Osuustoimintaa

21.04.2016 - Uncategorized

Olen parhaillaan liittymässä myös paikalliseen valokuituosuuskuntaan, joka vetää tämän vuoden aikana meidän kulmille valokuituyhteydet sitä haluaville kiinteistöille.

Pankkimaailmasta tunnettu osuusliike on tietenkin Osuuspankki.

Osuustoiminta on mielestäni hyvä malli moneenkin tilanteeseen ja uusiakin osuuskuntia kannattaa monessa kohtaa perustaa. Osuustoiminta hyödyttää sen omistajia ja käyttäjiä. Voitot eivät valu ulkomaille.

HOK-Elantoa haluan kehittää eettisesti ja ekologisesti ja muutoinkin vastuullisesti toimivana kauppaketjuna, joka tarjoaa hyvää laatua ja kohtuuhinnat. Pidän tärkeänä, että HOK-Elanto voisi myös suosia kotimaista ruuantuotantoa ja muutenkin kotimaisuutta ja paikallisuutta.

En näe tarvetta sille, että ainakaan kovin monta hypermarkkettia enää rakennetaan toimialueelle. Toimivat lähipalvelut ovat monessa kohtaa tärkeämpiä.

HOK-Elannon markkina-asema on nyt jo vahva. Mielestäni pitää välttää sen vahvistamista enää kovin paljoa. Myös kilpailijoille pitää olla tilaa, koska yleensä ottaen se on kuluttajan etu.

Uskoisin tuntevani myös asiakkaan näkökulmaa, sillä perheemme työnjako on sellainen, että käyn usein hoitamassa talouden kauppaä-asiat. Tiedän, mitä maksaa vaikkapa jauheliha, omenat tai maitolitra.

Jos Sinulla on HOK-Elannon vaaleissa äänioikeus, ja haluat edustajistoon ehdokkaan, joka tuntee toimialueen, tietää, mistä puhutaan ja saa suunsa auki tarvittassa, pistä harkintaan numeroni 946.

Irania ja Venäjää

14.04.2016 - Uncategorized

Iran on yli 80 miljoonan asukkaan valtio Lähi-idässä. Monelle suomalaiselle se on aika vieras. Vähän varttuneemmat muistavat 1980-luvulta pitkän sodan Iranin ja Irakin välillä.

Maa on ollut eristyksissä viime vuodet, sillä kansainvälinen yhteisö on asettanut Iranille ison joukon talouspakotteita. Syynä on Iranin ydinohjelma, joka länsimaiden arvion mukaan on tähdännyt oman ydinaseen kehittelyyn. Vuodenvaihteessa saatiin voimaan vuosien neuvottelujen jälkeen Iranin ydinsulkusopimus, jossa Iran sitoutuu jäädyttämään ydinohjelmansa. Vastineeksi talouspakotteista suurin osa puretaan. 

Ydinsulkusopimus on hyvä asia. Sen toteuttaminen vaatii kuitenkin tarkkaa seurantaa. Siitä on vastuussa ennen muuta Kansainvälinen ydinenergiajärjestö IAEA.

Tämä johtaa Iranin markkinoiden avautumiseen. Maan valtavat öljy- ja kaasuvarat tulevat markkinoille ja samalla muu maailma voi kokolailla vapaasti myydä omia tuotteitaan Iraniin. Maa ei ole köyhä, ja koulutustasokin on suhteellisen hyvä. 

Suomalaisenkin liike-elämän kannattaa mielestäni harkita, voisiko Iranista löytyä omille tuotteille markkinoita. Nopeimmat syövät hitaat, ja nopeimmat ovat jo liikkeellä. Pienemmätkin yritykset voivat pärjätä. Vuokkoset -tuotteita kuulemma myydään jo tuhansissa Iranilaisissa marketeissa ja eteläpohjalaista lämpöpuuta rahdataan Iraniin kasvavat määrät. Hintakaan ei ole suurin kysymys, suomalainen laatu kiinnostaa. Tämä vinkkinä mainittakoon. Jos bisnestä kiinnostaa, kannattaa olla yhteydessä Suomen suurlähetystöön Teheranissa. 

Vedin ulkoasiainvaliokunnan delegaation matkan Iraniin 7.-12.4. Matkalla oli lisäkseni valiokunnan varapuheenjohtaja Pertti Salolainen (kok) ja kuusi muuta kansanedustajaa.

