Arvoisat kuulijat,
kiitän mahdollisuudesta pitää puheenvuoro täällä Eurooppa-foorumissa. Näin Turussa syntyneenä voin tietyllä ylpeydellä todeta, että Turku on aina ovet auki Eurooppaan, ovet auki maailmaan. Tämän vuoksi Turussa, kuten tänään täällä Eurooppa-foorumissakin, katsotaan aina tulevaisuuteen.
Keväällä teimme Suomessa päätöksiä, jotka kantavat pitkälle tulevaisuuteen. Natoon liittyminen on suurin sotien jälkeinen muutos turvallisuus- ja puolustuspolitiikassamme. Päätös tämän askeleen ottamiseksi kypsyi lopulta suhteellisen nopeasti, mutta se nojasi kivenkoviin perusteisiin.
Jäsenyysprosessimme on hyvässä vauhdissa ja toivomme, että vauhti pitää. 23 jäsenmaata on jäsenyytemme ratifioinut ja olemme melko hyvin tietoisia siitä, miten prosessi lopuissa 7 maassa etenee. Todettakoon vielä, että Suomen, Ruotsin ja Turkin välillä käydään tänään virkamiesneuvotteluja tänään Helsingissä.
Venäjä, ja vain Venäjä, muutti turvallisuusympäristöämme pysyvästi ja teimme Suomessa tästä tarvittavat johtopäätökset. Uskon vahvasti siihen, että nämä johtopäätökset ovat oikeita. Nato-polkumme päätteeksi liitymme joukkoon, jolta saamme paljon ja josta teemme omalla panoksella entistäkin vahvemman.
Suomi on tähänkin asti ollut vahva vakauden luoja ja turvallisuuden tuottaja kansainvälisesti ja varsinkin strategisesti haastavalla maantieteellisellä lähialueellamme. Puolustuspolitiikkaamme sekä Puolustusvoimiamme on kehitetty kulloisenkin ajan vaatimuksiin sopeutuen. Hieman itsepäinenkin pitäytyminen vahvassa alueellisessa puolustuksessa, yleisen asevelvollisuuden ja omien suorituskykyjemme ylläpitäminen ovat olleet viisaita ja kauaskatseisia valintoja. Tämä aika on sen osoittanut.
Viime vuosikymmenellä kokonaisuutta on vahvistettu määrätietoisella kansainvälisen yhteistyön kehittämisellä. Tehty työ kantaa nyt hedelmää: Suomen puolustus ja puolustusyhteistyö ovat paremmassa kunnossa kuin koskaan. Tämä luo edellytykset turvalliselle asemallemme myös Nato-jäsenyysprosessin aikana.
Suomi liittyy Natoon tietoisena kaikista jäsenyyteen sisältyvistä oikeuksista, mutta myös velvollisuuksista. Emme ole asettaneet erityisiä kansallisia rajoitteita minkään Nato-politiikan osa-alueen kohdalla ja pidän tätä linjaa viisaana. Meidän ei ole syytä ennakkoon rajoittaa omaa liikkumavapauttamme.
Heinäkuussa, Madridin huippukokouksessa Nato päivitti strategisen konseptinsa. Siinä määritetään liittokunnan ydintehtävät, joita ovat pelote ja puolustus, kriisinehkäisy ja –hallinta sekä yhteistyövarainen turvallisuus. Nämä ovat jäsenenä myös Suomen tehtäviä ja se tarkoittaa lisätöitä erityisesti puolustushallinnolle. Naton tehtävien valmisteluun ja toteutukseen osallistuminen edellyttää välttämättömiä panostuksia erityisesti juuri puolustushallinnon henkilöstöön.
Naton yhteiseen puolustukseen osallistuminen edellyttää Suomelta, aivan kuten muiltakin jäsenmailta, henkilöstön, joukkojen ja suorituskykyjen asettamista Naton käytettäväksi, toki erillisillä päätöksillä. Tätä osallistumista ohjaavat kaksi periaatetta: oikeudenmukainen taakanjako ja jäsenmaan kantokykyyn suhteutettu kohtuullinen haastavuus.
