Uusi hallitus aloittaa

29.05.2015 - Blogi

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on juuri nimittänyt maahan uuden hallituksen. Pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelma on nyt julkistettu ja hallituksessa on 14 ministeriä. Onnea heille tuleviin tehtäviin. Tehtävä hallituksella ja eduskunnalla ei ole helppo. Velkaantuminen pitää pysäyttää ja Suomi pitää kääntää takaisin nousun tielle.

Löysin myös oman nimeni monista ministerispekulaatioista. Fakta on se, että keskustalla oli tällä kertaa pitkä rivi ministeriksi päteviä ja sopivia henkilöitä. Salkkuja ei riitä kaikille, ja Sipilä halusi osaamisen lisäksi katsoa myös muita seikkoja, kuten alueellista ja sukupuolten välistä tasapainoa. Uskon, että valittu joukkue on hyvä. Aika näyttää, miten se käytännössä toimii.

Ja enköhän löydä eduskunnasta aivan mielekästä tekemistä. Olen ennenkin löytänyt, ja uskon, että niin jatkossakin. Vaikuttaa voi monella tavalla ja monenlaisista asemista.

Tiistaina eduskunta käy ruotimaan uuden hallituksen ohjelmaa. Oppositio varmasti haukkuu sen pystyyn. Leikkaukset on tehty väärin ja muutenkin ohjelma on kelvoton. Kritisoimisen varaa varmasti onkin, mutta toivottavasti myös uskottavia vaihtoehtoja esitetään.

Kuten jo ennen vaaleja blogiini useasti kirjoitin, Suomi ei voi jatkaa rajun velkaantumisen tiellä. Sen pysäyttäminen edellyttää myös säästöjä. Niistä osa on aika tuskallisiakin. Esimerkiksi koulutukseen ja esiopetukseen tehtävät leikkaukset ovat mielestäni epämiellyttäviä. Varmasti monta muutakin kohtaa tekisin itse hieman toisin.

Hallitusohjelma on kuitenkin kolmen hallituspuolueen yhteinen kompromissi, johon olemme luvanneet sitoutua. Sillä siis mennään, vaikka hammasta purren.

Ja on siinä iloisiakin asioita. Turhaa byrokratiaa ja sääntelyä puretaan. Esimerkiksi asuntopoliittinen linjaus sisältää paljon hyviä ehdotuksia, joita olin itsekin laatimassa. Tällä ohjelmalla saadaan vasarata paukkumaan, niin kaupungeissa kuin maaseudullakin.

Omaishoitoon ja perhehoitoon sekä lapsiperheiden kotiapuun panostetaan, myös lastensuojeluun. Kaikista pienimpiä eläkkeitä korotetaan.

Suurena linjana tavoitellaan yrittäjyyden ja työllisyyden vahvistamista. Se on avain myös Suomen kääntämisessä uuden nousun tielle.

Tässä tavoitteessa hallituksen on syytä onnistua.

Hallitusta rakentamassa

12.05.2015 - Blogi

Pöly alkaa olla laskeutunut vaalien jälkeen ja tunnusteluvaiheen jälkeen on alkanut hallituksen rakentaminen. Kaikkien eduskuntapuolueiden kanssa käytyjen neuvonpitojen jälkeen hallitustunnustelijaksi nimetty Juha Sipilä päätyi jatkamaan neuvotteluja keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen kesken. Jos hallitus syntyy tältä pohjalta, se on kokonaan uusi hallituskokoonpano Suomessa.

Myös SDP oli pitkään vaihtoehtona kokoomuksen tilalle. Sipilä perusteli kuitenkin tehtyä ratkaisua kokonaisharkinnalla. Siihen saattoi vaikuttaa esimerkiksi se, että toistuvien vaalitappioiden jälkeen kohtalaisen merkittävä osa demareista taisi olla enemminkin oppositioon menon kuin hallituksen kannalla. Pieni yllätys oli varmasti se, että myös RKP jäi nyt hallituksen ulkopuolelle. Näin on tapahtunut viimeksi 36 vuotta sitten. Sipilän valinta oli nyt kolme suurinta puoluetta, ei muita.

Nyt käynnissä ovat varsinaiset hallitusneuvottelut. Niitä käydään uudessa paikassa. Pitkään neuvottelupaikkana ollut Säätytalo hylättiin, ja nyt neuvottelupaikkana on valtioneuvoston juhlahuoneisto Smolna.

Mitä noissa neuvotteluissa sitten tapahtuu? Voin jotain kertoa, sillä kuulun keskustan nimeämään neuvotteluryhmään. Kuluneen viikon maanantain sijaistin Brysselissä ollutta Olli Rehniä hallitusneuvottelujen EU-osuudessa. Ensi viikolla olen näillä näkymin neuvottelemassa ainakin biotalouteen, ympäristöön ja vesistöihin liittyvissä kysymyksissä.

Neuvotteluissa jakaudutaan työryhmiin, joihin puolueet nimeävät edustajansa. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että työryhmiin nimetään kaksi neuvottelijaa ja sihteeri joka hallituspuolueesta.