Meille järjestyi korkeatasoinen ohjelma Teheranissa. Tapasimme mm. varapresidentti Ebtekarin, ulkoministeri Zarifin, parlamentin puhemiehen ja kollegani, ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan ja muita kollegoja.

Keskustelut olivat suoria ja hyviä. Saimme arvokasta tietoa maan näkemyksistä ja koko jännitteisen Lähi-idän tilanteesta. Samalla koetimme osaltamme edistää suomalaisten yritysten toimintamahdollisuuksia Iranissa. Otimme esiin myös vaikeampia kysymyksiä, kuten ihmisoikeuksia. Niissä on tekemistä vielä. Esimerkiksi kuolemanrangaistuksia käytetään Iranissa yleisesti. Viime vuonna teloitettiin lähes tuhat ihmistä, mukana myös alaikäisiä. Myös naisten asema kaipaisi parannuksia.

Iranin potentiaali on valtava. Oma arvioni on, että Iranin rooli tulee Lähi-idässä kasvamaan voimakkaasti lähivuosina, sekä taloudellisesti että poliittisesti. Kannattaa siis pitää seurannassa. 

Viime päivinä on Suomessa ollut keskustelua Suomen ja Venäjän rajasopimuksesta. Taustalla on blogissanikin kirjoittama turvapaikanhakijoiden erikoinen virta Suomeen kahdelta pohjoisimmilta raja-asemalta, Sallasta ja Raja-Joosepista. Turvapaikanhakijat eivät niinkään olleet Syyrian pakolaisia, vaan pikemminkin usean kansallisuuden ihmisiä (mm. Intia ja Pakistan), jotka olivat asuneet jo vuosia Venäjällä. Jostain syystä tällainen virta yhtäkkiä alkoi. Sattumaan en usko. Taustalla on ollut organisointia ja rikollisuutta.

Maamme poliittinen johto eri tasoillaan kävi asiasta kuukausia neuvotteluja Venäjän kanssa ja lopulta päästiin asiassa ratkaisuun. Raja pitää jälleen.

Jotkut ovat kritisoineet, että EU:n olisi pitänyt hoitaa tämä asia. Henkilökohtaisesti pidän perusteltuna, että tämä asia hoidettiin kahdenvälisin neuvotteluin. Presidentti Niinistön mukaan sellaista toivettakin EU:n piiristä tuli.

Jos tämä olisi jätetty Brysselin hoidettavaksi, veikkaan, että asia olisi edelleen kesken, ja Ladat kurvailisivat kohti Raja-Jooseppia.

Sopimus ei ole täydellinen, mutta paras, mikä nyt oli saatavissa. Se on Suomen etujen mukainen. Kritisoijilta kysyn, olisiko todella ollut parempi jättää sopimus tekemättä.

Terveisiä Libanonista

21.03.2016 - Uncategorized

Terveisiä Libanonista

Sain äskettäin tilaisuuden käydä tutustumassa YK:n UNIFIL-operaatioon Libanonissa. Matka oli rankahko, mutta myös hyödyllinen ja mielenkiintoinen. Suomen hallituksella on parhaillaan pohdinnassa Suomen osallistumisen laajuus kyseiseen YK-operaatioon tulevaisuudessa.

Tällä hetkellä UNIFIL on osallistumiseltamme selvästi suurin kriisinhallintaoperaatiomme. Perinnettäkin on, sillä olemme turvanneet rauhaa alueella useaan otteeseen vuodesta 1982 alkaen. Libanonissa aikojen kuluessa palvelleita suomalaisia rauhanturvaajia on siis tuhansia. Tällä hetkellä joukkomme kuuluvat suomalaisjohtoiseen pataljoonaan, johon kuuluu myös irlantilaisia ja virolaisia rauhanturvaajia. Suomalaisia sotilaita on tällä hetkellä hieman yli 300.

Naapurimaa Syyrian kaoottinen tilanne on heijastunut myös Libanoniin, ja turvallisuustilanne on sen johdosta heikentynyt. Libanon on maantieteelliseltä kooltaan samaan suuruusluokkaa kuin Uusimaa. Syyriasta ja Palestiinasta tulleita pakolaisia Libanonissa on yli kaksi miljoonaa, tarkkaa määrää ei tiedä kukaan. Tilanne on vaikea.

Paikallisille vaikuttajille en viitsinyt kovin hirveästi surkutella Suomen turvapaikanhakijatilannetta.

