävästä. Molemmat ovat niin painavia tehtäviä, että ei kannata yrittää yhdistää. Seuraaja siihenkin on jo valittu, kansanedustaja Matti Vanhanen. Hoidan tehtävää kuitenkin vielä kesän yli ja vaihto tapahtuu syyskauden alussa.

Jouduin saman tien melkoiseen tulikasteeseen, kun eduskuntaryhmässä haluttiin mittauttaa maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen luottamus. Ryhmässä oli paljon ärtymystä Tiilikaisen Metsähallitukseen tekemien nimitysten johdosta. Päädyimme antamaan ministerille kirjallisen varoituksen, joka on kyllä hyvin harvinainen menettely.

Ainakin ensi viikko menee vielä työn merkeissä, mutta heinäkuu lienee politiikassa hiljaisempaa. Nähtäväksi toki jää. Hyvää Juhannusta!

Ryhmän puheenjohtajaksi?

16.06.2016 - Uncategorized

Lähetin aamulla sähköpostilla kirjeen Keskustan eduskuntaryhmän jäsenille. Asia koskee sitä, että ensi tiistaina Keskustan eduskuntaryhmä valitsee itselleen uuden puheenjohtajan. Kevään mittaan minulta on kyselty mahdollista ehdokkuutta, kannustettukin. Olen halunnut harkita asiaa perusteellisesti ja ennen kaikkea kuulostella ryhmän tuntoja, ja vähän omianikin. Johtopäätös on hiljalleen kypsynyt. Olen käytettävissä.

Viime ajat olen keskittynyt nykyisten eduskuntatehtävieni mukaisesti nyt varsin ajankohtaiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Kansainvälinen tilanne on ollut jännitteinen ja vaativa. Henkilökohtaisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikka on mielekästä ja mielenkiintoista, ja olen siihen hyvin motivoitunut.

Siitä huolimatta olen luonteeltani pohjimmiltani enemmän yleispoliitikko kuin sektoripoliitikko. Olen kiinnostunut laajasti politiikan eri osa-alueista.

Keskustalla on väkevä ja osaava eduskuntaryhmä, talon paras. Jos tulen valituksi ryhmäjohtoon, haluan olla keskusteleva ryhmäjohtaja. Olen myös valmis kiertämään kentällä eri puolilla Suomea.

Oleellista on kuitenkin tukea ja välillä kirittääkin hallitusta tekemään päätöksiä, joilla Suomi laitetaan kuntoon ja nostetaan jälleen nousuun.

Ryhmäjohtajan tehtävä on porukan vaikuttavuuden ja hengen kannalta avaintehtävä. Uskon, että homma hoituisi. Tiistaina selviää, mikä on eduskuntaryhmän mielipide asiaan.

Tältä pohjalta,

Antti

Suuria uudistuksia

20.05.2016 - Uncategorized

Sote-uudistusta on tehty jo useita vuosia, mutta valmista ei ole tullut. Nyt ollaan lähempänä maalia kuin kertaakaan aikaisemmin. Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuu siirtyy kunnilta maakuntatasolle. Tämä on jättiluokan uudistus kuntakentässä, ehkä suurin koskaan.

Tavoitteena pitää olla, että hoitoketjut sujuvoitavat, laatu paranee ja usein tarvittavat palvelut ovat jatkossakin saatavissa kohtuullisen matkan päästä. Jos aikataulun mukaan mennään, lakiluonnos lähtee kesäkuun toisella viikolla lausuntokierrokselle. Sen jälkeen tehdää lopullinen hallituksen esitys.

Aiemmin yhteiskuntasopimukseksi kutsuttua kokonaisuutta kutsutaan nyt kilpailukykysopimukseksi. Tavoitteena on parantaa yritysten kilpailukykyä ja julkisen talouden kestävyyttä. Asiantuntijoiden arvioiden mukaan uudistuksella voidaan saavuttaa jopa 35 000 – 45 000 uutta työpaikkaa. Niitä todella tarvitaan. Asiaa neuvotellaan nyt kovalla tohinalla työmarkkinajärjestöjen kesken. Ensimmäiset sopimukset ovat jo syntyneet, mutta niitä tarvitaan vielä melkoinen määrä. Toivottavasti sopu syntyy.

