Avainsana: puolustusministeri

Puolustusministeri Antti Kaikkosen puhe Hämeenlinnan Paasikivi-Seuran tilaisuudessa 17.10.2022

17.10.2022 - Puheita ja kirjoituksia

Hyvä Paasikiviseuran väki,

kiitos mahdollisuudesta tähän yhteiseen hetkeen kanssanne. Seurallanne on kova maine korkeatasoisten tilaisuuksien järjestäjänä, koetan tehdä parhaani tässä arvovaltaisten vieraiden ketjussa.

Arvelen myös, että tässä porukassa riittää evästyksiä ja kysymyksiä. Pidän puheenvuoroni varsin tiiviinä, jotta keskustelulle jää aikaa.

Puheenvuorossani käsittelen ajankohtaista turvallisuuspoliittista tilannetta kolmesta eri näkökulmasta.

Ensiksi käyn läpi viimeaikaisia kehityskulkuja Venäjällä ja Ukrainassa,

toiseksi Suomen Nato-jäsenyyden vaikutusta puolustukseemme sekä

kolmanneksi pohjoismaista yhteistyötä.

Nämä kaikki kolme teemaa liittyvät myös toisiinsa.

Arvoisat kuulijat,

Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on jatkunut pian kahdeksan kuukautta. Nämä kahdeksan pitkää kuukautta ovat täynnä viattomien ukrainalaisten kärsimystä ja kuolemaa, nyttemmin myös joukkohautojen ja kidutuskammioiden paljastumista. Siviilikohteita pommitetaan tavalla, joka täyttää sotarikoksen tunnusmerkit. Julmuuksien lista on pitkä ja lohduton.

Valitettavasti arvioni on, että sotimiselle ei näy loppua vielä hetkeen.  Olemme toki viime viikkoina saaneet myönteisiä uutisia Ukrainan joukkojen etenemisestä ja nämä uutiset ovat nostaneet pintaan kaivattua toivoa.

Toivoa on aina hyvä nähdä toivottomiltakin tuntuvissa tilanteissa.

Venäjän viimeaikainen toiminta on pelottelua ja painostusta Ukrainaa ja sitä sotilaallisesti tukevia länsimaita kohtaan.

Venäjän valtiojohto haluaa kuvata olevansa yhä kovenevassa vastakkainasettelussa lännen kanssa. Meidän tulee välttää itse lähtemästä mukaan tähän vastakkainasettelua lisäävään retoriikkaan.

Ydinaseilla uhkailu on kylmäävää uhittelua, mutta ydinaseen käytössä on edelleen korkea kynnys. Venäjä on toki osoittanut olevansa valmis ottamaan huomattavia riskejä, mutta ydinaseen käytöllä olisi vakavia seurauksia myös sille itselleen.

Kukapa muuten olisi uskonut, että 2020-luvun Euroopassa nostetaan esiin ydinasekorttia – ei varmasti kukaan. Niin järjetöntä tämä on.

Huolta ovat aiheuttaneet myös kaasuputkien räjähtäminen jo valmiiksi jännitteisellä Itämerellä.  On selvää, että Nord Stream -putkien räjäytys oli tahallinen teko, joka on vaatinut sellaista kyvykkyyttä, jota on vain valtiollisella toimijalla.

Hyvät naiset ja miehet,

Venäjän lukumääräisesti suuremmat, mutta huonosti motivoituneet joukot ovat törmänneet Ukrainassa siihen, että sotilaallisen suorituskyvyn rinnalle tarvitaan myös tahtoa taistella.

Ukrainalla on tahtoa taistella. Ukrainan kansa on vahvalla maanpuolustustahdollaan osoittanut mitä merkitsee, kun puolustetaan omaa maata ja sen itsenäisyyttä. 

Myös lännen aseavulla on ollut merkittävä rooli Ukrainan sotilaalliselle pärjäämiselle.  Aseavun tarve tulee jatkumaan ja siksikin puolustusteollisuuden kapasiteetin kasvattamisesta keskustellaan niin kansallisesti, EU:n kuin Natonkin piirissä.

Suomi on vahvasti mukana aseapua tarjoavassa kansainvälisessä rintamassa. Olemme tähän mennessä tehneet päätöksen yhdeksästä puolustusmateriaalitukipaketista Ukrainan asevoimille ja kymmenettä pakettia jo valmistellaan.

EU on ollut toistaiseksi yllättävänkin vahva ja yhtenäinen Venäjälle asetetuissa pakotteissa. Mitenkään automaattisena EU:n yhtenäisyyden jatkumista ei voi pitää. Vaakakupissa Venäjä-pakotteiden kanssa on sellaisia asioita kuin kasvavat energianhinnat, korkea inflaatio ja eurooppalaisten kansalaisten toimeentulovaikeudet. Yhtenäisyyden vaaliminen tulee vaatimaan kuukausi kuukaudelta enemmän työtä.

Hyvät kuulijat,

Huolimatta siitä, että olemme pitäneet omasta puolustuksestamme hyvää huolta läpi vuosikymmenten, tuli viime kevättalvella selväksi, että jos haluamme edelleen korottaa sotilaallisen hyökkäyksen kynnystä, niin ainoa looginen ja uskottava askel oli Nato jäsenyyden hakeminen.

Jäsenyysprosessimme on sujunut tähän asti todella nopeasti. Meiltä puuttuu enää kahden maan hyväksyntä jäsenyydellemme, se kuuluisa ratifiointi. 

Kävin viime viikolla hyvät keskustelut sekä Unkarin että Turkin puolustusministereiden kanssa. Tapaamiset olivat rakentavia mutta mitään aikataululupauksia kollegat eivät voineet antaa. Tarvitaan siis vielä hieman malttia ja samaan aikaan määrätietoista asian työstöä molempien maiden suuntaan. 

Meidän kannaltamme myönteistä on, että emme ole tässäkään asiassa yksin.  On myös Naton intressissä organisaationa, että meidät kaksi jäsenkriteerit kirkkaasti täyttävää maata, Suomi ja Ruotsi, saadaan jäseniksi. Jäsenyydellämme on vahva tuki myös Yhdysvalloilta [ja nimenomaan tuki yhtä aikaa liittymisellemme].

Suomi on tähänkin asti ollut vahva vakauden luoja ja turvallisuuden tuottaja kansainvälisesti ja varsinkin strategisesti haastavalla maantieteellisellä lähialueellamme. Tämän tulee jatkua myös Naton jäsenenä.

Naton jäsenenäkin vastaamme itse omasta puolustuksestamme. Myös tulevaisuudessa Suomea puolustavat ensisijaisesti siis suomalaiset. Niin me sen haluamme olevan ja sitä Natokin meiltä edellyttää. Siksi jatkamme puolustuskykymme kehittämistä.

Suomen maanpuolustuksen perustana pysyvät yleinen asevelvollisuus, koulutettu reservi, koko maan puolustaminen ja korkea maanpuolustustahto.

Jatkossa meillä on oman vahvan kansallisen puolustuksen lisäksi selkänojana liittokunnan kollektiiviset turvatakuut.

Emme mene Natoon tyhjin käsin. Viemme Natoon erityisesti arktista ja pohjoista osaamista.

Julkisuudessa keskustellaan jonkin verran siitä, miten Nato tulee näkymään Suomessa; tuleeko tukikohtaa, osaamiskeskusta tai jotain muuta. [Kokoomuksen suunnalta Naton läsnäoloa on esitetty ainakin Turkuun ja Tampereelle tässä ihan lähiaikoina, lieneekö milloin tulossa ehdotusta Hämeenlinnaa koskien.]

