Uncategorized

Uutta Vuotta

01.01.2016 - Uncategorized

Hyvää Uutta Vuotta kaikille blogini lukijoille. Toivottavasti se on edellistä parempi, vaikka elämmekin aika lailla kovia aikoja. Haasteita riittää niin kotimaassa kuin maailmallakin. Toisaalta pieni Suomi on kyllä historiassaan selvinnyt isommistakin vaikeuksista, joten jos olemme viisaita, näistäkin selvitään.

Joulu oli perheellemme tavallistakin erityisempi. Suurin jouluilo saapui meille jo vähän ennen joulua, ja nyt perheeseemme kuuluu myös kolmevuotias ihana ja reipas tyttö. Olemme koko porukka tästä hyvin iloisia ja onnellisia. Joulu on ihmeiden aikaa!

Mistä on pienet tytöt tehty?
Mistä on pienet tytöt tehty?
Sokerista, kukkasista,
inkivääristä, kanelista.
Niistä on pienet tytöt tehty.  

-Kirsi Kunnas

Eli tässä on nyt parisen viikkoa totuteltu kahden lapsen perheen elämään. Meillä asuu nyt siis kaksi meille sijoitettua lasta, kaksivuotias poika ja kolmevuotias tyttö. Lapsista meillä ei ole tarkoitus kertoa sen tarkempia tietoja julkisuuteen, ei edes etunimiä. Sen voi sanoa, että suomalaisia ovat taustaltaan ja reippaita tapauksia molemmat!

Lapsimäärän tuplaantuminen kyllä enemmän kuin kaksinkertaistaa vauhdin ja vipinän, välillä metelinkin. Mutta se kuuluu kai asiaan. Ja välillä itketään ja välillä nauretaan, sellaista se on.

Tyttö tuli perheeseen sikälikin kyllä erinomaiseen aikaan, että eduskunnassa on nyt istuntotauko. Vaikka istuntotauoillakin yleensä teen töitä, aion ottaa nyt lähiajat aika rauhallisesti ja viettää mahdollisimman paljon aikaa perheen parissa. On tärkeää, että tyttö saa hyvän alun meillä asumiseen. Juoksevat työasiat pystyn kyllä tässä ohessa silti hoitamaan.

Mutta mahdolliset yhteydenotot pyytäisin tekemään nyt mieluiten sähköpostitse. Yritän aina lasten päiväunien aikaan vastailla posteihin.

Toivotan blogini lukijoille valoa ja myötätuulta alkaneeseen vuoteen!

Joulurauhaa

21.12.2015 - Uncategorized

Eduskunnan syyskauden viimeinen istunto oli perjantaina. Tulin tänään vielä työpöytää siivoamaan ja rästihommia tekemään. Jos viime viikko oli eduskunnassa melkoista hulinaa yöhön venyneine istuntoineen, nyt täällä alkaa olla hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Joulurauha taitaa laskeutua eduskunnankin päälle.  Hyvä niin. Varsinkin Jouluna rauhan on mentävä kaiken muun edelle.

Eduskunnan syksy oli raskaanlainen. Suomen talouden tilanne on vakava. Hallitus on tuonut esityksiä, joiden tavoitteena on saada talous nousuun ja maamme velkaantuminen kuriin, mutta kritiikki on ollut voimakasta. Hallituksen tehtävä ei ole helppo. Jokaiselle uudistukselle ja säästölle löytyy vastustajansa. Tosi viisautta hallitus tarvitsee siinä, että löytää mahdollisimman oikeudenmukaisen tavan toteuttaa uudistuksia ja säästöjä.

Erityisen sääli on, että yhteiskuntasopimusta ei ole saatu sovittua työmarkkinajärjestöjen kesken. Se olisi työntekijöiden, ja koko Suomen, kannalta paras tapa tehdä tarvittavat uudistukset. Aika käy vähiin, mutta vuoden 2016 alussakin sen kyllä ehtisi sopia, jos vain tahtoa löytyisi. Toivon todella, että löytyy. Ns. pakkolakien tie on huonompi vaihtoehto, mutta siihen hallitus päätynee, jos sopimusta ei synny. Vanhoilla rakenteilla Suomen suunta ei muutu.