Alkuviikolla työstetään kolmessa eri työryhmässä yhteisiä linjauksia EU-politiikassa, ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ja maahanmuuttopolitiikassa. Samaan aikaan isompi työryhmä puolueiden puheenjohtajien johdolla rakentaa hallitusohjelman strategisia painopisteitä. Loppuviikolla työtään tekee talousasioita ratkova työryhmä. Ensi viikon alussa aloittaa uusi sarja työryhmiä, kunhan talousraamit ja muut painopisteet ovat riittävässä määrin selvillä.

Päivät ovat täysiä ja niitä jatketaan iltaan niin pitkään kuin tarvitaan. Smolnasta ei neuvottelujen aikaan juurikaan poistuta.

Neuvottelujen henki on ollut hyvä, mutta varsinkin vaikeat säästökysymykset ovat vielä edessä. Valtion velkaantuminen aiotaan saada viimein hallintaan. Velkaantumisen tahti on ollut hurja, yli miljoona euroa tunnissa, myös tällä hetkellä. Ja tätä tahtia on jatkunut vuosia. Jokainen, tai ainakin melkein jokainen, ymmärtää että näin ei voida jatkaa. Säästöjä tarvitaan, mutta ne pitää tehdä mahdollisimman oikeudenmukaisella tavalla.

Oleellista on saada Suomi nousuun. Siihen tarvitaan fiksuja poliittisia päätöksiä ja tekemisen henkeä, jolla todella lähdetään nostamaan Suomea suosta. Varsinkin pienillä ja keskisuurilla yrityksillä voisi olla potentiaalia kasvaa ja palkata lisää väkeä, jos se vain on riittävän houkuttelevaa. Paremmalla työllisyydellä ja verotuloilla pystymme myös turvaamaan hyvät palvelut lasten päivähoidosta koulutukseen, terveydenhoitoon ja ikäihmisten vanhuuden turvaan.

Jos hallitusta ei tältä pohjalta synny, voidaan palata muihin kokoonpanoihin. Oman käsitykseni mukaan hallitus kyllä syntyy, eikä siinä edes kovin kauaa nokka tuhise.

Hallitusneuvottelut

08.05.2015 - Blogi

No niin. Asiat ovat edenneet nyt siten, että hallitusneuvottelujen ensimmäinen päivä oli tänään. Hallituksen muodostaja Juha Sipilä koettaa muodostaa hallitusta vaalien kolmen suurimman puolueen pohjalle, eli keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen. Tämän kuun aikana selviää, onnistuuko yritys.

Tulin itsekin nimetyksi mukaan hallitusneuvotteluihin. Tämä on otettava ilman muuta vahvana luottamuksen osoituksena, koska neuvotteva joukko ei ole kovin suuri. Omat vastuualueeni koskettavat ennen muuta ympäristöä, ilmastoa, vesistöjä, energiaa ja asumista. Ja äsken sain juuri tiedon, että tehtäväni on maanantain neuvotteluissa tuurata Olli Rehniä EU-linjauksia koskevissa neuvotteluissa. Onhan tuossa työsarkaa.

Olin myös viimeksi hallitusneuvotteluissa ja kokemuksesta tiedän, että näiden viikkojen aikana neuvotteluissa pystyy käytännössä vaikuttamaan enemmän kuin vuoden aikana eduskunnassa. Sen verran painavia ovat ne linjaukset, mitä hallitusohjelmaan tehdään.

Mutta kovia aikoja valitettavasti elämme. Kun yritys tuottavuutta, kilpailukykyä ja työllisyyttä vahvistavasta yhteiskuntasopimuksesta kaatui, merkitsee se sitä, että aloittava hallitus joutuu sopeuttamaan entistä enemmän. Suomeksi tämä tarkoittaa leikkauksia.

Leikkauksia on tehtävä, jotta Suomen velkaantuminen saadaan aisoihin lähivuosina. Mutta ne pitää tehdä mahdollisimman oikeudenmukaisella tavalla. Helppoja päätöksiä ei ole luvassa. Mutta tehtävä ne on silti.

Samalla pitäisi pitää huolta siitä, että saisimme aikaiseksi talouskasvua ja parempaa työllisyyttä. Ennen muuta se voisi onnistua oman käsitykseni mukaan yrittäjyyden edellytyksiä parantamalla. Mutta katsotaan nyt, mihin neuvotteluissa päästään.

Tässä viikolla on ollut myös hivenen erikoistakin keskustelua keskustan asuntopolitiikasta. Siksipä joudun avaamaan sitä hieman, varsinkin kun satun olemaan puolueen asuntopoliittisen työryhmän puheenjohtaja.

Keskustalla on ollut useita erilaisia työryhmiä pohtimassa erilaisia politiikkavaihtoehtoja. Talousmaantieteellisen työryhmän raportti on tällainen, mutta sitä ei voida pitää puolueen virallisena kantana asuntopolitiikkaan, kuten puoluesihteeri Timo Laaninenkin toteaa (HS 4.4.). Keskusta ei ole lopettamassa asuntotuotantoa metropolialueella. Sen sijaan haluamme olla avaamassa asumisen pullonkauloja, kuten pulaa kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista. Niitä tarvitaan lisää, ja tähän voidaan myös poliittisin päätöksin vaikuttaa.

