Teinipojan surma Koskelassa on järkyttävä ja ahdistava tositarina lapsen kauheasta kohtalosta ja vaikeasta taipaleesta. Elämä jäi liian lyhyeksi. Ja sitäkin lyhyttä aikaa määrittivät pitkään jatkunut kiusaaminen, masennus, perheen voimien loppuminen. Yhteiskunta ammattilaisineen ja palveluineen ei kyennyt antamaan riittävää apua ja estämään tapahtunutta.

Tämä surullinen tapaus ei jätä rauhaan. Eikä sen pidäkään.

Suomi ei ole täydellinen tai kaikille hyvä yhteiskunta. Apua ja tukea tarvitaan koteihin enemmän, oikeaan aikaan ja matalalla kynnyksellä. Opettajilla pitää työssään olla mahdollisuus nähdä ongelmat ajoissa ja puuttua niihin. Ja lastensuojelu, jonka ammattilaiset tekevät äärimmäisen vaativaa työtä, pitää saada toimimaan paremmin.

En väheksy aiemmin tehtyä eurojen lisäämistä ja lainsäädännön kohentamisesta. Varmasti niillä on saatu hyvää aikaan. Mutta työ on kesken. Kun kouluissa ja kodeissa asiat ovat paremmalla tolalla ja ongelmiin puututaan varhaisessa vaiheessa, vähenee tarve turvautua lastensuojeluun.

Jokainen lapsi tarvitsee aikuisen, jolla on voimavarat olla tukena ja välittää. Kiusaamiseen ja masennukseen on puututtava ajoissa. Tässä emme onnistu tarpeeksi hyvin. Kun hehkutamme Suomen hyviä puolia, muistetaan myös asiat jotka on korjattava ja tapahtumat, jotka eivät saa koskaan enää toistua.

Blogi 9.2.2021

Pormestarimalli on Tuusulassa nähty – kunnanjohtajan paikka hakuun

Kirjoitan vaihteeksi blogiin paikallisesta asiasta, Tuusulan pormestarimallista. En ole kategorisesti pormestarimallia vastaan, siitä ei ole kysymys, se saattaa joihinkin isoimpiin kaupunkeihin sopiakin. Mutta kotikuntani suhteen en ole siitä tullut vakuuttuneeksi. Siksi jätin aloitteen, johon yhtyi valtuuston koko keskiryhmä (kesk+kd+rkp) ja ainakin yksi valtuutettu Tuusulan puolesta -ryhmästä.

Tuusula on vaalikauden 2017-2021 toteuttanut pormestarimalliin perustuvaa kuntajohtamisjärjestelmää. Kokeilun tulokset ovat jääneet vaatimattomiksi. Pormestariohjelman keskeisistä tavoitteista on lipsuttu, eivätkä kuntalaiset tunnu ottaneen pormestarimallia omakseen. Yhden valtuustokauden kokeilun jälkeen onkin aika todeta, että tämä on nähty. Esitämme, että Tuusula palaa normaalin kuntajohtamisen aikaan.

Tuusulassa pormestarimalli on käytännössä tarkoittanut mm. sitä, että kunnalla on valtuustokauden 2017-2021 ollut palkattuina pormestari ja kaksi apulaispormestaria. Valinnat ovat tehneet kunnanvaltuuston suurimmat valtuustoryhmät keskuudestaan.

Vaalien jälkeen kunnassa laadittiin pormestariohjelma, jossa asetettiin valtuustokauden toimintasuunnitelma ja tavoitteet. Monilta keskeisiltä osin ohjelman toteuttamisessa epäonnistuttiin. Kunnan taloutta ei saatu tasapainoon, eikä kunnan vetovoimaa kasvuun. Palvelupuolella päädyttiin kunnan kyläkouluverkkoa karsivaan linjaan.

Uuden valtuustokauden taitteessa on luonteva hetki tehdä ratkaisuja pormestarimallin jatkon suhteen. Neljän vuoden kokemusten perusteella voidaan hyvin vetää johtopäätös, ettei pormestarimalli Tuusulassa täyttänyt sille asetettuja odotuksia tai tavoitteita. Tätä kokeilua on turha jatkaa, tämä on nähty.