Vielä on liian aikaista mennä yksityiskohtiin, jotka tarkentuvat myöhemmissä keskusteluissa Naton ja sen jäsenmaiden kanssa. Sen toki voi sanoa, että me Suomessa kannamme tässäkin meille kuuluvan vastuun omalla tavallamme – pragmaattisesti ja suoraselkäisesti.
Suomi on, yhdessä Ruotsin kanssa, niin yhteensopiva Naton kanssa, kuin vain kumppanimaa voi olla. On kuitenkin tärkeää huomioida, että vaikka olemmekin Naton pitkäaikainen kumppani, jäsenenä olemme monessa asiassa uuden edessä.
Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että kumppanina emme ole olleet mukana Naton päätöksenteossa ja sen valmistelussa, emmekä yhteisen puolustuksen suunnittelussa. Tämä on käytännöllinen muutos, mutta kyllä se on myös iso kulttuurinen, henkinen ja poliittinen muutos.
Tätä henkistä muutosta kuvaa ehkä parhaiten lause, joka löytyy kiveen kaiverrettuna Suomenlinnasta: ”Seiso tässä omalla perustallasi, älä luota vieraan apuun”. Tarvitaan ajattelutavan muutos. Naton jäsenenä Suomi voi luottaa vieraan apuun ja liittolaisemme voivat luottaa meihin.
Omaa perustustamme emme kuitenkaan hylkää, sen muodostaa jatkossakin omat Puolustusvoimamme. Tietysti haluamme tietysti myös varmistaa, että tarpeen tullen Natolla on mahdollisimman hyvät edellytykset tukea Suomea artikla 5 velvoitteiden mukaisesti. Tähän liittyy mm. Naton komento- ja joukkorakenteen, Naton puolustusta koskevien suunnitelmien sekä Naton joukkomallin kehittäminen Madridin huippukokouksen linjausten mukaisesti.
Yksi julkistakin mielenkiintoa herättävä kokonaisuus on Naton rauhan ajan kollektiivisen puolustuksen tehtävien järjestelyt ja Suomen asemoituminen niiden osalta. Näitä tehtäviä ovat mm. Naton niin sanottu eteentyönnetty läsnäolo (eFP), Naton ilmavalvonta, pysyvät laivasto- ja miinantorjuntaosastot sekä ohjuspuolustus.
Itse näen luonnollisena, että vastuunsa suoraselkäisesti kantava Suomi osallistuu näihinkin tehtäviin soveltuvilta osin ja sotilaallisesti järkeenkäypien periaatteiden pohjalta. Näin tekevät myös muut jäsenmaat, eikä Suomella ole kyvykkäänä maana mitään syytä karttaa tätä vastuuta.
Edellä mainitut tehtävät palvelevat varmasti hyvin myös sotilaallisen integraatiomme toteutusta ja Naton toimintojen oppimista. Päätöksiä asian osalta tehdään myöhemmin ja niitä edeltävät koordinoidut keskustelut kansallisesti sekä Naton ja sen jäsenmaiden kanssa.
Yhtenä uutena elementtinä Suomelle tulee ydinaseiden roolin ymmärtäminen osana Naton pelotetta ja puolustusta. Niin kauan kuin maailmassa on ydinaseita,
on niitä myös Natolla. Ydinase on Naton pelotteen viimeinen lukko ja myös Suomi asettuu jäsenmaana osaksi tätä pelotetta.
Tämäkin Naton osa-alue vaatii meiltä kotiläksyjen tekemistä ja osaamisen kartuttamista.
Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydet vaikuttavat merkittävästi Pohjois-Euroopan geostrategiseen asetelmaan, sekä laajemmin Euro-Atlanttisen alueen puolustukseen ja turvallisuuteen. Itämeren ja pohjoisten alueiden turvallisuus tietysti Suomelle keskiössä. Samalla ymmärrämme erittäin hyvin, että Natoon ja sen jäsenmaihin kohdistuu monenlaisia turvallisuusuhkia, useassa ilmansuunnassa.
Suomi sitoutuu työskentelemään vahvan ja yhtenäisen liittokunnan eteen. Kaikkien Nato-maiden turvallisuus on yhtä tärkeää ja meidän tulee osoittaa solidaarisuutta liittolaisillemme.