Rauhanturvaajamme tekevät tärkeää ja arvokasta työtä. Rauha on hauras. Rauhanturvaajamme toimivat raja-alueella, jossa Libanonin ja Israelin suhteet ovat räjähdysherkät. Historiaakin alueella on. Matkaseurueemme nousi vuorelle, josta näki lähes koko alueen, sekä Galilean laaksoon.

Olosuhteissa on myös vaaransa, ja vuosien aikana myös suomalaisia rauhanturvaajia on menehtynyt alueella. Turvallisuuteen kiinnitetään tälläkin hetkellä paljon huomiota. Enpä ole itsekään luotiliivejä työmatkalla päälle pukenut tätä ennen.

Suomalaisia rauhanturvaajia arvostetaan. Sekä ammattisotilaamme että reserviläiset ovat hyvin koulutettuja. Suomalaiset tunnetaan myös siitä, että joukoillamme on hyvä taito tulla toimeen paikallisen väestön kanssa. Tämä on yksi alueella pärjäämisen edellytyksistä. 

Pariisin terrori-iskujen jälkeen Ranska pyysi EU-mailta apua terrorismin vastaisessa taistelussa. Suomi tullee vahvistamaan osallistumistaan koulutusoperaatiossa Irakissa. Tämän lisäksi hallitus parhaillaan harkitsee joko Malin tai Libanonin operaatiomme vahvistamista. Omasta mielestäni Libanonissa jatkaminen olisi luonteva vaihtoehto. Tunnemme alueen hyvin, ja myös meidät tunnetaan. On myös hyvä muistaa, että kriisinhallintaoperaatioissa joukkomme saavat arvokasta kenttäkokemusta todellisista olosuhteista, mikä osaltaan vahvistaa Suomen puolustuskykyä.

Jututin monia rauhanturvatehtävissä olevia suomalaisia. Olosuhteet ovat haastavat, ja varmasti koti-ikäväkin välillä vaivaa. Asenne on silti kohdillaan ja omaa työtä tehdään vahvalla osaamisella ja motivaatiolla. Erilaisissa rauhanturvatehtävissä vuosien varrella palvelleita suomalaisia on noin 50 000. He ovat paitsi turvanneet rauhaa, samalla toimineet myös erinomaisina maamme käyntikortteina.

Nostan hattua jokaiselle heistä.

On yhteiskuntasopimuksen aika

23.02.2016 - Uncategorized

Ratkaisun päivät sen suhteen alkavat olla lähellä. Hallitus on tullut osapuolia vastaan. Nyt on tärkeää, että myös työntekijä- ja työnantajapuolella on valmiutta jonkun verran joustaa omista vaatimuksista yhteiskunnan kokonaisedun vuoksi. Kilpailukykymme on heikko, maa velkaantuu ja työttömyys pahenee. Tämä kierre on nyt katkaistava. Kotipesä on saatava kuntoon, sillä maailmallakin on nyt tuulista.

Viime aikoina on kohistu puolustusvoimien harjoitusohjelmasta. Se on pääosin rutiininomaista jatkumoa aikaisemmillekin harjoituksille. Se sisältää oman harjoittelun lisäksi mm. pohjoismaista, eurooppalaista ja Nato-kumppanuuteen perustuvaa harjoittelua. Erityistä huomiota on nyt kiinnitetty muutamaan Yhdysvaltain kanssa tapahtuvaan harjoitukseen.

On tärkeää, että harjoitukset ylläpitävät maamme puolustuskykyä. Siihen tarvitaan harjoittelua myös kumppanimaidemme kanssa. On myös tärkeää, että kaikki harjoittelu menee riittävän puolustuksellisen ja poliittisen arvioinnin läpi. Viime kädessä tästä on vastuussa hallituksen ja tasavallan presidentin yhteinen hallituksen turvallisuuspoliittinen valiokunta, ns. TP-Utva.

On myös tärkeää, että eduskuntaa informoidaan riittävällä tavalla ja oikea-aikaisesti. Erityisesti tämä tarkoittaa eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa ja puolustusvaliokuntaa. Edellytämme, että tässä suhteessa hallitus parantaa toimintatapojaan. Näin on myös luvattu tehdä. Luontevinta omasta mielestäni olisi, jos tämä informointi voitaisiin tehdä pian sen jälkeen, kun TP-Utva on asiaa linjannut.

