On yhteiskuntasopimuksen aika

23.02.2016 - Blogi

Ratkaisun päivät sen suhteen alkavat olla lähellä. Hallitus on tullut osapuolia vastaan. Nyt on tärkeää, että myös työntekijä- ja työnantajapuolella on valmiutta jonkun verran joustaa omista vaatimuksista yhteiskunnan kokonaisedun vuoksi. Kilpailukykymme on heikko, maa velkaantuu ja työttömyys pahenee. Tämä kierre on nyt katkaistava. Kotipesä on saatava kuntoon, sillä maailmallakin on nyt tuulista.

Viime aikoina on kohistu puolustusvoimien harjoitusohjelmasta. Se on pääosin rutiininomaista jatkumoa aikaisemmillekin harjoituksille. Se sisältää oman harjoittelun lisäksi mm. pohjoismaista, eurooppalaista ja Nato-kumppanuuteen perustuvaa harjoittelua. Erityistä huomiota on nyt kiinnitetty muutamaan Yhdysvaltain kanssa tapahtuvaan harjoitukseen.

On tärkeää, että harjoitukset ylläpitävät maamme puolustuskykyä. Siihen tarvitaan harjoittelua myös kumppanimaidemme kanssa. On myös tärkeää, että kaikki harjoittelu menee riittävän puolustuksellisen ja poliittisen arvioinnin läpi. Viime kädessä tästä on vastuussa hallituksen ja tasavallan presidentin yhteinen hallituksen turvallisuuspoliittinen valiokunta, ns. TP-Utva.

On myös tärkeää, että eduskuntaa informoidaan riittävällä tavalla ja oikea-aikaisesti. Erityisesti tämä tarkoittaa eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa ja puolustusvaliokuntaa. Edellytämme, että tässä suhteessa hallitus parantaa toimintatapojaan. Näin on myös luvattu tehdä. Luontevinta omasta mielestäni olisi, jos tämä informointi voitaisiin tehdä pian sen jälkeen, kun TP-Utva on asiaa linjannut.

Asiasta toiseen. Caruna Oy taipui maltillistamaan ja jaksottamaan hinnankorotuksiaan. Tämä oli hyvä uutinen. Joskus vaikuttaminen kannattaa. Jatkon kannalta nyt tarvitaan vielä lakiuudistuksia, joilla kohtuuttomat kertakorotukset selkeästi estetään jatkossa. On myös syytä miettiä keinoja, joilla ylipäätänsä kevennetään paineita korottaa siirtohintoja.

Ja vielä asiasta kolmanteen, outoon ilmiöön. Venäjältä on viime kuukausina tullut turvapaikanhakijoita, mm. Intiasta. Rajanylitys on tapahtunut hieman merkillisistä paikoista, Suomen itärajan kahdelta pohjoisimmalta rajanylityspaikalta Sallasta ja Raja-Joosepista. Molemmilla raja-asemilla käyneenä ihmettelen, mistä turvapaikanhakijoille tulee edes mieleen taivaltaa noille erämaa-asemille.

Suomen viranomaiset ja myös poliittinen johto ovat viime viikkoina neuvotelleet venäläisten kanssa aktiivisesti siitä, miten raja saadaan jälleen pitämään. Itäraja on toiminut hyvin jo vuosikymmeniä. On tärkeää, että näissä neuvotteluissa saadaan pian tulosta aikaiseksi.

Ja vielä sana viinistä ja järjestä. Tämä onkin jo vähän vaikeampi aihe.

Kohtuus ja hyvä seura lienevät parhaita lisukkeita viinilasilliselle. Pori Jazzissa ja Järvenpään Puistobluesissa nämä kaksi yhdistettiin hyvään kulttuuriin ja eväisiin, minkä ansiosta molemmat festivaalit ovat olleet kuuluisia nimenomaan leppoisista piknik-henkisistä konserteistaan. Tuhannet uskolliset festivaalikävijät asettelivat vilttinsä vuodesta toiseen samaan paikkaan, oli esiintyjä kuka tahansa.

Kesästä 2014 lähtien alkoholilain tulkinta yhtenäistettiin koko maassa ja omien juomien nauttiminen festivaaleilla loppui seinään – vaikka Porissa tai Järvenpäässä alkoholista johtuvia järjestyshäiriöitä ei juuri edes ollut. Tuon kesän jälkeen suuri osa etenkin Puistobluesin vakivilteistä on jättänyt tulematta. Festivaalit ovat itse sopeutuneet tilanteeseen nähden niin hyvin kuin kykenevät, mutta etenkin Puistobluesissa yleisö on äänestänyt jaloillaan.