Esitämme, että pormestarimallista luovutaan ja Tuusulan kuntaa johdetaan jatkossa samaan tapaan kuin ylivoimaista valtaosaa Suomen kunnista. Ammattimaisen kuntajohtamisen mallin ovat valinneet myös lähes kaikki Tuusulan kaltaiset kehyskunnat.

Kun Tuusulan kunnanjohtajan paikka pannaan avoimeen julkiseen hakuun, siihen varmuudella saadaan tukku hyviä hakijoita, joilla on tehtävään vaadittavaa koulutusta, työkokemusta ja näyttöjä. Näistä valitkaamme pätevin ja lähdetään kehittämään Tuusulaa ammattimaisella otteella kohti uutta nousua.

Rotia sähkön siirtohintoihin

Hallitus puuttuu sähkön siirtohintoihin. Hallitus esittää lakimuutosta, jonka myötä asiakkailta peritään 350 miljoonaa nykyistä vähemmän siirtomaksuja ensi vuodesta lähtien. Siirtohintojen korotuksia hillitään, ja lähivuosina hinnat saadaan jopa kääntymään laskuun.

Tätä on odotettu.

Sähkön toimitusvarmuus on tärkeä asia huoltovarmuuden kannalta. Sähköverkon on kestettävä myrskyjä ja sääoloja. Hintojen on kuitenkin pysyttävä kohtuullisina. Nyt näin ei ole. Siirtomaksut kattavat yhä suuremman osan sähkölaskusta. 

Siksi lakimuutoksella jakeluverkkoyhtiöiden sallittua tuottoa ja korotusten suuruutta lasketaan.

Sähkön siirtohinnat ovat nousseet, koska jakeluverkkoyhtiöt ovat investoineet myrskynkestäviin siirtoverkkoihin. Samalla ne ovat nostaneet hintoja kulujen kattamiseksi. Voittoakin monopolilla on tehty, joissain yhtiöissä aika reippaastikin.

Nyt yhtiöiltä vaaditaan kustannustehokkuutta investoinneissa. Tarpeettomia kaapelointeja ei pidä tehdä.  

Lakimuutos näkyy sähkölaskussa eri aikaan riippuen siitä, minkä jakeluverkkoyhtiön alueella asuu. Joillakin hinta voi pudota jo tänä vuonna, toisilla useiden vuosien päästä. 

Ajoitus riippuu siitä, kuinka paljon kertyneitä alijäämiä yhtiöillä on. Jos esimerkiksi oman alueen yhtiö on tehnyt kalliita verkkoinvestointeja hiljattain, se voi periä korkeampaa hintaa alijäämän kattamiseksi ja hinnat laskevat myöhemmin. 

Niissäkin yhtiöissä, joissa hinnat laskevat vasta useiden vuosien päästä, lakimuutos hillitsee hintojen nousua.  Lakimuutos vaikuttaa hintoihin erityisesti kahden välineen kautta: 

Ensinnäkin lakimuutos laskee rajaa, kuinka paljon yritys voi nostaa siirtomaksua kerralla. Nyt katto on 15 prosenttia, mutta lakimuutoksen myötä se laskee 8 prosenttiin. Tämä muutos hillitsee siirtomaksujen nousua. 

Toisekseen jakeluyhtiöiden sallittua tuottoa pienennetään.  Jakeluverkkoyhtiöiden sallittu tuotto on jatkossa 4%, kun se on nyt lähes 6% (5,73%). Yhtiöiden sallittu tuotto laskee siis lähes kolmanneksen. Tämä muutos painaa hintoja alaspäin. 

Lisäksi siirtohintoja hillitään muilla keinoilla, kuten pidentämällä yhtiöiden aikaa toteuttaa myrskytuhoja estäviä investointeja ja korostamalla kustannustehokuutta verkkojen rakentamisesta. Esimerkiksi kaapelointia ei kannata tehdä joka paikkaan.

Asia etenee nyt eduskunnan käsittelyyn. Tämä odotettu puuttuminen siirtohintoihin on jäänyt edellisiltä hallituksilta tekemättä. Toivottavasti eduskunta käsittelee ja hyväksyy esityksen ripeästi.

