En nyt kauhean usein lähde kommentoimaan, mitä tuubaa nettikeskusteluissa milloinkin liikkuu, mutta teen nyt poikkeuksen. Ylipäätään kyllä haluan muistuttaa siitä, että netistä löytyy paljon asiaa, mutta myös paljon asian vierestä. Osa netissä liikkuvasta tavarasta voi olla jopa tahallista väärinymmärrystä. Kaikkien on sikäli syytä olla kriittisiä netistä lukemansa suhteen. Kyse on tästä tämän hetken kuumasta perunasta, eli turvapaikanhakijatilanteesta.

Viime torstain kyselytunnilla sain pitkästä aikaa puheenvuoron. Sekin on muuten syytä todeta, että siellä ei saa puheenvuoroa suinkaan aina, kun haluaa. Sen saa silloin, kun puhemies puheenvuoron päättää antaa.

Keskustelussa oli turvapaikanhakijatilanne, joka kovasti kuohuttaa monien mieliä. Eurooppa ja Suomi ovatkin melkoisessa tilanteessa Lähi-idästä ja Afrikasta tulevan maahanmuuton ja turvapaikanhakijoiden kanssa.

Suomi on mukana EU:n Schengen-sopimuksessa. Rajat ovat auki Euroopassa, ja turvapaikanhakijoita tulee tänne pohjoiseen asti. Olemme myös kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa sitoutuneet siihen, että maahamme tulevat turvapaikanhakijat saavat asiallisen käsittelyn. Keillä on kotimaassaan aito hätä, saavat turvapaikan. Ketkä ovat muulla asialla, käännytetään.

Viime kyselytunnilla käytin aiheesta keskusteltaessa seuraavan puheenvuoron:

”Arvoisa puhemies! Kaikista tärkeintä luonnollisesti on puuttua näihin kriisien syihin ja tilanteeseen varsinkin tuolla Lähi-idässä, jotta ihmisten ei tarvitse lähteä sieltä kotiseuduiltaan. Nuo toimet, mitä EU-tasolla on nyt päätetty, kuulostavat oikeansuuntaisilta, mutta kovasti työtä pitää jatkaa, että siinä päästään eteenpäin. 

Kovin nopeasti kuitenkaan tuloksia tuskin saadaan, valitettavasti, ja varmaan turvapaikanhakijoitten virta Suomeenkin jatkuu. Vastaanottokeskukset ovat täynnä. Olen ymmärtänyt, että yhden yön majoittaminen maksaa tuommoisen 40 euroa yhteiskunnalle noin keskimäärin. Voisiko tätä kotimajoitusta ja perhemajoitusmallia kehittää vielä eteenpäin, että tämmöiset ihan tavalliset perheet, jotka haluavat ottaa turvapaikanhakijan luokseen asumaan, voisivat saada vaikka jonkun pienen, vaikka nimellisenkin, kulukorvauksen siitä, vaikkapa 10 euroa per yö, että otetaan luokse asumaan? Näin saataisiin nopeasti paikkoja, ja uskon, että toisaalta tämä olisi myös kaikista paras tapa kotoutua suomalaiseen yhteiskuntaan niille, jotka turvapaikan Suomesta lopulta saavat. Voisiko tähän kehittää nopeasti jonkun selkeän mallin?” 

Tästä joku tai jotkut rakensivat tekstin, että olen nyt puuhaamassa kotiansa pakolaisten käyttöön tarjonneelle Juha Sipilälle kymmenien tuhansien eurojen vuositulot.

Tästä ei ole kysymys eikä Sipilä ole saamassa kymmenien tuhansien eurojen vuosituloja.

Kysymys on siitä, että jos aivan tavalliset suomalaiset perheet oma-aloitteisesti ja vapaaehtoisesti haluavat ottaa luokseen turvapaikanhakijan tai turvapaikanhakijaperheen, siitä voisi saada jonkinlaisen kulukorvauksen, esimerkiksi 10 euroa vuorokaudessa. Jos tällainen malli rakennettaisiin, pitäisi ratkaista, kuuluuko tähän jonkinlainen velvoite myös ruokailun järjestämisestä.

Ajatukseni lähti siitä, että perheen ei tarvitsisi isompaa tappiotakaan tehdä, jos turvapaikanhakijan majoittaa. Mutta ei voittoakaan.

Yhteiskunnalle tämä kyllä toisi aika huomattaviakin säästöjä, sillä vastaanottokeskuksissa majoitus maksaa valtiolle noin 40 euroa/henkilö/vuorokausi.

Perhemajoitus olisi myös hyvä tie mahdollista kotouttamisprosessia ajatellen. Miten sen lähemmin voisi päästä tutustumaan suomalaiseen elämäntapaan ja arvomaailmaan, kuin asumalla suomalaisessa perheessä?

Mitään aloitetta tms. en siis tästä ole tehnyt, vaan käyttänyt ko. puheenvuoron. Vastauspuheenvuorossaan pääministeri suhtautui ajatukseen rakentavasti.

Jää nähtäväksi, kehitetäänkö tähän joku selkeä ja oikeudenmukainen malli, vaiko eikö.

Kyllä siinä omasta mielestäni järkeä voisi olla.