Arvoisat kuulijat,
kiitän kutsusta pitää puheenvuoro täällä Kouvolassa, kotimaisen turvallisuuskeskustelumme ytimessä.
Kuluneen vuoden aikana puolustuspoliittisella keskustelulla Suomessa on ollut yksi selkeä ankkurikohta. Tämä on tietenkin Venäjän oikeudeton hyökkäyssota Ukrainaa vastaan ja tästä turvallisuusympäristön murroksesta seurannut Nato-jäsenyysprosessi.
Tässä uudessa tilanteessa joka koskettaa koko Eurooppaa, on katsottava tulevaisuuteen. Euroopassa panostetaan nyt puolustukseen: budjetteja kasvatetaan ja puolustusteollisuuden rattaat pyörivät lujaa vauhtia. Puheenvuoroni aihe, ”Puolustusjärjestelmän kehittäminen 2030” on siis hyvin ajankohtainen.
Mitä sitten tarkoitetaan, kun puhutaan puolustusjärjestelmästä? Puolustusjärjestelmä on se kokonaisturvallisuutemme osa, joka kattaa sotilaallisen puolustuksen ja kokonaismaanpuolustuksen. Naton jäsenenäkin vastaamme puolustuksestamme ensisijaisesti itse ja ylläpidämme omaa kansallista puolustusta. Suomen puolustuksen perusta on jatkossakin yleinen asevelvollisuus, laaja reservi ja korkea maanpuolustustahto.
Suomessa on vakiintunut käytäntö linjata valtioneuvoston selonteoilla puolustuksen kehittämistä yli hallituskausien. Viimeisin puolustusselonteko valmistui vasta vuosi sitten. Sen jälkeen moni asia on muuttunut, tavoilla joita kukaan ei ole toivonut. On kuitenkin hyvä huomata, että moni asia tuossa vuoden vanhassa puolustusselonteossa on edelleen ajankohtainen. Tunnistimme tuolloin, että Venäjän tavoitteena on etupiireihin perustuva turvallisuusjärjestys, eikä se epäröi käyttää myös voimaa tavoitteidensa edistämiseen.
Maailman mullistuksista huolimatta eteemme ei olekaan tullut tarvetta täyskäännöksille puolustuksemme kehittämisessä. Tämä osoittaa, että puolustustamme on kehitetty uhkalähtöisesti. Voisi todeta, että onneksi näin, koska nopeat muutokset järjestelmätasolla ovat kovin vaikeita toteuttaa. Tätä moni valtio tälläkin hetkellä aprikoi.
Puolustuskyvyn kehittäminen vaatii siis pitkäjänteisyyttä. Olen ylpeä siitä, miten suurta tukea puolustuksen kehittäminen Suomessa nauttii, puoluekirjaan katsomatta, yli hallitus- ja oppositiorajojen. Isänmaan asia on yhteinen. Tästä kertovat selontekojen lisäksi Puolustusvoimien strategiset hankkeet, parlamentaarinen asevelvollisuuskomitea sekä tietenkin Nato-jäsenyyteen liittynyt yhteinen analyysi ja jäsenyysprosessin käynnistäminen.
Se, miltä puolustusjärjestelmämme näyttää 2030-luvulle tultaessa, on pitkälti nähtävissä – tai ainakin tiedossa – jo tänään. Puolustuksen kehittäminen on uhkalähtöistä ja pitkäjänteistä – samalla se on suunnitelmallista ja kokonaisuuden huomioivaa.
Kenties HX-hankkeen ja sen lopputuloksena syntyneen F-35-hankintapäätöksen kautta tämä on tullut ymmärrettävämmäksi ja näkyvämmäksi laajemmallekin yleisölle. HX-hankkeen tietopyynnöt lähetettiin valittujen maiden puolustushallinnoille vuonna 2016. Monien eri vaiheiden jälkeen ensimmäiset monitoimihävittäjät toimitetaan Suomeen vuonna 2026.
Puolustusjärjestelmän kehittämisen prioriteetteina säilyvät puolustusvalmiuden ylläpito ja materiaalisen valmiuden kehittäminen. Tätä tarkoitusta silmällä pitäen päätimme keväällä kasvattaa puolustusbudjettiamme tuntuvasti. Ensi vuonna puolustukseemme käytetään kokonaisuudessaan 6,1 miljardia euroa, noin viidesosa edeltävää vuotta enemmän.