Nato puhututtaa

29.04.2016 - Uncategorized

Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksia arvioiva selvitys julkaistiin tänään. Se varmaan virittää lähipäiville, vapullekin, keskustelua ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Selvityksesta Nato-jäsenyyden kannattajat ja vastustajat löytävät ainakin jonkun verran argumentteja kannalleen. Selvitys itsessään ei anna suositusta siitä, pitäisikö Natoon liittyä vaiko ei.

Sinänsä pidän raporttia aivan asiantuntevasti laadittuna, ja useimpiin sen arvioihin voi yhtyä. Selvitykseen liittyy paljon Nato-jäsenyyteen liittyviä faktoja, joista ei tarvitse väitellä. Mielenkiintoisimmat osat ovatkin mielestäni enemmän tai vähemmän spekulatiivisia osuuksia raportissa.

Tällainen osuus liittyy esimerkiksi Venäjän reaktioihin mahdollisesta jäsenyydestä. Selvittäjät arvioivat, että Venäjän reaktio olisi selkeän kielteinen. “Suomen (ja/tai Ruotsin) Nato-jäsenyyteen Venäjä reagoisi; geopoliittinen muutos olisi niin suuri, ettei Moskova voisi jättää sitä huomiotta. Suomen ja Venäjän suhteet kärsisivät huomattavasti ja poliittinen reaktio olisi ankara ja todennäköisesti myös “henkilökohtainen”, kuten silloin, kun Turkin ilmavoimat ampuivat alas venäläisen hävittäjän Syyrian konfliktin aikana”, selvittäjät kirjoittavat.

“Liittymisprosessin aikana ilmapiiri olisi myrkyttynyt ja kauppa voisi kärsiä huomattavasti samaan tapaan kuin nyt tapahtuu Turkin ja Venäjän välisessä kiistassa. Naton laajenemista koskevan keskustelun taustaa vasten Suomen ja Venäjän kahdenvälinen agenda ajautuisi kaaokseen, vaikka Norjan kyky ylläpitää vastaavaa Venäjä-agendaa Nato-jäsenyydestä huolimatta viittaisi siihen, että asiaintila voi muuttua”, kirjoittajat jatkavat.

Tätä alleviivaa myös Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin tuoreet lausunnot Ruotsin mahdollisesta Nato-jäsenyydestä. Lavrov kertoi Dagens Nyheterin eilisessä haastattelussa Venäjän varmasti reagoivan, mutta jätti täsmentämättä, miten.

Mielenkiintoinen osuus liittyy myös arvioihin Suomen ja Ruotsin ratkaisuista. Itse luin raporttia niin, että selvittäjien mielestä Suomen ja Ruotsin perusratkaisun pitäisi olla samanlainen. Joko molemmat pysyvät Naton ulkopuolella, tai sitten molemmat liittyvät jäseneksi. Kirjoittajat pitävät ongelmallisena tilannetta, jossa vain jompi kumpi hakeutuisi jäseneksi. Ymmärrän kirjoittajien näkemyksiä tässä asiassa. On myös todennäköistä, että jomman kumman maan jäsenhakemus nostaisi jäsenyyden kannatusta myös toisessa maassa. Suomi ja Ruotsi ovat tätä nykyä turvallisuuspoliittisesti hyvin lähellä toisiaan.

Raportissa arvioidaan, että Naton artikla 5 toisi lisäturvallisuutta Suomelle. Puutteena raportissa voi pitää sitä, että se ei juurikaan käsittele jäsenyyden tuomia velvoitteita Suomelle, mitä tulee muihin jäsenmaihin tai Naton erilaisiin operaatioihin.

Vaikka raportti tuo ainakin jonkun verran lisää aineksia ulko- ja turvallisuuspoliittiseen keskusteluun, ei se silti anna mielestäni aihetta äkkikäännöksille asiassa. Pienen maan kannattaa pitää pitkät ja tarkasti harkitut kaaret keskeisissä ulko- ja turvallisuuspolitiikan ratkaisuissaan. Kaiken perusta on viisas ulko- ja turvallisuuspolitiikka.

Suomen ja Ruotsin kannattaa ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä, jos joskus sen perustelluksi koemme. Molemmat maat harjoittavat jo nyt tiivistä yhteistyötä Naton kanssa ja yhteistyötä on tarkoitus jatkaa. Tämä on perusteltua, mutta yhteistyön pitää tapahtua omista lähtökohdistamme.

Tällä hetkellä oma arvioni on, että Pohjois-Euroopan vakautta edistää se, että Suomi ja Ruotsi pysyvät sotilasliiton jäsenyyden ulkopuolella.