Keskustelu tästäkin asiasta on luonnollisesti tervetullutta. On kuitenkin hyvä tunnistaa, että Naton komento- ja joukkorakenteeseen liittyvät kysymykset ovat Nato-puolustuspolitiikan kovinta ydintä. Ne eivät suinkaan ole yksin Suomen päätettävissä.

Tulemme selvittämään erilaisia vaihtoehtoja Naton läsnäololle Suomessa. Mahdollisten ratkaisujen aika on vasta selvästi tuonnempana, ja mikä olennaisinta: niiden täytyy olla sekä Naton kannalta perusteltavissa, että Suomen turvallisuutta vahvistavia.

Hyvät naiset ja miehet,

kolmantena teemana nostan esiin Pohjoismaisuuden.

Pohjoismaat on Suomen tärkein viiteryhmä niin puolustuksessa kuin monessa muussakin kysymyksessä. Yhteiskuntamallimme ovat varsin yhteneväiset ja siltä pohjalta yhteistyötä on hyvä syventää.

Pohjoismainen puolustusyhteistyö on tiivistä sekä kaikkien Pohjoismaiden kesken, että kahdenvälisesti. 

Etenkin Ruotsin kanssa puolustusyhteistyömme on erittäin tiivistä. Tässäkin mielessä oli luonnollista, että halusimme ottaa askeleet Nato-jäsenyyden polulle yhdessä Ruotsin kanssa.

Kun kaikki Pohjoismaat ovat saman liittokunnan jäseniä, avautuu Pohjolan puolustamiselle monia uusia mahdollisuuksia. Myös pohjoisen sodankäynnin osaaminen vahvistuu Natossa, kuten jo aiemmin totesin.

Tulevaisuudessa kaikki Pohjoismaat ovat liittolaisia keskenään. Lisäksi Tanska on päättänyt jatkossa osallistua EU:n puolustusyhteistyöhön. Kaikki tämä vahvistaa Pohjolan turvallisuutta sekä mahdollistaa entistä syvemmän puolustusyhteistyön maidemme välillä.

Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö teki valtiovierailun Norjaan viikko sitten. Pohjoismainen puolustusyhteistyö oli yksi hänen vierailunsa pääteemoja. Siteeraus Niinistön puheesta:

”Kun koko pohjoismainen perhe kuuluu Natoon, uskon, että liittouman sisällä tullaan näkemään runsaasti pohjoismaista yhteistyötä. Se syntyy luontaisesti johtuen pohjoismaisesta identiteetistä ja ajattelutavasta. Etumme ja näkemyksemme tulevat olemaan usein yhteneväisiä.

Mutta haluan painottaa seuraavaa: Suomi ei pyri rakentamaan minkäänlaista alueellista blokkia Naton sisälle. Tarkastelemme Itämeren aluetta kokonaisuutena. Tarkastelemme liittoumaa kokonaisuutena.”

Näihin sanoihin on erinomaisen helppo yhtyä: olemme Pohjoismaisen yhteistyön puolella ja samaan aikaan toimimme koko liittokunnan puolesta.

Hyvät kuulijat,

Yhä useampi suomalainen on huolissaan turvallisuudesta, ehkä tässäkin joukossa huolta on. Huoli on ymmärrettävää, puolustusministerinä ymmärrän huolet oikein hyvin.

Turvallisuus on sekä tietoa että tunnetta.

Selkeä tieto on, että rajoillamme on rauhallista. Venäjä tarvitsee kaikki liikenevät voimansa aivan muualle kuin meidän rajallemme.

Suomalaiset voivat luottaa turvallisuusviranomaisiimme.  Puolustusvoimamme ja rajavartijamme valvovat öin ja päivin, jotta suomalaiset voivat nukkua yönsä rauhassa ja hoitaa oman elämänsä asiat ilman ylimääräisiä murheita.

Puolustusvoimamme kykenee säätelemään valmiuttaan joustavasti ja nopeasti erilaisissa turvallisuustilanteissa. Näin on nytkin toimittu – ilman että on sen kummempaa meteliä asiasta pidetty.

Turvallisuutemme tukena meillä on valtava ja vahva kansainvälisten ystävien verkosto.

Suomi on varautunut jännittyneisyyden kasvuun Itämerellä yhdessä Pohjoismaiden ja muiden läheisten kumppanimaiden kanssa. Keskinäinen yhteydenpitomme turvallisuuskysymyksissä aktivoitui jo viime vuoden puolella ja on pysynyt hyvin tiiviinä koko ajan.

Kriittisen infrastruktuurin yritykset ovat varautuneet erilaisiin uhkiin jo ennen tätä nykyistä kriisiä. Suomen vahvuus on yksityisen ja julkisen sektorin mutkattomassa yhteistyössä.

Arvoisa Paasikiviseuran väki,

Turvallisuus on myös tunnetta. Jokainen suomalainen voi olla turvallisuuden vahvistaja omalta paikaltaan. Kokoonnutaan yhteen tämän päivän tapaan, ollaan ystävällisiä kohtaamillemme ihmisille.

Kansallisen yhtenäisyyden merkitys on erityisen suuri tällaisina hetkinä, kun lähiympäristössä myllertää. Kansallisella yhtenäisyydellä on suora linkki myös maanpuolustustahtoon. 

Näillä sanoilla kiitän huomiostanne ja olen valmis evästyksille ja kysymyksille.

Puolustusministeri Antti Kaikkosen puhe Turun Eurooppa-foorumissa 26.8.2022

26.08.2022 - Puheita ja kirjoituksia

Arvoisat kuulijat,

kiitän mahdollisuudesta pitää puheenvuoro täällä Eurooppa-foorumissa. Näin Turussa syntyneenä voin tietyllä ylpeydellä todeta, että Turku on aina ovet auki Eurooppaan, ovet auki maailmaan. Tämän vuoksi Turussa, kuten tänään täällä Eurooppa-foorumissakin, katsotaan aina tulevaisuuteen.

Keväällä teimme Suomessa päätöksiä, jotka kantavat pitkälle tulevaisuuteen. Natoon liittyminen on suurin sotien jälkeinen muutos turvallisuus- ja puolustuspolitiikassamme. Päätös tämän askeleen ottamiseksi kypsyi lopulta suhteellisen nopeasti, mutta se nojasi kivenkoviin perusteisiin.

Jäsenyysprosessimme on hyvässä vauhdissa ja toivomme, että vauhti pitää. 23 jäsenmaata on jäsenyytemme ratifioinut ja olemme melko hyvin tietoisia siitä, miten prosessi lopuissa 7 maassa etenee. Todettakoon vielä, että Suomen, Ruotsin ja Turkin välillä käydään tänään virkamiesneuvotteluja tänään Helsingissä.

Venäjä, ja vain Venäjä, muutti turvallisuusympäristöämme pysyvästi ja teimme Suomessa tästä tarvittavat johtopäätökset. Uskon vahvasti siihen, että nämä johtopäätökset ovat oikeita. Nato-polkumme päätteeksi liitymme joukkoon, jolta saamme paljon ja josta teemme omalla panoksella entistäkin vahvemman.

