Politiikkaan pesiytynyt pinnallistumisen ja tahallisen väärinymmärtämisen kulttuuri on vaikuttanut monen pitkäaikaisen poliitikon päätökseen luopua eduskuntavaaliehdokkuudesta.

Kokeneet kansanedustajat ovat tuntemuksissaan oikeassa. Tiedän, että myös moni politiikkaa kauempaa seuraava on turhautunut ohipuhumiseen ja riitelyyn.

Parantamisen varaa on – varmasti myös itselläni.

Eduskunta aloittaa nyt syysistuntokautensa. Pohdinkin, pystyisimmekö yhdessä osoittamaan ihmisille, että meillä on erilaisista näkemyksistä huolimatta sittenkin edelleen kyky kuunnella ja ymmärtää toisiamme sekä hakea yhdessä ratkaisuja?

Tämä ei tarkoita, etteikö asioista voi olla myös lujasti eri mieltä. Se kuuluu kansanvaltaan. Eri mieltä voi kuitenkin olla myös ilman, että heti leimaa toisen tai ymmärtää tahallaan väärin.

Toteuttaakseni edellä kirjoittamaani, kiitän tässä SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajaa Antti Lindtmania.

Hän esitti Helsingin Sanomien Lauantaivieras-haastattelussa (1.9.) ilmeisen harkittuja, tulevaisuuteen katsovia näkemyksiä työelämän uudistamisesta. Niitä oli virkistävää lukea.

Lindtman tunnusti, että työ, työmarkkinat ja työelämä ovat muutoksessa ja peräänkuulutti ”radikaalia uudelleenajattelua”. Yhtenä ratkaisuna hän esitti paikallisen eli työpaikoilla tapahtuvan sopimisen lisäämistä.

Keskustassa olemme esittäneet paikallisen sopimisen edistämistä jo pitkään. Uskomme, että oikein toteutettuna se turvaisi nykyisiä työpaikkoja huonoina aikoina ja hyvinä aikoina puolestaan mahdollistaisi paremmin uusien työntekijöiden palkkaamisen.

Paikallinen sopiminen ei saa olla sanelua, vaan sen on perustuttava työnantajan ja työntekijän väliseen tasavertaisuuteen ja luottamukseen. Etunimikaima Lindtman oli Helsingin Sanomissa samaa mieltä. 

Toivottavasti tässä asiassa päästäisiin vihdoin toden teolla eteenpäin.  Uskon, että yhteisenä tavoitteenamme on turvallinen, inhimillinen ja oikeudenmukainen työelämä riippumatta siitä, kuka on hallituksessa, kuka oppositiossa.

Yhteisen näkemyksen hakemiselle on vielä huutavampi tarve pätkä- ja silpputyöläisten sekä itsensä työllistävien tilanteen parantamisessa. Heille työn, työmarkkinoiden ja työelämän muutos on ollut jo pitkään todellisuutta. Ja on myönnettävä, että heidän eteensä Suomessa n tehty aivan liian vähän.

Iso osa ratkaisua on perusturvan uudistaminen niin, että myös pätkä- ja silpputyöläisten sekä itsensä työllistävien toimeentulo olisi nykyistä turvatumpi. Itse ajattelen, että tarvitsemme Suomeen perusturvan, joka aina kannattelee heikointa, mutta ei kahlitse ketään, ja ottaa huomioon ihmisten erilaiset elämäntilanteet.

Toivottavasti myös näistä asioista voidaan tulevina kuukausina käydä keskustelua vanhan sanonnan ”arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin” mukaisesti. Itse olen siihen valmis.

PS.

Kiitän Lindtmanin lisäksi myös muita eduskuntaryhmien puheenjohtajia (Kalle Jokinen, Simon Elo, Leena Meri, Aino-Kaisa Pekonen, Krista Mikkonen, Thomas Blomqvist ja Peter Östman) hyvästä yhteistyöstä sotaveteraanien aseman parantamiseksi. Pääsimme pitkän neuvotteluprosessin jälkeen viime viikolla yhteisymmärrykseen merkittävästä parannuksesta, jolla rintamaveteraanit pääsevät samojen palveluiden piiriin kuin sotainvaliditkin. Myös maan hallitus tuki tätä linjaa. Pidän tätä ratkaisua yhtenä merkittävimmistä uutisista viime viikon budjettiriihestä.