Uuden toimintamallin myötä on ollut myös merkkejä siitä, että humalahakuisuus on näillä festivaaleilla kasvanut alkoholin siirryttyä anniskelualueille pois arkipäiväisemmän ja yhteisöllisemmän piknik-juomisen ääreltä. Ennen festivaalialueen porttia vetäistään tukevat pohjahumalat, jallupulloa yritetään piilottaa leipään tai hedelmäsalaatti terästetään kirkkaalla viinalla. Tähän suuntaan alkoholinkulutusta ei pidä viedä. Päinvastoin, lainsäädännön on ohjattava alkoholinkäyttöä sivistyneempään suuntaan, kohti yhteisöllisempää kulttuuria, jossa alkoholi ei ole pääosassa.

Jätin perjantaina eduskunnassa lakialoitteen, joka kumoaisi alkoholilain nauttimiskieltopykälän yleisötapahtumia koskevan momentin. Tämä sallisi omien juomien nauttimisen myös yleisötapahtumissa, mikäli järjestäjä ja poliisi näin haluavat. Poliisilla ja järjestäjillä on paras tuntemus tilaisuuden järjestystekijöistä, jolloin he ovat myös parhaita arvioimaan alkoholijuomien sopivuuden tapahtuman luonteeseen.

Suomen kesässä on valtavasti kulttuuritapahtumia, joihin omat juomat eivät sovellu yritystoiminnan, tapahtuman luonteen tai järjestysseikkojen vuoksi lainkaan. Siksi kokoontumis- ja järjestyslaissa pysyy tulevaisuudessakin järjestäjä ja poliisin mahdollisuus kieltää omat juomat yleisötapahtumissa, mikäli näin parhaaksi nähdään.

Jos taas järjestäjä ja poliisi yhteistyössä toteavat, että omat juomat ovat tapahtumaan tervetulleita, ei lain pidä etupainoisesti ja kategorisesti tätä kieltää. Kumoamalla vanhentunut yleisötapahtumien nauttimiskielto parannetaan uusien ja vanhojen kulttuuritoimijoiden omaehtoisia toimintaedellytyksiä ja kannustetaan paikallisia toimijoita oman alueensa kulttuurin kehittämiseen yhdessä viranomaisten kanssa. Samalla luodaan alkoholikulttuuria, joka pyörii yhdessä olemisen ja sivistyneen kulttuurista nauttimisen ympärillä, ei päihtymisen tai humalahakuisuuden ympärillä.

Alkoholilakia uudistetaan nyt perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehulan johdolla, ja aihe herättää valtavasti tunteita. Rehulan pohjaesityksessä on paljon hyvää, ja keskustelua on jatkettava. Myös kansalaisten aktiivisuutta tarvitaan ja toivon, että festivaalikävijät osallistuvat mukaan keskusteluun.

Raittius on hyvä valinta, ja alkoholia käyttävillä kohtuukäyttö on hyvä valinta. Järki ja viinilasi voivat kuitenkin pysyä samassa kädessä – myös kulttuuritapahtumissa.

Joulurauhaa

21.12.2015 - Blogi

Eduskunnan syyskauden viimeinen istunto oli perjantaina. Tulin tänään vielä työpöytää siivoamaan ja rästihommia tekemään. Jos viime viikko oli eduskunnassa melkoista hulinaa yöhön venyneine istuntoineen, nyt täällä alkaa olla hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Joulurauha taitaa laskeutua eduskunnankin päälle.  Hyvä niin. Varsinkin Jouluna rauhan on mentävä kaiken muun edelle.

Eduskunnan syksy oli raskaanlainen. Suomen talouden tilanne on vakava. Hallitus on tuonut esityksiä, joiden tavoitteena on saada talous nousuun ja maamme velkaantuminen kuriin, mutta kritiikki on ollut voimakasta. Hallituksen tehtävä ei ole helppo. Jokaiselle uudistukselle ja säästölle löytyy vastustajansa. Tosi viisautta hallitus tarvitsee siinä, että löytää mahdollisimman oikeudenmukaisen tavan toteuttaa uudistuksia ja säästöjä.

Erityisen sääli on, että yhteiskuntasopimusta ei ole saatu sovittua työmarkkinajärjestöjen kesken. Se olisi työntekijöiden, ja koko Suomen, kannalta paras tapa tehdä tarvittavat uudistukset. Aika käy vähiin, mutta vuoden 2016 alussakin sen kyllä ehtisi sopia, jos vain tahtoa löytyisi. Toivon todella, että löytyy. Ns. pakkolakien tie on huonompi vaihtoehto, mutta siihen hallitus päätynee, jos sopimusta ei synny. Vanhoilla rakenteilla Suomen suunta ei muutu.