Puolustusmateriaalihankinnoilla täydennetään pitkällä aikavälillä syntyneitä vajeita ja puutteita. Samalla vastaamme Ukrainan sodan seurauksena muuttuneisiin toimintaympäristön asettamiin vaatimuksiin. Hankimme muun muassa panssarintorjunta- ja ilmatorjunta-aseita, taistelijan varusteita, tykistöampumatarvikkeita ja täydennämme nykyisiä ampumatarvike- ja ohjusvarastoja. Nämä järjestelmät ovat sellaisia, jotka ovat osoittaneet tarpeellisuutensa Ukrainassa käytävässä sodassa.
Seuraavaksi muutamia pitkäaikaisemman kehittämisen painopisteitä:
Maavoimien keskeisten järjestelmien elinkaaren päättyminen ja toimintaympäristön vaatimukset 2030-luvulla edellyttävät Maavoimien uudistamista 2020-luvun lopulta alkaen.
Panssarintorjunta-aseistuksen, rynnäkkövaunukaluston, tykistöaseiden ja ilmatorjuntajärjestelmien korvaamisen sekä ampumatarvikkeiden ajanmukaistamisen suunnittelu jatkuu maahyökkäyksen torjuntakyvyn ylläpitämiseksi.
Meripuolustuksen osalta Laivue 2020 -hankkeessa rakennetaan neljä Pohjanmaa-luokan monitoimikorvettia vuoteen 2028 mennessä. Aluksia käytetään ympärivuotiseen ja pitkäkestoiseen läsnäoloon merellä kaikissa Itämeren sääolosuhteissa – ja kaikissa jääolosuhteissa.
Näistä uudet alukset ovat monipuolisia työjuhtia. Niiden tehtäviä ovat liikkuva alueellisen koskemattomuuden valvonta ja turvaaminen, merioperaatioiden johtaminen, sukellusveneentorjunta, merimiinoitus sekä pinta- ja ilmatorjunta.
Lisäksi tällä vuosikymmenellä otetaan käyttöön uusi pintatorjuntaohjusjärjestelmä, vedenalaista sodankäyntikykyä vahvistavat torpedot sekä modernisoituja miinoja. Pintatorjuntaohjuksilla voidaan vaikuttaa myös maalla oleviin kohteisiin, yli 200 kilometrin etäisyydelle.
Merivalvonnan suorituskyky varmistetaan aloittamalla vedenalaisen valvontajärjestelmän uudistaminen. Nord stream–kaasuputkiin kohdistunut sabotaasi on hyvä esimerkki siitä, että meillä on oltava riittävä kyky valvoa myös merenpinnan alla tapahtuvaa toimintaa.
Ilmavoimat puolestaan johtaa F-35-monitoimihävittäjien käyttöönoton. Uudet monitoimihävittäjät otetaan asteittain käyttöön ja samalla aloitetaan luopuminen nykyisestä Hornet-kalustosta.
Ilmatorjunnan korkeatorjuntakykyä parannetaan uudella ilmatorjuntaohjusjärjestelmällä, mikä sekin hanke alkaa kaartua loppusuoralle. Finaalissa on kaksi israelilaista järjestelmää ja tarkoitus on tehdä päätöksiä ensi vuoden alussa. Varaudumme torjumaan myös lennokkien muodostamaa kasvavaa uhkaa, eli kehitämme puolustusvoimien lennokintorjuntakykyä.
Maa-, meri- ja ilmapuolustuksen lisäksi puolustuksen toimintakyky ja järjestelmät ovat yhä enemmän riippuvaisia digitalisaatiosta, informaatiosta ja myös avaruudesta. Tietoyhteydet ovat kriittisiä entistä verkottuneemmille asejärjestelmille. 2030-luvulle tultaessa puolustusjärjestelmän eri osien tuleekin keskustella keskenään entistä paremmin.
Ukrainan sodassa päähuomio on ollut perinteisessä, tykein ja tankein käytävässä sodassa. Samaan aikaan ja jo ennen hyökkäyksen alkamista on kuitenkin käyty näkymätöntä sodankäyntiä kyberympäristössä. Suomessa suojaamme kyberavaruuttamme nostamalla kyberhyökkäysten kynnystä. Kyberuhkat on kyettävä havaitsemaan ajoissa, ja kyberympäristön muutoksia on kyettävä seuraamaan reaaliajassa.