Jotain on tehty oikeinkin

Suomi on monessa mielessä menestynyt maa. Löydämme itsemme tilastojen kärkisijoilta, mitä tulee esimerkiksi onnellisuuteen, yhteiskunnan turvallisuuteen tai naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon. Ylpeyden aihe on ollut, ja on tietysti edelleen, myös laadukas koulutusjärjestelmämme.

Viime aikoina Suomi on kuitenkin löytynyt toistuvasti merkittävän tilaston häntäpäästä. Euroopan tautienehkäisy- ja valvontavirasto julkaisee päivittäin tilastoja EU- ja ETA-maiden sekä Ison-Britannian tautitilanteesta. Näissä tilastoissa Suomi on ollut loppupäässä viimeiset kuukaudet ja viime viikolla se piti jumbosijaa yhdessä Viron kanssa.

Tässä tilastossa on suorastaan kunnia olla hännänhuippuna. Eli meillä koronan ilmaantuvuus on tällä hetkellä koko Euroopan vähäisintä. Voisi kai todeta, että jotain on kai tehty oikeinkin.

Helpolla tähän ei ole päästy. Keväällä ihmisten liikkumista ja elinkeinonvapautta jouduttiin rajoittamaan merkittävästi taudin leviämisen ehkäisemiseksi. Velkaakin jouduttiin, ja joudutaan, ottamaan koronan aiheuttamien vahinkojen korjaamiseksi. 

Ihmiset sopeutuivat kuitenkin kiitettävästi uuteen tilanteeseen. Kesällä rajoituksia pystyttiin jo purkamaan. Syksyn kynnyksellä tartuntatilanne alkoi, osittain odotetustikin, pahentua jälleen. Olimme kuitenkin tällä kertaa paremmin valmistautuneita. Olemme syksyn mittaan joutuneet ottamaan uudelleen käyttöön rajoituksia, mutta nyt alueellisesti. Tämä on järkevää, sillä eri alueillamme tilanne on kovin erilainen. Ihmisten terveyttä, ihmiselämää, pitää suojella, mutta samalla tulee mahdollisuuksien mukaan pitää yhteiskuntaa auki ja talouden rattaat pyörimässä. Suomessa on onnistuttu varsin hyvin tässä tasapainottelussa.

Puolustusministerinä voin todeta senkin, että Puolustusvoimien osalta tilanne on ollut hyvin hallinnassa koko epidemian ajan. Kesällä Puolustusvoimissa päästiin välillä jopa nollatilanteeseen tartuntojen suhteen. Tällä hetkellä sairaana on koko organisaatiossa yhteensä vain viitisen varusmiestä ja kymmenkunta kantahenkilökuntaan kuuluvaa. Tämä osoittaa, että tehokkailla ja oikea-aikaisilla järjestelyillä suuressakin organisaatiossa koronan kanssa voi pärjätä. Toki tyytyväisyyden tunteeseen ei pidä missään paikassa tuudittautua.

Tällä hetkellä useissa työpaikoissa on etätyösuositus käytössä. Suomalaiset ovatkin ottaneet etätyöt keskimäärin erittäin hyvin vastaan. Yhteytemme pelaavat pääsääntöisesti hyvin ja monet työt hoituvat täysin etänä. Tämä onkin tarjonnut mahdollisuuden tehdä töitä paikkariippumattomasti, kun työn tekeminen ei ole tiettyyn paikkaan sidottua. Uskon vahvasti etätyökäytäntöjen jäävän elämään – ja jopa vahvistuvan – näin korona-aikana ja sen jälkeenkin. Tulevaisuus on enenevissä määrin paikkariippumatonta. Pidän tätä hyvänä asiana.

Ja vielä lopuksi: koronarokote varmasti valmistuu, mutta on vaikea nähdä, että sitä ihan lähikuukausina kuitenkaan saataisiin laajaan jakeluun. Meiltä vaaditaan vielä turnauskestävyyttä tämän koronahaasteen kanssa.  Vaikka virheitäkin on varmasti tehty, niin tiemme on ollut loppupeleissä toimiva. Pidetään se sellaisena jatkossakin. Tähän voi myös jokainen meistä omalla toiminnallaan olla vaikuttamassa.

