(Puhe puoluevaltuustossa 26.11.2022)
Hyvät aatesisaret ja veljet,
on hyvä nähdä teitä kaikkia täällä Kuopiossa. Tulla yhteen, päästellä höyryjä, kerätä lämpöä tulevaan vaalirutistukseen.
Töyssyjäkin on ollut tässä hallitustyössä, myös viime viikkoina. Monessa asiassa on kuitenkin löydetty yhteinen sävel. Ehkä juuri niissä asioissa, jotka painavat eniten.
Olemme panostaneet turvallisuuteemme tuntuvasti. Rohkenen sanoa, että puolustuksemme on nyt paremmassa kunnossa, kuin koskaan.
Nato-jäsenyytemme on edennyt vauhdilla. Odottavan aika, se on kuitenkin pitkä. Kaksi meiltä vielä puuttuu, Unkari ja Turkki.
On syytä varautua siihenkin, että tässä voi vielä kestää. Pidämme linjat auki ja teemme sen, mitä tehtävissä on.
Turkin puolustusministerin kutsusta vierailen Turkissa joulukuun alkupuolella. Aihe on varmasti esillä.
Ja vaikka tässä vielä aikaa menisikin, maaliviivan yli me menemme. Se on Natonkin intresseissä.
Ennen sitä, meillä ei ole hätää. Olemme hyvin varautuneita monenlaiseen.Yöunia ei tarvitse menettää.
Meillä on paljon ystäviä. Kansainvälinen tuki Suomelle on näkynyt ja kuulunut. Suomi on haluttu kumppani: maalla, merellä ja ilmassa.
Naton käytävillä emme ole kakkosluokan kansalaisia – pikemminkin tulevia talon asukkaita. Nato totesi jo kesällä yhtenä miehenä, pääsihteerinsä suulla: Suomen ja Ruotsin turvallisuus on liittokunnalle tärkeä, myös jäsenprosessin aikana. Tämä viesti on vahvistunut syksyn aikana, kun olemme tarkkailijajäsenenä osallistuneet Naton kokouksiin.
Hyvät ystävät,
Isänmaan turvallisuus, se yhdistää suomalaisia. Se yhdistää myös meitä keskustalaisia.
Tätä edellinen puoluevaltuusto antoi valtuutuksen puoluejohdolle ja Keskustan edustajille maan hallituksessa kaikkien Suomen turvallisuuden kannalta tarvittavien ratkaisujen tekemiseen – mukaan lukien Nato-jäsenyyden hakemiseen. Näin sitten varsin pian toimittiinkin.
Yksituumaisuus, määrätietoisuus, käytännönläheisyys. Näillä sanoilla voin kuvailla keskustaliikkeen Nato-polkua näin jälkikäteenkin ajatellen.
Tällä polulla meitä on johtanut puheenjohtajamme Annika. Aloitin sanomalla, että töyssyjäkin on tämän hallituksen tiessä ollut. Ja Annika, sinä jos kuka sen tiedät.
Tällä kaudella eteen tulleet asiat ovat olleet isompia kuin kukaan meistä.
Isompia kuin puolueet.
Isompia kuin minkään hallituksen ohjelma.
Kuitenkin olemme onnistuneet tekemään päätökset, joita isänmaa on tarvinnut.
Olemme myös tukeneet kansalaisia näissä kriiseissä eri tavoin.
Tässä on näkynyt keskustalainen kädenjälki, oli kyse yritysten tukemisesta koronassa, maatalouden ja huoltovarmuuden tukitoimista tai siitä ylimääräisestä lapsilisästä, joka lapsiperheille ensi kuussa tulee. Tämä oli muuten Annikan aloite, joka nyt toteutuu.
Ilman Keskustaa, ilman Annikaa, ei näitä olisi saatu aikaan. Olen varma siitä. Puheenjohtajamme johdolla olemme valmiit myös kevään vaalityöhön.
Meillä on hyvä ja taitava puheenjohtaja, joka ansaitsee täyden tuen.
Kun historia jossain kohtaa näitä vuosia arvioi, ei meidän panostamme tarvitse hävetä. Ei todellakaan. Nyt vähän ryhtiä, porukka! Siipi maasta ja katse eteenpäin!
Muistakaa myös, että meillä on kaksi tuoretta vaalia, joissa pärjäsimme odotuksia paremmin.
Kuntavaalit ja aluevaalit. Jokainen gallup näiden alla povasi keskustalle isoa tappiota. Jokainen kolumnisti tiesi kertoa, että nyt käy kepulle huonosti.
Mutta molemmissa vaaleissa, sunnuntai-iltana, kun ihmisten aivan oikeasti antamat äänet laskettiin, miten kävi?
Keskustan tolppa nousi, ja nousi oikein huomattavasti korkeammalle, kuin oikeastaan kukaan osasi odottaa. Kaadoimme gallupit. Kaadoimme vinoilevat kolumnistit.
Ja hyvät ystävät, me teimme sen kerran. Me teimme sen kaksi kertaa. Ja hyvät ystävät, me teemme sen vielä kolmannenkin kerran!
Ystävät, keskustaa tarvitaan, jatketaan töitä. Näytetään, mistä meidät on tehty.
Ja nyt keskusta: nyt ryhti suoraksi ja katse eteenpäin!