Maailmallakin on myrskyistä. Olen nyt toiminut ensimmäisen vuoteni loppuun ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtana. Tämä on erittäin haasteellinen aika tuohon tehtävään, mutta toisaalta myös erittäin mielenkiintoinen. Oma motivaationi hoitaa tehtävä mahdollisimman hyvin on suuri.

Tapaan tänään vielä delegaation Palestiinasta, joka halusi tulla kertomaan viestinsä alueelta. Tällaisia eri maiden delegaatioiden ja diplomaattien tapaamisia kuuluu tehtäviini aika paljon, vaikka se ei paljoa ulospäin näykään.

Kiitän kaikista eri väylien kautta saamistani ystävällisistä joulutervehdyksistä. Tänä vuonna omat joulutervehdyksiini varaamani rahat olen lahjoittanut Pelastusarmeijalle ja Mannerheimin lastensuojeluliitolle.

Toivotan kaikille blogini lukijoille mitä parasta Joulurauhaa!

YK on välttämätön

11.12.2015 - Uncategorized

Yhdistyneet kansakunnat on saanut laajasti höykytystä osakseen viime vuosien tapahtumien takia. Afganistan, Syyria, Ukraina, ja monet muut epäonnistumiset varsinkin Afrikassa saavat meidät oikeutetusti kysymään, mikä YK:n rooli ja arvo nykypäivän maailmassa on. YK ei ole pystynyt estämään sotaa eikä turvaamaan rauhaa niillä alueilla, missä sitä kipeimmin tarvitaan.

Vaikka YK on jo pitkään hoitanut tehtäväänsä puutteellisesti, ei sen merkitys kuitenkaan ole kadonnut. Yhdistyneiden kansakuntien tärkeys nousee juurikin siitä, että se on paikka, johon kaikki valtiot pääsevät keskustelemaan ja neuvottelemaan yhteisistä asioista. YK:ta ei luotu samanmielisten maiden kerhoksi, allianssiksi tai liittoumaksi. Se luotiin eripuraistenkin valtioiden keskustelufoorumiksi.

YK perustettiin 70 vuotta sitten, jotta toisen maailmansodan kauhut eivät toistuisi. Ihmiskunta oli saanut kokea sodassa paljon, ja toivottiin, että samaa ei tultaisi enää ikinä kokemaan. Nyt 2010-luvulla konfliktien luonteet ovat muuttuneet ja rajoja ylittävät haasteet kaipaavat entistä enemmän kansainvälistä yhteistyötä. Esimerkiksi parhaillaan Pariisissa käytävät YK-johtoiset ilmastoneuvottelut onnistuvat vain, jos jokainen valtio osallistuu talkoisiin. On välttämätöntä saada hyvä sopimus aikaiseksi

Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri Ban Ki-Moon vieraili Suomessa 9.12. juhlistamassa Suomen 60-vuotista jäsenyyttä YK:ssa. Mitä todennäköisimmin pääsihteeri Ban Ki-Moon saapui Suomeen tässä virassa viimeistä kertaa, sillä ensi vuonna YK:lle valitaan uusi pääsihteeri. YK:n käytävillä käydään jo neuvotteluja siitä, kuka Banin tilalle valitaan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että nyt on mahdollisuus saada naispääsihteeri, todennäköisesti Itä-Euroopasta. Se olisi hieno, historiallinen tilanne, sillä naista ei ole koskaan aiemmin valittu YK:n pääsihteeriksi.