Valtioneuvosto hyväksyi tänään ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon. Seuraavaksi selonteko siirtyy eduskunnan käsittelyyn. Selonteot ovat vakiintuneet viime vuosikymmeninä toimintatavaksi, jossa kukin hallitus tuo kerran vaalikaudessa eduskunnalle ja samalla kaikille suomalaisille esille kokonaisvaltaisesti linjansa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.  Eduskunnalle annettava uusi UTP-selonteko on hyvää jatkoa tälle käytännölle.

UTP-selonteko luo pohjaa myös puolustusselonteolle, jonka valmistelu alkaa välittömästi. Keväällä 2021 annettavassa puolustusselonteossa konkretisoidaan, mitä Suomen puolustamiselta käytännössä edellytetään. Kyseessä on toinen kerta, kun laadimme erillisen puolustusselonteon. Menettely on todettu toimivaksi.

UTP-selonteon huomiot Suomen ja Euroopan lähialueiden epävakaasta turvallisuustilanteesta ovat valitettavan realistisia. Suurvaltojen keskinäinen kilpailu on kiristänyt kansainvälistä tilannetta ja tämä heijastuu myös Suomen turvallisuusympäristöön. Meihin ei kohdistu välitöntä sotilaallista uhkaa, mutta emme voi sitä poissulkeakaan tulevaisuudessa.  

Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, mutta säilytämme mahdollisuuden hakea Nato-jäsenyyttä. Tämä linja ei selonteossa muutu. Muutoinkin sanoisin, että ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme peruslinja säilyy, ja hyvä niin. Omalta pieneltä osaltaan Suomi voi olla luomassa vakautta Pohjois-Eurooppaan, ja joskus laajemminkin.

Sotilaallisesti liittoutumattomana maana oma, vahva kansallinen puolustuskyky on turvallisuutemme kivijalka. Meillä tulee olla kaikki puolustuksemme kannalta keskeiset sotilaalliset voimavarat omasta takaa. Juuri tämän vuoksi olemme mm. parhaillaan valmistelemassa vanhenevien Hornetien korvaamista.

Kansainvälisellä yhteistyöllä vahvistamme puolustuskykyämme. Erityisesti Ruotsin kanssa tehtävä puolustusyhteistyö on ottanut viime vuosina harppauksia eteenpäin. Tätä työtä jatkamme. Samaten teemme yhteistyötä EU:n, muiden pohjoismaiden ja Naton kanssa. Meillä on myös keskeisiä kahdenvälisiä yhteistyökumppaneita, kuten Yhdysvallat.

Koronaviruspandemia on herättänyt meidät kaikki varautumisen ja huoltovarmuuden merkitykseen laaja-alaisiin kriiseihin varautumisessa. Esimerkiksi juuri pandemiat eivät noudata rajoja ja tämän

vuoksi tehokas kansainvälinen yhteistyö on avainsana, kansallista vahvaa kriisinsietokykyä unohtamatta. 

Kuten selonteossa todetaan: ”Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruslinja on vakaa ja ennustettava. Se perustuu hyviin kahdenvälisiin suhteisiin, yhteistoimintaan ja vaikuttamiseen Euroopan unionissa sekä sääntöpohjaiseen kansainväliseen järjestelmään ja kansainväliseen oikeuteen nojaavaan monenkeskiseen yhteistyöhön.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan päämääränä on vahvistaa Suomen kansainvälistä asemaa, turvata valtion itsenäisyys ja alueellinen koskemattomuus, vahvistaa Suomen turvallisuutta ja hyvinvointia sekä ylläpitää yhteiskunnan toimivuutta. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkeä tavoite on, että kansallisin toimin ja kansainvälisellä yhteistyöllä estetään aseellisten konfliktien ja Suomen turvallisuutta ja yhteiskunnan toimintakykyä vaarantavien tilanteiden syntyminen sekä Suomen joutuminen sotilaalliseen konfliktiin.”

