Arvoisat kauppakamareiden vaikuttajat, hyvät läsnäolijat, kiitän kutsusta saada pitää teille alustuksen tässä tilaisuudessa.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan laittoi politiikan asialistan uusiksi helmikuussa. Hälytyskellot alkoivat soida aiempaa kovemmin jo viime vuoden lopulla Venäjän etupiiripuheiden myötä. Synkistä ennusmerkeistä huolimatta Venäjän hyökkäykseen ei haluttu uskoa, niin järjettömältä ajatus tuntui. Ja järjetöntähän se onkin.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan on kestänyt nyt jo kolme ja puoli kuukautta. Yhtä kauan on kestänyt Ukrainan vastarinta. Pitkiä päiviä täynnä ovat nämä kuukaudet.
Tälle sodalle ei ole mitään oikeutusta. Ei mitään.
Siksi olemme sen selkeästi ja jyrkästi tuominneet.
Suomalaiset ovat eläneet voimakkaasti ukrainalaisten tukena. On autettu monin eri tavoin ja toivotettu sotaa pakenevat tervetulleiksi Suomeen. Ukrainalaisten työllistäminen ja lapsille koulupolun järjestäminen on tärkeä osa heidän tukemistaan.
Venäjän julmuuksien etulinjassa on Ukrainan koko kansa. Siviileihin kohdistetut iskut vievät henkiä ja rikkovat ihmismieliä. Kauhun kylväminen siviilien keskuuteen on brutaali ase, jonka vaikutus on pitkäaikainen ja syvä.
Sodan on loputtava. Ukrainalaisille kuuluu rauha ja vapaus, tulevaisuus ja toivo. Me itse emme saa turtua, emme saa väsähtää, emme saa hylätä, emme saa unohtaa.
Meidän on jatkettava apua Ukrainalle, yhdessä muiden kanssa. Miksi? Koska se on oikein. Viime viikon perjantaina teimme jälleen päätöksen uudesta puolustustarvikeapupaketista Ukrainalle ja apumme jatkuu myös tämän jälkeen.
Mikä on Ukrainan sodan ratkaisu, milloin ja mihin tämä kammottava murhenäytelmä päättyy, tämä kysymys on varmasti meidän kaikkien mielessä.
CMI:n toimitusjohtaja Janne Taalas totesi jokin aika sitten osuvasti, että ”Ukrainan tulevaisuutta ratkaistaan nyt taistelukentällä eikä rauhanneuvotteluissa”. Taalas siis tarkoitti sitä, että tarvitaan jonkinlainen sotilaallinen ratkaisu, ennen kuin neuvotteluissa voidaan edetä. Tämän lisäksi tarvitaan luottamuksen rakentamista osapuolten välille. Joudumme valitettavasti toteamaan, että nopeaa ratkaisua ei Ukrainan sodalle ole näköpiirissä edellä kuvattujen seikkojen valossa.
Hyvät kuulijat,
Siirryn seuraavaksi käsittelemään Nato-jäsenyysprosessiamme. Venäjän hyökkäys Ukrainaan käynnisti Suomessa erittäin nopean ja ison muutoksen turvallisuuspoliittisessa keskustelussa ja johtopäätöksissä. Suomalaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan punaisena lankana ja jopa itseisarvona on ollut pitkät kaaret ja hitaat liikkeet. Nyt päädyimme ikään kuin nopeutettuun filmiin, niin raju on ollut muutos.
Hyökkäystä Ukrainaan oli edeltänyt jo Venäjän puhe etupiireistä – että Nato ei voisi ottaa jäsenikseen esimerkiksi Suomea ja Ruotsia. Kylmäävää puhetta itsenäisten maiden itsemääräämisoikeuden kannalta.
Suomen valtiojohdon päätös hakea Nato-jäsenyyttä on historiallinen sekä Suomen että koko Euroopan poliittisen historian näkökulmista. Tekemämme päätös perustuu kattavaan arvioon, että vain Naton jäsenyydellä voimme maksimoida, ensinnäkin, ennaltaehkäisevän kynnyksen käyttää voimaa ja muita painostuskeinoja Suomea vastaan, sekä toisekseen, maksimoida itsellemme saatavan turvan, jos joutuisimme aseellisen hyökkäyksen kohteeksi.
Naton jäsenyydellä on erityisesti vaikutuksia juuri puolustushallinnolle. Meillä on paljon työtä edessämme. On tärkeä kuitenkin muistaa, että Naton jäsenyys ei tule vähentämään kansallisen puolustuskykymme merkitystä. Sen sijaan jäsenyys tulee entisestään vahvistamaan kykyämme ennaltaehkäistä ja tarvittaessa puolustautua aseellista hyökkäystä vastaan. Ei koskaan enää yksin, vaan yhdessä vahvempina.