Sain itse kunnian isännöidä yhdessä eduskunnan puhemiehen kanssa Ban Ki-moonin vierailua eduskunnassa. Pääsihteeri vieraili johtamani ulkoasianvaliokunnan kokouksessa. Oli hieno ja arvokas kokemus. Keskustelimme tämän ajan kriiseistä ja niiden ratkaisemisesta sekä YK:n roolista kaikessa tässä. Pääsihteeri on viisas ja mukava mies.

Suomelle YK:n jäsenyys on yhtä tärkeä, kuin mille tahansa muulle pienelle maalle – meille ehkä jopa tärkeämpi. Suomi on halunnut olla aktiivinen, ihmisoikeuksiin ja lainvoimaisuuteen nojaava jäsenmaa, joka panostuksellaan vahvistaa maailman laajinta järjestöä ja sitä kautta edistää kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta.

Jäsenyyshakemuksen yhteydessä Suomi lupasi, että maamme omasta puolestaan tulee tekemään kaikkensa edistääkseen Yhdistyneiden kansakuntien jaloja pyrkimyksiä. Lupauksemme pitää yhä.

Laitakaupungin valot

30.11.2015 - Uncategorized

Helsingin Diakonissalaitos kutsui viisi kansanedustajaa tänään tutustumaan “laitapuolen kulkijoiden” elämään. Otin kutsun vastaan. Kävimme mm. Munkkisaaren päihde- ja mielenterveystyön palvelukeskuksen korvaushoidon yhteisössä, tapaamassa kodittomia, narkomaaneja, paperittomien klinikalla ja Nuorten Vamos-palvelukeskuksessa. Näimme paljon kurjuutta, syrjäytyneisyyttä ja köyhyyttä, mutta myös hyvyyttä ja hyvää tahtoa, valonpilkahduksiakin ja toivoa. Eväitä tuli myös päätöksentekoon. Oli hyvä kokemus. Ekskursion työnimenä oli “luokkaretki laitakaupungille”.

Osalla meistä menee elämä syystä tai toisesta raiteiltaan. Silloin harvempi selviää yksin. Kaikilla ei ole sukulaisia tai ystäviä auttamassa, eikä läheiset aina edes pysty auttamaan. Silloin tarvitaan yhteiskunnan ja/tai kolmannen sektorin apua. Helsingin Diakonissalaitos on kehittänyt hyviä toimintamalleja, joita kannattaa varmasti jakaa eteenpäinkin. Myös monessa muussa järjestössä on oman alansa erityistä osaamista. Hyviä käytäntöjä kannattaa jakaa. Jokainen elämä on pelastamisen arvoinen.

Eilen kävin Turussa pitämässä puheen Talvisodan muistotilaisuudessa. Talvisodan syttymisestähän tulee tänään kuluneeksi 76 vuotta. Tilaisuuden oli järjestänyt Karjalan Liitto ry. Arvokas tilaisuus. Maakuntajohtaja Kari Häkämies ja minä pidimme varmaan ihan kohtuulliset puheet, ehkä hyvätkin, mutta kyllä ne varjoon jäivät veteraanien esityksille. Paikallinen sotaveteraani muisteli talvisodan alkamispäiviä. Ikää oli mittarissa jo 90 vuotta, mutta ajatus ja puhe oli selvä ja kirkas – arvokas ja hieno puhe. Vaikuttava oli myös Turun veteraanikuoron esitys. Hattua täytyy nostaa näille kunniakansalaisillemme.

Enimmäkseen kuitenkin ulkopolitiikka on työllistänyt. Ranskan terrori-iskut ja niiden seuraukset ovat iso asia myös Suomelle. Nyt ensimmäistä kertaa testataan EU:n ns. turvatakuita. Suomi varmasti auttaa Ranskaa jollakin sopivalla tavalla, joka selvinnee lähiaikoina. Terrorismia vastaan pitää taistella yhteisessä rintamassa ja päättäväisesti.

