Kävin maanantaina ja tiistaina Ruotsissa, jossa järjestettiin Pohjoismaiden ja Baltian maiden ulkoasiainvaliokuntien NB8-kokous. Tämä tapaaminen järjestetään kahdesti vuodessa, seuraavan kerran ensi keväänä Tallinnassa. Oli mielenkiintoista tutustua kollegoihin alueeltamme. Ruotsin ja Viron kollegat tosin olivat jo entuudestaan tuttuja.

Kävimme useamman tunnin keskustelut ajankohtaisista aiheista. Yleisesti olimme tyytyväisiä siitä, että tulitauko Itä-Ukrainassa on pitänyt syyskuun alusta lähtien. Nyt on tärkeää jatkaa raskaan aseistuksen poisvetämistä alueelta ja muutenkin toteuttaa ns. Minskin sopimusta.

Turvapaikanhakijatilanne on muuttunut radikaalisti kaikissa Pohjoismaissa, ehkä Islantia lukuunottamatta. Baltian maihin ei toistaiseksi kovin massiivista maahanmuuttoa ole tapahtunut. Suurin paine kohdistuu varsinkin Ruotsiin, mutta myös Tanskaan, Norjaan ja Suomeen. Kävimme keskustelua keinoista, joilla tilannetta saataisiin paremmin hallintaan.

Erityisen tärkeää on lopulta puuttua myös pakolaisuuden alkujuurilla erityisesti Syyriassa, Irakissa ja muutamissa Afrikan valtioissa. Tämä on hidasta ja vaikeaakin, mutta lopulta kestävin tapa. Jos syihin ei puututa, on riskinä, että olemme nähneet pakolaisuudesta vasta jäävuoren huipun. Lähi-idässä ja Afrikassa kyllä väkeä riittää. Jos levottomuudet jatkuvat ja pahenevat, porukkaa voi lähteä liikkeelle enemmänkin.

Tapasimme myös Ruotsin ulkoministeri Margot Wallströmin. Kannustin häntä juuri siihen, että kansainvälinen yhteisö etsisi nyt nopeasti tapaa saada Syyrian sotatila nopeasti rauhoittumaan. Venäjä on aloittanut sotilaallisen operaation alueella, eikä sen vaikutuksista ole vielä tarkkaa tietoa. Näyttää siltä, että vaikutukset eivät ole pelkästään myönteisiä. Tilanne on jännitteinen.

Tiistaina 20.10. klo 14 alkaen eduskunnassa ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu. Saan puheenvuoron siinä heti pääministerin ja ulkoministerin jälkeen. Täytyykin valmistella puhe siihen tässä lähipäivinä.

Kotikulmillani Tuusulan Kellokoskella, ja vähän muuallakin, ollaan aiheellisesti huolissaan Kellokosken psykiatrisen sairaalan tulevaisuudesta. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUS:n johdossa on aikeita lakkauttaa sairaala ja siirtää toimintoja varsinkin avohoitoon ja Helsinkiin. Toivon, että HUSin päättäjät miettivät vielä. Kellokosken sairaala on vahva osaamiskeskittymä, jota arvostavat niin potilaat, henkilökunta kuin kyläyhteisökin. Epäilen, että sairaalan henkeä ja hyviä tuloksia ei voi noin vain siirtää muualle. Toivottavasti HUS tekee kokonaisuuden kannalta viisaan ratkaisun ja sairaala jatkaa nykyisellä sijainnillaan, toimintojaan kehittäen.