Tältä pohjalta on hyvä jatkaa.

Kiusaaminen saatava loppumaan

Koulukiusaaminen on puhututtanut merkittävästi viime päivinä. Keskustelu lähti liikkeelle Vantaan Kytöpuiston koulusta tapahtuneesta väkivallanteosta, jonka seurauksena teon uhriksi joutunut oppilas sai ensihoitoa. 

Kyseinen tapaus on – valitettavasti – vain jäävuoren huippu. Koulukiusaamisen vitsaus on läsnä aivan liian monen lapsen ja nuoren elämässä. Kyse ei ole vain fyysisestä väkivallasta, vaan monesti uhri joutuu kokemaan henkistä väkivaltaa luokkatovereidensa taholta. Nykyään kiusaaminen on yhä useammin siirtynyt sosiaalisen median kanaviin. Siksi vanhempien tulee olla valppaina lastensa somen käytön suhteen. Vaikka sosiaalinen media tarjoaa paljon hyvää ja opettaa uusia asioita, tulee sivutuotteena joskus myös ikävämpiä ilmiöitä.

Koulukiusaamisen muodot ovat moninaisia ja kaikki niistä eivät ole suoraan opetushenkilökunnan havaittavissa. Yksi vakava kiusaamisen muoto on joukosta poissulkeminen. Lapsi ja nuori jätetään yksin. Tämä ei näyttäydy muille välttämättä kovin näkyvällä tavalla, mutta aiheuttaa syrjitylle koko elämän kestäviä haavoja. Moni joutuu kysymään itseltään, miksi ei kelpaa joukkoon. Näin ei pitäisi missään tilanteessa olla. Koulun henkilökunnalla on toki suuri vastuu kiusaamisen havaitsemisessa ja siihen puuttumisessa. Kaikkeen heidän rahkeensa eivät kuitenkaan riitä. Suuri merkitys asiaan on lapsen ja nuoren kotioloilla ja sillä, millainen esimerkki lapselle ja nuorelle siellä annetaan. Tässä on varmasti monella peiliin katsomisen paikka. 

Kaiken kiireen keskellä jokaiselta tulisi löytyä aikaa käydä lastensa kanssa keskustelu kiusaamisesta ja sen kammottavista vaikutuksista kanssaihmisiin. Lapset ja nuoret eivät välttämättä itse ymmärrä, millaista tuhoa saavat aikaan uhrilleen kiusaamisen seurauksena. Lisäksi kiusatulla on usein korkea kynnys kertoa kiusaamisesta koulussa tai kotona. Kiusaamisen taakka on valtava ja häpeä siitä suuri. Ei välttämättä kehdata kertoa kenellekään, jotta tilanne ei pahenisi. Näin ei tietenkään pitäisi olla. Osa kiusatuista toki pystyy kertomaan asiasta, mutta osalle asia jää ikuisesti yksityiseksi salaisuudeksi, valtavaksi henkiseksi taakaksi. Kovin väärältä tuntuu myös se, että koulua joutuu useasti vaihtamaan kiusattu, eikä kiusaaja. 

Koulukiusaamisen kitkeminen on yhteinen asiamme. Opettajilla, koulutuksen järjestäjillä ja koulujen aikuisilla on lakisääteinen vastuu pitää huolta siitä, että oikeus turvalliseen koulupäivään toteutuu. Vanhempien vastuuta unohtamatta. 

Jos puhe ei riitä, koulussa keinoja puuttua kiusaamiseen on mm. oppilaan poistaminen luokkatilasta, jälki-istuntoon määrääminen ja kotiin lähettäminen. Äärimmäisimmissä tapauksissa kyseeseen voi tulla myös määräaikainen erottaminen ja jopa rikosoikeudellinen vastuu. Opetushallitus on julkaisemassa oppaan koulukiusaamisen ehkäisemiseksi ja lisäksi opetushenkilökunnan täydennyskoulutukseen on panostettu.

Koulukiusaamiselle ei saa olla sijaa yhteiskunnassamme ja työtä sen kitkemiseksi on jatkettava ja tehostettava kaikin mahdollisin keinoin.