Suomi on tähänkin asti ollut vahva vakauden luoja ja turvallisuuden tuottaja kansainvälisesti ja varsinkin strategisesti haastavalla maantieteellisellä lähialueellamme. Puolustuspolitiikkaamme sekä Puolustusvoimiamme on kehitetty kulloisenkin ajan vaatimuksiin sopeutuen. Hieman itsepäinenkin pitäytyminen vahvassa alueellisessa puolustuksessa, yleisen asevelvollisuuden ja omien suorituskykyjemme ylläpitäminen ovat olleet viisaita ja kauaskatseisia valintoja. Tämä aika on sen osoittanut.

Viime vuosikymmenellä kokonaisuutta on vahvistettu määrätietoisella kansainvälisen yhteistyön kehittämisellä. Tehty työ kantaa nyt hedelmää: Suomen puolustus ja puolustusyhteistyö ovat paremmassa kunnossa kuin koskaan. Tämä luo edellytykset turvalliselle asemallemme myös Nato-jäsenyysprosessin aikana.

Suomi liittyy Natoon tietoisena kaikista jäsenyyteen sisältyvistä oikeuksista, mutta myös velvollisuuksista. Emme ole asettaneet erityisiä kansallisia rajoitteita minkään Nato-politiikan osa-alueen kohdalla ja pidän tätä linjaa viisaana. Meidän ei ole syytä ennakkoon rajoittaa omaa liikkumavapauttamme.

Heinäkuussa, Madridin huippukokouksessa Nato päivitti strategisen konseptinsa. Siinä määritetään liittokunnan ydintehtävät, joita ovat pelote ja puolustus, kriisinehkäisy ja –hallinta sekä yhteistyövarainen turvallisuus. Nämä ovat jäsenenä myös Suomen tehtäviä ja se tarkoittaa lisätöitä erityisesti puolustushallinnolle. Naton tehtävien valmisteluun ja toteutukseen osallistuminen edellyttää välttämättömiä panostuksia erityisesti juuri puolustushallinnon henkilöstöön.

Naton yhteiseen puolustukseen osallistuminen edellyttää Suomelta, aivan kuten muiltakin jäsenmailta, henkilöstön, joukkojen ja suorituskykyjen asettamista Naton käytettäväksi, toki erillisillä päätöksillä. Tätä osallistumista ohjaavat kaksi periaatetta: oikeudenmukainen taakanjako ja jäsenmaan kantokykyyn suhteutettu kohtuullinen haastavuus.

Vielä on liian aikaista mennä yksityiskohtiin, jotka tarkentuvat myöhemmissä keskusteluissa Naton ja sen jäsenmaiden kanssa. Sen toki voi sanoa, että me Suomessa kannamme tässäkin meille kuuluvan vastuun omalla tavallamme – pragmaattisesti ja suoraselkäisesti.

Suomi on, yhdessä Ruotsin kanssa, niin yhteensopiva Naton kanssa, kuin vain kumppanimaa voi olla. On kuitenkin tärkeää huomioida, että vaikka olemmekin Naton pitkäaikainen kumppani, jäsenenä olemme monessa asiassa uuden edessä.

Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että kumppanina emme ole olleet mukana Naton päätöksenteossa ja sen valmistelussa, emmekä yhteisen puolustuksen suunnittelussa. Tämä on käytännöllinen muutos, mutta kyllä se on myös iso kulttuurinen, henkinen ja poliittinen muutos.

Tätä henkistä muutosta kuvaa ehkä parhaiten lause, joka löytyy kiveen kaiverrettuna Suomenlinnasta: ”Seiso tässä omalla perustallasi, älä luota vieraan apuun”. Tarvitaan ajattelutavan muutos. Naton jäsenenä Suomi voi luottaa vieraan apuun ja liittolaisemme voivat luottaa meihin.

Omaa perustustamme emme kuitenkaan hylkää, sen muodostaa jatkossakin omat Puolustusvoimamme. Tietysti haluamme tietysti myös varmistaa, että tarpeen tullen Natolla on mahdollisimman hyvät edellytykset tukea Suomea artikla 5 velvoitteiden mukaisesti. Tähän liittyy mm. Naton komento- ja joukkorakenteen, Naton puolustusta koskevien suunnitelmien sekä Naton joukkomallin kehittäminen Madridin huippukokouksen linjausten mukaisesti.

Yksi julkistakin mielenkiintoa herättävä kokonaisuus on Naton rauhan ajan kollektiivisen puolustuksen tehtävien järjestelyt ja Suomen asemoituminen niiden osalta. Näitä tehtäviä ovat mm. Naton niin sanottu eteentyönnetty läsnäolo (eFP), Naton ilmavalvonta, pysyvät laivasto- ja miinantorjuntaosastot sekä ohjuspuolustus.

Itse näen luonnollisena, että vastuunsa suoraselkäisesti kantava Suomi osallistuu näihinkin tehtäviin soveltuvilta osin ja sotilaallisesti järkeenkäypien periaatteiden pohjalta. Näin tekevät myös muut jäsenmaat, eikä Suomella ole kyvykkäänä maana mitään syytä karttaa tätä vastuuta.

Edellä mainitut tehtävät palvelevat varmasti hyvin myös sotilaallisen integraatiomme toteutusta ja Naton toimintojen oppimista. Päätöksiä asian osalta tehdään myöhemmin ja niitä edeltävät koordinoidut keskustelut kansallisesti sekä Naton ja sen jäsenmaiden kanssa.

Yhtenä uutena elementtinä Suomelle tulee ydinaseiden roolin ymmärtäminen osana Naton pelotetta ja puolustusta. Niin kauan kuin maailmassa on ydinaseita,

on niitä myös Natolla. Ydinase on Naton pelotteen viimeinen lukko ja myös Suomi asettuu jäsenmaana osaksi tätä pelotetta.

Tämäkin Naton osa-alue vaatii meiltä kotiläksyjen tekemistä ja osaamisen kartuttamista.

Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydet vaikuttavat merkittävästi Pohjois-Euroopan geostrategiseen asetelmaan, sekä laajemmin Euro-Atlanttisen alueen puolustukseen ja turvallisuuteen. Itämeren ja pohjoisten alueiden turvallisuus tietysti Suomelle keskiössä. Samalla ymmärrämme erittäin hyvin, että Natoon ja sen jäsenmaihin kohdistuu monenlaisia turvallisuusuhkia, useassa ilmansuunnassa.

Suomi sitoutuu työskentelemään vahvan ja yhtenäisen liittokunnan eteen. Kaikkien Nato-maiden turvallisuus on yhtä tärkeää ja meidän tulee osoittaa solidaarisuutta liittolaisillemme.

Eurooppa-foorumin ollessa kyseessä, muutama sananen myös EU:sta. Suomi on pitkään tukenut ja edistänyt EU:n puolustusulottuvuuden kehittämistä, emmekä ole tästä linjasta luopumassa Nato-jäsenyyden myötä. Tuemme vahvasti EU:n ja Naton läheisempää yhteistyötä sekä organisaatioiden toisiaan tukevaa roolitusta.

 

Nato vastaa jäsentensä kollektiivisesta puolustuksesta. Euroopan unioni taas on kokonaisvaltainen poliittinen, taloudellinen ja oikeudellinen yhteisö. Se on toimija, jota ei voida erottaa turvallisuudesta. Ilman turvallisuutta ei voi olla toimivaa EU:n sisämarkkinapolitiikkaa, eikä unionilla olisi kykyä puolustaa kansalaisiaan ja niitä eurooppalaisia arvoja, joiden varaan se rakentuu.

