Kuluneiden päivien aikana Suomen poliittisessa elämässä on ollut nopeita ja yllättäviäkin käänteitä. Perussuomalaisten puoluekokouksen jälkeen hallituskumppanit Keskusta ja Kokoomus joutuivat toteamaan, ettei edellytyksiä jatkaa hallitusyhteistyötä muuttuneen Perussuomalaisen puolueen kanssa enää ollut. Suomi on oikeusvaltio, jossa ihmisarvo on jakamaton. Ihmisarvon loukkaamattomuus on turvattu YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ja Suomen perustuslaissa. Oli olemassa epäilyjä, että yhteistyö ei toimi mm. liikaa eroavan arvopohjan ja käytännön syiden vuoksi.

Syntyneessä tilanteessa hallituksella (kesk+kok) ei ollut enää parlamentaarista enemmistöä eduskunnassa. Oli löydettävä ratkaisu, joka turvaisi toimintakykyisen hallituksen ja sen tuloksia tuottaneen työn jatkumisen hallitusohjelman pohjalta. Keskusta oli valmis kaatamaan oman hallituksensa ja käynnistämään perustuslaillisen prosessin enemmistön löytämiseksi. Eduskunnan hajottaminen ei tullut kysymykseen, sillä sen perusteena voi olla vain pitkäaikainen parlamentaarinen kriisi. Toimintakykyinen hallitus pyritään löytämään istuvasta eduskunnasta. Hallituksen muodostajaakin voidaan vaihtaa mikäli suurimman ryhmän johdolla ei saada aikaan enemmistöhallitusta. Suomessa ei mennä uusiin vaaleihin kevyin eväin.

Olin jo valmistautunut suurimman eduskuntaryhmän puheenjohtajana käynnistämään parlamentaarisen prosessin lähettämällä alustavan kutsun eduskuntaryhmien puheenjohtajille ja puolueiden puheenjohtajille tiistai-illaksi klo 18. Pääministeri Sipilä oli itse lentänyt Turkuun ja matkalla Naantalin Kultarantaan viemään eronpyyntö presidentille, kun eduskunnassa tapahtui jotain dramaattista, joka muutti tilanteen.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä irtaantui Uusi vaihtoehto –ryhmä, johon kuuluivat kaikki entisen puolueensa ministerit, Timo Soinista lähtien, perustettaessa yhteensä 20 edustajaa. Kyseinen ryhmä oli sitoutunut hallitusohjelman tavoitteisiin ja valmis jatkamaan työtä keskustajohtoisessa hallituksessa Suomen kuntoon laittamiseksi. He olivat menettäneet poliittisen kotinsa, mutta jäljelle oli jäänyt vastuuntunto hallituskauden urakan loppuun viemiseksi. Se oli kova, rohkea ja kunnioitettava päätös. Hallitusta ei ollut täten tarvetta kaataa ja ryhtyä käymään uuden hallituksen muodostamisprosessia.

Olen politiikan tapahtumista yleensä kohtuullisen hyvin informoitu. Olin siinä käsityksessä, että perussuomalaisten eduskuntaryhmä natisee liitoksistaan, ja olin melko varma, että jotenkin ryhmä tulee hajoamaan, joko enemmän tai vähemmän järjestyneesti. Myös tästä huhusta olin kuullut, että joku blokki voisi irtautua. Suhtauduin siihen siten, että uskon vasta, jos näen. 

No, tuli nähtyä ja uskottava oli. Katsoin suorana netistä, kun parinkymmenen edustajan ryhmä marssi perussuomalaisten ryhmäkokoukseen, jätti eronpyyntönsä ja kertoi perustavansa Uusi Vaihtoehto -ryhmän. On ne hurjia, ajattelin.

Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että hallituskriisi oli ohi.

Parlamentaarinen järjestelmämme on vahva ja toimiva. Hallituskriisi loppui oikeastaan ennen kuin se oli ehtinyt kunnolla alkamaankaan. Johtamani eduskuntaryhmä toimi tapahtumien ajan vastuullisesti, johdonmukaisesti ja avoimesti keskustellen. Päätavoitteenamme oli jatkaa työtä, jonka keskustajohtoinen hallitus on saattanut monien vaikeiden päätösten jälkeen hyvälle alulle: Talous kasvaa, työllisyys kohenee ja uudistukset kansalaisten palvelujen parantamiseksi ovat pitkällä.

Kulunut vaalikausi ei ole ollut helppo. Talouden sopeutukset ovat olleet kipeitä päätöksiä. Se on avoimesti myönnettävä. Yhteiskunnallisessa toiminnassa kuitenkin pitkäjänteisyys ja tulokset ratkaisevat. Kun talouden kuva paranee ja uudistukset tulevat voimaan, päähuomio on kiinnitettävä siihen, miten edelleen vahvistamme sosiaalisen oikeudenmukaisen politiikkaa. Pidän tärkeänä, että huomioimme yhteiskunnan heikompiosaiset entistä paremmin. Suomen ja suomalaisten on voitava hyvin paitsi taloudellisesti myös sosiaalisesti ja henkisesti.

Tähän työhön on käytävä täydellä tarmolla.