Viime viikolla kävimme ulkoasiainvaliokunnan kanssa myös Virossa. Vierailimme mm. Ämarin lentotukikohdassa ja Naton kyberturvallisuuskeskuskessa. Keskustelimme myös perusteellisesti Viron parlamentin ulkoasianvaliokunnan kanssa. Sen puheenjohtaja Sven Mikser on itse asiassa tuttuni jo nuorisopolitiikasta alkaen. Yhteistyö virolaisten kanssa sujuu luontevasti ja hienosti.

Tätä naputellessani eduskunnan työhuoneessani radiouutiset kertoi juuri, että postilakkoon on syntynyt ratkaisu. Tämä on hyvä uutinen. Toivottavasti myös käynnissä olevissa yhteiskuntasopimusneuvotteluissa syntyy myönteinen ratkaisu, vaikka neuvottelutilanne onkin aika haastava. Se olisi Suomelle paljon parempi, kuin muut vaihtoehdot.

Amerikkaa ja sotea

12.11.2015 - Uncategorized

Olen ollut aika lailla lennossa tässä jonkun aikaa. Johdin eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan delegaatiota Yhdysvallan matkalla marraskuun alussa. Kohteina olivat maailmanpolitiikan kannalta keskeiset New York ja Washington D.C. Samaan aikaan Suomessa syntyi jonkin sortin hallituskriisi sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisen kanssa, eli nk. sote-ratkaisu. Onneksi siitäkin selvittiin.

Ulkoasianvaliokunnan tehtäviin kuuluu luonnollisesti ulkosuhteiden hoito. Paitsi Suomen ja Yhdysvaltain suhteiden hoitoon, paneuduimme matkalla myös YK:n kautta ajankohtaisiin kysymyksiin ja kriiseihin. Niitähän valitettavasti riittää.

Matkan alkuosassa meillä oli lukuisia vierailuita YK:n päämajassa. Saimme myös matkan aikana tietää, että YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon on tulossa Suomeen joulukuun alussa. Tämä on hieno asia.

Keskustelunaiheita YK:ssa olivat mm. Lähi-idän ja Afrikan tilanteet sekä Eurooppa koetteleva pakolaiskriisi. Tapasimme myös Venäjän YK-lähettiläs Vitaly Churkinin.

Washingtonissa keskityttiin enemmän Yhdysvaltain tilanteeseen ja maidemme kahdenvälisiin suhteisiin. Tapasimme kongressin jäseniä, hallinnon edustajia, tutkijoita ja asiantuntijoita. Kovatasoisin poliitikkotapaaminen oli epäilemättä senaattori John McCain. McCain jäi kakkoseksi presidentinvaalissa vuonna 2008, kun Barack Obama valittiin ensimmäisen kerran. McCain on edelleen Yhdysvalloissa hyvin tunnettu ja vaikutusvaltainen poliitikko. Kova luu, täytyy sanoa, myös tapaamisemme perusteella.

Seurasimme luonnollisesti matkalta käsin tiiviisti myös sote-vääntöä, johon hallitus oli vähällä kaatua. Itse kyllä uskoin koko ajan järjen voittavan ja sovun syntyvän. Kaikesta päätellen se meni kyllä hyvin täpärälle. Syntynyt ratkaisu sinänsä vaikuttaa aivan kelvolliselta. Sote-palveluiden järjestämisvastuu siirtyy tämän hetken lähes 200 toimijalta 15 sote-piirille, joten hallinto yksinkertaistuu huomattavasti. Kansalaisten yhdenvertaisuus myös paranee. Jos uudistus etenee, niin kuin pitää, myös hoitoketjut selkeytyvät ja jonot lyhenevät. Paljon on vielä kuitenkin pähkäiltävää, ennen kuin asia on maalissa.

Oman vaalipiirini Uudenmaan kannalta uudistus on suuri, muttei nyt kuitenkaan aivan valtaisa, koska meillä on jo entuudestaan sote-alueen kokoinen HUS, eli Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri. Sen rajoja ei tässä muutella. Mutta maakunnallinen vastuu päättää asioista kasvaa ja demokratia paranee. Se tarkoittaa mm. sitä, että maakunnalliset päättäjät valitaan jatkossa vaaleilla.