Suomen Nato-jäsenyys avaa uusia mahdollisuuksia EU:n puolustusyhteistyössä. Esimerkiksi EU:n suorituskykyaloitteet ovat hyödynnettävissä paremmin Natossa yhteisten suorituskykyjen ja asejärjestelmien kehittämiseen ja hankkimiseen.

On syytä painottaa, etteivät Nato ja EU ole toisiaan poissulkevia toimijoita. Liittolaisuus korostaa yhteistyön merkitystä entisestään. Sotilaallisen liikkuvuuden edistäminen on aiemmin ollut meille tärkeää ja hyödyllistä, Nato-jäsenyyden myötä se on välttämätöntä. Samalla saamme – Suomen ja Ruotsin, mutta myös Tanskan päätösten myötä – uutta vauhtia myös EU:n ja Naton välisen yhteistyön kehittämiseen.

Emme siis tule Nato-jäsenyyden myötä hylkäämään aiempia prioriteettejamme, puhumattakaan tärkeistä puolustusyhteistyön kumppanuuksista. Päinvastoin lienee odotettavissa, että yhteistyö vain tiivistyy entisestään. Nykyiset eurooppalaiset kahden- ja monenväliset puolustusyhteistyöjärjestelyt ovatkin Suomelle erittäin tärkeitä myös jatkossa.

Pohjois-Euroopan kannalta tärkeiden toimijoiden, kuten Iso-Britannian ja Saksan kanssa tarjoutuu uusia mahdollisuuksia. Myös brittivetoisen JEF-joukon rooli Pohjois-Euroopassa vahvistunee tulevaisuudessa entisestään.

Myös pohjoismainen yhteistyö on uuden aikakauden edessä. Tulevaisuudessa voimme tarkastella Pohjolaa yhtenä toiminta-alueena. Voimme entisestään kehittää kykyämme toimia yhdessä kaikissa oloissa. Tästä keskustelin eilen, kun Ruotsin ja Norjan puolustusministerit olivat Suomessa vieraanani.

Meidän tulee hyödyntää näitä jo olemassa olevia pohjoismaisia rakenteita siten, että ne tukevat työtämme Natossa ja EU:ssa. Olemme jo aloittaneet Pohjoismaisesn puolustusyhteistyön, Nordefcon, sopeuttamisen tähän uuteen todellisuuteen.

 

Hyvät kuulijat,

edellä kuvaamaani Suomen puolustuksen uutta aikakautta rakennetaan kovin haastavassa asetelmassa Venäjän hyökkäyssodan takia.

On tärkeää huomioida, että maamme sijaitsee strategisesti keskeisellä paikalla, kolmen toisiinsa tiiviisti linkittyneen alueen keskellä; olemme Itämeren rantavaltio ja arktisen alueen maa, minkä lisäksi turvallisuutemme ja taloutemme ovat riippuvaisia Pohjois-Atlantin logistisista yhteyksistä.

Kansainvälisen tilanteen kiristyminen yhdellä alueella voi johtaa nopeasti sotilaallisen toiminnan lisääntymiseen myös muilla alueilla.

On kuitenkin huojentavaa todeta, että Suomen Nato-jäsenyyden myötä vahvistuvat sekä Suomen turvallisuus, että koko Euroopan turvallisuus pohjoista myöten. Olemme polkumme valinneet ja uskon se olevan Suomelle juuri oikea valinta. Kiitos.

Puolustusministeri Antti Kaikkosen puhe keskuskauppakamarin valtuuskunnan seminaarissa 14.6.2022

14.06.2022 - Puheita ja kirjoituksia

Arvoisat kauppakamareiden vaikuttajat, hyvät läsnäolijat, kiitän kutsusta saada pitää teille alustuksen tässä tilaisuudessa.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan laittoi politiikan asialistan uusiksi helmikuussa. Hälytyskellot alkoivat soida aiempaa kovemmin jo viime vuoden lopulla Venäjän etupiiripuheiden myötä. Synkistä ennusmerkeistä huolimatta Venäjän hyökkäykseen ei haluttu uskoa, niin järjettömältä ajatus tuntui. Ja järjetöntähän se onkin.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on kestänyt nyt jo kolme ja puoli kuukautta. Yhtä kauan on kestänyt Ukrainan vastarinta. Pitkiä päiviä täynnä ovat nämä kuukaudet. 

Tälle sodalle ei ole mitään oikeutusta. Ei mitään. 

Siksi olemme sen selkeästi ja jyrkästi tuominneet.


Suomalaiset ovat eläneet voimakkaasti ukrainalaisten tukena. On autettu monin eri tavoin ja toivotettu sotaa pakenevat tervetulleiksi Suomeen. Ukrainalaisten työllistäminen ja lapsille koulupolun järjestäminen on tärkeä osa heidän tukemistaan.

Venäjän julmuuksien etulinjassa on Ukrainan koko kansa. Siviileihin kohdistetut iskut vievät henkiä ja rikkovat ihmismieliä. Kauhun kylväminen siviilien keskuuteen on brutaali ase, jonka vaikutus on pitkäaikainen ja syvä.

Sodan on loputtava. Ukrainalaisille kuuluu rauha ja vapaus, tulevaisuus ja toivo.  Me itse emme saa turtua, emme saa väsähtää, emme saa hylätä, emme saa unohtaa.

Meidän on jatkettava apua Ukrainalle, yhdessä muiden kanssa. Miksi? Koska se on oikein. Viime viikon perjantaina teimme jälleen päätöksen uudesta puolustustarvikeapupaketista Ukrainalle ja apumme jatkuu myös tämän jälkeen.

Mikä on Ukrainan sodan ratkaisu, milloin ja mihin tämä kammottava murhenäytelmä päättyy, tämä kysymys on varmasti meidän kaikkien mielessä.

CMI:n toimitusjohtaja Janne Taalas totesi jokin aika sitten osuvasti, että ”Ukrainan tulevaisuutta ratkaistaan nyt taistelukentällä eikä rauhanneuvotteluissa”. Taalas siis tarkoitti sitä, että tarvitaan jonkinlainen sotilaallinen ratkaisu, ennen kuin neuvotteluissa voidaan edetä. Tämän lisäksi tarvitaan luottamuksen rakentamista osapuolten välille. Joudumme valitettavasti toteamaan, että nopeaa ratkaisua ei Ukrainan sodalle ole näköpiirissä edellä kuvattujen seikkojen valossa.

Hyvät kuulijat,

Siirryn seuraavaksi käsittelemään Nato-jäsenyysprosessiamme. Venäjän hyökkäys Ukrainaan käynnisti Suomessa erittäin nopean ja ison muutoksen turvallisuuspoliittisessa keskustelussa ja johtopäätöksissä.  Suomalaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan punaisena lankana ja jopa itseisarvona on ollut pitkät kaaret ja hitaat liikkeet. Nyt päädyimme ikään kuin nopeutettuun filmiin, niin raju on ollut muutos.  

Hyökkäystä Ukrainaan oli edeltänyt jo Venäjän puhe etupiireistä – että Nato ei voisi ottaa jäsenikseen esimerkiksi Suomea ja Ruotsia. Kylmäävää puhetta itsenäisten maiden itsemääräämisoikeuden kannalta.

Suomen valtiojohdon päätös hakea Nato-jäsenyyttä on historiallinen sekä Suomen että koko Euroopan poliittisen historian näkökulmista. Tekemämme päätös perustuu kattavaan arvioon, että vain Naton jäsenyydellä voimme maksimoida, ensinnäkin, ennaltaehkäisevän kynnyksen käyttää voimaa ja muita painostuskeinoja Suomea vastaan, sekä toisekseen, maksimoida itsellemme saatavan turvan, jos joutuisimme aseellisen hyökkäyksen kohteeksi.

