Itse olisin valmis unohtamaan haikailut uudesta metropolihallinnosta. Metropolihallinto loisi uuden hallintohimmelin, byrokratiaa ja kustannuksia. Se jakaisi Uudenmaan alueen luonnottomalla tavalla, jossa Itä- ja Länsi-Uusimaa jäisivät oman onnensa nojaan. Keski-Uusimaa ja muut kehyskunnat puolestaan jäisivät päätöksenteossa helposti Helsingin jalkoihin. Espoon ja Vantaan vaikutusvalta jäisi nähtäväksi. Metropolialueella itsessään kansalaisten vaikutusmahdollisuudet heikkenisivät vallan siirtyessä uudelle mammuttiorganisaatiolle.

Parempaa yhteistyötä kyllä tarvitaan maankäytön, asumisen ja liikenteen ongelmien ratkaisuun. Tämä voidaan toteuttaa ilman uusia ja kalliita hallintorakenteita. Vahvistetaan yhteistyötä nykyisessä maakuntaliitossa, eli Uudenmaan liitossa ja laajennetaan joukkoliikenteen HSL-aluetta. Joukkoliikenteeseen pitää muutenkin jatkossa panostaa aivan uudella tavalla. Yhteydet ja liityntäpysäköinti on saatava paremmalle tolalle. Myös valtion panosta tarvitaan tähän, eikä kaikkea voi sälyttää talousvaikeuksissa olevien kuntien harteille.

Helsingissä on ryhdytty tohottamaan maanalaista Pisara-rataa. Pitkällä tähtäimellä siinä voi olla järkeä, mutta hanke on erittäin kallis. Tässä tilanteessa laittaisin Pisaran edelle muita ratahankkeita pääradan parantamisesta alkaen sekä lukuisia liikenneturvallisuutta ja liikenteen sujuvuutta parantavia tiehankkeita ja kevyen liikenteen väylähankkeita eri puolilla Uuttamaata, jotka odottavat toteuttamistaan. Pisaran hinnalla saisimme nopeasti kymmeniä pienempiä, mutta tärkeitä hankkeita liikkeelle.

Harva uusmaalainen ajelee henkilöautolla pelkäksi huvikseen. Autoa tarvitaan ennen muuta työssäkäyntiin ja muiden perusasioiden hoitamiseen. Siksi pääkaupunkiseudun tietullit ja GPS-paikannukseen perustuvat autonkäyttömaksut on syytä torjua. Selkeintä on kerätä veroeuroja polttoaineverojen muodossa. Se Suomessa kyllä osataan.

Sote-uudistuksessa on pidettävä huolta siitä, että tarvittavat peruspalvelut on saatavissa läheltä ja että uudistus  kohtelee maan eri alueita ja kuntia oikeudenmukaisesti. Jos onnistumme, voimme parantaa palveluiden laatua ja sujuvuutta ilman kustannusten karkaamista käsistä. Ensimmäiset taloudelliset laskelmat suosivat liikaa Helsinkiä suhteessa muuhun Uuteenmaahan. Monille kunnille olisi tulossa iso lasku.

Arvostan kyllä pääkaupunkiamme Helsinkiä, mutta kaikkea kehitystä ei pidä keskittää Kehä I:n sisäpuolelle. Myös muualla on oltava elämisen mahdollisuuksia, maaseutualueita myöten. Ihmisillä on oltava vapaus valita asuinpaikkansa omien tarpeidensa mukaisesti. Työpaikkojen ja koulutusmahdollisuuksien lisäksi on tärkeää, että myös harrastusmahdollisuuksia on olemassa kohtuullisen matkan päässä. Kansanterveyden kannalta erityisen tärkeää on, että liikunnan harrastaminen on mahdollista ja helppoa kaikille.

On myös syytä ajatella ja toimia niin, että elämisen edellytyksiä on myös tuleville sukupolville. Tämä tarkoittaa myös ympäristön huomioimista päätöksenteossa. Paikallisesti Uudellamaalla se tarkoittaa esimerkiksi Itämeren, järviemme, jokiemme ja pohjavesiemme kunnosta huolehtimista.