Avaruusjoukkoja emme ole Suomeen toistaiseksi perustamassa, mutta sen voin sanoa, että niin Puolustusvoimien kuin muidenkin viranomaisten toiminta on yhä enemmän riippuvaista avaruudellisista järjestelmistä. Tämän vuoksi kehitämme kykyämme avaruuden valvontaan, eli avaruustilannekuvan muodostamiseen yhdessä kumppaniemme kanssa. Tällä sektorilla Suomella on maailmallakin tunnustettua korkeaa osaamista, minkä lisäksi teemme eurooppalaista yhteistyötä.
Hyvät kuulijat,
myös Nato käyttää jaottelua viiteen toimintaympäristöön tai domainiin, joita ovat edellä mainitut maa, meri, ilma, kyber ja avaruus.
Nato-jäsenyysprosessimme on sujunut tähän asti todella nopeasti. Meiltä puuttuu enää kahden maan hyväksyntä jäsenyydellemme, se kuuluisa ratifiointi. Kärsivällisyyttä meiltä edelleen kysytään. Liittokunta on kuitenkin tehnyt selväksi, että olemme jo tukevasti puolustusliiton porstuassa. Suomen ja Ruotsin turvallisuudella on Natolle merkitystä myös tarkkailijajäseninä.
Meidän kannaltamme myönteistä on, että emme ole tässäkään asiassa yksin. On Natonkin intressissä organisaationa, että meidät kaksi jäsenkriteerit kirkkaasti täyttävää maata, Suomi ja Ruotsi, saadaan jäseniksi. Tämä viesti tuli selväksi parin viikon takaisessa Naton puolustusministerikokouksessa.
Nato-jäsenyys tulee osaltaan vaikuttamaan myös puolustuksemme kehittämiseen. Nato antaa jäsenmaille suorituskykytavoitteita, joilla pyritään varmistamaan, että liittokunnalla on tehtäviensä ja toimintaympäristönsä vaatimat kyvyt. Tavoitteiden jyvittämisessä otetaan huomioon muun muassa kunkin jäsenmaan koko, bruttokansantuote, sekä asevoimien rakenne.
Naton puolustussuunnittelu etenee sykleittäin, oman aikataulunsa mukaisesti. Suomen ja Ruotsin integroiminen osaksi Naton puolustussuunnitteluprosessia on aloitettu jo tarkkailijajäsenyyden aikana. Tulevaisuudessa meidän tulee sovittaa yhteen kansallinen suunnittelu ja kehittäminen liittokunnan prosessien kanssa, niin aikataulullisesti kuin sisällöllisesti.
Tämä on meille uutta. Olemme tottuneet tekemään kaiken omista lähtökohdistamme, mutta jatkossa olemme osa yhteistä puolustusta. Samalla tulee kuitenkin muistaa, että suorituskykyjen rakentaminen on jatkossakin kansallisissa käsissä; me teemme lopulta itsenäisesti päätökset.
Kulttuurista muutosta ei voi kuitenkaan sivuuttaa. Se vaikuttaa myös muihin sotilaallisen puolustuksen osatekijöihin kuin kehittämiseen. Vaikka olemme pitkälle yhteensopivia, tehtävää riittää. Sen perusteella mitä olen liittymisprosessista havainnut, olen kuitenkin vakuuttunut, että tästäkin selviämme ilman suurempia ongelmia.
Tätä tukee tietysti myös pitkään rakennettu ja syvä kumppanuus Naton kanssa. Me tiedämme, mihin me olemme menossa ja Natossa tunnetaan, kuka on tulossa. Sopeutumista saattaa helpottaa sekin, että Naton strateginen kehittäminen kulkee suuntaan, joka vastaa yhä enemmän kansallisen puolustuksemme lähtökohtia.
Tästä kertoo mm. Madridin huippukokouksessa hyväksytty uusi strateginen konsepti, sekä siihen liittyvät kollektiivisen pelotteen ja puolustuksen kehittäminen. Uhka-arvio on yhteinen.
Asevelvollisuus on ja pysyy Suomen puolustusratkaisun perustana. Tähän Nato ei tuo muutosta. Asevelvollisuusjärjestelmämme on rakennettu vastaamaan Puolustusvoimille annettuun tehtävään koko Suomen sotilaallisesta puolustamisesta. Koko maan puolustaminen perustuu laajaan reserviin, joka luo puolustukselle alueellista kattavuutta ja toimintakykyä pitkäkestoisessa tai laajamittaisessa kriisissä.
Tämän merkitys on viimeisen kahdeksan kuukauden aikana tullut Ukrainan sotatapahtumien kautta kaikille hyvin selväksi. Asevelvollisuuden kehittämistä jatketaan, viime vuonna työnsä päättäneen parlamentaarisen komitean työn pohjalta.