Maailmallakin on myrskyistä. Olen nyt toiminut ensimmäisen vuoteni loppuun ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtana. Tämä on erittäin haasteellinen aika tuohon tehtävään, mutta toisaalta myös erittäin mielenkiintoinen. Oma motivaationi hoitaa tehtävä mahdollisimman hyvin on suuri.

Tapaan tänään vielä delegaation Palestiinasta, joka halusi tulla kertomaan viestinsä alueelta. Tällaisia eri maiden delegaatioiden ja diplomaattien tapaamisia kuuluu tehtäviini aika paljon, vaikka se ei paljoa ulospäin näykään.

Kiitän kaikista eri väylien kautta saamistani ystävällisistä joulutervehdyksistä. Tänä vuonna omat joulutervehdyksiini varaamani rahat olen lahjoittanut Pelastusarmeijalle ja Mannerheimin lastensuojeluliitolle.

Toivotan kaikille blogini lukijoille mitä parasta Joulurauhaa!

Sorvin ääressä

20.08.2015 - Blogi

Kesä tuli ja meni, mutta aurinkokelit jatkuvat. Keskikesällä aurinkoa ei paljon näkynytkään. Oma kesä meni osin loman ja osin työn merkeissä. Ulkopolitiikassa sattui ja tapahtui, ja se tottakai piti myös allekirjoittanutta hereillä. Ja sama meno taitaa jatkua. Politiikan syksy on alkanut.

Eduskunnan istunnot alkavat vasta syyskuun alussa, mutta käytännössä työt ovat jo vauhdissa. Tässä vaiheessa on erilaisia valmistavia kokouksia. Olin juuri pari päivää Jyväskylässä, missä pidimme keskustan eduskuntaryhmän työvaliokunnan ja ministeriryhmän yhteiskokouksen. Keskustelimme paljon yhteiskuntasopimuksesta, jota parhaillaan koetetaan juosta kasaan. Pian selvinnee, päästäänkö asiassa eteenpäin. Tätä kirjoitettaessa ei kovin lupaavalta näytä. Järjestöt näyttävät pysyvän omissa poteroissaan. On sääli, jos eteenpäin ei päästä. Vaihtoehdot yhteiskuntasopimukselle ovat huonompia.

Alkukesän iso asia oli Helsingin ETYJ-kokous, joka lässähti kiistaan venäläisten osallistumisoikeudesta tapahtumaan. Kyse oli siitä, kuuluuko kokous sarjaan, jossa joidenkin venäläisten poliitikkojen matkustuskiellot ovat voimassa vaiko eikö. Suomi päätti kysyä ns. notifikaatiomenettelyn kautta asiasta EU-mailta. Osalle osallistuminen olisi sopinut, mutta osalle ei. Näin ulkopolitiikan ylin johto päätyi siihen, että pakotelistalla olleita venäläisiä ei päästetty maahan. Tämän seurauksena Venäjä veti osallistumisensa kokoukseen minimiin ja protestoi päätöstä voimakkaasti. Harmillinen prosessi ja lopputulos.

Ulkoasianvaliokunta piti ylimääräisen kokouksen heinäkuussa, koska Suomen piti päättää osallistumisesta Välimeren siirtolaisvirtojen hillitsemiseen liittyvään operaatioon. Valiokunta päättikin asiasta yksimielisesti, mukana ollaan. Tässä vaiheessa kyse on tosin vain pienestä, vajaan kymmenen hengen osastosta lähinnä hallinto- ja valvontatehtävissä. Luultavasti operaatio kasvaa syksyllä, sellaiset ovat merkit.

Siirtolaiskysymys on kasvanut lyhyessä ajassa suureen mittakaavaan. Tähän Suomessakin on syytä pian herätä. Ihmisiä tulee varsinkin Afrikasta ja Syyriasta nyt kovalla paineella. Osa kuolee matkalla Välimeren yli. Painetta on varsinkin Turkkiin, Kreikkaan ja Italiaan, mutta monella matka jatkuu sieltä pohjoiseen. Suomikaan ei tältä kehitykseltä tule välttymään.

Oleellisinta olisi vaikuttaa siihen, että sodat ja köyhyys helpottaisivat lähtömaissa. Silloin lähtemisen tarvekin olisi pienempi. Tässä on ratkaisun avain, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Yrittää silti mielestäni kyllä kannattaisi.

Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan tehtävään kuuluu paljon myös suurlähettiläiden ja diplomaattien tapaamisia. Niissä merkeissä tämäkin päivä pitkälti menee. Nytpä täytyykin jo kiiruhtaa ensimmäiseen tapaamiseen. Morjens!