Keskustan asuntopolitiikka nojautuu kol­meen pääperiaatteeseen. Päätöksenteon ytimessä on asumisen kustannuksien koh­tuullisuus, erilaisten tarpeiden huomioon­ottaminen sekä ihmisten valinnanvapaus asuinpaikkansa ja -muotonsa osalta. Jotta nämä tavoitteet voivat toteutua, tarvitaan asuntopolitiikkaan sekä kokonaan uusia ava­uksia että vanhojen säädösten päivittämistä.

Asuntopolitiikka oli edellisellä vaalikaudella pysähtyneisyyden tilassa ja on nyt huonommassa tilassa kuin Kataisen hallituksen aloittaessa toimin­tansa.

Keskustan mielestä on tärkeää hyödyntää jo olemassa olevaa, koko maan kattavaa yhdyskun­tarakennetta tehokkaalla tavalla. Hallitsematon muuttoliike suurimpiin keskuksiin aiheuttaa ongelmia sekä keskuksissa että niillä alueilla, jotka tyhjenevät. Hyödyntämällä jo olemassa olevaa rakennuskantaa entistä paremmin voimme hidastaa asuntojen hinto­jen ja vuokrien nousua pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvu­keskuksissa. Pääkaupunkiseudun hinta­taso on noussut jo aivan liian korkeaksi esimerkiksi poliisin, palomiehen tai sairaanhoitajan palkkatasoon verrattuna.

Aktiivisella asuntopolitiikalla on torjuttava asuinalu­eiden eriytyminen rikkaiden ja köyhien alueiksi tai kantaväestön ja maahanmuuttajien alueiksi.

Asunnottomien määrä ei ole erilaisista ohjelmista huolimatta viime vuosina laskenut. Maan yli 8000 asunnottomasta suurin osa kärvistelee pääkaupunkiseudulla. Nuorten asunnottomuus on kasvanut räjähdysmäisesti. Tällä hetkellä jo joka neljäs asunnoton on alle 25-vuotias. Ilmiön taustalla vaikuttaa etenkin pienten, kohtuu­hintaisten vuokra-asuntojen puute pääkaupunki­seudulla. Nuoria, kuten muitakaan asunnottomia ei saa jättää heitteille oman onnensa nojaan, vaan on ryhdyttävä ripeästi toimiin tilanteen ratkaisemiseksi tarjoamalla niin väliaikaista majoitusta kuin lisäämäl­lä pienten vuokra-asuntojen tuotantoa. Asunnotto­muus on hyvinvointiyhteiskunnan häpeätahra.

Edellisellä vaalikaudella asu­misen kustannuksia on nostettu monin erin tavoin. Harjoitettu asuntopolitiikka ei ole vastannut ihmisten erilaisiin tarpeisiin. Esimerkiksi lapsiperheillä, sinkuil­la ja senioreilla on usein erilaiset toiveet ja tarpeet asumisen suhteen.

Kaavoituksessa tulee ottaa entistä paremmin huo­mioon ihmisten asumisen toiveita, kuten pientalo­valtaisuutta ja puurakentamista. On huomioitava, että myös pientaloalueet on mahdollista kaavoittaa tehokkaasti, ekologisesti kestävällä tavalla ja siten, että niihin voidaan järjestää joukkoliikenneyhteydet.

Asuntopolitiikan pahimmat pullonkaulat ovat tällä hetkellä Helsingin seudulla, mutta muutakaan maata ei pidä unohtaa. Valtion taloustilanteen liikkumava­ran kavetessa asuntotuotannon edistämiseksi tulisi kehittää sellaisia malleja ja epäsuoria keinoja, jotka eivät vaadi valtion suoranaisia rahallisia panoksia. Lainsäädäntöä ja korkotukia pitää kehittää sellaiseksi, että ne kannustavat perinteisiä Ara-toimijoita uu­sien vuokra-asuntojen tuotannon käynnistämiseen. Lainoihin liittyviä rajoitusaikoja tulisi lyhentää. Näin tuotantoa saataisiin käyntiin jopa vähäisellä valtion suoralla rahallisella tuella.

Varsinkin Helsingin seutua vaivaavan tonttipulan ratkaisemi­seksi tarvitaan aktiivista kaavoituspolitiikkaa ja muun muassa veroporkkanoita. Kaavamääräyksissä on voitava ainakin joissain kohdin joustaa. Rakentaminen tarvitsee nyt omat normitalkoonsa.

Tulevan hallituksen on syytä laatia oma asuntopoliittinen toimenpideohjelma, jossa tavoitteena pitää olla, että asuntopolitiikan tilanne on parempi neljän vuoden kuluttua kuin tällä hetkellä.

Tämä koskee myös Helsingin seutua.