Asiasta toiseen. Caruna Oy taipui maltillistamaan ja jaksottamaan hinnankorotuksiaan. Tämä oli hyvä uutinen. Joskus vaikuttaminen kannattaa. Jatkon kannalta nyt tarvitaan vielä lakiuudistuksia, joilla kohtuuttomat kertakorotukset selkeästi estetään jatkossa. On myös syytä miettiä keinoja, joilla ylipäätänsä kevennetään paineita korottaa siirtohintoja.

Ja vielä asiasta kolmanteen, outoon ilmiöön. Venäjältä on viime kuukausina tullut turvapaikanhakijoita, mm. Intiasta. Rajanylitys on tapahtunut hieman merkillisistä paikoista, Suomen itärajan kahdelta pohjoisimmalta rajanylityspaikalta Sallasta ja Raja-Joosepista. Molemmilla raja-asemilla käyneenä ihmettelen, mistä turvapaikanhakijoille tulee edes mieleen taivaltaa noille erämaa-asemille.

Suomen viranomaiset ja myös poliittinen johto ovat viime viikkoina neuvotelleet venäläisten kanssa aktiivisesti siitä, miten raja saadaan jälleen pitämään. Itäraja on toiminut hyvin jo vuosikymmeniä. On tärkeää, että näissä neuvotteluissa saadaan pian tulosta aikaiseksi.

Ja vielä sana viinistä ja järjestä. Tämä onkin jo vähän vaikeampi aihe.

Kohtuus ja hyvä seura lienevät parhaita lisukkeita viinilasilliselle. Pori Jazzissa ja Järvenpään Puistobluesissa nämä kaksi yhdistettiin hyvään kulttuuriin ja eväisiin, minkä ansiosta molemmat festivaalit ovat olleet kuuluisia nimenomaan leppoisista piknik-henkisistä konserteistaan. Tuhannet uskolliset festivaalikävijät asettelivat vilttinsä vuodesta toiseen samaan paikkaan, oli esiintyjä kuka tahansa.

Kesästä 2014 lähtien alkoholilain tulkinta yhtenäistettiin koko maassa ja omien juomien nauttiminen festivaaleilla loppui seinään – vaikka Porissa tai Järvenpäässä alkoholista johtuvia järjestyshäiriöitä ei juuri edes ollut. Tuon kesän jälkeen suuri osa etenkin Puistobluesin vakivilteistä on jättänyt tulematta. Festivaalit ovat itse sopeutuneet tilanteeseen nähden niin hyvin kuin kykenevät, mutta etenkin Puistobluesissa yleisö on äänestänyt jaloillaan.

Uuden toimintamallin myötä on ollut myös merkkejä siitä, että humalahakuisuus on näillä festivaaleilla kasvanut alkoholin siirryttyä anniskelualueille pois arkipäiväisemmän ja yhteisöllisemmän piknik-juomisen ääreltä. Ennen festivaalialueen porttia vetäistään tukevat pohjahumalat, jallupulloa yritetään piilottaa leipään tai hedelmäsalaatti terästetään kirkkaalla viinalla. Tähän suuntaan alkoholinkulutusta ei pidä viedä. Päinvastoin, lainsäädännön on ohjattava alkoholinkäyttöä sivistyneempään suuntaan, kohti yhteisöllisempää kulttuuria, jossa alkoholi ei ole pääosassa.

Jätin perjantaina eduskunnassa lakialoitteen, joka kumoaisi alkoholilain nauttimiskieltopykälän yleisötapahtumia koskevan momentin. Tämä sallisi omien juomien nauttimisen myös yleisötapahtumissa, mikäli järjestäjä ja poliisi näin haluavat. Poliisilla ja järjestäjillä on paras tuntemus tilaisuuden järjestystekijöistä, jolloin he ovat myös parhaita arvioimaan alkoholijuomien sopivuuden tapahtuman luonteeseen.

Suomen kesässä on valtavasti kulttuuritapahtumia, joihin omat juomat eivät sovellu yritystoiminnan, tapahtuman luonteen tai järjestysseikkojen vuoksi lainkaan. Siksi kokoontumis- ja järjestyslaissa pysyy tulevaisuudessakin järjestäjä ja poliisin mahdollisuus kieltää omat juomat yleisötapahtumissa, mikäli näin parhaaksi nähdään.