Naton jäsenyydellä on erityisesti vaikutuksia juuri puolustushallinnolle. Meillä on paljon työtä edessämme. On tärkeä kuitenkin muistaa, että Naton jäsenyys ei tule vähentämään kansallisen puolustuskykymme merkitystä. Sen sijaan jäsenyys tulee entisestään vahvistamaan kykyämme ennaltaehkäistä ja tarvittaessa puolustautua aseellista hyökkäystä vastaan. Ei koskaan enää yksin, vaan yhdessä vahvempina.

Nato-jäsenyyden myötä saamme Naton ja sen jäsenmaiden toteuttamat artikla viiden mukaiset valtiosopimusperustaiset turvatakuut. Naton viidennessä artiklassa liittoutuman jäsenet myös antavat toisilleen turvatakuut, ja on tärkeää sisäistää, että turvatakuut toimivat kahteen suuntaan. Tähän olemme valmiita valtiojohdon ohjaamana sitoutumaan ja tähän sitoumukseen liittyvää työtä ryhdymme puolustushallinnossa lähitulevaisuudessa tekemään.

Haluan painottaa yhtä Nato-jäsenyyteen liittyvää seikkaa. Natossa päätökset, mukaan lukien ne, jotka liittyvät jäsenyyden mukaisten puolustusvelvoitteiden toteuttamiseen, tehdään yksimielisesti. Suomi ei siis luovuta puolustukseensa liittyvää kansallista itsemääräämisoikeuttaan Natolle, vaan Suomi liittyy ratifiointiprosessin jälkeen jäseneksi organisaatioon, jossa kaikki päätökset tehdään konsensusperiaatteella. Tämän vuoksi en näe myöskään tarpeelliseksi asettaa jäsenyytemme toteuttamiselle minkäänlaisia poliittisia tai sotilaallisia rajoitteita ja reunaehtoja. Kansallinen itsemääräämisoikeutemme ja suvereenisuutemme säilyy.


Haluan lisäksi painottaa, että pitkäjänteisesti rakennettu puolustusyhteistyöverkostomme on erittäin arvokas myös Naton jäsenenä, ja sen mukainen yhteistyö jatkuu. Useiden maiden kohdalla kahdenvälinen yhteistyö tulee todennäköisesti syvenemään uudelle tasolle. Esimerkiksi Ruotsin kanssa yhteistyömme tulee olemaan jatkossakin erityisen tiivistä. Tekemämme puolustusyhteistyön merkitys konkretisoituu näinä aikoina myös kumppaniemme meille osoittamissa vahvoissa tuenilmauksissa.

Turkki. Kevään ripeä eteneminen Nato-jäsenyyden polulla kohtasi Turkin suunnalta hieman yllättäviä kiviä. Haemme osaltamme rakentavasti ratkaisua, jotta Suomen Nato-jäsenyysprosessi voisi jatkua. Olemme olleet aktiivisessa keskusteluyhteydessä Turkkiin ja jatkamme keskusteluja asioiden selvittämiseksi. Teemme myös tiivistä yhteistyötä asian tiimoilta Ruotsin kanssa.

Se että Turkin solmima solmu saadaan avattua, on myös Natolle itselleen tärkeää. Kauanko tämä vie, sitä ei tiedä kukaan enkä lähde sitä tässä arvailemaan. Mitä pikemmin, sen parempi. Yksinkertainen tilannearvioni ja neuvoni tällekin joukolle on: meidän on pidettävä oma pää kylmänä. Asiat järjestyvät, ennemmin tai myöhemmin.


Hyvät läsnäolijat,

tämän seminaari teemana on Venäjän hyökkäyssodan ja Suomen Nato-jäsenyyden vaikutukset yritysten toimintaan. Siispä muutama sana myös tästä tematiikasta vaikka ne eivät suorainaisesti omaan ministerin toimialaani kuulukaan.

Venäjän hyökkäys vaikuttaa suomalaisiin yrityksiin monin eri tavoin. Osa yrityksistä on päättänyt vetäytyä Venäjän markkinoilta itsenäisesti, osan toimintaan vaikuttavat EU:n tai muiden länsimaiden asettamat pakotteet ja osaan Venäjän vastapakotteet. EU on asettanut uusia, asteittain voimistuvia Venäjän ja Valko-Venäjän vastaisia pakotteita. Lisäksi EU on jatkanut vuodesta 2014 lähtien asetettujen pakotteiden voimassaoloa määräajoin. Näköpiirissä ei ole tilannetta, jossa pakotteita päästäisiin purkamaan.

Suomalaiset Venäjän-kauppaa harjoittavat yritykset kärsivät sodan aiheuttamasta tilanteesta. On arvioitu, että tavaroiden ja palveluiden kauppa Venäjän kanssa pysähtyy ainakin tilapäisesti käytännössä kokonaan.

Venäjän osuus Suomen kokonaisviennistä on 4,5 %. Venäjältä tuodaan raaka-aineita, joita teollisuus hyödyntää viennin välituotteina. Näin ollen välittömän kauppavaikutuksen lisäksi tilanne vaikuttaa myös välillisesti Suomen vientiin. Venäjän merkitys kauppakumppanina on Suomelle suurempi kuin EU-maille keskimäärin. Yritykset pystyvät löytämään tuotteilleen korvaavia markkinoita, mutta se on hidas prosessi.


Hyvät naiset ja miehet. Kiitos.

Puolustusministeri Antti Kaikkosen puhe keskustan puoluekokouksessa 11.6.2022

11.06.2022 - Puheita ja kirjoituksia

Hyvä puoluekokousväki,

Puoluekokous on keskustalaisen parasta aikaa. On hyvä olla täällä tänään.

Sain kunniatehtävän ottaa tämän puhujapöntön haltuun heti puheenjohtaja Annikan jälkeen.

Kiitos tästä mahdollisuudesta arvioida Suomen tilannetta puolustusministerin tehtävästä käsin.

Olemme saaneet Annikan kanssa tehdä hyvin tiivistä yhteistyötä hallituksessa viimeisten kuukausien ajan, varsikin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä.

Voin vakuuttaa teille, arvon aatesisaret ja –veljet, vaikka hieman jäävi voin ollakin, että puheenjohtajamme johdolla Keskusta on ollut aktiivinen ja rakentava toimija näinä isänmaan kannalta vaikeina aikoina. Tällä samalla valitulla tiellä aiomme jatkaa.

Keskusta on jälleen ollut kantamassa hallitusvastuuta historiallisten ratkaisujen hetkillä. Olemme tehneet oman työmme suomalaiseen tapaan: pitämättä meteliä itsestämme, kansallista yhtenäisyyttä rakentaen, asialliset hommat hoitaen.

Kansallisen yhtenäisyyden merkitys onkin tänä keväänä ollut suurempi, kuin vuosikymmeniin.

Hyvät naiset ja miehet,

Venäjän hyökkäys Ukrainaan laittoi politiikan asialistan uusiksi helmikuussa. Hälytyskellot alkoivat soida aiempaa kovemmin jo viime vuoden lopulla Venäjän etupiiripuheiden myötä. Synkistä ennusmerkeistä huolimatta Venäjän hyökkäykseen ei haluttu uskoa, niin järjettömältä ajatus tuntui. Ja järjetöntähän se onkin.