Eurooppa-foorumin ollessa kyseessä, muutama sananen myös EU:sta. Suomi on pitkään tukenut ja edistänyt EU:n puolustusulottuvuuden kehittämistä, emmekä ole tästä linjasta luopumassa Nato-jäsenyyden myötä. Tuemme vahvasti EU:n ja Naton läheisempää yhteistyötä sekä organisaatioiden toisiaan tukevaa roolitusta.
Nato vastaa jäsentensä kollektiivisesta puolustuksesta. Euroopan unioni taas on kokonaisvaltainen poliittinen, taloudellinen ja oikeudellinen yhteisö. Se on toimija, jota ei voida erottaa turvallisuudesta. Ilman turvallisuutta ei voi olla toimivaa EU:n sisämarkkinapolitiikkaa, eikä unionilla olisi kykyä puolustaa kansalaisiaan ja niitä eurooppalaisia arvoja, joiden varaan se rakentuu.
Suomen Nato-jäsenyys avaa uusia mahdollisuuksia EU:n puolustusyhteistyössä. Esimerkiksi EU:n suorituskykyaloitteet ovat hyödynnettävissä paremmin Natossa yhteisten suorituskykyjen ja asejärjestelmien kehittämiseen ja hankkimiseen.
On syytä painottaa, etteivät Nato ja EU ole toisiaan poissulkevia toimijoita. Liittolaisuus korostaa yhteistyön merkitystä entisestään. Sotilaallisen liikkuvuuden edistäminen on aiemmin ollut meille tärkeää ja hyödyllistä, Nato-jäsenyyden myötä se on välttämätöntä. Samalla saamme – Suomen ja Ruotsin, mutta myös Tanskan päätösten myötä – uutta vauhtia myös EU:n ja Naton välisen yhteistyön kehittämiseen.
Emme siis tule Nato-jäsenyyden myötä hylkäämään aiempia prioriteettejamme, puhumattakaan tärkeistä puolustusyhteistyön kumppanuuksista. Päinvastoin lienee odotettavissa, että yhteistyö vain tiivistyy entisestään. Nykyiset eurooppalaiset kahden- ja monenväliset puolustusyhteistyöjärjestelyt ovatkin Suomelle erittäin tärkeitä myös jatkossa.
Pohjois-Euroopan kannalta tärkeiden toimijoiden, kuten Iso-Britannian ja Saksan kanssa tarjoutuu uusia mahdollisuuksia. Myös brittivetoisen JEF-joukon rooli Pohjois-Euroopassa vahvistunee tulevaisuudessa entisestään.
Myös pohjoismainen yhteistyö on uuden aikakauden edessä. Tulevaisuudessa voimme tarkastella Pohjolaa yhtenä toiminta-alueena. Voimme entisestään kehittää kykyämme toimia yhdessä kaikissa oloissa. Tästä keskustelin eilen, kun Ruotsin ja Norjan puolustusministerit olivat Suomessa vieraanani.
Meidän tulee hyödyntää näitä jo olemassa olevia pohjoismaisia rakenteita siten, että ne tukevat työtämme Natossa ja EU:ssa. Olemme jo aloittaneet Pohjoismaisesn puolustusyhteistyön, Nordefcon, sopeuttamisen tähän uuteen todellisuuteen.
Hyvät kuulijat,
edellä kuvaamaani Suomen puolustuksen uutta aikakautta rakennetaan kovin haastavassa asetelmassa Venäjän hyökkäyssodan takia.
On tärkeää huomioida, että maamme sijaitsee strategisesti keskeisellä paikalla, kolmen toisiinsa tiiviisti linkittyneen alueen keskellä; olemme Itämeren rantavaltio ja arktisen alueen maa, minkä lisäksi turvallisuutemme ja taloutemme ovat riippuvaisia Pohjois-Atlantin logistisista yhteyksistä.
Kansainvälisen tilanteen kiristyminen yhdellä alueella voi johtaa nopeasti sotilaallisen toiminnan lisääntymiseen myös muilla alueilla.
On kuitenkin huojentavaa todeta, että Suomen Nato-jäsenyyden myötä vahvistuvat sekä Suomen turvallisuus, että koko Euroopan turvallisuus pohjoista myöten. Olemme polkumme valinneet ja uskon se olevan Suomelle juuri oikea valinta. Kiitos.