Kuntakentälle muutos on suuri, sillä sote-palveluiden järjestäminen poistuu kuntien tehtävistä. Tavoite on silti se, että usein tarvittavat sote-palvelut ovat saatavilla kotikunnasta. Lääkäriin on päästävä, kun tarvetta on.

Ruotsin terveisiä

15.10.2015 - Uncategorized

Kävin maanantaina ja tiistaina Ruotsissa, jossa järjestettiin Pohjoismaiden ja Baltian maiden ulkoasiainvaliokuntien NB8-kokous. Tämä tapaaminen järjestetään kahdesti vuodessa, seuraavan kerran ensi keväänä Tallinnassa. Oli mielenkiintoista tutustua kollegoihin alueeltamme. Ruotsin ja Viron kollegat tosin olivat jo entuudestaan tuttuja.

Kävimme useamman tunnin keskustelut ajankohtaisista aiheista. Yleisesti olimme tyytyväisiä siitä, että tulitauko Itä-Ukrainassa on pitänyt syyskuun alusta lähtien. Nyt on tärkeää jatkaa raskaan aseistuksen poisvetämistä alueelta ja muutenkin toteuttaa ns. Minskin sopimusta.

Turvapaikanhakijatilanne on muuttunut radikaalisti kaikissa Pohjoismaissa, ehkä Islantia lukuunottamatta. Baltian maihin ei toistaiseksi kovin massiivista maahanmuuttoa ole tapahtunut. Suurin paine kohdistuu varsinkin Ruotsiin, mutta myös Tanskaan, Norjaan ja Suomeen. Kävimme keskustelua keinoista, joilla tilannetta saataisiin paremmin hallintaan.

Erityisen tärkeää on lopulta puuttua myös pakolaisuuden alkujuurilla erityisesti Syyriassa, Irakissa ja muutamissa Afrikan valtioissa. Tämä on hidasta ja vaikeaakin, mutta lopulta kestävin tapa. Jos syihin ei puututa, on riskinä, että olemme nähneet pakolaisuudesta vasta jäävuoren huipun. Lähi-idässä ja Afrikassa kyllä väkeä riittää. Jos levottomuudet jatkuvat ja pahenevat, porukkaa voi lähteä liikkeelle enemmänkin.

Tapasimme myös Ruotsin ulkoministeri Margot Wallströmin. Kannustin häntä juuri siihen, että kansainvälinen yhteisö etsisi nyt nopeasti tapaa saada Syyrian sotatila nopeasti rauhoittumaan. Venäjä on aloittanut sotilaallisen operaation alueella, eikä sen vaikutuksista ole vielä tarkkaa tietoa. Näyttää siltä, että vaikutukset eivät ole pelkästään myönteisiä. Tilanne on jännitteinen.

Tiistaina 20.10. klo 14 alkaen eduskunnassa ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu. Saan puheenvuoron siinä heti pääministerin ja ulkoministerin jälkeen. Täytyykin valmistella puhe siihen tässä lähipäivinä.

Kotikulmillani Tuusulan Kellokoskella, ja vähän muuallakin, ollaan aiheellisesti huolissaan Kellokosken psykiatrisen sairaalan tulevaisuudesta. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUS:n johdossa on aikeita lakkauttaa sairaala ja siirtää toimintoja varsinkin avohoitoon ja Helsinkiin. Toivon, että HUSin päättäjät miettivät vielä. Kellokosken sairaala on vahva osaamiskeskittymä, jota arvostavat niin potilaat, henkilökunta kuin kyläyhteisökin. Epäilen, että sairaalan henkeä ja hyviä tuloksia ei voi noin vain siirtää muualle. Toivottavasti HUS tekee kokonaisuuden kannalta viisaan ratkaisun ja sairaala jatkaa nykyisellä sijainnillaan, toimintojaan kehittäen.