Emme olisi halunneet nähdä enää sotaa Euroopassa.

Emme olisi halunneet nähdä ihmisiä pakotettuina jättämään kotinsa.

Emme olisi halunneet nähdä tuhansia sodan uhreja.

Mutta kaikki muuttui valitettavasti todeksi.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on kestänyt nyt jo kolme ja puoli kuukautta. Yhtä kauan on kestänyt Ukrainan vastarinta. Pitkiä päiviä täynnä ovat nämä kuukaudet.

Tälle sodalle ei ole mitään oikeutusta. Ei mitään.

Siksi olemme sen selkeästi ja jyrkästi tuominneet.

Suomalaiset ovat eläneet voimakkaasti ukrainalaisten tukena. On autettu monin eri tavoin ja toivotettu sotaa pakenevat tervetulleiksi Suomeen. Ukrainalaisten työllistäminen ja lapsille koulupolun järjestäminen on tärkeä osa heidän tukemistaan.

Venäjän julmuuksien etulinjassa on Ukrainan koko kansa. Siviileihin kohdistetut iskut vievät henkiä ja rikkovat ihmismieliä. Kauhun kylväminen siviilien keskuuteen on brutaali ase, jonka vaikutus on pitkäaikainen ja syvä.

Sodan on loputtava. Ukrainalaisille kuuluu rauha ja vapaus, tulevaisuus ja toivo. Sodan on loputtava.

Me itse emme saa turtua,

emme saa väsähtää,

emme saa hylätä,

emme saa unohtaa.

Meidän on jatkettava apua Ukrainalle, yhdessä muiden kanssa.

Miksi? Koska se on oikein.

Tänä keväänä suomalaisessa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tapahtui muutaman kuukauden aikana enemmän kuin kertaakaan sotiemme jälkeen.

Isänmaan turvallisuudesta on huolehdittu vastuullisesti halki poliittisen kentän.

Tilannearvio ja siitä vedetyt johtopäätökset syntyivät Suomessa yhteisen kansallisen prosessin kautta; hötkyilemättä mutta rivakasti. 

Valtion eri instituutiot – eduskunta, hallitus, tasavallan presidentti – hoitivat hommansa, yhdessä ja erikseen. 

Meistä keskustalaisista haluan nostaa esiin puhemies Matti Vanhasen. Matin kokeneissa käsissä koko eduskunta oli mukana kevään suurten kysymysten ratkaisuissa.

Ja tämä kehu saman vaalipiirin saman puolueen mieheltä ei muuten liity mitenkään siihen, että Matti on jäämässä pois seuraavissa vaaleissa.

Haluan nostaa esiin myös kaikki teidät, jotka järjestitte Suomen turvallisuuteen keskittyneitä yleisötilaisuuksia ympäri Suomen.

Suuren ratkaisun äärellä halusimme puhua selkosuomea suomalaisille, koko Suomessa. Puheiden lisäksi oli tärkeää kuulla, mitä ihmisten mielissä oli.

Kansanliike Keskusta hoitaa molemmat tehtävät; sekä kansalliset vastuutehtävät että vaikuttamisen kanavan suomalaisille.

Hyvä kokousväki,

Turkki.

Kevään ripeä eteneminen Nato-jäsenyyden polulla kohtasi Turkin suunnalta hieman yllättäviä kiviä.

Turkkilaisilla on kieltämättä aikamoinen valttikortti kädessään –

Naton yksimielinen päätöksenteko – mutta kortittomia emme ole mekään.

Kahden Nato-yhteensopivan maan, eli Suomen ja Ruotsin jäsenyyksien toteutuminen mahdollisimman nopeasti on tärkeä merkki siitä, että Naton avoimien ovien politiikka toimii. Se että Turkin solmima solmu saadaan avattua, on myös Natolle itselleen tärkeää. Kauanko tämä vie, sitä ei tiedä kukaan enkä lähde sitä tässä arvailemaan. Mitä pikemmin, sen parempi.

Yksinkertainen tilannearvioni ja neuvoni tällekin joukolle on: meidän on pidettävä oma pää kylmänä. Asiat järjestyvät, ennemmin tai myöhemmin.

Totean myös, että meillä ei ole hätää. Ei ole hätää. Rajoillamme on rauhallista, puolustusvoimamme ja rajavartijamme ovat iskussa ja valppaina tilanteen edellyttämällä tavalla. Meillä on lisäksi valtava määrä kansainvälisiä ystäviä.

Mitäkö tarkoitan kansainvälisillä ystävillä? Tarkoitan sitä kaikkea poliittista ja puolustusyhteistyöhön liittyvää tukea, mitä olemme Ruotsin kanssa saaneet ilmoitettuamme Nato-jäsenyyden hakemisesta.

Näillä tervetulotoivotuksilla ja turvalupauksilla on iso merkitys hakuprosessin aikana.

Ihan tyhjästä nämä turvalupaukset eivät ole syntyneet. Monet niistä pohjautuvat kansainväliseen puolustusyhteistyöhön, mitä on vahvistettu viimeisten vuosien aikana määrätietoisesti. Kevään aikana ulko- ja turvallisuuspolitiikamme keskeiset vaikuttajat tekivät myös melkoisesti pohjatyötä, jotta polku eteenpäin olisi mahdollisimman turvallinen.

Olemme myös olleet aktiivisesti mukana kumppanin roolissa myös Naton toiminnassa – meidät tunnetaan sitäkin kautta.

Suomi on arvostettu ja osaava toimija kansainvälisessä puolustusyhteistyössä. Teemme osamme. Hoidamme tonttimme.

Hyvä keskustaväki,

Ukrainankin esimerkki osoittaa, että maan puolustuksen ydin on aina kansan maanpuolustustahdossa.  Suomalaisten maanpuolustustahto on noussut ennätyslukemiin. Olen (melko) varma, että tässä salissa, tänään, tässä ja nyt maanpuolustustahto on vielä suomalaista keskiarvoakin korkeammalla. Keskustaväki rakastaa isänmaataan. Tiedän sen. Tunnen sen.

Puolustusvoimat on muuten erittäin alueellinen organisaatio. Maakuntien Suomesta löytyy melkoinen määrä puolustusvoimien erilaisia toimipisteitä, varuskuntia, varikkoja, varastoja. Näin pitää olla nyt, ja näin pitää olla jatkossakin. Puolustusvoimien pitää olla luonteva osa Suomea ja näkyä myös ihmisten arjessa, ainakin silloin tällöin.

Ja vakuutan, että Suomen puolustusta hoidetaan jatkossakin siten, että koko maata puolustetaan. Koko maata puolustetaan. Syrjäisintä kulmaa myöten.

Tämä joukko on sitoutunut tähän maahan, isänmaahan. On ollut hyvä toimia tässä tehtävässä, joka minulle on osoitettu. Olen voinut luottaa siihen, että tukea riittää. Olen voinut luottaa siihen, että luottamusta on.

Sillä on ollut merkitystä, kun erilaisia päätöksiä on pitänyt tehdä. Ja onhan niitä todella tehdä pitänytkin:

Afganistan.

Puolustusselonteko.

F-35 hanke.

Ukraina.

Nato.

Kiitän siitä, että olette luottaneet. Kiitän siitä, että olette tukeneet. Uskon, että olemme tehneet niitä päätöksiä, mitä isänmaan kannalta on pitänyt tehdä. Yhdessä.