Jos taas järjestäjä ja poliisi yhteistyössä toteavat, että omat juomat ovat tapahtumaan tervetulleita, ei lain pidä etupainoisesti ja kategorisesti tätä kieltää. Kumoamalla vanhentunut yleisötapahtumien nauttimiskielto parannetaan uusien ja vanhojen kulttuuritoimijoiden omaehtoisia toimintaedellytyksiä ja kannustetaan paikallisia toimijoita oman alueensa kulttuurin kehittämiseen yhdessä viranomaisten kanssa. Samalla luodaan alkoholikulttuuria, joka pyörii yhdessä olemisen ja sivistyneen kulttuurista nauttimisen ympärillä, ei päihtymisen tai humalahakuisuuden ympärillä.

Alkoholilakia uudistetaan nyt perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehulan johdolla, ja aihe herättää valtavasti tunteita. Rehulan pohjaesityksessä on paljon hyvää, ja keskustelua on jatkettava. Myös kansalaisten aktiivisuutta tarvitaan ja toivon, että festivaalikävijät osallistuvat mukaan keskusteluun.

Raittius on hyvä valinta, ja alkoholia käyttävillä kohtuukäyttö on hyvä valinta. Järki ja viinilasi voivat kuitenkin pysyä samassa kädessä – myös kulttuuritapahtumissa.

Karu meininki

08.02.2016 - Uncategorized

Sähkönsiirtoyhtiö Caruna Oy:n kymmenien prosenttien rajut korotukset ovat olleet yksi viime aikojen puheenaiheista. Hyvä niin. Taisin itse olla aivan ensimmäisten joukossa nostamassa Carunan kohtuuttomia sähkön siirtohintojen korotuksia julkiseen keskusteluun. Lähiviikkoina selvinnee, mihin kaikkeen tämä keskustelu johtaa. Ainakin siihen, että tällaiset kertakorotukset eivät käy.

Merkittävän osan Suomen sähkönsiirtoverkoista omistava Caruna Oy aikoo korottaa sähkön siirtohintojaan rajusti maaliskuun alussa. Korotuksen vaikutus siirtolaskun verolliseen loppusummaan on Caruna Oy:n alueella keskimäärin 27 % ja Caruna Espoo Oy:n alueella keskimäärin 22 %. Yksityisasiakkaiden laskelmien mukaan korotukset ovat tätäkin suurempia. 

Myös muutamat muut sähkönsiirtoyhtiöt ovat ilmoittaneet merkittävistä hinnankorotuksista.

Caruna Oy perustelee korotuksia investoinneilla sähköverkon huoltovarmuuden parantamiseen. Tavoitteena on se, että sähköverkko kestää paremmin esimerkiksi myrskyvaurioita. Huoltovarmuuden parantaminen on toki tärkeää, mutta sähkön kuluttajien kannalta tulossa olevat rajut äkkikorotukset ovat kohtuuttomia.

Huoltovarmuuden parantaminen tulee sähkömarkkinalaista. On tosin huomattava, että siinä on pitkät siirtymäajat, viitisentoista vuotta. Verkon parantamisen voi jaksottaa tasaisesti.

Caruna Oy on Suomen suurin sähkönsiirtoyhtiö, joka hallitsee noin 20 % paikallisista sähkönsiirtoverkoista. Yksityis- ja yritysasiakkaita on yhtensä noin 650 000 eri puolilla Suomea. Carunan pääomistajat ovat kansainvälisiä pääomasijoittajia.

Omistajat nähtävästi osaavat maksimoida voittonsa monopolillaan. Ainakin siltä näyttää, ja sisäisin korkojärjestelyin yhtiö on varmistanut, että veroja se ei maksa Suomeen kuin murusia. Ei hyvältä näytä. Meininki on aika karua.

Fortum myi siirtoverkkonsa Carunalle vuonna 2014. Myynnille oli Jyrki Kataisen hallituksen hyväksyntä, mutta hallituspuolueista Vasemmistoliitto ja oppositiopuolueista Keskusta ja Perussuomalaiset vastustivat myyntiä. Myynnin vastustajat halusivat pitää sähköverkon omistuksen kotimaisissa käsissä. Olin myös itse niiden joukossa, jotka yrittivät myyntiä estää. Tämän voi vahvistaa eduskunnan pöytäkirjoista.

Energiaviraston tehtävä on valvoa sähkönsiirron hinnoittelun kohtuullisuutta. Lain mukainen neljän vuoden tarkastelujakso tässä valvonnassa vaikuttaa liian pitkältä. Energiavirastolla pitää olla mahdollisuus puuttua ilmiselvästi kohtuuttomiin kertakorotuksiin tarvittaessa välittömästi. On hyvä asia, että elinkeinoministeri Olli Rehn on jo luvannut aloittaa nopean lainvalmistelun, joka estää jatkossa tällaiset korotukset.