Tässä yhteydessä haluan erityisesti korostaa myös reservin merkitystä. Puolustusjärjestelmämme luonteesta johtuen reservistä tulee pitää huolta. Reservimme osaamisesta pidämme huolta mm. kertausharjoituksilla, joita niitäkin lisätään nyt tuntuvasti.
Varautuminen sotilaallista uhkaa vastaan edellyttää tietysti myös muun yhteiskunnan kykyä tukea sotilaallista maanpuolustusta, jos tilanne niin vaatii. Kriittinen infrastruktuurimme on suojattava vihamielistä vaikuttamista vastaan. Tätä kautta nousee esille kokonaismaanpuolustus, jonka yhteensovittaminen on puolustushallinnon vastuulla.
Hyvät kuulijat,
tänään on kulunut kuukautta Venäjän hyökkäyssodan käynnistymisestä. Ukraina on puolustustaistelullaan osoittanut – kovalla hinnalla – mihin motivoitunut, omaa maataan puolustava kansa kykenee. Materiaalista apua he ovat toki tarvinneet ja tarvitsevat myös jatkossa.
Havainnot sotatoimista ovat osoittaneet, että kansallisesti tekemämme ratkaisut ovat olleet oikeansuuntaisia. Tasapaino teknisesti kehittyneimpien ja suorituskykyisimpien järjestelmien sekä toisaalta laajan ja määrällisesti riittävän sodankäyntikyvyn ylläpitämisen välillä on yksi keskeinen oppi.
Lopuksi, hyvät kuulijat,
olen esitellyt monia puolustusjärjestelmämme kouriintuntuvia tekijöitä. Puolustus on kuitenkin muutakin, kuin ammuksia, tykinputkia ja tutkalaitteita. Lopulta asevelvollisuusjärjestelmämme pysyy pystyssä vahvan maanpuolustustahdon varassa. Tutkimusten mukaan suomalaisten tahto puolustaa omaa maataan on ennätyslukemissa. Eurooppalaisessakin vertailussa olemme kärkijoukkoa, yhdessä ukrainalaisten kanssa.
Maanpuolustustahto on monen tekijän summa. Lopulta kyse on siitä, koemmeko isänmaan puolustamisen arvoiseksi. Suomessa näin on. Uskon, että tämä kertoo siitä, miten maassamme on osattu ratkaista yhteisiä ongelmia, puhaltaa yhteen hiileen: on pidetty kaikki mukana yhteiskunnallisissa murroksissa.
Tämä on aivan keskeistä myös kuluvalla vuosikymmenellä. Huolehditaan siitä, että vanhuksillamme on hoivaa. Torjutaan eriarvoistumista. Luodaan mahdollisuuksia kouluttautua, yrittää ja tulla toimeen yhteiskunnan eri sektoreilla. Tämä on mitä parhainta maanpuolustustyötä.
Puolustushallinnon osalta maanpuolustustahdon eteen tehdään töitä joka päivä. Puolustusvoimat on yhteiskunnan kiinteä osa, joka näkyy ja kuuluu. Suomalaisten kiinnostus vapaaehtoiseen maanpuolustukseen on kasvanut vuoden aikana ja kurssit ovat täynnä. Olemme lisänneet rahoitusta vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta järjestäville tahoille.
Pyrimme tarjoamaan kansalaisille – niin reserviläisille kuin muillekin – mahdollisuuksia osallistua maanpuolustukseen. Aktiivinen osallistuminen luo osaamista ja ymmärrystä sekä luottamusta niin omaan osaamiseen, kuin maanpuolustukseemme laajemmin. Tähän liittyy myös tavoitteemme lisätä asepalvelukseen hakeutuvien naisten määrää. Maanpuolustus kuuluu kaikille.
Olemme pitäneet puolustuksestamme huolta aina ja näin teemme jatkossakin. Teemme sen kansallisista lähtökohdista, mutta toivottavasti mahdollisimman pian yhdessä liittolaisten kanssa. Vahvan kansallisen puolustuskyvyn sekä Nato-jäsenyyden yhdistelmä on uskottava ja pitkäkestoinen turvallisuusratkaisu. Kaiken pohjalla on kuitenkin kansalliset kykymme.
Näillä sanoilla haluan toivottaa teille mielenkiintoisia keskusteluja, maanpuolustushenkisiä kohtaamisia ja oikein hyvää syksyn jatkoa.
Kiitos.