Ja jatkossakin teemme sen, mitä tehdä pitää.

Kiitos.

Puolustusministeri Antti Kaikkosen puhe Elinkeinoelämän keskusliiton yrittäjävaltuuskunnan kokouksessa 9.6.2022

09.06.2022 - Puheita ja kirjoituksia

Hyvät yrittäjävaltuuskunnan jäsenet,

kiitos kutsustanne tähän kokoukseenne. Kutsu oli mieluinen. Ilman teitä, eri puolilla Suomea yrittäviä ja työllistäviä naisia ja miehiä, Suomi ei olisi sellainen hyvin voiva yhteiskunta, mitä olemme. Hyvinvointi syntyy työstä, jota te tarjoatte.  Tätä työtä Suomi tarvitsee lisää, jotta voimme jatkossakin pitää hyvää huolta Suomesta ja suomalaisista.

Monenlainen kohtalonyhteys sitoo teidän ja puolustusministerin tontteja yhteen. Yritystoiminta ja talous laajemminkin nähtynä voi pyöriä vain, kun maan turvallisuus on kunnossa.

Toisinkin päin yhteys on vahva; vahva talous mahdollistaa uskottavan puolustuksen ylläpidon mittavine investointeineen.

Venäjän hyökkäyksellä Ukrainaan on ollut suuria vaikutuksia myös Eurooppaan ja Suomeen.
Meillä on oikeus ja velvollisuuskin arvioida sitä, mitä tämä kaikki tarkoittaa meidän omalta kannaltamme.

Mutta ennen siihen siirtymistä, muutama sana etulinjasta.

Venäjän julmuuksien etulinjassa ovat ukrainalaiset. Siviileihin kohdistetut iskut vievät henkiä ja rikkovat ihmismieliä. Kauhun kylväminen siviilien keskuuteen on brutaali ase, jonka vaikutus on pitkäaikainen ja syvä.

Samalla kun Venäjä tuhoaa Ukrainan taloja ja infrastruktuuria, se syventää luottamusvajetta itseään kohtaan. 

Suomalaiset ovat eläneet voimakkaasti ukrainalaisten tukena. On autettu monin eri tavoin ja toivotettu sotaa pakenevia tervetulleiksi Suomeen. Myös yksittäiset yritykset ja elinkeinoelämän järjestöt ovat olleet tässä aktiivisesti mukana. Elinkeinoelämästä on kuultu vahvaa ymmärrystä EU:n asettamille pakotteille. Ukrainalaisten työllistäminen Suomessa on tärkeä osa heidän tukemistaan.  Kiitos tästä kaikesta.

Kukaan meistä ei varmasti voi ymmärtää, millaista on elää kansalaisena tai toimia päättäjänä Ukrainassa juuri nyt, vaikka sotaa käydäänkin lähes tauotta silmiemme edessä eri medioissa. Me voimme halutessamme vaihtaa välillä muille kanaville ja ottaa taukoa sodasta – ukrainalaisilla tätä mahdollisuutta ei ole. Heidän on vain kestettävä.

Ihmisyyteemme perustuva velvollisuutemme on tehdä osamme, jotta aseet hiljenisivät ja Ukraina pääsisi jälleenrakentamisen tielle. Emme saa turtua, emme saa väsähtää, emme saa hylätä.

Hyvät kuulijat,

tänä keväänä suomalaisessa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tapahtui vain muutaman kuukauden aikana enemmän kuin ehkä koskaan aiemmin. Olen melko varma, että vuosi 2022 tulee olemaan lähitulevaisuudessa monien tutkimusten kohteena. Pieni ajallinen etäisyys tarvitaan tapahtumien analysointiin.

Vahvasti subjektiivisen näkemyksen pohjalta nostan kolme huomiota kuluneesta keväästä:

Ensinnäkin, tosipaikan tullen suomalaiset löytävät toisensa. Kansallinen yhtenäisyys on tänä keväänä ollut poikkeuksellisen vahvaa. Venäjän etupiiripuheet viime vuoden lopulla ja helmikuussa alkanut hyökkäys Ukrainaan tuomittiin meillä yksituumaisesti.

Isänmaan turvallisuudesta on huolehdittu vastuullisesti halki poliittisen kentän.

Tilannearvio ja siitä vedetyt johtopäätökset syntyivät yhteisen kansallisen prosessin kautta; hötkyilemättä mutta rivakasti.  Valtion eri instituutiot – eduskunta, hallitus, tasavallan presidentti – hoitivat hommansa hyvin, yhdessä ja erikseen. 

Kansalaisten vahva tuki Nato-jäsenyydelle antoi meille poliittisille päättäjille vahvan selkänojan, taisipa se jopa puhaltaa myötätuulta prosessille.

Sekin on selvää, että päätös sotilaallisesta liittoutumisesta oli joillekin helpompi ja toisille vaikeampi päätös. Suomalaisen demokratian kypsyydestä kertoo se, että erilaisia mielipiteitä pystyttiin ilmaisemaan ilman tarpeettoman vastakkainasettelun syntymistä.

Vahva kansallinen yhtenäisyys ei tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi olla samaa mieltä.

Puolustusministerinä tunnen suurta iloa siitä, miten suurella yksimielisyydellä puolustusvoimien lisäresurssitarpeisiin on suhtauduttu. Puolustusvoimien materiaalitäydennyksiä ja lisähenkilöstön palkkausta ei ole tainnut kukaan kyseenalaistaa. 

Eikä muuten enää ole kuulunut soraääniä joulukuisesta hävittäjähankintapäätöksestäkään. Tämän päivän valossa tuo joulukuinen päätös osui harvinaisen hyvin ns. lankulle. Ajoitus oli oikea ja hankinnan kohdistuminen yhdysvaltalaiseen toimittajaan tukee erinomaisesti syventyvää puolustusyhteistyötä maidemme välillä.

Toinen huomio liittyy Suomen ystäviin. Meillä on valtavasti ystäviä.

Kansainvälistä puolustusyhteistyötämme on kehitetty aktiivisesti viime vuosien aikana.

Nyt nämä verkostot ovat olleet aktiivisessa käytössä koko kevään ajan. Olemme vaihtaneet tietoja ajankohtaiseen turvallisuustilanteeseen liittyen ja harjoitelleet yhdessä. Tulevina kuukausia kansainvälinen harjoitustoiminta Suomessa ja lähialueillamme on erityisen aktiivista.

Tältä viikolta mainitsen kaksi konkreettista esimerkkiä puolustusyhteistyöstä.

Puolustusyhteistyömme Ruotsin kanssa on tiivistä, meillä on yhteiset turvallisuusintressit. Yhteistyö on käytännönläheistä ja päivittäisitä. Virkamiehet, upseerit ja sotilasyksiköt tekevät yhteistyötä ja vaihtavat tietoja keskenään päivittäin. Suomen ja Ruotsin merivoimat, maavoimat ja ilmavoimat ovat hyvin pitkälti yhteensopivia.

Toissapäivänä allekirjoitimme Ruotsin kanssa asiakirjan isäntämaatukijärjestelystä (Host Nation Support, HNS). Sillä luodaan pohjaa sotilaallisen avun tehokkaalle vastaanottamiselle – mitkä ovat isännän vastuut ja mitkä vieraan velvoitteet silloin, kun toiselle maalle annetaan sotilaallista apua.