Edellä mainittuja 22-27 prosentin korotuksia (ja suurempiakin) ei mielestäni voi pitää kohtuullisina, ja siksi Energiaviraston on syytä puuttua asiaan ja velvoitettava Caruna Oy oleellisesti pienentämään aikomiaan korotuksia.

Jos Energiavirasto katsoo, että se ei voi näin tehdä, katse kääntyy kuluttajaviranomaiseen. Myös kuluttajansuojan kannalta tällaiset korotukset ovat kohtuuttomia.

Jos Caruna haluaisi toimia fiksusti (ja pelastaa, mitä pelastettavissa on), se ilmoittaisi itse kohtuullistavansa aikomiaan korotuksia. Sen se ehtisi vielä halutessaan tehdä. Lähiviikot näyttävät, mistä järki ja kohtuus tässä asiassa löytyy, vai löytyykö mistään.

Käynnistelyä

14.01.2016 - Uncategorized

Tammikuu on kotimaan politiikassa yleensä aika hiljaista aikaa, mutta ei kuitenkaan aivan toimetonta. Itse koetan keskittyä vielä jonkin aikaa enimmäkseen isyysvapaaseen, mutta hieman tässä työasioitakin hoidellaan (esim. lasten päiväunien aikaan…). Politiikan vuosi elää käynnistelyvaihetta.

Ministeri Tiilikainen on juuri tehnyt päätöksen Hossan kansallispuiston perustamisesta Suomussalmen ja Kuusamon seudulle. Päätökselle on hyvät perusteet ja kohteesta tulee varmasti hieno.

Joskin itse olin eri mieltä, olisin toivonut, että kansallispuisto perustetaan Kirkkonummen Porkkalaan, joka on erilainen, mutta yhtä lailla hieno kohde. Molemmilla kohteilla on paikkansa myös Suomen historian ja itsenäisyyden kannalta. Porkkalaa olisi puoltanut sekin, että väkirikkaassa Etelä-Suomessa olisi mielestäni ollut uudelle kansallispuistolle suurempi tarve.

No, Porkkala nimitetään nyt luonnonsuojelualueeksi. Voi olla, että se myöhemmin korotetaan kansallispuiston statukselle. Toivottavasti näin käy, ja itse koetan asiaan aikanaan myötävaikuttaa.

Maailmallakin tapahtuu. EU:n komissio aloittaa Puolan kanssa keskustelut maan demokratian ja sananvapauden tilasta. Tämä on mielestäni perusteltua, koska Puolan hallitus näyttää kyseenalaistavan eurooppalaisia perusarvoja sananvapaudesta ja oikeusvaltiosta. Hallitus ottaa medioita käytännössä omaan ohjaukseensa ja puuttuu oikeuslaitoksen toimintaan. Tämä ei ole tervettä kehitystä.

Samankaltaista kielteistä kehitystä on ollut nähtävissä Unkarissa jo pidemmän aikaa. Itse asiassa olisi yhtä lailla perusteltua, että komissio aloittaisi vastaavat keskustelut myös Unkarin kanssa.

Puolan ja Unkarin huonosta politiikasta vastaa sinänsä demokraattisesti valittu poliittinen johto. Demokraattisenkin johdon on kuitenkin syytä muistaa kansainväliset sopimukset ja terveen demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien periaatteet.

Tänä vuonna eduskunnan käsittelyyn tulee ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko, jonka osana laaditaan erikseen Nato-selvitys. Vieläkin lienee epäselvää kuka tai ketkä tuon selvityksen tekevät. Kysymys tekijöistä on paitsi relevantti, myös ajankohtainen. Hallitus kertonee tästä pian, jos aikoo aikatauluissa pysyä.

Kuulun varajäsenenä eduskunnan seurantaryhmään, joka seuraa selontekojen valmistelua. Toki myös ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana pääsen aikanaan täysipainoisesti näiden kysymysten päälle. Seurantaryhmä on jo aloittanut työnsä, ja osallistuin eilen työryhmän kokoukseen. Tässä vaiheessa työryhmä kartoittaa turvallisuustilannetta lähialueillamme ja laajemminkin.

Mielenkiintoista työtä.