Nato-jäsenyyden myötä saamme Naton ja sen jäsenmaiden toteuttamat artikla viiden mukaiset valtiosopimusperustaiset turvatakuut. Naton viidennessä artiklassa liittoutuman jäsenet myös antavat toisilleen turvatakuut, ja on tärkeää sisäistää, että turvatakuut toimivat kahteen suuntaan. Tähän olemme valmiita valtiojohdon ohjaamana sitoutumaan ja tähän sitoumukseen liittyvää työtä ryhdymme puolustushallinnossa lähitulevaisuudessa tekemään.
Haluan painottaa yhtä Nato-jäsenyyteen liittyvää seikkaa. Natossa päätökset, mukaan lukien ne, jotka liittyvät jäsenyyden mukaisten puolustusvelvoitteiden toteuttamiseen, tehdään yksimielisesti. Suomi ei siis luovuta puolustukseensa liittyvää kansallista itsemääräämisoikeuttaan Natolle, vaan Suomi liittyy ratifiointiprosessin jälkeen jäseneksi organisaatioon, jossa kaikki päätökset tehdään konsensusperiaatteella. Tämän vuoksi en näe myöskään tarpeelliseksi asettaa jäsenyytemme toteuttamiselle minkäänlaisia poliittisia tai sotilaallisia rajoitteita ja reunaehtoja. Kansallinen itsemääräämisoikeutemme ja suvereenisuutemme säilyy.
Haluan lisäksi painottaa, että pitkäjänteisesti rakennettu puolustusyhteistyöverkostomme on erittäin arvokas myös Naton jäsenenä, ja sen mukainen yhteistyö jatkuu. Useiden maiden kohdalla kahdenvälinen yhteistyö tulee todennäköisesti syvenemään uudelle tasolle. Esimerkiksi Ruotsin kanssa yhteistyömme tulee olemaan jatkossakin erityisen tiivistä. Tekemämme puolustusyhteistyön merkitys konkretisoituu näinä aikoina myös kumppaniemme meille osoittamissa vahvoissa tuenilmauksissa.
Turkki. Kevään ripeä eteneminen Nato-jäsenyyden polulla kohtasi Turkin suunnalta hieman yllättäviä kiviä. Haemme osaltamme rakentavasti ratkaisua, jotta Suomen Nato-jäsenyysprosessi voisi jatkua. Olemme olleet aktiivisessa keskusteluyhteydessä Turkkiin ja jatkamme keskusteluja asioiden selvittämiseksi. Teemme myös tiivistä yhteistyötä asian tiimoilta Ruotsin kanssa.
Se että Turkin solmima solmu saadaan avattua, on myös Natolle itselleen tärkeää. Kauanko tämä vie, sitä ei tiedä kukaan enkä lähde sitä tässä arvailemaan. Mitä pikemmin, sen parempi. Yksinkertainen tilannearvioni ja neuvoni tällekin joukolle on: meidän on pidettävä oma pää kylmänä. Asiat järjestyvät, ennemmin tai myöhemmin.
Hyvät läsnäolijat,
tämän seminaari teemana on Venäjän hyökkäyssodan ja Suomen Nato-jäsenyyden vaikutukset yritysten toimintaan. Siispä muutama sana myös tästä tematiikasta vaikka ne eivät suorainaisesti omaan ministerin toimialaani kuulukaan.
Venäjän hyökkäys vaikuttaa suomalaisiin yrityksiin monin eri tavoin. Osa yrityksistä on päättänyt vetäytyä Venäjän markkinoilta itsenäisesti, osan toimintaan vaikuttavat EU:n tai muiden länsimaiden asettamat pakotteet ja osaan Venäjän vastapakotteet. EU on asettanut uusia, asteittain voimistuvia Venäjän ja Valko-Venäjän vastaisia pakotteita. Lisäksi EU on jatkanut vuodesta 2014 lähtien asetettujen pakotteiden voimassaoloa määräajoin. Näköpiirissä ei ole tilannetta, jossa pakotteita päästäisiin purkamaan.
Suomalaiset Venäjän-kauppaa harjoittavat yritykset kärsivät sodan aiheuttamasta tilanteesta. On arvioitu, että tavaroiden ja palveluiden kauppa Venäjän kanssa pysähtyy ainakin tilapäisesti käytännössä kokonaan.
Venäjän osuus Suomen kokonaisviennistä on 4,5 %. Venäjältä tuodaan raaka-aineita, joita teollisuus hyödyntää viennin välituotteina. Näin ollen välittömän kauppavaikutuksen lisäksi tilanne vaikuttaa myös välillisesti Suomen vientiin. Venäjän merkitys kauppakumppanina on Suomelle suurempi kuin EU-maille keskimäärin. Yritykset pystyvät löytämään tuotteilleen korvaavia markkinoita, mutta se on hidas prosessi.
Hyvät naiset ja miehet. Kiitos.