Toinen esimerkki yhteistyöstämme Iso-Britannian kanssa. Iso-Britannia on ollut jo pidempään Suomelle tärkeä puolustusyhteistyökumppani. Pidämme tärkeänä, että puolustusyhteistyömme Ison-Britannian kanssa jatkuu mahdollisimman tiiviinä myös maan EU-eron jälkeen.

Allekirjoitimme tätäkin yhteistyötä käsittelevän uuden asiakirjan toissapäivänä. Asiakirjassa puolustusyhteistyömme tavoitteeksi asetetaan kyky muodostaa yhteinen tilannekuva, kyky suunnitella ja koordinoida toimia, sekä kyky toimia yhdessä operatiivisesti myös kriisiaikoina.

Vaikka tällaiset asiakirjat eivät ole oikeudellisesti sitovia, antavat ne vahvan pohjan puolustusvoimien käytännön yhteistyölle kansainvälisten kumppaneidemme kanssa.

Molemmat asiakirjat kirjoitettiin Islannissa, missä koolla olivat Ison-Britannian johtamaan Pohjoiseen ryhmään kuuluvat Pohjoismaat ja Baltian maat sekä Alankomaat, Puola ja Saksa.

Sillä kokoonpanolla keskustelimme Venäjän aloittaman sodan vaikutuksesta Pohjois-Euroopan turvallisuustilanteeseen sekä arktisen alueen turvallisuusuhista.

Hyvät kuulijat,

tämä kaikki saattaa kuulostaa byrokraattisilta paperihommilta, mutta siitä ei ole kyse.

Puolustusyhteistyöverkostomme luo pohjaa myös niille turvalupauksille, joita olemme saaneet monilta mailta päätettyämme hakea Nato-jäsenyyttä. Naton viidenteen artiklaan perustuvia varsinaisia turvatakuita ne eivät ole, mutta erittäin painavia turvalupauksia kuitenkin.

Tuen ilmauksia meille ja Ruotsille on ollut paljon – en rehellisesti sanottuna keksi mitä enemmän olisi voineet saada.

Näillä tervetulotoivotuksilla ja turvalupauksilla on erityisen suuri merkitys nyt, kun Nato-tiellemme ilmaantui Turkin suunnalta yllättäviä kiviä. Emme ole hakuaikana yksin, meillä on hyviä, vahvoja ystäviä.

Ja tämäkin hyvä muistaa samaan hengenvetoon: Rajoillamme on rauhallista, puolustusvoimamme ja rajavartijamme ovat iskussa ja valppaina tilanteen edellyttämällä tavalla.

Turkista todettakoon tässä lähinnä vain se, että meidän on pidettävä oma pää kylmänä. Turkkilaisilla on kieltämättä aikamoinen valttikortti kädessään – Naton yksimielinen päätöksenteko – mutta kortittomia emme ole mekään.

Kahden Nato-yhteensopivan maan eli Suomen ja Ruotsin jäsenyyksien toteutuminen mahdollisimman nopeasti on tärkeä merkki Naton avoimien ovien politiikan toimivuudesta. On myös Naton itsensä intressissä saada Turkin solmima solmu avattua. Kauanko tämä vie, sitä ei tiedä kukaan enkä lähde sitä tässä arvailemaan.

Olennaista on, että vaikka Nato-tiellemme tulikin odottamaton Turkki-töyssy, meillä ei ole mitään hätää. Oma puolustuksemme on väkevässä kunnossa ja sen tukena on turvalupauksia monilta kumppaneiltamme.

Kolmanneksi huomioksi keväästä nostan suomalaisten maanpuolustustahdon, joka on noussut ennätyslukemiin. Ukrainan urhea kansa näyttää meille päivä toisensa jälkeen, mikä merkitys maanpuolustustahdolla on.

Vapaaehtoinen maanpuolustus on konkreettinen väylä maanpuolustustahdon kanavoimiseen. Kysyntä vapaaehtoista maanpuolustusta kohtaan on – jos tällaista sanontaa uskaltaa käyttää – suorastaan räjähtänyt käsiin. Erityisen kysyttyjä ovat olleet naisten kurssit.

Kurssimäärien lisäämiseksi maanpuolustusjärjestöjen toiminnan tukemiseen päätettiin tämän vuoden toisessa lisätalousarviossa lisätä reilut kolme miljoonaa euroa.

Lisärahoituksen lisäksi olemme tehneet nopealla aikataululla myös ampumakoulutukseen liittyvän lakimuutoksen. Jos eduskunta ehdotuksen hyväksyy suunnitellusti, uudistus astuu voimaan heinäkuun alusta alkaen. Sitten Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen aseita ja patruunoita voidaan käyttää

Maanpuolustuskoulutuksen (MPK:n) sotilaallisia valmiuksia palvelevassa ampumakoulutuksessa. Lisäksi ammunnoista saadaan liikkuvampia ja tilanteenmukaisempia.

Kaikki tehtävät muutokset tapahtuvat Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen henkilökunnan valvonnassa ja määräyksenantovallan alla. Mitään villiä länttä aseiden kanssa tässä ei siis luoda. Sen sijaan vastaamme vastuullisesti ja hallitusti suomalaisten voimakkaasti kasvaneeseen kiinnostukseen vapaaehtoista maanpuolustusta kohtaan.

Hyvät yrittäjät,

palaan lopuksi vielä kotintaman asioihin. Euroopassa käytävä sota on mullistanut turvallisuusympäristömme ja pistänyt myös talouden ainakin osittain sekaisin.

Putinin hinnat alkavat jo näkyä bensapumpulla ja ruokakaupassa. Toimitusketjut ja tuotanto ovat häiriintyneet entisestään.  Huoltovarmuuden vahvistaminen niin ruokaturvassa kuin energiassa maksaa, mutta tekemättäkään ei voi jättää.

Korot nousevat nyt inflaation myötä. Vaikutukset näkyvät pian suomalaisten asuntolainoissa ja kotitalouksien ostovoima supistuu. Valtion taloudessakin korkojen nousu näkyy, mutta vasta pidemmällä viiveellä. 

Entisetkään haasteet eivät ole poistuneet minnekään.  Esimerkiksi osaajapula on varmasti teillekin arkea.

Velkaa valtiolla on vähintään riittävästi. Selvisimme koronavuosista kuitenkin kohtuullisin vaurioin mm. yrityksille suunnattujen tukien avulla ja työllisyysaste on nyt noin 74 prosentissa.

Kaikkien näiden synkkienkin asioiden rinnalle on hyvä nostaa näin lopuksi vielä pari myönteistä havaintoa Suomea koskien.

Suomen erinomainen maakuva on kestänyt myös kevään myllerryksissä. Hakeutuminen Naton jäseneksi vahvistaa maakuvaamme entisestään – tätähän mm. elinkeinoelämän kautta on viestitty vahvasti. Suomi tunnetaan edelleen kansainvälisesti toimivana, turvallisena ja vakaana pohjoismaisena hyvinvointiyhteiskuntana. Maakuvan muutokset ovat hitaita, mutta muutoksia on seurattava tietysti tarkkaan.

Toisena myönteisenä nostona todettakoon se, että kansainvälinen kiinnostus Suomea kohtaan on valtavaa. Ainakin omien kokemusteni mukaan Suomeen kohdistuva kansainvälinen kiinnostus on uteliasta ja voittopuolisesti todella myönteistä. Tästä kansainvälisestä kiinnostuksesta meidän kannattaa ottaa kaikki mahdollinen hyöty irti.

Näillä sanoilla kiitän huomiostanne ja voimme siirtyä evästysten ja kysymysten pariin.